Ohjeet oikealla (Tahdonvoimaa)

Nykyiset kirjoittajat ja sellaisiksi haluavat: ohjeet on nyt oikealla.

Kaikki on vinksin vonksin (Tahdonvoimaa)

Hupsis, piti ehkä kirjoittaa Vireystilasta Fedjalle (Tahdonvoimaa)... Tai sit mä vaan yritän omia sun identiteetin, kun oon kyllästynyt omaani. ;)

Samoin viimeksi kun piti laittaa otsikoksi Roosalle, pistin ensin Tahdonvoimalle... Niskan piikkiin! ;)

Ei vaan, mulla on aina ollut ongelmana liian nopeat raajat (sormet, jalat jne), jotka tekee ennen kuin aivot on käskenyt ja mieli harkinnut. Siksi mun lisänimi onkin Bambi. Oon aina kompuroinut ja törmäillyt, kun ei ehdit väistää. Vähän sellainen koheltajana kun oon, niin sitten sattuu näin. Nyt on oppinut meneen rauhassa ONNEKSI. Mut kyl mä edelleen huomaan sinkoilevani. Esim. himassakin kun käännyn, oikein pyörähdän, kun balleriina. Tahtoo olla patoutunutta energiaa liikaa, kun ei ole päässyt liikkumaan niinkuin yleensä.

Muistan aina kun 18-vuotiaana juoksin yhdessä koulutuksessa päin viistoportaita, koska kuvittelin mahtuvani sutkattana tyttönä siitä alta - ja helposti. Silloinkin niska otti varmaan aika hyvät iskut. ;) Nyt kun mietin, niin ei ihme, että oon ollut vinossa jo jonkun aikaa...

Nyt mä lähden keittään kuudennet kahvit tänään. Mustin tyttö.

Hassu huomio (Tahdonvoimaa)

Huomasin kummia, kun kuikkasin peiliin. Olkapääni ovat samalla korkeudella vasemman kanssa.

Mulle aina valitettiin kuvauksissa, 'ettei susta saa suorassa hyviä bikinikuvia, kun oot ihan eriparia'. En muuten oo enää. Jos vielä kameran eteen tokenen, niin sittenhän huomaavat. ;) Samoin mallitoimiston nainen muistutti mua aina eriparia olevasta alahuulesta (siis yläpäässä kuitenkin;): 'Muista korjaa oikea puoli (yllätys!) rajauskynällä symmetriseksi, kun teet itse kuvausmeikkiä'.

Mutta nyt leuka on oikeessa asennossa, ei tartte korjaa enää. Sekin on suoristunut! Siistii... Ei se fyssari puhunut paskaa, kun sanoi, että pikkuhiljaa ne raajat alkaa löytää oikeat paikkansa ja tuella ja totaalisella venyttelemättömyydellä ne saadaan pysymään siellä, missä pitää. Mutta siinä kestää, että aivot oppii oikean asennon. Nythän mun maailma on ollut vikat 5 vuotta (ainakin) vinossa, kun pää on ollut kallellaan.

Fyssari muuten sanoi, että myös mun skolioosi ja 'rasituskyttyrä' C4-C5 -tasolta tulee oikenemaan, kun sinne saadaan lihasta ja ligamentti alkaa antaa periksi! Nythän ne nikamat on melkein yhteen luutuneet, mikä siis osittain pahentaa tota C6-tason vammaa.

Ilmeisesti herkästä hermostosta on hyötyäkin - se reagoi herkästi oikein annettuun hoitoon.

Vireystilasta Fedjalle (Tahdonvoimaa)

Saitko sä muuten ikinä selitystä siihen, mistä noi vireystilavaihtelut yms. jutut johtuu? Aivovammasta vai? Alkoiko ne sitten vasta sen tokan tärskyn jälkeen? Aika erikoisia on joo oireet. Ja ei kai koskaan pysty selittään tarkasti noita juttuja. Ihminen on niin erikoinen kokonaisuus, ettei syy-seuraus -suhteet ple kovinkaan helposti pääteltävissä.

Hirveen vaikea kuvitella toi vireystilajuttu, kun itsellään ei ole vastaavaa. Kyllä mäkin silloin alussa vaan nukuin mutta se on varmaan normaalia, jos on kipeä. Eikös lepo ole aina se eka hoito kaikkiin muihinkin sairauksiin, aattelin vaan.

Nyt mä oon pyrkinyt ajaan konetta tietoisesti käyntiin uudelleen pikkuhiljaa ja vähitellen. Se syyskuun nopea startti ei ollenkaan toiminut, niinkuin piti. ;)

The Retkufamily (Tahdonvoimaa)

Joo, me ollaan Lady in Pinkin kanssa suoraan laskeutuvassa polvessa herkkähermoisia Mustin jälkeläisiä.

Minä syntynyt 81 ja toinen Tsernobylin pyhänä vuonna 86. Meitä on vielä kolmaskin tossa välissä (ukkeli) mutta se rakentaa kehoa ja on paljon vähemmän tapaturma-altis, niin on säilynyt vielä kuosissa!
Ja varmaan kattoo jalkoihinsa vähän eri tavalla, kun on nähnyt meidät kaksi onnetonta. Se Tsernobyl muuten selittäis LIP:n hermoston herkkyyden muttei mun. ;) Roosa on sitten eri immeinen. Mutta kiva, kun alkaa olla ringissä porukkaa!

Mulla on diagnoosina lievä niskan retkahdusvamma jälkitila C6-tasolla ja LIP:llä on Syndroma Cranio Cervicale, eli kurkussa krooninen kipuoire, joka jäi kuudesta (?) peräkkäisestä angiinasta! Ja, varmaan senkin niska retkahdus pahensi vaan muuta oireistoa, kun kaatumisen jälkeen sille alkoi tulla näitä hermo-oireita. Saa itse kertoa enemmän... Fyssari on saanut sen pistoksen melkein pois kokonaan viidessä kuukaudessa. Voi kun sai mutkin kuntoon.

Musti on 'vaan' kulunut. ;) Mutta sillä on kaikki retkahdusvamman oireet, koska on niin herkkä hermosto. Siis ihan kaikki. Muistan lapsena, kun Mustilla epäiltiin MS:ää, Menieriä ja vaikka mitä neurologisia sairauksia mutta se on terve kun Musti. Mitä nyt tosiaan kulumaa ja herkkä hermosto!

Hitto Fedja kun puhuit kankaista. Vähänkö tekis mieli alkaa taas ommella. ;) Se oiskin parasta mun hartioille.

Oon tehnyt teini-ikäisestä noita iltapukuja itselleni, pääasiassa juhliin. Mm. Ilveksen itsenäisyyspäivän juhliin ja akateemisiin vuosijuhliin (kun ei jaksa enää muuten tavallisia kuteitakaan ommella) mutta nyt taitaa kemut jäädä väliin, jollei ihmeparantumista tapahtu. Ne on 5.12. Kuukausi aikaa. ;)

Joo, vielä meistä. Sama homma se on mulla ja LIP:lläkin. Ainahan nämä oireet on ollut mutta nyt ne vasta alkoi haittaamaan muksahduksen ja pikkuvenytyksen myötä. Herkkiksiä.

Taksimatkoista (Fedja)

Ja on muuten huippu, että mulla on nuo 8kpl taksimatkoja/kk. Olisi tämän päiväinenkin reissu jäänyt kokonaan tekemättä ilman niitä.

Onko Lady ink Pink ja Roosa sama vai eri henkilö?

Onko teitä nyt tosiaan 2 ladyä samasta perheestä, joilla on retkahdusvamma? Melkoinen arpaonni kyllä yhden perheen osalta.

Kohtahan teitä voi nimittää Retkuperheeksi :>. Onko Mustillakin retku?

Joulutorttu (Fedja)

Ostin kaupasta tuliaisiksi itselleni Elinan kotileipomon joulutortun.

Maistuu hyvälle!

Laitoin Party Light (tai Lite) -kynttilät päälle. Täällä on ihan tunnelmaa.

Nojatuolin kangas (Fedja)

Oli pakko lähteä kangaskauppaan, kun ensi maanantaiksi pitää olla kangas valittuna nojatuoliin ja sohvaan. Mulla menee melkein koko ajan överiksi, siis liikarasitusta, mutta on hankala oppia siitä pois, kun vuosikausia on harjoittanut huonossa kunnossa oloa. Olen kyllä viime vuosina oppinut hiljentämään tahtia melkoisesti, mutta edelleen pitäisi. Lääkärin johtopäätös minun jatkuvasti huonontuneesta toimintakyvystä on se, että olen kuntoutuksista huolimatta mennyt huonompaan kuntoon. Tietenkin se näyttää siltä, kun on alkanut tajuamaan mikä pahentaa tätä jumia ja yrittää rasittaa itseään kohtuuden rajoissa, joka näkyy sitten toimintakyvyn laskemisena. On niin paljon mukavampi olo, kun ei jumita nääs ääripaljon.

Torstai-iltana viimeinen kynttilä paloi loppuun. Perjantaina tuli yllärinä käymään kamu ja hänen 4kk pikku-tilli. Tosi suloinen napero. Hoitelin sitä vähän ja hän jutteli minulle. Enimmäkseen hän kertoili sellaisia vähän suruvoittoisia tarinoita. Sellaista suloista itkuvirsi-jokeltelua. Ja arvatkaa mitä kamu toi tuliaisiksi? No kynttilöitä tietenkin. Mistä se tiesi, että ne olivat päässeet loppumaan.

Perjantaina 1.5h päästä kaverin tulosta alkoi taas jumittaa. Siinä vaiheessa olisi pitänyt potkaista vieraita persuuksiin ja sanoa, että häipykää. Malttaako? No melkein sanoin, että nyt mua alkaa väsyttämään, voitteko lähteä. Lähtivät tunnin päästä. Olisin voinut tosin mennä lepäämään heti kun siltä tuntuu, muttei sitä aina osaa. Olisiko pitänyt sanoa, että sammuttakaa valot sitten kun lähdette, minä menen nyt lepäämään. Mun kamut kyllä tajuaa aika hyvin tämän homman ja en usko, että heitä häiritsisi, jos menisin lepäämään. Kyllä eilinenkin kamu sanoi, että voit mennä lepäämään. Pitää vielä opetella tätä omin ehdoin elämistä.

Tuo siis olisi ollut tarpeeksi, mutta...olin sopinut menon illaksi. Siinä sitten vierähtikin 3h. Ja sen jälkeen kaikki paikat olivat jo niin jumissa, että että. Sitten vielä eksyminen nettiin pariksi tunniksi. Olin vain aikonut tsekata täältä foorumit läpi :>. Yhtäkkiä sitä huomaa kirjoittavansa tekstiä suurella sauhulla. Tämän jälkeen sitten ravasin vain ympäri kämppää ja etsin mitä voisi vielä tehdä. Kunnes sitten lopulta sain aloitettua koneen alasajon ja lopulta jumpan ja venyttelyn. Tuollaisen rasituksen jälkeen sitä palautusaikaa pitäisi olla vähintään puoli vuorokautta. Illalla venyttelin tunteroisen. Menin nukkumaan. Kiristys oli kova. Olin vielä 3 aikaan hereillä. Piti mennä hakemaan tabua, että saa unenpäästä kiinni. Auttoihan se, mutta kun kiristys on tällainen, herätys on sitten 4-5h päästä. Tsellaista.

Mää opettelen, opettelen, opettelen elämään tämän vamman kanssa. Uskoisiko, että tämä vamma on ollut mulla jo 11 vuotta ja edelleenkään en ole tasapainossa rasituksen/levon kanssa. Tosin varsinaisesti mun opettelu elämään tämän vamman kanssa alkoi vuonna 2005 ja näitten vireystilaongelmien + väsyvyyden kanssa vasta viimeisen vuoden aikana, joten pitää olla vaatimatta liikaa.

Ja punaviiniä (Tahdonvoimaa)

Vihdoin sain punaviiniä! Oon puoli vuotta ollut täysin ilman alkoholia mutta nyt 'ratkesin'. Kokonaista 1 dl:n join. ;) Saas nähdä, mikä on reaktio. Tuskin ainakaan huonompaan pääsee! Ja nyt takaisin lepäämään, jos nämä hartiat voisi vielä pelastaa totaaliselta ylirasitukselta.

Lepoa (Tahdonvoimaa)

Tänään onnistuin makaaminen 17 asti. Sitten oli nousta. Ei jaksanut makaa. Aloin tekeen safkaa. Kanat ja riisi on tuloillaan. Mies lähti kauppaan hakeen vähän herkkuja. Alkoi tehdä mieli Omar-kermakarkkeja.

Hartiat on paljon paremmat, kun ne on saanut levätä. Mutta kovasti epäilen, milloin ne muka alkaa kestää normaalirasitusta, kun ne ei kestä enää tuntiakaan koneella.

Miten mun kunto voi yleisesti olla mennyt alaspäin näin paljon? Just vaikka rasituskestävyyden kannalta? Mähän tein töitä 3-4 tuntia viikossa ja nyt yhtäkkiä en pysty istuun koneella ollenkaan tai oon ihan jumissa. Varmaan onnistuin rikkomaan ytimeni siinä ylirasituksessa.

Täytyy kysellä lekurilta, kun meen taas marraskuussa hänelle. Samalla tavalla kävelystä on taas tullut sellaista ihme 'pehmeetä', vaikka se oli jo suht varmaa koko syyskuun. Olotilat pyörii ympyrää muutaman olon ympärillä.

Todella perseestä.

Nyt ne tiksas (Tahdonvoimaa)

Vika vessassa käynti oli liikaa. ;) Nyt ne hartiat tiksas. Aika hyvin tuntee jo kehonsa. Sattuu niin saatanasti, lihakset ihan turvoksissa ja kuumottaa. Tiedä sit, onko hermo- vai lihasärsytystä. No, huominen ois ollut muutenkin petipäivä. Samoin sunnuntai. Maanantaina täytyy taas kokeilla allasta.

Auts, kädet (ja rintakehä) on niin jumissa, ettei pysty ees nostaan niitä pään päälle, jos haluis laittaa ponnarin. Ei vaan liiku, kun kiristää niin paljon. Samoin habat, kyynärpäät ja sormet on niin kipeet, ettei tohdi mitään tehdä. Täytyy siis vaan maata ja oottaa, että helpottaa. Tulossa siis taas normaali viikonloppu. Kyllä tässä taistelijafiilis uhkaa loppua, kun tämä on tälläistä vitun vuoristorataa. No, kattellaan se muutama vuosi...

Taistelijoiksi syntyneet (Musti)

Kun luen Fedjan ja Tahdonvoiman blogeja ne ovat hyvin samantyylisiä. Vaikka kumpikin olette joutuneet kokemaan pahan niskan retkahdusvamman ja siihen kuuluvat karmeat hermo yms. oireet, jaksatte silti kuntouttaa itseänne jatkuvasti. "Väsymättä" teette harjoitteita kuukaudesta toiseen suurimpana ajatuksena saada itsensä sellaiseen kuntoon että joskus voisi viettää suht tavallista elämää, juuri sellaista mitä ystävänne juuri tällä hetkelläkin ehkä tekevät. Istua kahvilassa (baarissa) tehdä kävelylenkkejä, matkustella, kutsua hyviä ystäviä kylään ja loistaa illan emäntänä. Tahdonvoimaa odottaa kaapissa ei "luuranko" vaan melkein käyttämättömät kosketinsoittimet, jotka oikein halajavat tuttuja soittajan sormia näppäimilleen.
Ja aivan varmasti tulee se aika, kun taas yhdessä Musti ja Tahdonvoimaa vetävät tunteella kappaleen "Viidestoista yö"ja musiikki täyttää huoneen jokaisen solun (ja vähän naapurinkin)

Ihailen Fedjan ja Tahdonvoiman peräksiantamattomuutta, mustaa huumoria ja asiantuntevasti kirjoitettuja epiksiirejä.
Toisiltanne saatte tukea ja voimaa ja Musti kannustaa teitä täältä omasta kotoa käsin ja toivoo tiellenne ruusuja- ei piikkilankaa.

Loistavaa Fedja ja uutta ajattelutapaa (Tahdonvoimaa)

Fedja! Piru, että sä oot sisukas. Kaikesta siitä huolimatta, mikä oma olotilas on, jaksat oikeasti vielä laittaa energiaa siihen, että 'pahat' palkitaan. ;) Toi valitusasia on jättebueno juttu! Niin sitä pitää. Suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on ihan liikaa tilaa yksittäisillä lääkäreillä ja poliklinikoilla rellestää ihan miten huvittaa. Ja senkun keskenään tekisivät mitä vaan mutta perkele, kun se tapahtuu potilaan kustannuksella, kuten tiedämme. Ei vaan voi mennä niin. Eikä toi fysiatrian puoli/kuntoutus ole ainoa. Musti voi kertoa kymmeniä tarinoita neuron puolelta, koska hänen sukulaiseltaan on leikattu monesti aivokasvain ja Musti on ns. lähin omainen. Hirveetä on...

Sitten positiivisempiin aiheisiin.
Tänään tajusin, että multahan on lähtenyt hermo-oireet melkein kokonaan pois. Siis myös sellaiset, jotka on vaivannut jo ennen tätäkin onnettomuutta.

Kuuma-kylmät on lähes kokonaan pois, suolet ja kusiputki toimii, autonominen hermosto ei ole muutenkaan saanut hirveitä kilareita. Kivut on pysynyt poissa. Mitä nyt kiristys vaivaa edelleen lapojen kohdalta mutta sekin vähenee koko ajan kun tulee tukea.

Rasitusta ei kestä röörit juuri ollenkaan muttei tarvikaan. Se kuulemma tulee aikanaan ja voi tulla isoinakin hyppäyksinäkin, sanoi fyssari! Ootellaan.

Se on loppu ny (Fedja)

Tää tätsy päätti, että nyt loppui karsea kohtelu yliopistosairaalan lääkäreitten taholta. En vaan enää suostu siihen.

Soitin potilasasiamiehelle kysyäkseni kenelle neurologin muistutus osoitetaan (kuka on neurologin esimies). Aloin sitten kertomaan kaikkia muitakin kokemuksiani sairaalasta. Hän kehotti valittamaan astetta ylemmäksi eli neurologin esimiehen esimiehelle, joka on kuntoutuksen tulosyksikön ylilääkäri. Nykyinen ylilääkäri saattuu olemaan fysiatrin pkl:n ylilääkäri. Kun kerroin minkälaista oli olla fys. pkl ylilääkärin vastaanotolla, potilas-asiamies kehotti valittamaan vielä ylemmälle portaalle, koska ongelmat koskee ainakin kolmea pkl:ää

Eli nyt valitus menee sellaiselle ylilääkärille, joka on kaikkien edellisten esimiesten esimies ja sairaanhoitopiirin johtajan jälkeen seuraava valtaportaassa. Päätin, että teen valituksen rauhassa pikkuhiljaa. Käytän siihen aikaa ja en ota stressiä. Minulla oli melkoinen stressi siitä aiemmin, kun ajattelin, että minun pitää tehdä se lokakuussa, koska hoitosuhteen yliopistosairaalaan on kokonaan katkolla. En saanut edes aloitettua. Nyt teen siitä hyvän ja käytän vaikka 3 kuukautta, että voin kuntoilla samalla normaalisti. Mihinkäs tässä on kiire.

Tammikuussa loppuu kuntoutustuki ja sitä varten käyn nyt yksityisellä fysiatrilla. Aion mennä kuitenkin kuntoutustutkimusyksikköön lääkärille (Ortopedi) fysiatrin käynnin jälkeen ja sieltä he saavat tehdä B-lausunnon. Tämän lääkärin hoidossa olin Käpylän jälkeen ja hänen kanssaan tulee toimeen, koska hän kertoo rehellisesti miten pihalla on. Viime puhelussa sanoi, että tällä hetkellä hän ei tiedä uskooko hän Käpylän lausuntoja vai OYS:n lausuntoja, kun oireet voivat tulla molemmista l. psyykeestä, kuten OYS uskoo tai Whiplash+aivovammasta, kuten Käpylä uskoo. Kun menen ortopedin vastaanotolle, kysyn häneltä, että voiko hän tehdä B-lausunnon Käpylän ja Ortonin lausuntojen perusteella. Jos ei voi, niin sitten pyydän lausunnon fysiatrilta.

fys. pkl ylilääkärin vastaanotto:
- 2006 kolarin jälkeen en pystynyt seisomaan ja istumaan, kun autonominen hermosto aktivoitui lähes heti, kiristys oli ihan kaamea. Heti vastaanoton jälkeen olin Käpylän fysiatrin E.Ahoniemen kanssa puhelimessa oireistostani ja EA sanoi, että tosi tutun kuuloisia oireita, pyydä lähete selkäydinvammapkl:lle ja sitten konsultaatio hänelle. Lampsin takaisin sisälle. Sanoin, että mikä ihme tässä mättää. Minusta te pidätte minua psyykkisenä potilaan. Fysiatri siihen, että joo "Meidän mielestä sinä olet täysin työkykyinen". Ja kun pyysin konsultaatiota EA:lle. Siihen meinasi, että "sinulla ei ole selkäydinvammaa". "Mene näyttämään itseäsi EA:lle, et saa sinne lähetettä", "Mene näyttämään. Minä olen istunut EA:n kanssa (en muista missä). Hän on samaa mieltä kanssani". "Mene näyttämään itseäsi sinne omin kustannuksin. Sinulla ei ole selkäydinvammaa. " Ja se ettei minulla ole selkäydinvammaa tuli hänen mielestään todistetuksi sillä miten hyvin liikuin odotustilassa, kun hän tuli hakemaan vastaanotolle. Myös toimintakyky- ja työkyky todistettiin samalla näkymällä. No, menin sitten EA:lle näyttämään itseäni ja hänen mielestään minulla on selkäytimen venähdysvamman oireet. Yritin saada 4-5 krt fys pkl ylilääkärille soittoajan, että voin kysyä perusteita hänen sanomisilleen. Ei soittanut koskaan. Onneksi sain epikriisin valheista tehtyä valituksen yliopistosairaalaan, mutta sekin jäi laittamatta eteenpäin sen jälkeen kun lääkäri kieltäytyi tekemästä korjauksia. Hän sen sijaan liitti korjausvaatimuspaperit minun epikriisieni joukkoon (Onkohan tuo edes laillista?) -

Tämä heppuliini päättää nyt ylimpänä pamppuna kuntoutukseen liittyvistä asioista. Mahtavaa!!! Eikö? Aina kun näen hänet jossakin, tuijotan häntä pitkään ja hartaasti koko ajan terävällä katseella ja syyttäen. Ja olen muka aistivani, että häntä nolottaa. Ei uskalla katsoakaan minuun päin. Tosin en tiedä tunteeko minut näöltä :>.

Juristi (Fedja)

Tapaus, joka voitti 11 vuoden jälkeen. Joutui vaihtamaan lakimiestä muutaman kerran.
Kun etsi uusia lakimiehiä, pari lakimiestä oli sanonut heti, ettet voi voittaa jutussasi. Jotkut olivat olleet vakuutusyhtiön juttujen lakimiehinä. Sellaisia ei ottanut ollenkaan.

Hänen kokemuksiaan.
Juristin pitää ymmärtää valitusprosessi: mihin lautakuntaan kannattaa valittaa, mihin ei.
Hänellä oli 5 eri valitusprosessia yhtä aikaa päällä ja se johtui siitä, että juristi(t) ei ymmärtänyt valitusketjua. Tapaturmalautakuntaan, liikennevahinkolautakuntaan, valitus kielteisestä eläkepäätöksestä eläkevakuutuslautakuntaan, Kelan kielteinen päätös muistaakseni tarkastuslautakuntaan. Ja sitten siviilioikeuteen. Yritäppä siinä sitten kuntoutua samalla.

Kun saa kielteisen päätöksen lautakunnasta, valitetaan vakuutusoikeuteen, jossa potilas ei saa suullista käsittelyä kovin hevillä. Päätökset tehdään papereiden perusteella.

Vamman saaneella näyttötaakka siitä, että oireet ovat vamman seurausta.
Oikeusturvavakuutus on voimassa siviilioikeudessa, mutta häneltä saamieni tietojen mukaan ei noissa muissa valitusprosesseissa. Siviilioikeudessa vammautunut saa suullisen käsittelyn, jolloin hoitavat lääkärit voivat olla todistamassa suullisesti. Ratkaisevaa vammautuneen oikeusturvan kannalta.

Korkein oikeus teki ennakkopäätöksen 2005, jossa kuntoutuksen alla olevat asiat pitää valittaa vakuutusoikeuteen. Ansionmenetykset, sairaanhoito yms siviilioikeuteen. Mikä on kuntoutusta, mikä sairaanhoitoa? Vakuutusoikeudessa hänen prosessinsa oli n.3vuotta, kun käsittelyaika pitäisi olla 1 v. Lopulta vakuutusyhtiö on tietääkseni suostunut korvaamaan myös kuntoutukseen liittyvät kustannukset.

Etelästä tiedän yhden pätevän juristin, joka on hoitanut aivovammaisten ja myös Whiplash + aivovamman saaneitten juttua. Tietääkseni hänellä on tällä hetkellä juttuja ruuhkaksi asti.

Tällä hetkellä samainen lääkäri voi olla hoitavalla taholla, vakuutusyhtiössä korvauspäätösten tekijänä ja myös TEO:lla lausuntojen antajana.

Jos on kiinnostusta, voin kysyä, että voitteko te konsultoida häntä.

Perjantai-iltaa ja rahapohdintaa(Tahdonvoimaa)

Taitaa olla Lady in Pinkin mies tullut kotiin leiriltä, kun ei kuulu mitään juttua? ;) Suotakoon heille yhteistä aikaa pitkän eron jälkeen.

Ja Musti, ei toisen kaatumisesta voi itseään syyttää. Kyllähän mäkin ihmettelin, miksei kukaan ottanut mua kiinni tai miksi just tolla kertaa en roikkunut mieheni käsivarressa, niinkuin yleensä aina, kun kaatusin. Mutta syyllisiä ei ole kuin heikot hiekoitukset julkisilla paikoilla! Aika ironista, molemmat muuten vedettiin lipat liukkaalla parkkipaikalla. ;)

Tampereella on ihan pimeetä. Nyt tosin taitaa olla pakkasta, eikä märkää. Ei ollut asiaa ulos, joten eipä tullut käytyä.
Oon koittanut lepuuttaa hartsuja parhaani mukaan, kun on pakko. Tylsäähän tämä on.

Tuntuu ihan siltä, että viimeisetkin lihakset häviää ja niinhän siinä käykin. Mutta toinen vaihtoehto on siedättää ja jumiuttaa koko ranka täysin! No thanks.

Yläniska kantaa itsensä ihan loistavasti mutta voima ei riitä vielä alarangassa. Yritän sitä rasittaa sopivassa määrin ja jatkanut rohkeasti mm. ojentajien tekoa ja kumartelua mutten istunut tuntiakaan koneella tai hengannut liikaa pystyssä.

Muuten jossain vaiheessa siinä käypi niin, että hartiat tulee ihan hullun kipeeksi ja keho lähtee hakeen tukea alaselästä ja/tai yläniskasta. Ja yläniskaa en tahdon tukkoon, kun se nyt kerran on saatu auki. Sit sitä luovuttaa aika helposti 'pystyssä olemisen/siedättämisen', kun ei halua sitä kuuppajumitusta. Ja toisaalta, silloin kun jumitus on pahimmillaan, ei kannata yrittääkään kukkua pystyssä. Menee muuten kaikki muutkin paikat tukkoon. Uskon, että vesijumppa, uudet keskirankaa vahvistavat liikkeet ja maltillinen rasituksen lisäys on paras vaihtoehto.

Vaikka sit menis vähän kauemmin, että on kunnossa mutta menköön. Jos nyt on mennyt 7 kk:tta, niin vittuunks täs ois kiire yhtäkkiä? Viimeksi kun yritti enemmän kuin pystyi, kusi omille nilkoille ja olo oli kamala sen 3 viikkoa. Toiset 7 kk:tta voi mennä mun puolesta, kunhan kuuppa ei mee tukkoon ja jossain vaiheessa oon jaloillani. :)

Jaahas, jaksaiskohan sitä väsätä sairaspvärahahakemukset elo-marraskuulta? Pitäis yrittää, kun alkaa taas likviditeettivaje uhata. Oon niin laiska näissä jutuissa, ettei hyvä tosi. Vedän ihan viime hetken kaikki velvollisuudet, kun nyt sattui oleen vähän säästöjä, joilla on voinut elellä.

Elokuulta sais kokopäivärahan ja syys-marraskuulta osapäivärahan. Sitten en tiedetään, mitä tapahtuu joulukuussa. Sen tiedän, että voin vielä nostaa ansioon sidottua saikkurahaa 6 kk:tta. Ja aion muuten nostaa kaikki, jos vaan lekuri suostuu saikkua kirjoittaan. Lekurin mielestä joulukuusta tosin pitäs päästä töihin. Kattellaan!

On tosta Kelastakin jotain hyötyä! Se on verottajan jälkeen mun toiseksi eniten inhoama organisaatio, koska yleensä oon joutunut vaan maksumieheksi. Mm. opintotukia on peritty takas 4000 euroa koko opintojen aikana. Mallin tulot oli niin epäsäännölliset, ettei voinut tietää koskaan vuosien alussa paljon tulee loppuvuonna tienaamaan ja aina tuli takkiin. Samoin toi yrittäjän tulojen laskeminen ei mennyt ihan niinkuin luulin ja tuli hienot rapsut siltäkin vuodelta. ;)

Ja vielä ois maksamatta joku 1000 euroa maaliskuusta 09 eteenpäin. Antavatkohan armoa, kun kerron olleeni saikulla maaliskuusta 08 asti? Ei varmaan.

Yksi aamu ilman jumia (Tahdonvoimaa)

Taas yksi aamu ja päivä ilman hirveetä jumitusta! Nopeasti takaisin sänkyyn päivällisen jälkeen: eli jauhelihakeittoa. ;)

Tänään pidän totaalisen lepuutuspäivän/illan, koska nyt mennään ihan siinä rajoilla, että ranka on saanut liikaa rasitusta ja tiksaa hartioitten kohdalta lopullisesti. Oon taas sanonut näin 10 pvää mutta nyt lepään oikeesti. ;)

Tein muuten aamulla jotain, mitä en aatellut koskaan voivani tehdä. Istuin sängyllä ja söin ruisleipäni ja kahvini ja käynnistin samalla läppäriä. Ei olisi uskonut, että tossa asennossa pystyn enää olemaan sekuntiakaan. Mutta pikkuhiljaa se kestävyys ja liikkeiden luonnollisuus kai tulee takaisin!

Olihan se lekurikin pistänyt tavoitteeksi kuntoutussuunnitelmaan: kaularangan kuormituskestävyyden palauttaminen lihasintensiteettiä asteittain fysioterapiassa nostaen. Ei sentään lukenut, mihin mennessä... Siitähän tässä on nyt kyse, ettei vaan jaksa vielä kantaa tota keskiniskaa! Mutta riittävän kauan kun hinkkaa limejä naruja, niin maybe!

On mulla se DirtyDeedsin mainitsema Flexi-Bar, mainio (ja helvetin kallis!) väline. Ostin sen aikoinaan töihin taukojumppavirikkeeksi, mutta aion omia sen hetkeksi tulevaisuudessa. En tosin usko, että alarangan hallinta vielä riittää sillä harjoitteluun. Täytyypi kysyä fyssarilta, kun meen 19.11. Todennäköisesti vetää vaan enemmän jumiin, jos alan sillä treenaan, koska tuki ei riitä edes kävelyyn. Mutta ehkä keväällä!

Päiväunilla (Fedja)

Uinti jäi tältä päivältä. Olin niin väsynyt vähäunisten öiden jälkeen, etten jaksanut lähtä edes ulos. Rupesin sitten päikkäreille. Ennen heräämistä näin unta, että olin kaatumassa pyörällä ja tuo lantio meni siinä jotenkin oudosti taaksepäin, kun siihen osui joku.

Olen tajunnut tässä viime aikoina, että oikeastaanhan en voi tietää mitä minulle tapahtui siinä pyörälennossa. Muistan hetken ennen lentoa. Vai olenkohan senkin päätellyt. Että olin seisaallaan lähdössä ylittämään katua. Se on varmaa, että olin lähdössä ylittämään katua ja sen jälkeen olen kaatunut hetimmiten. Olen kertonut tarinan niin, että olen ollut seisaallaan pyörän selässä ennen lentoa (tästä olen melko varma). Sitten olen sanonut, että pyörän eturengas pysähtyi, koska lokasuoja oli irti ja lähti liikkeelle ja minä lensin leualleen maahan (Tämän olen päätellyt). Faktaa tuosta on se, että lokasuoja oli lähtenyt liikkeelle ja pysäyttänyt renkaan. Tämän olen ilmeisesti päätellyt lennon jälkeen. Mutta sitä, että missä asennossa maahan olen tullut minulla ei ole mitään tietoa. Sen muistan, että maassa ollessa ei ollut ensin hajuakaan mitä on tapahtunut ja missä olen ja sitten olen tajunnut, että jotakin kummaa rojua on selässä. Osa pyörästä tai kokonaan. Muistan olleeni jotakuinkin katse maata kohti, mutta missä asennossa selkä, lantio. Ja onko pyörä ollut sekä minun kropan ala- ja yläpuolella. Että missäkähän se varsinainen vamma on? Toisaalta oireitten alettua yläniskassa tuntui nyrkin kokoinen möntti ja oireet olivat pääkopassa rajut, joten melko todennäköisesti niskassa tapahtui jotakin. Tulihan minulta leuasta verta ja kävin ompeluttamassa sen ensiavussa. Kukaan ei tietenkään kysynyt miten kaaduin. Oli merkintä vain, että kaatui pyörällä. Ja etuhampaissa oli halkeamia ja kolo. Ne huomasin vasta kotona jälkeenpäin, en muista milloin. Samoin leuan nivelpinnoilla näkyy MRI:ssä muutoksia, jotka sopivat discusvaurioon tulleeksi onnettomuudessa. Mutta sitten. Onko ohjaustanko osunut rankaan muualle ja aiheuttanut jotakin, kun tuo ranka tuntuu olevan niin paskana alaselästä ja rintarangan alaosasta. Ja kalvoprobleema missä kohtaa selkää tahansa voi aiheuttaa tämän shokin koko ytimen alueelle, luultavasti?

Ei ole mitään muistikuvaa, mitä pyörälle tapahtui tämän jälkeen. Olenko hakenut sen tapaturmapaikalta ja korjannut vai jättänyt sinne. Ex-Kämppis kertoi tänä vuonna, kun kyselin hänen huomioitaan kolariajalta, että en ollut pyörälennon jälkeen oikein osannut kunnolla kertoa mitä minulle on tapahtunut. Samoin sanoi, että sählyssä meillä ei enää sujunut peli yhteen. Aikaisemmin olimme hänen mukaansa pelanneet tosi hyvin yhteen. Minä vain luulin, että kolarin jälkeen en ollut hyvä pelaaja any more

Paranemisen imu (Fedja)

Jaa aamulla olen aina paketissa. Joten ei hirveän nopeasti pääse eteenpäin, kun yö on aina välissä.

Se on muuten jännä kuinka kropassa tuntee sen, kun se lähtee parempaan suuntaan. Tulee sellainen imu oikein. Tällä hetkellä minulla ei ole tuota vahvaa imun tunnetta, joka oli silloin alussa pari viikkoa sitten, kun olo alkoi helpottamaan. Vähän kiikkuu, kaakkuu olo.

Kunto (Fedja)

Täällä voidaan vielä. Ollaan täällä vieläkin paremmassa kunnossa, mutta toimintakyky on edelleen yhtä huono. Ja tilanne on se, että pääsen hyvän olon vaiheeseen, mutta se vaatii monta tuntia jumppaamista. Lähinnä pumppaan neuraalikudosta ala- ja yläselässä ja vaikuttaa niskan/pään kiristyksiin aika lailla. Ei vaan taho jaksaa jumpata niin pitkään, että helpotus tulisi. Ja kun on pumpannut selkää, sieltä löytyy ongelmakohdat. Lantiossa paine, lantion yläosassa rangassa tuntuu, että siellä ranka "laskostuu". Toinen kohta on rangassa vyötärön kohdalla. 3. ongelmakohta rintarangassa. Siellä on joku lukko laajalla alueella, joka estää rintarangan liikkumisen. Yleisolo on helpompi kuin ennen, koska kiristystilanne yleensäkin ottaen helpompi. Tinnitus on muuttunut siten, että on pulsoivaa välillä. Pari päivää on yrittänyt pääkipua. Eilen illalla otin dolanin, koska oli pääkipu ihan tuloillaan.

Mun koko ranka on ihan paskana. En oikein tiedä, että missä se varsinainen vika on, kun oireet niin diffuuseja. Kävelyssä ennen jännitin rintarangan paikalleen ja vähän ylös, ettei kävely satu. Nyt olen yrittänyt kävellä siten, että rintarankakin liikkuis sen minkä voi. Pään asennoksi on viime vuosien aikana asettunut eteenveto. Nyt pystyn neuraalikudospumppauksen jälkeen sen vetään taakse, mutta tottumuksesta se menee aina eteen uudelleen, rintaranka jännitykseen ja yläkroppa jännittyneenä eteen myös. Tuolilla 90 -asteen asennossa en oikeastaan pysty istumaan istumaan, muuta kuin rintaranka jännityksessä. Takakenossa ja etukenossa helpompi istua tai tässä netin ääressä siten, että tilttaan rintarangan ihan kumaraan.

Niskan stabiloivia pystyn tekemään lähes joka päivä ja muitakin harjoitteita, joten siinä mielessä edistystä. Uinti on riski. Toissa (vai oliko se viime) perjantaina kävin ja siitä alkoi tukosputki. Tänään olin ajatellut mennä uudestaan, mutten ole varma, kun tuo yläniska on niin jumissa ja pahentaa just sitä aluetta. Varovainen neuraalikudoksen pumppaminen ja venyttely selässä saa aikaan kyllä melkoisia hikireaktioita heti kun vähän syvemmälle pääsee, mutta ah se on mahtavan tuntoinen, kun paine yhtäkkiä vähenee nenän takaa tai hengitys alkaa toimia paremmin. Kun tuo kiristys on pahempana, hengitys on melko lamassa. Sitä vetää vain vähän ilmaa sisään ja ulos ja rintaranka liikkuu vain vähän. Olenkin ihmetellyt, että onkohan minun aivot sopeutuneet minimaaliseen happimäärään. Ja ihmekös tuo, jos lähimuisti pätkii pahasti.

Olen etsinyt yhden fyssarin, joka on jonkin verran käynyt manuaaliterapeutin opintoja. Hänellä on kuulemma pehmeä käsittely. Aion mennä testaamaan ja sanon, että haluan, että ensin keskitytään rankaan kaulan alapuolella, että mikä siellä mättää ja sitten vasta niskaan. Kyllähän tässä on aktivoitunut kaikki vanhatkin rankaongelmat, joista ei ollut tietoinen kuin välillä, mutta jotka eivät häirinneet elämää. Esim. lapsena jo minulle on tullut kylkipistos autossa istuessa ja en ole koskaan istunut suorassa. Läksyt olen melkein aina tehnyt sängyllä maaten. Toisaalta en siten tiedä, että onko pyörälennossa tapahtunut jotain myös rintarangan alueelle, koska meni se taju. Silloin kun oireet alkoi, jännitys oli rintarangan alaosasta takaraivoon kova.

Yöt ovat menneet huonosti. Monena iltana oli iltarasitus. Olin joko kylässä tai netissä ja ei sitä muuta tarvi. Eilen tosin sain hyvin jumpattua rangan, mutta niskan ja pään oli jumittanut ihan täysin.

Eli nyt alkaa ongelmat paljastuun. Tää netti on totaalista myrkkyä yläniskakireydelle.

Paska rumpali (Tahdonvoimaa)

Mä olisin maailman paskin rumpali. Sen verran on rytmit sekaisin, kun kukun taas tähän aikaan! ;)

Kuuntelen musaa läppäriltä. Oon muuten kehittynyt aikamoiseksi taituriksi bändeissä, kun last.fm esittelee aina bändin, historian, biisin ja albumin.

Rakas on valloittanut pöytäkoneen, vaikka se menee aikaisin huomenna töihin. Auts! Herää klo 7 ja pelaa täyttä häkää. Pelin nimi on Fallout.3. Mielenkiintoinen idea ko. rooli- ja toimintapelissä - sopeutua elämään suojabunkkerin ulkopuolella ydintuhon jälkeen...

Doddii... Pari ruisleipää, kaakao ja omena meni nassuun, nyt pystyy nukkuun taas. ;)

Yksipuolinen ruokavalio? (Tahdonvoimaa)

Ristin tämän viikon virallisesti keittoviikoksi. Ei sillä, olisin juonut joka päivä, vaan siksi, että olen syönyt kahdesti päivässä Mustin tekemää jauhelihakeittoa. Huomisen vielä vedän suuhun, loput on pakko pistää wc-pönttöön, kun jauheliha alkaa olla aikansa elänyttä. ;) Nam! Hyvää on ollut.

Fedja: Mitä sun kropalle kuuluu? (Tahdonvoimaa)

Vieläkö olo on ollut positiivisempaan päin? Oon täällä funtsinut kovasti sun vointejas. Ü

Oma oloni on oudon hyvä. En uskalla sanoa mitään, kun sitten tulee taas takapakkia. Kroppa ei ole pahemmin jumitellut sen vikan fyssarin jälkeen. Ainoa ongelma on toi alaranka, joka vuotaa ja sen myötä seisominen ja kävely on kyllä hanurista. Kun maa ei vaan pysy jalkojen alla, kun alaranka jotenkin antaa periksi. Ärsyttävä.

Muuten on ollut suht hyvä olo. Aamulla kun herää ei ole läheskään niin jumissa kuin ennen. Vähän alaselkä jumittaa, joskus lonkka - oikeelta. Mutta tuntuu siltä, että hei, nyt on menty jossain ainakin eteenpäin. Yläniska on kestänyt tänäänkin. Korvat on edelleen ollut kiltisti. Iho ja kädet on vähän nihkeet.

Joka päivä aina toivon, että herään ja oon vaan terve. Mutta ei ole vielä tapahtunut ihmettä. ;)

Roosalle3 (Tahdonvoimaa)

Kyl sä osaat käyttää. Se on niin helppo ohjelma, että kun pari kertaa kirjoittaa, niin osaa. Oothan sä selvinnyt tässä helvetillisessä retkuviidakossakin Kelan, Tapiolan yms. byrokraattipaskojen keskellä.

Joo, pullistumat: Aattelin vaan, että Tapiola ihan varmaan väittää, että oireet johtuu pullistumista! Mutta ne vois johtua, jos niitä ei ole aikaisemmin kuvissa ollut ja oireita on ollut? ;)

Puhu siellä Ortonilla ko. lekurista/hoitopaikasta Treella. Ne lääkärit on hyviä kollegoja ja kannattaa ns. samaa ajatussuuntaa näissä retkahdusvamma-asioissa, vaikka tämä trelainenkin onkin erikoistunut whiplashiin paljon aikaisemmin kuin Ortonin kaverit. ;) Mutta hyviä ovat molemmat! Kysy ihmeessä myös Ortonin hepun mielipidettä tohon asian eteenpäin viemiseksi.

Ja jos/kun joskus haluat kirjoittajaoikeudet, niin ilmoita, niin kutsun sinut. Kutsu tulee sun gmailiin ja käyt vain hyväksymässä sen.

Sitten pääset sieltä taistelijat.blogspot.com-sivun ylälaidasta 'kirjaudu sisään' -kohdasta sun gmailin (Roosa-tilin) tunnareilla sisään. Saat sit lisäohjeita, jos tarttet. Mutta ei sillä pahaa voi saada aikaan. Jopa Musti, 53, vee, joka on anti-nörtti käyttää Bloggeria kätevästi.

Ei meillä muita sääntöjä ole, kuin:
1. Otsikon perään oma nimimerkki sulkuihin
2. Tägit on niitä julkaisumerkintöjä, eli ydinsanoja, joita sun kirjoituksessa esiintyy. Ne näkyy siinä blogissa oikeella sinisellä ja niitä klikkaamalla lukijat pääsee tiettyjä hakusanoja sisältäviin juttuihin. Toki ne vaikuttaa myös esim. blogin sijoittumiseen Google- yms. hauissa mutta ei vaikuta sinuun ne jutut. Sä lisäät sanat siellä, kun olet kirjoittanut tekstin. Siinä alapuolella lukee julkaisumerkinnät ja on valkoinen laatikko niille. Siihen muutama avainsana vaan, jos muistat laittaa. En mä aina itsekään muista. ;)
3. Yritetään olla positiivisia, vaikkei se aina ole helppoa
4. Ei puhuta siitä trelaisesta paikasta nimeltä, kun oon niin luvannut

Tervetuloa Lady in Pink (Musti)

Lämpimästi tervetuloa Lady in Pink stadista meidän joukkoomme. Luettuani ensimmäisen lauseen ajattelin että onpa mukava saada "vieras" tyttö mukaan joukkoon tummaan. Vaan kuinka ollakaan, taidanpa tuntea tämän tytön ainakin yhtä hyvin kuin Tahdonvoiman. Minä Musti olen syypää Lady in Pinkin kaatumiseen ja siitä aiheutuviin hermosto-oireisiin, koska puhuessaan juuri minun kanssani hän kaatui...
Kun puhelu katkesi, tiesin heti että jotain kauheaa oli tapahtunut. Ensin luulin hänen jääneen auton alle, yritin soittaa takaisin, ei vastausta... elämäni pisimmät minuutit. Sitten puhelimeni soi ja kuulin rakkaan äänen, "ei minulla ole mitään hätää, kellahdin vaan kumoon, pikkusen sattuu niskaan ja lonkkaan." Ei silloin tiedetty että tästä hetkestä alkaisi aivan uusi ajanjakso Lady in Pinkin, kuin kaikkien hänen läheistensäkin elämässä.

En aina oikein jaksa ymmärtää, siteeraan laulun sanoin. Mutta niin se vain on, kaksi kaatumista lyhyin väliajoin, samaan perheeseen, tuntuu jo kiroukselta.
Silti uskon/tiedän Tahdonvoiman ja Lady in Pinkin voivan tulevaisuudessa viettää normaalia elämää, josta he kummatkin ovat nyt joutuneet luopumaan.
Mutta mitäpä Musti näitä teille enempää kertoo, koska huomenna astuu kehiin Lady in Pink, joka varmasti muistaa tapahtumat paljon paremmin kuin "ikäloppu" Musti.
Joten tervetuloa huominen ja Lady in Pink!!

Roosalle (Tahdonvoimaa)

Kirjoitaan taas uuden jutun, kun en pääse koneelle kommentoimaan mutta puhelimesta pystyn kirjoittamaan uusia tekstejä. :)

Hitto, ku osais auttaa ton asianajajan kanssa mut kun ei.

Saitko muuten varattua ajan sinne paikkaan, josta mainitsin sulle meilissä mutta mitä en huutele ääneen blogissa, kun olen luvannut niin? Kantsii sieltä kysyä sitten senkin lekurin mielipidettä asian suhteen. Mutta toivon todella/uskon, että ainakin saat sieltä jotain apua oloihisi! Eipä noi välilevyn pullistuman varmaan tilannetta muuta, jos ne ei ole sulla aikaisemmin ollut mutta oireita on ollut. No, joko sulle laitetaan kirjoittajaoikeudet blogiin? ;)

Roosa: Vika kommentti tuli (Tahdonvoimaa)

Moi Roosa!

Vika kommentti ainakin tuli. Kannattaa melkein aina kopata teksti varmuuden vuoksi esim. wordiin tai notepadiin 'turvaan'. Oon huomannut itse, että jos netti tai Blogger-ohjelma kaatuu juuri, kun olet tallentamassa tekstiä, niin se häviää kuin pieru saharaan.

Mutta vika kommentti tuli, 2 ensimmäistä ei.

Ylikuormitusta - no ei TOD.(Tahdonvoimaa)

Luin vielä uudestaan B-lausunnon läpi.

Miten lekuri kehtas kirjoittaa, että keskikaularanka on myös ylikuormittunut ja oikean käden/rintarangan oireet sekä hermojuuriaukkoärsytys johtuu siitä? ;) Mähän oon istunut 'vaan' 10 tuntia päivässä koneella (mitä paskimmissa asennoissa ja läppärihiirellä toimien), 2 telkan ääressä ja nukkunut noin 5 tunnin unia viimeisen vuoden ennen kaatumista. Lisäksi tein kahdessa vuodessa 85 opintoviikkoa koulua, kandityön ja aika paljon muita projekteja. Ei käsitä, missä se ranka ois kuormittunut? ;) Kai se keho vaan sit tilttaa näin, että kaatuu omiin jalkoihinsa, kun on riittävän rasittunut ja väsynyt. Ja sit tulee pakkotauko kaikesta.

Yhdelle kaverille kävi tavallaan sama juttu mutta vähän eri muodossa. Yhtäkkiä sille tuli epilepsiakohtaus keskellä kirkasta päivää. Taju lähti, hermovamma tuli käteen, kusi ja paskoi housuun jne., eikä muista tietty mitään koko hommasta. Kaikki tutkittiin, kuvattiin jne. eikä syytä koskaan löydetty. Ei edes merkkejä ns. epilepsiakohtauksesta, joka pitäis kuulemma näkyä aivosähkökäyrissä jälkikäteen.

Kaveri itse päätteli, että sen 2 vuotta kestänyt hillitön stressi ja ihmissuhdeahdistus teki ton tempun. Keho vaan tilttas...

B-lausunto (Tahdonvoimaa)

Tuli tänään moinen postissa! On se lääkärini tarkka. Lausuntoa oli kaksi sivua - vasta 7 kuukauden jälkeen.

Harmillista sinänsä, että jopa magneettikuvissa näkyi C7-tason kulmakiilautuminen, eli tuo olisi niin selkeä alakaularangan retkahdusvamma, jos vaan oikaisuvaatimus työtapaturmasta menee läpi Tapaturmalautakunnassa. Eihän se mene, tiedän...

Suoraan sanoen vituttaa ihan sikana, etten vaan tajunnut valehdella, että kaatuminen sattui vaikkapa kesken seminaarin. Nyt muutaman tunnin viive muuttaa vakuutusyhtiön/TLK:n käsityksen siitä, mikä oli vapaa- ja mitä työaikaa niin, että maksan todennäköisesti itse kiltisti 2500 e fysioterapioista. Ehkä enemmänkin, jos tämä vielä tästä kroonistuu.

Jos toi menee mun vapaa-ajan tapaturmavakuutukseen, niin se ei korvaa fysioterapiaa, paitsi leikkauksen ja kipsauksen jälkihoitona. Ehkä mun täytyy antaa vasemmalle kyynärpäälle pari iskua vasaralla ja leikkauttaa se! Sittenhän vakuutus korvaisi fysioterapiat. Mitä siellä sitten hoidetaan, on mun oma asiani. Vakuutusyhtiöt sumuttaa ihmisiä ihan satanolla, niin tossakin olisi voinut vetää vähän kotiinpäin, jos ois ollut fiksu. Nyt tapellaan muutamasta tunnista ja ohjelman sisällön tulkinnasta. Voi luoja, että sapettaa. Jos saisin vielä joskus jostain jonkun vakuutuksen, lähtisin Pohjolasta alta aikayksikön. Autovakuutuksen kilpailutinkin jo. ;)

Ja lisää paskaa: minulla oli erinomainen sairaskuluvakuutus Pohjolassa. Siinä oli 50 e omavastuu per vuosi per kaikki sairaudet ja niska-hartiaongelmat rajattu pois vuoteen 2012 asti. No, kun Pohjola teki meille erinomaisen diilin omavastuuttomasta Yrittäjävakuutuksesta (sairaskulu ja tapaturma), niin tottakai vaihdoin omani siihen. Kas, kas, nyt Pohjola sitten päätti lakkauttaa koko Yrittäjävakuutuksen ja irtisanoi sen vuoden loppuun. Ja nyt pitäisi hankkia sitten uudelleen sairaskuluvakuutus itselleen!

Mitäs luulette, mitkä kaikki sairaudet multa rajataan pois? Varmaan KAIKKI. Tyyliin vakuutus ei korvaa persreiän kolotusta eikä silmäongelmia, koska ne oletettavasti Pohjolan mielestä johtuu retkahdusvammasta. Voi saatana, sapettaa jo nyt. Ehkä nyt on aika siirtää kaikki vakuutukset pois Pohjolasta, kun tämä case on käsitelty loppuun. Sekä omat, että firman vakuutukset siis.

Aivovammoista Yle Radio 1 (Fedja)

Ylen Radio 1:ssä neljän seuraavan viikon ajan aivovammoista torstaisin klo 11:00-11:25, uusintalähetys torstai-iltaisin klo 22:05.

Uusi kirjoittaja: Lady In Pink (Tahdonvoimaa)

Huomisesta alkaen saamme yhden eläväisen ihmisen retkukokemuksista lisää! Rinkiin astuu Lady In Pink Helsingistä.

Samalla historialla mukana, kuin meikäläinen: herkkä hermosto + kaatuminen selälleen puhelimessa puhuessa Mustin kanssa. Melkein herää epäilys, että olisimmeko sukua kaikki toisillemme... ;)

Lady In Pink: Laitan otsikon jälkeen nimitägiksesi LIB. Saat armahduksen, eli ei tartte kirjoittaa koko nimimerkkiä...

Altaalta altaalle (Tahdonvoimaa)

Kas, kas! Winter is here. Ensimmäistä kertaa altaalle mennessäni jouduin raappaamaan auton ikkunat ja siitäkön niska tykkäs. ;)

Samassa hässäkässä heitin pankkikorttini, jonka vakiopaikka on hampaiden välissä, kun en jaksa kantaa koko lompakkoa mukana, auton alle. Ihme, että sain sen kaivettua sieltä ilman apua.

Taas starttas WBB nohevasti! Eli akusta se johtui. Onneksi miekkonen ajaa huomenna Sappeelle ja takas sillä, niin saadaan lisää latausta.

Sappeella pidetään meidän firman teamleader-koulutus, jossa luonnollisesti munkin pitäisi olla kouluttamassa. Mutta NOU!

Silloin kun kaatusin, oli menossa 1. osa, laivaseminaari. Ja hupsis, nyt on menossa 3. osa. Kappas, en pääse ehkä seuraavaankaan settiin mukaan, joka alkaa taas maaliskuussa. Minkäs teet.

Hartiat on edelleen ihan pirun jakissa. Ihan sama oikeastaan, käykö altaalla vai ei. Ei siitä ole mitään hyötyä. Huominen täytyy maata vaan sängyssä ja katsoa, josko lepo auttais. Mutta ei ole vielä jumittanut muita osia hartsuista ylöspäin. Jeah. :)

Tänään oli pakko vähän avautua hotellin rouville, kun ne taas ihmetteli, miten jaksan kuntouttaa itseäni. Annoin pienen luennon vammasta, sen hoidosta ja kerroin, että mulla tässä paranemisessa pelissä mm. elämä. Eli opinnot, firma, kuvaukset, bändijutut, parisuhde, matkailu jne. Kyllä ne alkoi hiffata, kun ensin kekkasivat, ettei mulla olekaan vaan 'niska venähtänyt'/mikä tahansa itsestään selvästi paraneva juttu. Vaikka tosin mun diagnoosi on 13.4, kaularangan nyrjähdys. ;)

Lopulta päädyttiin siihen, että lupasin pitää rouville, kun oon terve, kerran viikossa allasjumpan - korvausta vastaan tottakai. Lupasivat puhua hotellin omistajalle ideastaan. Sehän on halvinta firman terveydenhuoltoa, kun on oma allas ja liikkumaan innostuneita ihmisiä. Ja onhan mulla liiksaohjaajan pätevyys (okei, yleisurheilussa mutta samat faktat ne ihmisen fysiikassa pätee;) ja 13 vee himotreenaajan ja kilpaurheilijan tausta sekä vahva puolen vuoden kokemus vesiliikunnasta! ;) Nähtävästi mistä/missä vaan tehdä bisnestä, jos oikein haluaa...

Ps. Tajusin just tänään, että mä TODELLA pelasin kaatumisen jälkeen vielä toisella viikolla mm. sulkapalloa, kun ei ollut mitään oireita! Yhtäkkiä tuli vaan mieleen, että ihmettelin miehellenikin, että miksi tämä mun oikea lapaluu ei toimi iskuissa... Että sillä viisii! Ei toi C6 sit ehkä ihan niin pahasti olekaan kyrvähtänyt, jos sillä on voinut tollastakin tehdä. ;)

Hämärä uni 1(Tahdonvoimaa)

Näin taas hiukkasen outoa unta yöllä, tai siis aamuyöllä. ;)

Exäni oli perustanut arkkitehtitoimiston Tampereelle ja heillä oli Näsinneulassa hulppeat työtilat. Jotta työntekijät olisivat motivoituneita ja innostuneita, valittiin ympäristöksi kallis mutta näyttävä ratkaisu.
Koominen näky, kun arkkarit istuivat Nässyn ruokapöydissä tekemässä hommiaan!

Tai oikeestaan, sisustus ei ollutkaan Nässyn vaan Berliinin Alekxanderplatzilla sijaitsevan Fehrsehnturmin, tv-tornin, jossa oli viime marraskuussa käymässä lomaillessani Berliinissä.

Mun firma päätti, että pidetäänpäs yhteisbileet siellä sitten. Tilat ja tarjoilut toimi! Bändi oli mahtava ja ohjelma meni nappiin. Kaikilla oli musta puku tai cocktail-hame ja naisilla tietty korkeat korot.

Muistan, kuin itkin koko juhlien ajan siellä Näsineulan inva-vessassa, kun en voinut niskani takia kulkea korkeissa kengissä. Se oli jotain ihan kamalaa! Sen pituiset ne bileet.

Vielä Roosalle vinkkejä(Tahdonvoimaa)

Luin Roosa meilisi uudestaan ja sanoit näin:

Niskassa minimaalisia degeneratiivia muutoksia, oikoryhti. Tapaturmalautakunta laittoi valituksen hylkäykseen perusteeksi, että nämä minimaaliset muutokset aiheuttaa oireet. Vaikka useampi erikoislääkäri laittanut että kolarissa syntynyt whiplash.

--
Tuostahan voi TIETENKIN valittaa!! Suorastaan törkeää kumota neljän erikoislääkärin mielipide tuolla tavalla. Ja etenkin, jos saat vielä tälläkin hetkellä puoltavia lekureita mukaan, niin ei luulis olevan ongelma viedä juttu käräjille.

Pyydä ainakin alkuun vakuutusyhtiöstä KAIKKI sinua koskevat potilasrekisteritiedot mm. käsittelypöytäkirjat. Älä sano puhelimessa (puhelut nauhoitetaan!), mihin niitä aiot käyttää. Ole muutenkin mahdollisimman vähäsanainen ja kohtelias, niin saat paremmin, mitä haluat.
Henkilötietolain mukaan sinulla oikeus kaikkeen itseäsi koskevaan tietoon, myös vakuutusyhtiön omaavaan sellaiseen.

Soita myös kaikki sinua hoitaneet tahot läpi ja pyydä lekureiden epikriisit itsellesi. Ne ei maksa mitään. Pyydä myös magneettikuvien lausunnot, jollei niitä sinulla jo ole.

Ota ne mukaan myös fysiatrille, jolle nyt seuraavaksi olet menossa. Kuinka nopeasti termi retkahdusvamma ilmestyi diagnoosiin? Eli kuinka nopeasti sait diagnoosin?

Samoin pyydä poliisilta (tai kuka nyt kirjaa ylös, miten onnettomuus tarkalleen tapahtui) onnettomuuteen liittyvät pöytäkirjat/dokumentit, joissa on kuvattu tapahtumamekanismi tarkasti.

Voi kyllä olla, että tarvitset tuohon asianajajan avuksesi. Mutta jos noilla perustein on hylätty, niin toivoa on, että vielä joutuu Tapiola maksumieheksi! :)

Fedja kertoi, että joku 11 vuotta asiasta tapellut henkilö oli voittanut ko. tyyppisen jutun, joten se on tärkeä ennakkotapaus muillekin! Kukakohan siinä oli asianajajana?

Ps. Jos sinulla on laajennettu kotivakuutus, niin tarkasta toki, mitä asianajokuluja siihen sisältyy korvattavaksi.

Vielä avautumista (Tahdonvoimaa)

Ps. Oon jättänyt 4 soittopyyntöä sekä yhden selkeän viestin (missä luki, mitä tahdon) Terveystalon fysiatrille, (jolla kävin ihan ekana) että saisin uuden E-lausunnon. Ylläri, Pohjola hukkas sen alkuperäisen.

Arvatkaa, onko reagoinut kahteen viikkoon tai tullut postissa papruja? No, ei tietenkään. Voi SAATANA, että sapettaa toikin. Jätin samalle lekurille myös murtuneen käden konsultaatiosta/jälkitarkastuksesta soittopyynnön. Ei muuten reagoinut siihenkään...

Tässähän saa tehdä vaan valituksia...

Nyt jaksaa nukkuu (Tahdonvoimaa)

Aah, kaksi ruispalaa, sulatejuustolla ja kinkulla ja kaakaota. Vaikka oloni ois kuinka paljon parempi, jos en söis maitoa, punaista lihaa yms. niin en edes kokeile jättää sitä pois. Niin perso mä oon! Eilenkin meni puoli pussia sipsejä iltapalaksi. Mulla ei selkeesti ole ruokapuoleen vaikuttanut sairaus.

Tai hei, ehkä tulin samalla raskaaksi, kun kaaduin? Onhan tämä suht yliluonnollinen juttu kuitenkin... Laskettu aika ois sitten kuukauden päästä. ;)

Mietinpähän vaan, mitäkö ne neurot tosta aina-nälkä - 'oireesta' sanois? Varmaan, että mulla on bulimia, mee psykologille. Tai että, nälkä on terveen merkki, töihin vaan!

Pitäisköhän Suomeen perustaa samantyyppinen web-saitti, missä haukutaan lekureita ja kerrotaan pahimpia kohteluita vähän samaan tyyliin, kuin mitä on se enitenvituttaa -sivusto? Josta btw tuli kirjakin.

Mähän voin pistää toisen blogin pystyyn. Oiskohan hanurilekurit.blogspot.com vapaana? Hmm...

Ja jatkuva nälkä (Tahdonvoimaa)

Ihan kun ois raskaana. Tai mistäs mä sen tiedän. Koko ajan törkeä nälkä. Onneksi on Mustin lihakeittoa vielä kilo jäljellä! ;) Koko ajan pitäis olla syömässä...

Uusi vaihe (Tahdonvoimaa)

Keho on uudessa vaiheessa. Sen vaan tuntee.

Ei varmaan pitäisi iloita mutta yläniskasta C5:een alkais toimia nätisti. Muutenkin tasapaino on piirun verran parempi, kun putki on vähemmän tukossa. Silmässä ei ole ollut varjoa ja korva ei ole piipittänyt puhuessa.

Kumarrellessakaan ei enää tunnu 'kosketusta' ytimeen (tai mihin lie). Samoin ojentajia tehdessä ei heilahda niin paljon hartioitten luota.Ongelmus tulee siis enää C6:n kohdalta, joka joustaa - edelleen. Sen oikein tuntee, kuinka se välillä kestää ja sitten taas selkä 'valuu' alaspäin, kun tulee rasitusta. Siisti istuu rangankiertoja tekemässä, kun penkki lähtee alta yhtäkkiä ja tuntuu kun putois 5 metriä. Tiedän mitä fyssari sanois: 'Leiki, että oot Lintsin Space Shotissa. Monet tykkäis. Sä saat kokea jänniä juttuja ilmaiseksi'. ;)

Tajusin just, että pääkin on kääntynyt vikan viikon suht hyvin ja jumitus on pysynyt poissa kuupasta, vaikka ala/keskiranka jumittaakin. Samoin alaselkä/lonkat on taas auki altaan jäljiltä.

Korvat on ollut kokonaan hiljaa pitkiäkin hetkiä. Outo tunne. Sitä oikein kuulostelee, että eikö ne muka pidä meteliä. Ei ne - välillä. Vaikka kuinka kuuntelis.

Olkapää/hartia ruksuu hienosti, kun tekee lonkankiertoja, eli jumitus on nyt siellä. Mutta sehän me tiedettiin. Myös iho on tosi nihkeä tosta C6:n kohdalta ja käsistä. Kämmenetkin punottaa/hikoilee.

Ei passaa kuin painella huomenna taas altaalle ja ottaa rennosti, vaikka on hyvä olo. Nyt ilolla odottamaan seuraavaa laskukautta! ;) Mutta näinhän se menee.

2 askelta eteen ja 1 takaisin. Mutta pääasia, että mennään eteenpäin. Suatana, kun Klotriphyl kuivattaa silmiä. Onneksi miekkonen tuo kosteuttavia tippoja huomenna apteekista.

Nyt nukkuun. Kerrankin ajoissa.

Ps. Oon muuten funtsinut, että pystyyköhän ikinä pitään enää piilareita vai onkohan silmät sellaisessa shokissa, ettei mitään toivoa? Hmm. Se selvii joskus!

Vihainen puolestasi Fedja... (Musti)

Ajattelin vilkaista vaan nopeasti Taistelija blogin läpi, mutta luettuani Fedjan kirjoituksen täytyi tietenkin antaa kommentti, vaikka kello on pian yksi yöllä.
Munista täytys hirttää tollanen lekuri, jos sillä edes on niitä... Kyllä oli tosi törkeää käytöstä sinua kohtaan ja on ihan oikein että teet hänestä valituksen. Eikö ole tarpeeksi kauheaa kun joutuu 11 vuotta taistelemaan kauhean sairauden kanssa, ettei tuollaista sontaa tarvis enää kuunnella ja vielä lekurin suusta, jonka pitäis auttaa ja osoittaa myötätuntoa. VOI SAATANA, sanoo Mustikin ja silmissä ihan säkenöi salamat.
Toinen jonka puolesta olen surrut ja kiroillut on tietenkin Tahdonvoimaa, joka tuossa aikaisemmassa kirjoituksessa kertoi kaikille blogissa vieraileville, kuinka Tampereen lekurit tekevät myös vääriä diagnooseja pitkittäen nuoren naisen hirveitä kärsimyksiä. VOI SAATANA, sanoo Musti jo toisen kerran ja jos lekurit olis tässä, niin katse voisi tappaa....
Minun piti kertoa oma pieni tarinani, mutta kun luin Fedjan ja Tahdonvoiman kirjoitukset en enää löydä oikeita lauseita omaani. Mutta onhan päivä vielä huomennakin.

Valitus myös minulta (Tahdonvoimaa)

Myös minulta Fedja pahoittelut sen moukkamulkun käytöksestä. Toi on niin törkeää, ettei hyvä tosi.

Aion myös itse haastaa fysiatrini (sama vamma, sama väärä diagnoosi 2003 ja 2008) sekä nyt hoitaneen neurologin ja samaisen fysiatrin hoitovirheestä. Ihan vain sen takia, ettei kukaan muu joutuisi samaan paskaan kuin me.

Jos eka fysiatri olisi diagnosoinut 2008 oikein, olisin kai ollut ilman väärää kuntoutusta takaisin työelämässä 3 kuukaudessa. Nyt sitten paskottiin niskaa ensin 2 kuukautta ja nykyinen fyssari on korjannut muiden tuhot ja sitten vasta päässyt hommiin. Vähän kun Obaman rooli Bushin jälkeen.

PERKELE. Vittu, että pistää vihaksi tämä saatanan sarvikuonojen maa, saatana. Ja ei ne neurologit ymmärrä pääsääntöisesti whiplashista/retkahdusvammasta mitään.

Tampereella tosin on yksi hyvä, joka tajuu jotain ja sanon uhallakin sen ääneen: Petteri Maunu. En tiedä edes, onko Taysissa enää... Ei tosin tunnistanut mun vammaa 03 mutta enpä tajunnut painottaakaan, että olin kaatunut sillä prätkällä 2 kk:tta ennen oireiden alkamista. Ei silloin tiennyt vielä riittävästi itse, mistä on kyse. Itse helvetti kaikki pitää tietää.

Ps. Niinhän se Tayssin ylifysiatrikin teilas mun omalekurin asenteen kuntoutukseen Tayssin altaalla, kun vesikävelyä meinasin. Vastauksen lopussa oli vielä maininta sävyyn 'vitun idiootille': Mene julkiseen uimahalliin. ;)

Muistutus neurologille (Fedja)

Kesäkuussa kävin neurologilla OYS:ssa. Kohtelu oli sen verran karmeaa, että aion laittaa perään muistutuksen ja nyt se pitäisi alkaa tekemään. Lähtijäisiksi vastaanotolta rupesin itkemään ja sanoin, että tämä on aina tätä samaa paskaa täällä OYS:ssa: Ette ymmärrä tästä oireistosta yhtään mitään. Lääkäri siihen, että kyllä he ymmärtävät. Minä jatkoin, että ette tästä minun oireilusta. Lääkäri koko vastaanoton aikana ei ollut pätkääkään kiinnostunut siitä minkälainen tämä vamma. Keskittyi lukemaan muiden kirjoittamia lausuntoja ja kyseenalaistamaan kaiken minkä minä sanoin + Käpylän neurologin diagnoosit. Hänen mukaansa en voi enää muistaa sitä miten tapaturma tapahtui, koska aikaa on 11v. Kuljetuspalvelusta kommentoi sen verran, että miten olet voinut niitä saada; nehän on liikuntarajoitteisilla; mikäs siinä linja-autossa on vikana; sinähän passivoituisit ihan kokonaan, jos saisit lisää taksimatkoja. Epikriisiin oli kirjannut, että nytkin tuli vastaanotolle linja-autolla. Oireherkistynyt olen, koska hän kokeili selkää ja mulla sattui polvet lyömään loukkua, kun tulee noita heijastekipuja. Sen jälkeen menin istumaan tuoliin. Siihen lääkäri kohta, että nyt istut tuohon tuoliin noin reilusti ja nojaat selkää tuolin nojaan, eikä näytä käyvän kipeää yhtään ja kun hän vain hipaisi, niin polvet löivät loukkua. Siihen sanoin, että selässä on tietyt kohdat jotka ovat kipeitä. Siihen lääkäri, että hän kyllä koski moneen kohtaan ja joka kohdassa sama reaktio. Idiootti, paska.
Lopulta sanoin lääkärille siinä itkun keskellä, etten enää kuuntele sinua (koska hänkään ei kuunnellut minua). Lähdin pois vastaanotolta ja sanoin, etten enää koskaan tule tähän sairaalaan. Olisi vaan pitänyt häippästä jo aikaisemmin eikä kuunnella lääkärin törkeyksiä paria tuntia, koska niin kauan vastaanotolla meni ilman mitään hyötyä.

Epikriisiin oli kirjoittanut samaan sävyyn asiat kuin vastaanotolla. Oli tarkkaan kuvannut kuinka kyseessä ei ole piiskaniskuvamma, koska ei ole edestakaista liikettä ollut päähän, vaikka mistä se sitä voi tietää, kun ei ollut vieressä katsomassa. Kysyin Ortonin fysiatrilta, että onko retkahdusvamma ja Whiplash eri asia, koska niiden mekanismit ovat jollakin lailla erilaiset. Eivät kuulemma ole. Käpylän kuntoutuskeskuksessa myös retkahdusvamma (kaatumiset, putoamiset yms) ja Whiplash-vamma kuuluvat samaan kategoriaan, koska oireisto samanlainen.

Minulle ei puhunut mitään jostakin konversiosta, mutta oli heittänyt konversio? epikriisin loppuun ja Cymbaltaa lääkitykseksi tulevaisuudessa. Jotenkin älytöntä, että eivät voi diagnosoida niskavammaksi, koska heillä ei ole käsinkosketeltavaa, esim. MRI kuvaa, jossa löydökset. Sen sijaan hihasta voi heittää minkä tahansa psyykkisen arvion mututuntumalla ilman mitään perusteluja. Epikriisin loppuun oli vielä laittanut, että allekirjoittaneen anteeksipyynnöistä huolimatta potilas poistuu paikalta. ANTEEKSIPYYNNÖISTÄ. Kehtasi vielä valehdella.

Pää toimii todistetusti(Tahdonvoimaa)

Puhelimen akku on aina tyhjä ja laturi olennainen osa elämää. Laturin pään kiinnikkeet taas on löysät, joten se ei pysy kiinni puhelimessa ja lisäksi tippuu muutenkin pöydältä lattialle koko ajan. Yhtälö huono ihmiselle, joka inhoaa kumartelua. ;)

Nerokkaasti viritin laturiin hiuslenkin, jolla kiinnitin sen painavaan päivävoidepurkkiin, joka jököttää aina samalla paikalla yöpöydällä, missä puhelinkin useimmiten.

Eipähän tartte kumarrella nostamaan laturia, kun nyt sillä on oma teline. Ja vetämällä hiuslenkin puhelimen ympärille latauksen ajaksi laturikin pysyy kiinni puhelimen perseessä.

Todistetusti ajatus leikkaa, vaikka keho ei toimi. ;)

Kauanko Barack Obama saa elää? (Tahdonvoimaa)

Barack Obaman kommentti demokratian toteutumisesta USA:ssa presidentinvaalien tuloksen myötä oli naseva. Ensimmäinen afroamerikkalaissyntyinen presidentti ja aikaisemmon on kuitenkin käyty jo 43 vaalit.

Kova on urakka miehellä, kun korjailee Bushin kahdeksan vuoden sotkuja ja maailma odottaa innolla, mitä tuleman pitää. Etenkin kasvihuonepäästöjen leikkaaminen 90 prosenttia verrattuna vuoteen 1990 vuoteen 2050 mennessä, Irakin ja Afganistanin joukkojen kotiuttaminen sekä finanssikriisin ratkomiseen osallistuminen on aika isot kengät, joihin astua.

Toivottavasti pääsee edes astumaan popoihin, ennen shooter iskee... Ei ole helppo pesti Obamalla!

Ps. Mulla oli helpompi: altaalle ja takas. WBB käynnistyi kuin unelma. :) Vasen puoli on edelleen kuosissa mutta oikea jumittaa.

Päivärahasta Roosalle (Tahdonvoimaa)

Kelalle pitäisi riittää ihan Tapiolan antama hylkäyspäätös kyseistä casistä! Itselläni on sama juttu. Homma oli käsittelyssä Pohjolassa (nyt Vakuutuslautakunnassa) ja Kela maksoi pvä-rahat kiltisti, kun lähetin ensimmäisen Pohjolan antaman hylkäyspäätöksen sinne. Nyt ootellaan uutta päätöstä Vakuutuslautakunnasta ja Kela maksaa siihen asti ihan normaalisti pvä-rahaa.

Kela ei voi myöskään vedota siihen, että 'oireet johtuu jostain muusta sairaudesta', koska muuta ei ole osoitettu, eikä epäilty. Ja vaikka johtuisikin (esim. kuluma) niin Tapiola ei sitä kuitenkaan korvaisi (jollei ole jotain ammattitautia tms. joka menee sitten työnantajapuolen/yrityksen vakuutukseen tms.) ja Kelan pitäisi maksaa tottakai.

Gomorra ja jäterikokset (Fedja)

Kuuntelin vastikään kirjan Gomorra: mafian valtakunta. Roberto Saviano, -79 syntynyt napolilainen, kirjoitti miten mafia hallitsee Napolin seudulla lähes kaikkea liiketoimintaa. Ja heidän yksi ydinalueensa on jätteen käsittely -yritykset ja sitä kautta laajat ympäristörikokset. Siellä päin heppu opiskelee ympäristölainsäädännön perusteellisesti, että tajuaa miten sitä kierretään. Saviano on joutunut kirjansa takia häviämään maan alle. Rohkea kaveri. Kirjoittaa kirjan, vaikka tietää sen aiheuttavan itselleen kuoleman uhan.

Eilen oli uutisotsikoissa:
"Poliisi epäilee jäteyritystä törkeästä ympäristön turmelemisesta"
Viemäreihin on kaadettu öljypitoista jätetta, öljykuormia ja rasvakuormia. Jokohan Napolin jäteyritykset ovat ehtineet Suomeen asti? Costa del Sol:lle kirjan mukaan ovat ehtineet. Siellä suomalainen turisti viettää auvoista lomaansa asumalla mafiapomojen perustamissa hotelleissa ja ravintoloissa, aivan tyytyväisenä, tukien samalla rikollista toimintaa. Eikö ole hienoa. Allekirjoittanut on yksi tyytyväinen etelän matkan tekijä. Tosin vuosia sitten.

Roosalle kommentti päivärahoista (Fedja)

Vastaan Roosa sinulle blogissa, koska kommenttisi on kaukana "menneisyydessä".

Minusta Kelalla on velvollisuus maksaa sinulle päivärahaa, jos vakuutusyhtiö ei maksa. Kannattaa kysyä Kelalta, miksi eivät maksa ja eikö heillä ole siihen lakisääteinen velvollisuus.

Minun käsitys asiasta on seuraava:
Tarvitset vakuutusyhtiöltä sellaisen todistuksen, jossa kieltäytyvät maksamasta päivärahaa, jos kerran kieltäytyvät. Kelan olisi pitänyt sinulle kertoa, että tarvitsevat tämän todistuksen, jotta pystyvät sinulle päivärahan maksamaan, mutta jostakin syystä ei kerro. Toisella Whiplash-vammaisella kävi juuri näin. Joissakin tapauksissa vakuutusyhtiö pitkittää todistuksen antamista useilla kuukausilla, joten kannattaa olla tiukkana sen saamiseksi.

Vahvempi nivelside (Tahdonvoimaa)

Jotenkin nyt alkaa tuntua siltä, että tässä paranemisessa tehdään merkittävää läpimurtoa pikku hiljaa. Mullahan on aina välillä ihan normaali olo, vaikka en ole malttanut sängyssä pysyäkään hartiahepauksen jäjiltä. ;)

C6 on ollut jo viikon ajan suht hyvänä, vaikka se välillä onkin separoinut rasituksesta. Mutta kuitenkin se on kestänyt ihan eri tavalla kuin vaikka syyskuussa! En mä nyt hirveesti ole liikkunut/testannut sitä esim. ulkona mutta silti se tuntuu jotenkin vahvemmalta. Jihaa!

Lisää tsemppiä saa pienistäkin asioista. Huomenna lähden altaalle hartioita vahvistamaan, mikäli WBB suostuu yhteistyöhön. Sen oon kyllä huomannut, että aikainen kuntoutus taitaa olla se taikasana tästä vammasta paranemisessa. Harmi, ettei suurin osa potilaista saa sitä varhaista diagnoosia ja välitöntä oikeaa hoitoa.

Kun oon takaisin töissä, pyydän meidän graafikkoa taittamaan whiplash-aiheisen pikkuoppaan lekureille ja henk. koht. Jaan sen kaikille fysiatreille ja neuroille Tampereella. Ihan hirveetä, että näin vakava juttu jää tunnistamatta monella lekurilla...

Positiivistakin (Tahdonvoimaa)

Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin tässä tulee itsepetosta:

Eipä ole korvat huutanut, raksunut tai lurpsahdelleet viime fyssarin jälkeen. Eli melkein viikkoon! Ja vahasysteemi pelittää niinkuin normaaleilla ihmisillä. Vaikka ranka meneekin tukkoon, niin silti höröttimet pysyy auki. Seisoessa/istuessa lähtee heittään painetta korviin mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen.

Yläniska on kestänyt hienosti! Ei ole puudutellut oikeaa puolta kasvoista. Myöskään kuula ei jumita, eikä juuri ole sattunut takaraivoon/puudutellut.

Pää kääntyy suht symmetrisesti molempiin suuntiin ja pystyy katsomaan alaspäin. Kinnaa vas. C3 ja oikeelta C2 ja C6. Kaulan koukistajat on tuottaneet lihakset, koska pitovoimaa
(pään nosto tasaiselta alustalta ja pito vaakatasossa) on jo 40 sekunnin edestä. Ekalla kerralla fyssarilla sitä oli 1 sekunti ja sit alkoi koko kroppa täristä.. ;)

Leuka on toiminut, ei jumittanut. Täytyy alkaa funtsia sitä hamppilekuria/purentafysiologia kohta.

Lonkat, nilkat ja polvet on suht ok. Hartia/rintaranka/olat sekä kyljet ja vatsa jumittaa. Samoin alaselkä.

Myös White Baby Bitch säästyy myymiseltä. Miekkonen osti ja vaihtoi uuden akun ja se käynnistyi ok. Katotaan vielä huomenna uudestaan, kun lähden altaalle. Jos se jättää mut sinne Kauppiin, niin varaan välittömästi ajan Syrjälän Autosähköön Pirkkalaan, pistän pojan kuntoon ja myynti-ilmoituksen.

Olisihan se hirveetä katkaista näin vahva side, mitä meillekin on syntynyt WBB:n kanssa mutta siinä ei ole ollut mitään vikaa koskaan ja just siksi oon niin tykännyt siitä. Eikun... Taisin mä sen ajaa RiverGolffin pihasta pois kaasutellessani johonkin kuoppaan, niin siitä hajos joku sivuakselin kumitulppa...

Mä inhoon huoltamoilla ramppaamista, vaikka oonkin luonut niihin aika hyvät suhteet muinoin. Omistin exän kanssa sellaisen vuoden -89 Mazda 323:n, joka vietti enemmän aikaa huoltamolla kuin ajossa. Viimeksikin Audi vuosihuollettiin -15 prosentin hintaan, kun oli tuttu putiikki ja tiskasin remppapoikien loputtoman astiavuoren odotellessani. ;)

Nyt tuntuu suurelta (Tahdonvoimaa)

Näinhän tämä menee! Nyt tuntuu suurelta, vahvalta ja jäykältä. Fiilis on kuin pakastetulla norsulla! Tosta se lähtee hartioista jumittamaan ja jakittaa alaselän ja niskan. Ei auta mikään. Täytyy vaan maata koko päivä ja lepuuttaa, niin huomenna on ehkä parempi. Johan tässä ehtikin olla jalkeilla tunnin. Kyllä osaa olla rankkaa ja perseestä. Työelämään paluu alkaa näyttää yhä kaukaisemmalta haaveelta. Kahdeksas kuukausi pyörähti käyntiin ja olo on junnannut tässä nyt pari kuukautta.

Tuntuu pieneltä (Tahdonvoimaa)

Sen jälkeen, kun lokakuussa alkoi tämä jumitus-vapautus -vaihe, minusta on tuntunut hirvittävän pieneltä ja hauraalta niinä hetkinä, kun en ole jumissa. Ihan niinkuin joku olisi vienyt kaiken muun paitsi hermoston ja ihon. Vaikea selittää.

Välillä olen ihan varma, että luhistun kokoon, kuin silkkikangaspalanen, jonka päästää kulmasta irti. Se vaan valuu kasaan! Kun ei ole jännettä, nivelsidettä, lihasta tms. tukemassa kroppaa!

Olo on sellainen heiveröinen, heikko, 'notkuva', huojuva, epävarma silloin kun ei jumita. Nikamat niksahtelee yli ja olo on kuin spaghettia. Ilmeisesti se viiden vuoden takainen suojajännitys on lähtenyt veks hoitojen myötä ja syviä lihaksia ei ole, niin tunne on tämä. Mutta mitä enemmän lihasta on tullut esim. niskaan, sen vähemmän se huojuu tai jumittaa. Nyt jumitus on hartioissa, kakkospoikittaiskalvon kohdalla. Välillä tuntuu siltä, että hetkenä minä hyvänsä musta tippuu osia. Mutta toisaalta, silloin kun kroppa jumittaa, olo on huono. Eli vapautus-vaihe on paljon parempi, vaikka sitä seuraakin yleensä jumi.

Olen aina kuvitellut, että jännitys, mitä kropassa on ollut, on ollut jäntevyyttä ja ns. hankittu salilta, Body Pumpista, missä kävin 3 kertaakin viikossa viimeiset 5 vuotta. Mutta nyt huomaan luuloni vääräksi.

Jännittyneet pinnalliset lihakset on pitäneet kroppaa koossa. Jumitus on ollut kroppaa kantava voima! Nyt kun ei ole jakissa, tuntuu pieneltä ja heiveröiseltä. En ole osannut ajatellakaan, että se jumiolo on ollut jotenkin 'huono'. Vähän työstressii jne. on saanut aikaan kevyen jäykkyyden vaan.

Mutta kappas, ne hetket, kun en ole jumissa, ovatkin se normaali olotila! Keho ei millään halua uskoa sitä, vaan vetää ittensä lukkoon mitä oudoimmista asioista. Vaikkakin nivelet vielä naksuu ei-jumitusolossa, niin olo on aina parempi kuin rautakankena. Toki olisi kiva, jos joskus vielä kokis sen hetken, ettei ole sementtiä, eikä naksuisi mutta se taitaa olla vielä suhteellisen kaukana. Mutta hiljalleen kohti sitä pyritään. Välillä vaan pelkään ihan oikeasti, että multa tippuu käsi tai olkapää vielä pois. Toi naksuminen ja huojuminen on jotain ihan hirveetä!

Roosan kommentti (Tahdonvoimaa)

Ette ikinä arvaa mutta kun luin Roosan kommentin, menin aivan jumiin. Siis todistetusti se psyykkinen puoli on aikas vahvoilla. ;)

Lähdin itse samasta tilasta liikenteeseen ja tuli niin selkeästi omat muistot mieleen, kun luin Roosan tekstiä, että meni ranka aivan jumiin.

No, hetken käsittelin tuota tunnetta ja tilaa ja se meni ohi. Oman lisänsä antaa se, että Klotriphylit on loppu ja huomenna saan vasta uusia! Lisäksi toimin kaverin sosiaalityöntekijänä kolmatta tuntia ja oikein kiihdyin itsekin! Sekin saattoi vaikuttaa. Puhuttiin nimittäin sen exästä, joka on sellainen narsisti-persläpi, ettei hyvä tosi... Vaikkei ole enää sen elämässä, niin silti onnistuu tekemään siitä ihan helvettiä.

No, Roosalle laitoinkin viestiä jo meilitse mutta kiva Roosa, kun kävit vielä blogissa kertomassa kuulumisia! Jatketaan juttuja sähköpostitse.

Huomenta kaikille! Näyttää siltä, että makaan huomisen sängyssä. ;)

Selvisin minäkin... (Musti)

Tuli käytyä saunassa ja selvisin ylös sekä alas lauteilta, ei hätää. Kiva lukea Tahdonvoima et niskas voi taas paremmin ja ruokakin maistuu ja maittaa.
Sen kunniaksi menen laittaan pannun poroon, (pohojalaasen äitini sanonta) mene sinäkin Tahdonvoima ja kaikki muutkin tämän blogin lukijat. Luin nimittäin äskettäin artikkelin arvostetusta kansainvälisestä tutkimuksesta, paljon kahvia nauttiville ( yli 9 kupillista päivässä) oli paljon pienempi riski sairastua maksasyöpään.
Joten kahvin keittoon ja nauttimaan myöhäisillan tunneista!

Uuden hermoston hienouksia (Tahdonvoimaa)

Kun katsoo pitkään puhdasta valkoista, alkaa keltainen valo näyttää tosi keltaiselta! ;) Outoa. Tuntuu, että kaikki hermotoiminnot on mennyt ihan uusiksi. Mutta hei, niinhän ne onkin. Ruokakin maistuu paljon paremmalta kuin ennen. Outoo!

Ps. Ei se niska separoinutkaan! Nyt se on taas normaali. :)

Rääkkäys toimi (Tahdonvoimaa)

Kyllä kannatti tuen pesu. Nyt on kroppa niin jumissa, ettei pysty tekeen mitään. Siis oikea puoli. Eikä sekään ole niin jumissa mitä se voisi olla. Hmm. Mielenkiintoista! Sen oikein huomaa, kun putki alkaa tukkeutua. Iho menee nihkeeksi ja tulee sellainen hönö olo. Ensin hirvee hiki ja sitten kylmä. Sitten alkaa korvat soida ja lopulta ei liiku yksikään osa rangasta. Tätä haettiin! ;) Mutta huom! Tämä tapahtuu enää oikealla puolella. Siistii! Vasen on terve.

Selkä jumitus ( Musti )

Niinpä, kuka käski pestä pyykkiä, imuroida, järjestää vaatekaapin, pestä astiat, käydä kaupas, ei kukaan, mut kun Mustin luonteeseen vaan kuuluu auttaa silloin kun Tahdonvoimaa ei itse voi noita hommia tehdä. Nyt alko riipiin keskiselästä pakaran kautta reiteen ja kauheen kauan en tässä koneella minäkään pysty istuun.
Kun luin Tahdonvoiman kirjoittamaa blogia niin kumminkin minulta jäi yksi tärkeä työ tekemäti, jonka tuo ryökäle tietenkin meni taas tekemään ja kuten tekstissäkin oikein arvasi, sai Mustin karvat nousemaan pystyyn. Että alkoi jynssään sitä kaulapantaa, joka on monen kuukauden käytöstä muuttanut väriään valkoisesta mustaksi. Ja oikein useammalla vedellä viruttikin ja toimi lopuksi linkona sitä vääntäessään..
No olenhan minä ylpeä sinusta kun teit tuollaisen työn, kun kuntos on se mikä on, mut toisaalta kauhistuttaa kun Mustin silmä välttää niin hermosto täytyy ehdoin tahdoin pistää hepaamaan.

Mutta kyllä meni päivät niin nopeasti Mansessa, ei siinä kelloa keritty katteleen. Ensin kukuttiin pitkälle yöhön ja sitte nukuttiin nettiradion iki ihaniin biiseihin...

Nyt alkaa selkä lähetteleen sellasia merkkejä et on ihan pakko hellittää, sillä tää asento ei oo sille maailman paras. Laitoin reilu puol tuntia sitte saunan päälle ja luulenpa että makoisat löylyt siellä jo odottaa kylpijäänsä. Eri asia on, kuka minut nostaa sinne lauteille, jos tuo selkä oikein alkaa siinä jumittaan. Muutama viikko sitten kumarruin heittään löylyä kiukaalle ja sinne jäin ylälauteille kuin russakka... Kurkku suorana kiljuin ja vihdoin mieheni puuskutti paikalle ja ihmetteli tullessaan, " kylläpäs sinusta on nykyään tullu oikein saunassa eläjä, täytys varmaan ilmottaa Heinolan löylykisaan". No kyllä hymy hyyty kun näki minun ilmeeni ja joutui vielä vintsuaan minut sieltä alaskin. Ja seuraavana viikkona ei liiemmin kiivetty ylälauteille ja kotihommat hoiti kukas muu kuin oma auttavainen miehen körilääni..
Nyt lähden kattoon kuinka minun tällä kertaa käy, nyt ei ole edes miestä auttamassa, lähti just yötöihin, joten voipa olla et löydän itteni aamulla lauteilta.

Taidanpa ottaa kännykän mukaan, aika menee nopeammin ja tulee soitettua kaikki kaukaisetkin sukulaiset läpi. Ja ihan ekana pirautan tietenkin Tahdonvoiman känsään ja arvuutan missä Musti luuraa...

Kuva-arvoitus: Mitä Tahdonvoimaa tekee? (Tahdonvoi maa)

Oikea vastaus palkitaan herkällä hermostolla.

Olen masokisti ja timmissä kunnossa ja kilipää (Tahdonvoimaa)

Koska ei ole enää väliä, onko asteikolla 1-10 kipeä 4, 5, 6 vai 7, niin päätinpäs rääkätä itseäni. Pesin käsin kevyessä etukumarassa vessan lavuaarissa niskatukeni.

Luonnollisesti siis samainen tuki ei siis ollut kaulassani, joten rasitusta tuli oikein huolella suoraan C6-7 tasolle. Vittu, siinähän kehittyy. Lekurit käskee siedättää, niin siedätetään sitten taas, kun just on päästy jaloilleen. (Toi lause oli Mustin kauhuksi...)

Taatakseni helvetin huonon olon huomiseksi pesin tuen (jonka nimi on muuten Läheinen;) kahdella vedellä, huuhtelin vielä erikseen ja rutistin kaksin käsin kuivaksi niin lujaa, kun hennoista olkapäistä ja haboista lähti.

Sitten vielä kuivatin hiustenkuivaajalla (lisärasitusta oikeelle kädelle!) ja seuraavat 3 päivää odotan, että se kuivaa, eli en voi käyttää sitä. Katsotaan vaan, niin kuljen märkä tuki kaulassani huomenna. ;)

Samalla huomasin vessan peilistä, että meikähän on saanut kauan kaivatut ojentajat ja jäntevän yläkropan! Täytyy myöntää, että oon aika timmissä kunnossa muutenkin.

Paino on pudonnut 6 kiloa, eli just siihen, mitä se oli ennen porvarivaiheen alkamista (eli töissä keskustassa ja ulkona syömässä joka päivä. ;) Ja muutenkin näytän oudon hyvinvoivalta näin sairaaksi ja vittuuntuneeksi.

Samalla tosin ihmettelin, miksi vasemman käden rystysiin on ilmestynyt haavat? Ei tämä nyt niin yliluonnollista pitäis olla, että arvet tulee niinkuin ev.kirkon kirjojen mukaan sanottiin käyneen Jeesukselle... Kun meen altaalle (sitten kun joskus saan uuden akun White Baby Bitchiin), täytyy kokeilla, pystynkö käveleen vetten päällä. (Anteeksi, jos nyt loukkasin suuresti uskovaisia! Tosin tämä nyt on muutenkin aika kaukana sellaisesta neutraalista/normaalista blogista;). Sairaan suuri ilo on provosoida ja heittää härskiä läppää...

Seuraavaksi varmaan isopäiset alienit kaappaa meidät outohermoiset (mun fyssarin johdolla tietty) johonkin Retku-planeetalle ja jalostavat meistä ihan helvetin herkkähermosen -> sensitiiviseen uuden rodun?! Sit meistä sikiää uusi ihmiskunta, jonne ei ole mitään asiaa ei-herkkiksillä. Siellä pumpataan neuraalikudosta 12/7 (ja muuten lööpäillaan) ja Suomen KELA maksaa siitä 4000 euroa kuussa. Lisäksi vakuutusyhtiöt korvaa säännöllisesti yhteisestä kassastaan Whole Body MRI-kuvaukset kaikille kerran kuussa. Utopia?

Ps. Alkaa muuten näyttää siltä, että hankin Baby Oilia iholle, Niken tiukat-piukat-pienet treenivaatteet ja teen todella Susana Spearsit. Äänestys puoltaa moista. ;)

3 K:n sääntö: Kyllä Keho Kertoo (Tahdonvoim aa)

Mulla kiristys lisääntyy staattisista asennoista ja jos oikein joutuu keskittymään johonkin eli esim. just töiden tekeminen koneella. Kun mikään ei ole normaalia, vaan kehon pitää koko ajan käyttää energiaa siihen, että se opettee alusta asti kaiken.

Normaalisti energiaa ei todellakaan kulu siihen, että istuu, seisoo tai tekee jotain, ne on niin automaattisena toimintona selkäytimessä, mutta nyt keho ylirasittuu ihan hirveesti. Kyllä mullakin sosiaaliset tilanteet vetää ihan jumiin mutta se johtuu siitä, että joudun ihan hulluna aina tsemppaan esim. just asentoon jne. etten vaan istu väärin jne.

Keho tavallaan yrittää hakea ja ylläpitää uutta asentoa, koska se ei vielä ole automaattista. Sen oikein huomaa, että kaikki ennen normaalit toiminnot vie energiaa alyttömästi, kun kroppa opettelee vasta juttuja.

Mutta toisaalta, mitä enemmän oon saanut tukea niskaan/hartioihin jne. sitä vähemmän ne jumittaa! Sen muutoksen oikein huomaa silmissä.

Ja mitä tulee tohon pimeään ja liukkaaseen - niin toki niillä on vaikeampi liikkua, kun kehon/niskan asentotunto ei toimi, niinkuin pitäis ja sit vielä silmienkin antama lisäinformaatio on tosi vähäistä. Joutuu pelaamaan pelkillä aivoilla ja korvilla. Sitä jännittyy ihan vaistomaisesti, kun alkaa varoa, etten vaan esim. kaadu uudelleen! Samoin on auton ratissa. Ei se autolla ajaminen ja pään kääntely jännitä, vaan se tilanne, kun on ihan varma, että joku rysäyttää perään tai ajaa jonkun yli ja aiheuttaa sille saman kun itselleen!

Aika herkkistä (Fedja)

Eilen taas opin uutta ja vanha tieto jalostui.

Jumppailin aamupäivän n. 3,5h. Lopulta alkoi kroppa helpottaa. Vielä olisin tarvinnut 45min lisää, että olisin niskaan asti ehtinyt. Teen pumppaavaa neuraalikudosjumppaa siten, miten keho ohjaa tekemään. Tuo keho on aika viisas, neuvoo aika lailla. Viime aikoina neuraalikudosta eniten helpottava asento on: kädet pään takana tai päällä ristissä ja sitten veivaus edestakaisin milloin oikea kyynärpää ylempänä milloin vasen tai koko rintakehä sivuttain. Minä luotan vahvasti kehon kertomaan. Yleensä keho kertoo myös sen, pitääkö liike tehdä istuallaan, seisten vai maaten. Onhan tuota kehon lukemista harjoiteltu, täytyy myöntää. Tämä virallinen sairaudenhoitojärjestelmä kyllä yrittää tehokkaasti lopettaa oman kehon tuntemuksien kuuntelemisen, mutta minä pidän sitä kyllä todella tärkeänä. Järjestelmän mielestä, jos henkilö miettii oireistoa, oireisto vain pahenee.

Sitten oli sovittu veljen kanssa syömään keskustaan. Olo oli kohtalaisen hyvä. Menin bussilla. Bussilta oli vielä 400m ravintolaan ja aioin kävellä, kun olo parempi. Veli olisi voinut kyllä käydä hakemassa. Kävelyä jäisillä jalkakäytävillä. Täyttä myrkkyä tälle kiristykselle. Olin täysin jumissa, kun menin ravintolaan. Jos olisin tajunnut ajatella etukäteen ja muistanut viime talvesta, olisin pyytänyt veljen hakemaan ja pahin kiristysmyrkky olisi jäänyt reissulta väliin. Ravintolassa sitten istutaan ja jutellaan, jotka myöskin pahentavat kiristystä. En tiedä onko suurin syy se, että niskaa ei saisi pitää vaakasuorassa vaan katse pitäisi olla alasuuntaan, istuma-asento vai se, että koko kasvokalusto jännittyy juttelusta, mutta sosialisointi pahentaa aina tätä kiristystä. Yksi on vielä aivovamma, joka tekee tuohon oman lisänsä, mutta tajutappa siinä sitten mikä vaikuttaa mihinkin.
Toinen asia joka aiheuttaa samanlaisen reaktion kuin jäätikkö, on pimeys. Eli kävely muuttuu todella etanamaiseksi ja varovaiseksi. Voinee johtua siitä, että tuossa tasapainoaistumuksessa on jotakin häikkää, vaikka se aika hyvä tuntuu muuten olevan. Tai sitten ylisuojelee arvokasta risaa kroppaansa.
Tahdonvoimaa: Sinulla ei sosialisointi ilmeisesti pahenna oireistoa?

Mamma soitti veljelle, että pappa on joutunut sairaalaan eteisvärinän takia. Hänelle tuli eteisvärinä, kun oli 30 vuoden käytön jälkeen jätetty beetasalpaaja suorilta pois ja verenpainelääke samoin. Tosi älykästä. Mentiin ruokailun jälkeen sitten katsomaan häntä.

Tulin kotiin n.3,5h päästä lähdöstä, kahdeksan maissa. Väsytti. Menin lepäämään. Ensin yritin kuunnella äänikirjaa "Kadonnutta aikaa etsimässä", mutta en pysynyt mukana. Vaihdoin rentoutus-cd:n. Yritin, yritin ja yritin rentoutua. Ei onnistunut. Sydän pamppas ja vireystila tapissaan. Ihmetytti, mikä tässä nyt. Yleensä sitä rasituksen jälkeen makuulla ollessa alkaa vähitellen rentoutua. Joku piti tuota hermostoa tosissaan käynnissä. En keksinyt muuta kuin valkoinen riisi, jota söin melkoisesti tai väkevät mausteet tai sitten tuo voimakas jumitus. Pari kertaa olen samaisessa intialaisessa ravintolassa saanut kuumotus, sykkeen nousu -kohtauksen mausteista, vaikka miedon annoksen tilaan, mutta mieto on melkoisen väkevä. Illalla niska oli täysin jumissa ja ei auttanut jumpata, kun hermosto pörräsi täysillä. Silloin pitää vain odottaa. Puolen yön maissa pystyi taas aloittamaan verryttelyn, että nukkuu vähän paremmin. Ja aamulla sitten jatkoin ja jatkan edelleen, kun tästä nousen netin äärestä.

Eli opin, että kun hermoston pörräys päällä, on turha yrittää rentoutua tai verrytellä. Pitää vain eleleskellä sen aikaa, että "kohtaus" menee ohi.
Hermoston pörräyksen voi aiheuttaa sauna, liian pitkään liian lämpimässä suihkussa, liika rasitus, hiilaripiikki. Ilmeisesti minulla on ollut jonkunlaista hermoherkkyyttä ja sokeritasapainosäätelyhäiriöitä jo aiemmin, kun muistan kuinka lapsena söin juhlissa makeaa ja seurauksena oli sokerihumala: syke nousi, kädet tärisi ja olo oli kehno. Samoin, kun tulin Ouluun opiskelemaan yliopistoon ja laitoin neitseelliseen vatsalaukkuuni hampurilaisia ja pitsoja, niin sain melkoisia vatsanpuruja ja tuli tuota sykkeen nousua.

Ei ole puutunut 6 päivään kasvot (Tahdonvoima a)

Jeah! Ei ole puutunut oikeelta puolelta kasvot, ei takaraivo eikä päälaki. Ü Kyllä se alkaa pysyä... Muutenkin niska alkaa tuntua siltä, että jokuhan jopa kannatteleekin sitä jo! Joku muu kuin nikamat. Eli jee, siellä on lihaksia ja nivelsidettäkin vähän!

Hei me heilutaan taas (Tahdonvoimaa)

Kylläpä tuli hyviä muistoja mieleen opiskeluajoilta, kun radiosta tuli TikTakin vanha kunnon biisi. Tää on mun hyvän ystävän miehen suosikkibiisi ja aina kun tätä soitettiin ainejärjestön tiloissa bileiden jatkoilla, kundi veti kaikki tanssimaan ja 'heilumaan'. Aamuyön tunneille aina hilluttiin ja pidettiin hauskaa. Sitten lähi-Kebabbilan kautta kotiin. ;)

Kyllä sitä huomaakin kaipaavansa elämää, kun sitä näin oikein alkaa miettimään. Mä oon ollut aina niin meneväinen ja tekeväinen, ettei kukaan ymmärrä, millainen shokki tällainen oleminen voi olla. Mutta ei auta kun sopeutua tai muutenhan sitä ampuisi aivot pihalle alta aikayksikön.

Täytyy vaan ajatella, että kyllä mäkin sitten joskus voin tehdä jotain. Vaikka hiljaa mielessään sitä aattelee tietty, että näinköhän, mutta ainakin vielä oon positiivinen, kun on mennyt 'vasta' 7 kuukautta.

Tähän asti olen joten kuten pystynyt elään aivot ns. offilla, eli unohtamaan kaiken sen kivan, ihanan ja magean, mitä olen saanut kaatumiseen asti tehdä. Elämänihän oli aika loistokasta tähän asti. Olen aina mennyt ja tullut ja tehnyt, niinkuin haluan ja saanut kaiken sen, mitä olen tavoitellut, koska olen niin pirun sisukas ja peräänantamaton luonne. Nyt sitten tulee sitä paskaa oikein tuutin täydeltä, kaikkien niiden ihanien vuosien vastapainoksi.

Tähän asti olen pystynyt oleen miettimättä kaikkea sitä, mitä olen menettänyt, mutta ei se nähtävästi ole enää mahdollista. Kun nuppi toimii ja alkaa olla taas tuttu 'draivi' päällä, niin sitä on iskenyt elämänhimo. Sitä kuulee, kuinka kaverit tekee sitä, tätä ja tuota ja omin silmin todistaa, kun mies lähtee, tulee ja elää, niin kyllähän sitä katkeroituu. Ja vaikka mies-parkakin tietty yrittää olla pitämättä meteliä menemisistään, niin meneehän se silti - töihin tai kauppaan. Se pystyy kuitenkin tekemään kaikkea tollaista arkista, mitä ei meitsiltä onnistu mitenkään. Hyvä esimerkki on uusien syyskenkien ostaminen. Kun ei ole pystynyt vaan ostaan, niin kohta ongelmana on sitten uusien talvikenkien ostaminen. ;) Ei voi ees kuvitella, että lähtis kaupunkiin, kumartelis ja sovittelis kenkiä jne. Oksettaa ajatuskin...

Eniten harmittaa, kun on näin nuori. Jos oisin joku 70-v. ja jo ehtinyt tehdä, nähdä ja kokea kaikkea, niin ihan sama, vaikka vähän kroppa pragais. Mutta nyt tuntuu siltä, että paljon asioita jäi ihan kesken ja elämä valuu hukkaan. Aina välillä aattelee, että olisiko ollut reilumpaa, että ois vaan kaatunut kunnolla ja murtanut niskansa lopullisesti niin, että ois jäänyt sille tielleen. Eipähän olisi tarvinnut jäädä häkkilinnuksi. Mutta toisaalta - jos sitä kuitenkin paranee? Se onkin sitten hillitön lottovoitto, kun saa elämälle jatkoajan.
Mutta kun sitä ei tiedä. Täytyy vaan kärsiä ja katsoa. Tai mennä ennustajalle?

Surullisinta on miettiä kaikkia niitä suunnitelmia, joita on joskus tehnyt ja sitä hetkeä, jos joutuu myöntämään itselleen, ettei pysty niitä ikinä toteuttamaan. Kun tajuaa, että tässähän sitä ollaan nyt 3 vuotta yritetty kuntouttaa itseään - turhaan.

Ja sitten tuleekin aika, jolloin täytyy tehdä valinta sen suhteen, kannattaako elämää jatkaa vai ei. Mä kun olen aina pitänyt elämän tarkoituksena sitä, että on onnellinen tai pystyy toteuttaan itseään, ja tässä tilassa ei kumpaankaan kykene ja ilman tarkoitustakaan ei kannata elää. Sehän on sama kuin olla kuollut. Vielä pahempi kuin elää ilman tarkoitusta, on elää tosin kärsien.

No, ei passaa vielä ajatella moista! Mutta kyllä se masentaa, kun kuu vaihtuu ja tajuaa, että jaahas, täytynee soittaa lekurille ja pyytää lisää saikkua. Ei voi mitään. Ja juhlapyhät vaan vierii. Kohta on taas vappu ja huomaan, että kas, kas, en pysty pitämään hauskaa - tänäkään vappuna. Sitten juhannus, vuosipäivä, synttärit jne. Kaikki samaa paskaa kuin edellisenä vuonna.

Ajattelin aina, ettei sellaista estettä maailmassa oliskaan, josta en selviäis mutta nyt täytyy myöntää, että arveluttaa kyllä hieman. Elämä todella voi olla perseestä. Se on nyt nähty. No, eipähän enää ikinä tartte ottaa sitä entistä yltiöpositiivista asennetta taakakseen. Kaikki onkin aina ihmetellyt, miten mä oon niin positiivinen, enkä pelkää 'mitään', mutta nyt ei tartte muidenkaan funtsia sitä, koska olen alkanut realistisiksi ja ehkä jopa hieman pessimistiksi. Nehän ei pety. ;)

Ehtoota (Tahdonvoimaa)

Musti vaihtui ukkeliin. Kiva, kiva, ihmisiä! Huomenna näenkin paria frendiä, kun tulevat käymään meitsin luona. Kelpaa tulla, kun koti hohkaa kuin Kiillon mainoksessa. ;) Iltapäivästä täytyy vääntäytyä altaalle, josko se auttais tohon jumiutuneeseen alakaularankaan. Täytyy laittaa kauluri kaulaan, ettei käy perinteiset eli jumitus vaan siirry toiseen paikkaan, yläniskaan, kun kroppa hakee tukea sitten jostain muualta.

Lonkkien ja alaselänkin jumitus on loppunut, kun oon tehnyt syviä vatsoja joka päivä. Samoin yläniska alkais kestää taas aika hyvin.

Vielä kun saa ton alarangan pelittään, niin avot. Fyssari oli sitä mieltä, että se saadaan kuosiin pelkällä tuella. Ei siis tartte ees veistä edes ajatella. Se ois kuulemma leikattu samantien, jos ois tarvinnut. Eikä enää 'pieniä' nivelsidevammoja leikata, jossei ole totaalista repeämää tai urheilijana, jonka on pakko päästä nopeasti kuntoon. ;)

Nojatuoli entisöitäväksi (Fedja)

Huomenna saapuu kyyti nojatuolilleni. Ostin muutama vuosi sitten kierrätyskeskuksesta 60e:lla. Ihana havupuidenvihreä samettipäällys ja kirsikkaiset sirot puujalat. Saan sen parin vuoden odottelun jälkeen entisöitäväksi Setlementin työpajaan. Piti piirtää kuva tuolin mitoituksista kummipojalleni, että voi arvioida mahtuuko autoon. Hän tulee auttamaan tavaran roudaamisessa huomenna. Erottaakohan mittojen seasta vielä tuolinkin.

Kilipäistä (Tahdonvoimaa)

Olen niin monena päivänä aloittanut tämän tekstin ja aina lopettanut, koska olen ajatellut, etten saa kuitenkaan puettua ajatuksia sellaiseen muotoon, että muutkin kuin Fedja ymmärtäis. ;) Kokeillaan!

Mulla on kaksi kehoa tällä hetkellä. On oikea ja vasen puoli ja lisäksi keho C6:n ylä- ja alapuolella. Tiedän, kuulostaa kilipäiseltä. Vasen puoli pelittää. Se ei ole jumittanut enää muutamaan kuukauteen. Välillä vähän C3 jakittaa mutta sekin on lähes kunnossa.

Oikea puoli onkin totaalisen paskana - ja oma juttunsa. Mutta sekin on paljon parempi kuin aikaisemmin. Mutta se ei ole sama oikea puoli, joka mulla on ollut aikaisemmin. Se tuntuu ihan erilaiselta kuin esim. 6 vuotta sitten! Kun niska on oikeella kohdalla, koko kehon asento/asentotunto muuttuu. Signaalit on kulkenut ties kuinka kauan väärin ja nyt ne yhtäkkiä pakotetaan liikkumaan 'normaalisti'. Aivojen pitää nyt opetella kehon uuteen asentoon ja siinä menee aikaa.

Mutta joka kuukausi tasapaino on paljon parempi. Tai ei kyse enää ole edes tasapainosta, vaan liikkeiden koordinoinnista ja hienomotoriikasta. Ehkä enemmänkin pään ja kehon keskinäisestä suhteesta. Aina jjäsenet ei ole siellä, missä niiden pitäisi olla. ;) Varmaan vanhassa kehossa ne ois just niinkuin pitäis, mutta nyt kun on uusi asento, niin homma vähän hakee. Mutta läheltä liippaa! Ja joka kuukausi on muuttunut olo 'normaalimmaksi'. Mikä se normaali sitten on. Enpä tiedän enää itsekään.

Mutta fyssari on siinä oikeessa, että liikaa ei saa miettiä asioiden suhteita ja syitä, koska ihmisen hermosto on niin monimutkainen kokonaisuus, ettei se aukea koskaan järjellä.

Fyssari aina sanookin, että lopeta toi järkeistäminen. 'Aina tulee yllätyksiä matkalla, eikä sun tarvitse tietää kaikkea. Aattelet vaan, että on asioita, joita ei voi selittää. Eikä sun tartte tietää millainen olo on huomenna, ylihuomenna tai 2 vuoden päästä. Sitten sen näkee. Uskot vaan siihen, että keho kyllä korjaa itsensä, kun me vähän jeesitään sitä ja päästiin alkuun melkein heti onnettomuuden jälkeen'.

No joo, mutta on nämä sen verran outoja juttuja, etten ihmettele, että monet neurologit ja fysiatrit käskee 'valittamaan' psykologille, eikä ota whiplash-potilaita tosissaan.

Mutta kun ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, niin ei tota henkistä puolta koskaan voi irrottaa omaksi palikakseen. Eikä etenkään pistää kaikkea sen piikkiin. Toki se tuo oman lisänsä asioiden tulkintaan ja vaikuttaa siihen esim. kuinka pelottavina oudot oireet koetaan. Ja jos potilaalla ei ole ihmistä, joka tietää, mistä vammassa on kyse, niin voin vaan kuvitella, kuinka hankalaa tästä on päästä jaloilleen, kun psyyke pettää jossain vaiheessa kuitenkin tämmösen oirekasan kanssa. Sitten psyykkiset oireet alkaa ylläpitää fyysisiä oireita ja niistäkään ei pääse eroon.

On nämä hankalia!

27 vuoden huoltoon (Tahdonvoimaa)

Guten Morgen!

Aamu on mitä kaunein. Arska paistaa ja on suhteellisen kuulas ja kiva syyspäivä. Eilen yöllä oli ollut pakkasta, kun Audi oli saanut huurretta lasiin. Pitäis ostaa siihen uusi akku, koska ajelen sillä vaan poolille ja takas ja toi vanha akku ei oikein diggaa moisista pikkupätkistä. Eihän se ehdi ladata siinä matkalla. Mut jos ei ole talvirenkaita, ei tartte akkuakaan. ;)

Audi (oikealta nimeltä White Baby Bitch) kävi huolloa juuri. Voi kumpa meille ihmisillekin olisi sellainen samanlainen ohjelma, jolla voitaisiin ennaltaehkäistä tulevat ongelmat. Kyllähän perukoulussa ja lukiossa on vielä jotain tarkastuksia, mutta siihen ne loppuukin.

Juuri kun todellinen stressaaminen alkaa nuorena aikuisena korkeakoulussa/ekassa työpaikassa jne. niin sitten ihmiset ovatkin omillaan.

Ja psykologiaa lukeneena voin vain todeta, että suurin stressi liittyy juuri isoimpiin muutostilanteisiin elämässä eli juurikin esim. muuttoon kotoa, opintojen aloittamiseen, valmistumiseen jne. Silloin on se älyttömin kiire, eikä kehon varoitusmerkkejä edes huomaa. Jos olisin kokenut omat oireeni lukiossa, olisin tiedostanut ne ihan eri tavalla, kun hektisessä kauppiksessa, jossa aika meni opiskeluun ja bilettämiseen.

Tai ehkä toisin päin! ;)