Kun luen Fedjan ja Tahdonvoiman blogeja ne ovat hyvin samantyylisiä. Vaikka kumpikin olette joutuneet kokemaan pahan niskan retkahdusvamman ja siihen kuuluvat karmeat hermo yms. oireet, jaksatte silti kuntouttaa itseänne jatkuvasti. "Väsymättä" teette harjoitteita kuukaudesta toiseen suurimpana ajatuksena saada itsensä sellaiseen kuntoon että joskus voisi viettää suht tavallista elämää, juuri sellaista mitä ystävänne juuri tällä hetkelläkin ehkä tekevät. Istua kahvilassa (baarissa) tehdä kävelylenkkejä, matkustella, kutsua hyviä ystäviä kylään ja loistaa illan emäntänä. Tahdonvoimaa odottaa kaapissa ei "luuranko" vaan melkein käyttämättömät kosketinsoittimet, jotka oikein halajavat tuttuja soittajan sormia näppäimilleen.
Ja aivan varmasti tulee se aika, kun taas yhdessä Musti ja Tahdonvoimaa vetävät tunteella kappaleen "Viidestoista yö"ja musiikki täyttää huoneen jokaisen solun (ja vähän naapurinkin)
Ihailen Fedjan ja Tahdonvoiman peräksiantamattomuutta, mustaa huumoria ja asiantuntevasti kirjoitettuja epiksiirejä.
Toisiltanne saatte tukea ja voimaa ja Musti kannustaa teitä täältä omasta kotoa käsin ja toivoo tiellenne ruusuja- ei piikkilankaa.
perjantai 7. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti