Eilen taas opin uutta ja vanha tieto jalostui.
Jumppailin aamupäivän n. 3,5h. Lopulta alkoi kroppa helpottaa. Vielä olisin tarvinnut 45min lisää, että olisin niskaan asti ehtinyt. Teen pumppaavaa neuraalikudosjumppaa siten, miten keho ohjaa tekemään. Tuo keho on aika viisas, neuvoo aika lailla. Viime aikoina neuraalikudosta eniten helpottava asento on: kädet pään takana tai päällä ristissä ja sitten veivaus edestakaisin milloin oikea kyynärpää ylempänä milloin vasen tai koko rintakehä sivuttain. Minä luotan vahvasti kehon kertomaan. Yleensä keho kertoo myös sen, pitääkö liike tehdä istuallaan, seisten vai maaten. Onhan tuota kehon lukemista harjoiteltu, täytyy myöntää. Tämä virallinen sairaudenhoitojärjestelmä kyllä yrittää tehokkaasti lopettaa oman kehon tuntemuksien kuuntelemisen, mutta minä pidän sitä kyllä todella tärkeänä. Järjestelmän mielestä, jos henkilö miettii oireistoa, oireisto vain pahenee.
Sitten oli sovittu veljen kanssa syömään keskustaan. Olo oli kohtalaisen hyvä. Menin bussilla. Bussilta oli vielä 400m ravintolaan ja aioin kävellä, kun olo parempi. Veli olisi voinut kyllä käydä hakemassa. Kävelyä jäisillä jalkakäytävillä. Täyttä myrkkyä tälle kiristykselle. Olin täysin jumissa, kun menin ravintolaan. Jos olisin tajunnut ajatella etukäteen ja muistanut viime talvesta, olisin pyytänyt veljen hakemaan ja pahin kiristysmyrkky olisi jäänyt reissulta väliin. Ravintolassa sitten istutaan ja jutellaan, jotka myöskin pahentavat kiristystä. En tiedä onko suurin syy se, että niskaa ei saisi pitää vaakasuorassa vaan katse pitäisi olla alasuuntaan, istuma-asento vai se, että koko kasvokalusto jännittyy juttelusta, mutta sosialisointi pahentaa aina tätä kiristystä. Yksi on vielä aivovamma, joka tekee tuohon oman lisänsä, mutta tajutappa siinä sitten mikä vaikuttaa mihinkin.
Toinen asia joka aiheuttaa samanlaisen reaktion kuin jäätikkö, on pimeys. Eli kävely muuttuu todella etanamaiseksi ja varovaiseksi. Voinee johtua siitä, että tuossa tasapainoaistumuksessa on jotakin häikkää, vaikka se aika hyvä tuntuu muuten olevan. Tai sitten ylisuojelee arvokasta risaa kroppaansa.
Tahdonvoimaa: Sinulla ei sosialisointi ilmeisesti pahenna oireistoa?
Mamma soitti veljelle, että pappa on joutunut sairaalaan eteisvärinän takia. Hänelle tuli eteisvärinä, kun oli 30 vuoden käytön jälkeen jätetty beetasalpaaja suorilta pois ja verenpainelääke samoin. Tosi älykästä. Mentiin ruokailun jälkeen sitten katsomaan häntä.
Tulin kotiin n.3,5h päästä lähdöstä, kahdeksan maissa. Väsytti. Menin lepäämään. Ensin yritin kuunnella äänikirjaa "Kadonnutta aikaa etsimässä", mutta en pysynyt mukana. Vaihdoin rentoutus-cd:n. Yritin, yritin ja yritin rentoutua. Ei onnistunut. Sydän pamppas ja vireystila tapissaan. Ihmetytti, mikä tässä nyt. Yleensä sitä rasituksen jälkeen makuulla ollessa alkaa vähitellen rentoutua. Joku piti tuota hermostoa tosissaan käynnissä. En keksinyt muuta kuin valkoinen riisi, jota söin melkoisesti tai väkevät mausteet tai sitten tuo voimakas jumitus. Pari kertaa olen samaisessa intialaisessa ravintolassa saanut kuumotus, sykkeen nousu -kohtauksen mausteista, vaikka miedon annoksen tilaan, mutta mieto on melkoisen väkevä. Illalla niska oli täysin jumissa ja ei auttanut jumpata, kun hermosto pörräsi täysillä. Silloin pitää vain odottaa. Puolen yön maissa pystyi taas aloittamaan verryttelyn, että nukkuu vähän paremmin. Ja aamulla sitten jatkoin ja jatkan edelleen, kun tästä nousen netin äärestä.
Eli opin, että kun hermoston pörräys päällä, on turha yrittää rentoutua tai verrytellä. Pitää vain eleleskellä sen aikaa, että "kohtaus" menee ohi.
Hermoston pörräyksen voi aiheuttaa sauna, liian pitkään liian lämpimässä suihkussa, liika rasitus, hiilaripiikki. Ilmeisesti minulla on ollut jonkunlaista hermoherkkyyttä ja sokeritasapainosäätelyhäiriöitä jo aiemmin, kun muistan kuinka lapsena söin juhlissa makeaa ja seurauksena oli sokerihumala: syke nousi, kädet tärisi ja olo oli kehno. Samoin, kun tulin Ouluun opiskelemaan yliopistoon ja laitoin neitseelliseen vatsalaukkuuni hampurilaisia ja pitsoja, niin sain melkoisia vatsanpuruja ja tuli tuota sykkeen nousua.
maanantai 3. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti