lauantai 8. marraskuuta 2008

The Retkufamily (Tahdonvoimaa)

Joo, me ollaan Lady in Pinkin kanssa suoraan laskeutuvassa polvessa herkkähermoisia Mustin jälkeläisiä.

Minä syntynyt 81 ja toinen Tsernobylin pyhänä vuonna 86. Meitä on vielä kolmaskin tossa välissä (ukkeli) mutta se rakentaa kehoa ja on paljon vähemmän tapaturma-altis, niin on säilynyt vielä kuosissa!
Ja varmaan kattoo jalkoihinsa vähän eri tavalla, kun on nähnyt meidät kaksi onnetonta. Se Tsernobyl muuten selittäis LIP:n hermoston herkkyyden muttei mun. ;) Roosa on sitten eri immeinen. Mutta kiva, kun alkaa olla ringissä porukkaa!

Mulla on diagnoosina lievä niskan retkahdusvamma jälkitila C6-tasolla ja LIP:llä on Syndroma Cranio Cervicale, eli kurkussa krooninen kipuoire, joka jäi kuudesta (?) peräkkäisestä angiinasta! Ja, varmaan senkin niska retkahdus pahensi vaan muuta oireistoa, kun kaatumisen jälkeen sille alkoi tulla näitä hermo-oireita. Saa itse kertoa enemmän... Fyssari on saanut sen pistoksen melkein pois kokonaan viidessä kuukaudessa. Voi kun sai mutkin kuntoon.

Musti on 'vaan' kulunut. ;) Mutta sillä on kaikki retkahdusvamman oireet, koska on niin herkkä hermosto. Siis ihan kaikki. Muistan lapsena, kun Mustilla epäiltiin MS:ää, Menieriä ja vaikka mitä neurologisia sairauksia mutta se on terve kun Musti. Mitä nyt tosiaan kulumaa ja herkkä hermosto!

Hitto Fedja kun puhuit kankaista. Vähänkö tekis mieli alkaa taas ommella. ;) Se oiskin parasta mun hartioille.

Oon tehnyt teini-ikäisestä noita iltapukuja itselleni, pääasiassa juhliin. Mm. Ilveksen itsenäisyyspäivän juhliin ja akateemisiin vuosijuhliin (kun ei jaksa enää muuten tavallisia kuteitakaan ommella) mutta nyt taitaa kemut jäädä väliin, jollei ihmeparantumista tapahtu. Ne on 5.12. Kuukausi aikaa. ;)

Joo, vielä meistä. Sama homma se on mulla ja LIP:lläkin. Ainahan nämä oireet on ollut mutta nyt ne vasta alkoi haittaamaan muksahduksen ja pikkuvenytyksen myötä. Herkkiksiä.

Ei kommentteja: