Ei varmaan pitäisi iloita mutta yläniskasta C5:een alkais toimia nätisti. Muutenkin tasapaino on piirun verran parempi, kun putki on vähemmän tukossa. Silmässä ei ole ollut varjoa ja korva ei ole piipittänyt puhuessa.
Kumarrellessakaan ei enää tunnu 'kosketusta' ytimeen (tai mihin lie). Samoin ojentajia tehdessä ei heilahda niin paljon hartioitten luota.Ongelmus tulee siis enää C6:n kohdalta, joka joustaa - edelleen. Sen oikein tuntee, kuinka se välillä kestää ja sitten taas selkä 'valuu' alaspäin, kun tulee rasitusta. Siisti istuu rangankiertoja tekemässä, kun penkki lähtee alta yhtäkkiä ja tuntuu kun putois 5 metriä. Tiedän mitä fyssari sanois: 'Leiki, että oot Lintsin Space Shotissa. Monet tykkäis. Sä saat kokea jänniä juttuja ilmaiseksi'. ;)
Tajusin just, että pääkin on kääntynyt vikan viikon suht hyvin ja jumitus on pysynyt poissa kuupasta, vaikka ala/keskiranka jumittaakin. Samoin alaselkä/lonkat on taas auki altaan jäljiltä.
Korvat on ollut kokonaan hiljaa pitkiäkin hetkiä. Outo tunne. Sitä oikein kuulostelee, että eikö ne muka pidä meteliä. Ei ne - välillä. Vaikka kuinka kuuntelis.
Olkapää/hartia ruksuu hienosti, kun tekee lonkankiertoja, eli jumitus on nyt siellä. Mutta sehän me tiedettiin. Myös iho on tosi nihkeä tosta C6:n kohdalta ja käsistä. Kämmenetkin punottaa/hikoilee.
Ei passaa kuin painella huomenna taas altaalle ja ottaa rennosti, vaikka on hyvä olo. Nyt ilolla odottamaan seuraavaa laskukautta! ;) Mutta näinhän se menee.
2 askelta eteen ja 1 takaisin. Mutta pääasia, että mennään eteenpäin. Suatana, kun Klotriphyl kuivattaa silmiä. Onneksi miekkonen tuo kosteuttavia tippoja huomenna apteekista.
Nyt nukkuun. Kerrankin ajoissa.
Ps. Oon muuten funtsinut, että pystyyköhän ikinä pitään enää piilareita vai onkohan silmät sellaisessa shokissa, ettei mitään toivoa? Hmm. Se selvii joskus!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti