Muutenki kakkosväli on edelleen iha tiltissä. Suu, leuka ja takaraivon poikittaiskalvo on edelleen ikikrampissa, samoin nenä. Kai se vetää taas tuolta hartioista. En tiedä, kumpi on muna ja kumpi kana. Ja yllättäen kääntää päätä vinoon korvan yläpuolelta. Väittäisin, että homma menee ny niin päin, että käsi (c6) kiskoo yläniskaa. Ei voi tietää, eikä ole väliä. :)
1. Alkuasento:
Kuvasta poiketen KYLJELLÄÄN. Niska suorana, hyvällä tyynyllä, ei pelkällä patjalla, koska niskahan on silloin taipunut patjaa kohti vinoon. Pää tulee olla myös rangan jatke, eikä ekstensiossa tai flexiossa. Jalat koukussa, niin hermokudos on löysemmällä.
Silmät pysyy koko liikkeen ajan KIINNI. Jos alkaa huimata, ne saa avata, mutta vasta neutraalissa asennossa eli eteenpäin.
2. Liike, vasemmalla kyljellä:
Kun oot pistäny silmät kiinni, käännä ne ensin luomien alla kohti tyynyä, vasemmalle, alaspäin - miten nyt haluaa sanoa. Vasemmalla kyljellä tunnet, kuinka kalvot venyy oikealta takaraivon, korvan ja ohimon yhtymäkohdasta. Siis tunnet, jos oot herkkis. Muuten tuskin tuntuu mitään. ;) Pidä suljettu katse tyynyssä n. 5 sekuntia. Tämän jälkeen vie silmät luomet kiinni kohti omaa hartiaa, oikealle tai ylös, whatever. Pidä taas suljettua katsetta n. 5 sekuntia. Nyt venytys tuntuu vasemmalla kalvojen kiinnityskohdassa. Toista pari kertaa ja lopeta liike pistämällä silmät neutraaliasentoon suoraan eteenpäin. Avaa vast sitten.
3. Och samma vice versa eli toisin päin oikealla kyljellä:
Kun oot pistäny silmät kiinni, käännä ne ensin luomien alla kohti tyynyä, oikealle tai alaspäin - miten nyt haluaa sanoa. Oikealla kyljellä tunnet, kuinka kalvot venyy vasemmalta takaraivon, korvan ja ohimon yhtymäkohdasta, ehkä. Pidä suljettu katse tyynyssä n. 5 sekuntia. Tämän jälkeen vie silmät luomet suljettuina edelleen kohti omaa hartiaa, vasemmalle tai ylös, whatever. Pidä taas suljettua katsetta n. 5 sekuntia. Nyt venytys tuntuu oikealla kalvojen kiinnityskohdassa. Toista pari kertaa ja lopeta liike pistämällä silmät neutraaliasentoon suoraan eteenpäin. Avaa vast sitten.
4. Jos tulee huono olo, tee kuitenkin sarja loppuun, äläkä avaa silmiä ääriasennossa kesken liikkeen. Palauta katse ensin suoraan eteenpäin neutraaliasentoon ja vasta sit voi avata. Tämä vähentää sitä höntin olon tunnetta, eikä liike jää ikäänkuin päälle aivoihin...
5. Toistoja aluksi 2 kertaa per kylki eli esim. oikeella ollessa: silmät tyynyyn, hartiaan, tyynyyn ja hartiaan. Tuo riittää. Muutaman vkon jlk voi sit tuplata/triplata.
6. Josset ymmärtänyt, älä tee ollenkaan. Ja jos kuitenkin ymmärsit ja teet, niin omalla vastuulla. :) Itse en tee muiden kuin fyssarini antamia liikkeitä, mutta parempikuntoiset voi varmaan soveltaa näitä huoletta. En tiedä. En sano mitään.
Tsemppiä!
Muuten, koku korkeempi voima on olemassa, sekin selvis tänään! Veromätkyt, jotka piti olla monta tonnia, olikin kuittaantunut liian ison ansiotuloprosentin vuoksi KOKONAAN! Aloin soitella tänään maksujärjestelyitä mutta eihän mulla ollut mitään maksettavaa. Päinvastoin, palautuksen määrä oli kasvanut. Jotain hyötyä siitäkin, että pidän aina vero-%:aa pilvissä, koska en enää tahdo saada sellaisia mätkyjä, ku kerran alle parikybäsenä. Tuo tosin johtui ihan laskentavirheestä verotoimistossa, mut mä hölmö en tarkastanut asiakirjoja, vaan luotin tston laskelmiin. Ja takkiin tuli kolmen vuoden edestä!
Pääkin on parempi oikealta. Nyt ei passaa rasittaa. Tosin heti aamusta aloitin siistiin keittiötä, itseäni (saatanan hirveet nyppimättömät kulmakarvat) ja vähän tiskasin. ;) Nyt lepiä loppupäivä. Kulmakarvat jäi puolitiehen, ku alkoi sattua silmiin se nyppäseminen. No, kukas mua himassa kyttäis kulmisten osalta.
Sain myös opiskelijakorttiin tarran, että voin sosialisoida puoleen hintaan junalla ja bussilla, kun siihen ehkä joskus pystyn. Ei voi tietää... Mut onpahan tarra ny! Jippii.
Kai se täytyy sit raahautua Pispala-Raholaan terkkarille, jos siel on rokotteita. Tosin täytyy soittaa, ettei joudu venaan siellä sairaiden keskellä. Jossen onnistu tuolla, sit soitan YTHS:lle. Sinnehän pääs ni hienosti läpi muutenkin. ;)
Ai niin, muistakaahan ihmiset pari juttua, jotka ei ehkä ekana tule mieleen sikiksen ehkäisyssä:
1. Hammasharjat pois lavuaarin reunoilta, mielellään kaappiin! Käsienpesusta ja vessas käymisest voipi leijailla pikkupöpöt harjoihin. Sama homma tietty muidenkin juttujen kanssa, mitä aikoo suuhunsa tunkea.
2. Desinfioikaan puhelimen ja läppärin näppäimistö, jos sairas on käyttänyt sitä. Tässä puhelimes ku koodaa, ni väistämättäki välillä syö jotain, kaivelee silmää tai kutittaa nenänpieltä tms. mikä on huono homma sikisinfluenssasivujen mukaan. Taas pöpöt siirtyy sairaalta sulle.
3. Älkää käyttäkö samaan hammastuubia tai esim. juomalaseja tms. sairastuneiden kanssa.
4. Käytetyt nenäliinat aina pöntöstä alas, eli ei pidetä samaa liinaa taskussa bakteeripesäkkeenä.
Semmostistee tuli ittelle mieleen. Saa täydentää! :)
Istuin hoitopöydällä sit 15 minuuttia ja lopputulos oli taas sama: Ei ole yliliikkuva, ei yksikään nivel. Käytiin kaikki yksitellen läpi, C1-TH1 asti. Ei kuulemma C6-C7 liikkunut mihinkään, vaan oli aivan jumissa. Ehkä juuri siksi se kauhea hartiakipu. Mutta kuulemma selkäydinkalvoärsytystä/hermojuuriärsytystä kaikki! Mikä on tavallaan hyvä, tavallaan huono uutinen.
Sinne jäi korvasärky ja poskikipu Suvantokadulle. 128 euroa, kiitos! Se on rahaa vaan. Ja jossei auta, ni sit vedetään Hyalgania perässä kahden viikon päästä. Apteekista täytyis itte joku putkilo sitä hakea ja Iso E runttaa sen sit niveleen. Hyalgan on jotain nivelrustossa olevasta aineesta tehtyä natriumhydro.... en ny muista mitä... mutta on kuitenki. Antaa nivelelle tukea ja korvaa luontaista nivelrustossa olevaa ainetta, jota on vähän hintsusti, ku nivel on saanut pikkuisen damagea.
Sitten non-niska-asiaan... Sain itselleni ja siskolle lappuset, että kuulutaan sikiksen ristiryhmään! "Vakavan niskavamman jälkitila. Neurologisia oireita. Kuuluu sikainfluenssan riskiryhmään". Ei pitäis alkaa kuulemma rutista. Jee. Olin jo valmistautunut siihen, etten ota rokotetta, mutta lääkärin mielestä se taas ehdottomasta kannattais ottaa. Nyt menikin vaikeaksi.
Lekuri oli sitä mieltä, että mä en siihen rokotteeseen kuole ja että tauti vie huomattavasti heikompaan kuntoon. Huomenna tulis kuulemma Pyynikille lisää rokotetta ja riskiryhmäläisenä pääsis suht helposti apajille. Soittaa vaan ja sopii, milloin tulee. Hmm... Pitäisköhä se pirulainen nyt sit ottaa vai pystyiskö sitä tautia oikeesti vältteleen, jos pysyis vaan himassaan? Lääkäri oli sitä mieltä, että ei pysty. Jostain se tulee kuitenkin. Ja kuulemma Meksikosta saatujen tietojen mukaan (muistaakseni näin se män) riskiryhmää on juuri nuoret, kausi-influessaa vastaan rokottamattomat kroonikkosairaat... > Meitsi. Menee nyt taas ihan pirun vaikeeks.
Jaahas, josko sit alkais elvyttää itseään reissun jäljiltä. Aina yhtä "miellyttäviä" nuo automatkat... Ni joo, lääkäri on edelleen sitä mieltä, että kyllä tästä elvytään, vaikka homma onkin hidasta ja vittumaista. Ni, täytyy vaan uskoa gurua. Ja tottahan se on, että eipä tässä aiemmin ole oireettomia hetkiä juuri ollut, joten kyllä keskimääräinen käyrä osoittaa edelleen ylöspäin syyskuun ja lokakuun osalta.
Yritin muuten soittaa ma-to YTHS:lle uusiakseni Triptylit ja Buranat. Vaiks vedin automaattisella soitontoistolla koko tunnin, ei mitään mahkui päästä läpi. Taitaa sikis viedä kaiken ajan. Kyllä on taas vihaisia asiakkaita. ;)
No, onneks Iso E uusii tänään reseptit samalla ku pistetään cocktailit niskaan. Kai se on pakko mennä sit, ku ei tää tästä muutenkaan asetu. Välillä on parempi, mut sit taas rysähtää. No ei sentään satu nyt.
http://parantumiseni.blogspot.com
Onpas tutun kuuloisia ajatuksia. Niin valitettavan tutun. :)
Kesti iltaan asti toipua eilisen kirjoitusurakan aiheuttamasta säpäreistä. Mut ei se mitään, oli sen arvoinen vuodatus. Huomen vähä piikkiä ja kattellaan, auttaako. Sit 18.11. onkin taas hoito... Aamulla oli kauhea olo. Olin ihan varma, et olen saanut sikiksen, kun painoi ja pisti rintaa ni vietävästi. Mut ei ollut sikistä, ku lähti Buranalla ja Triptylillä vekka sit iltaa kohti. Eli se on hartsujen kohdalla oleva hermovamma, joka muistuttaa olemassaolostaan. Ens kerralla käsitelläänki se, koska se on alkanut vaivata oikein kunnolla. Tuli siitä koneella olosta...
Pää on ollut vähän parempi, mutt edelleen on titaalilevyt takaraivolla. Ne on ne saatanan ojentajien päät. Kasvotkin on taas alkanut puutua uudelleen. Tullut vissiin sen myötä, et on ollut enemmän pystyssä, istunut lähinnä. Ei kestä nolla ei. Tosi veemäistä, ku se veivaa sit ton oikeen puolen aivan vinoon. Korvatki soi taas tutusti, eli koko tsydeemi on ylirasittunut. Tää on just tää, mist ft varoittelee. Hommaa ei sais päästää ylirasitukselle, koska muuten hermosto ei ikinä saa lepoa > eikä parane. No, nyt taas täytyy mennä rauhallisemmin. Tosin...
Ens viikolla on pakko tehdä duunia tai tulee noutaja. Harmittaa vaan ni helvetisti, ku joutuu aina feidaan muutaman viikon jälkeen kaiken ja jättämään ihmiset pulaan. Ei vissiin pitäis ottaa mitn projektia, missä on joku muu ku oma deadline! Itselleen ku on vastuus, ei tartte ajaa muita kiusallisiin tilanteisiin. Taas yks hyvä puoli täs tilanteessa: pakko ajatella itseään, eikä aina ensisijaisesti muita. Sen tää on opettanut, että jos koko ajan miettii, ymmärtääkö toiset sitä, tätä ja tota ja tekee vaiks töitä, vaikkei pystyiskään, niin taatusti keho rankaisee. No can do.
Muttamuttamutta... Kun influenssaepidemia on lusittu ja mä en sairastu/delaa, meen sinne-perkeleen uimahalliin. Tai oikeestaan, yritän etsiä sellaisen samanlaisen mestan, ku Hotelli Kauppi! Saas nähdä, kuinka käy. Josko Noksun puolella ois jotain. Kynnys mennä Tessulle on aika pirun iso. Yökyökyök. Jalkasieniä, kusista vettä ja neuvovia mummeleita.
Nyt öitä ihmiset! Nukkukaa hyvin. :)
V*ttuileva Whiplash 1: Paska elämä retkulle ry
Vakkarityö:
Aikaisemmin kk-palkan tilalle on tullut epäsäännöllinen korvaus epämääräisistä tunneista, joita ONNEKSI olen pystynyt tekemään, yrittäjä ku olen. No, seurauksena on tietty joka kerta kipuhelvetti ja huono olo, mutta jollain pitää itsensä elättää. Lisäksi olen kehittänyt muutamaa ideaa verkossa toteutettavasta bisneksestä, joita voisi hoitaa siis kännykällä vaakatasostakin. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo! Lottovoiton tai muun jackpotin? Lisäksi ajattelin taas aktivoitua kirjoittamaan lehtiartikkeleita ja myymään niitä, kuten aiemminkin keväällä.
Sivutyöt:
Kuvauksille ja malliduunille voi sanoa hyvästit. Hermosto ei kestä salamavaloa, eikä niska niitä asentoja, joihin pitäisi vääntäytyä. Korkokengät on ihan big no no. Kuvauksista luopuminen ei tapa, mutta vituttaa. Olihan se mukavaa hommaa. Etenkin reissut ulkomaille sekä suuremmat kampanjat, joilla tienasi tuhansia euroja suht simppelisti. No, se on rahaa vaan. Jos on älyä ja luovuutta, sitä voi tienata myös vaakatasosta poistumatta himastaan.
Liikkuminen:
Kun ei pysy pystyssä, ni ei pysy. Silloin ei tule mieleen lähteä kotoa kovinkaan kauas. Elinpiiri on siis n. 35 neliötä ja piha. Kun on pakko olla paljon kotona, päätin hommata ihanan kämpän luonnon helmasta. Ei mitään käryä, millä tämäkin maksetaan, mutta aina on jostain herunut apuja. Kiitos edelleen Kelalle, kun ette suostu jelppaan mua. Niin, siis tiedoks uusille lukijoille, ne pitää mua terveenä! Ja Pohjolan mielestä työmatkalla sattunut tapaturma ei ollut työtapaturma, ja näin ollen ei ole herunut mitään apuja kohta vuoteen. Tätä ihmisoikeusrikkomusta en unohda koskaan, vaikka kivut ja huimauksen aiheuttaman pakokauhun tulen varmaan unohtamaan. Nehän on vain fyysistä. Kelan ja Pohjolan toiminta sen sijaan rikkoo mun perusoikeuksia, nöyryyttää, vittuilee ja pitää pilkkanaan kärsivää ja muuten epätoivoista ihmistä.
Ystävät:
Livetapaamiset on vaihtuneet pitkältä etätapaamiseen. Ns. vanhoista ystävistä ei ole montaakaan enää jäljellä, ja tämä on ollut oma valinta, pääosin. Kummasti ne ystävätkin tosin on lopettanut pyytämästä enää mihinkään. Tietävät vissiin, etten kuitenkaan voi lähteä. Ihan sama. Ei jaksa miettiä motiiveja, eikä faktaa voi ny muuttaakaan. Jos tuntuu siltä, että ystävien näkeminen vetää kropan solmuun, ni silloin heitä ei nähdä kuin toisinaan. Ystävät eivät tätä varmaankaan ymmärrä, mutta ehkä siinä tapauksessa täytyy tarkastaa tätä ystävä-käsitettä. Niskavammafoorumilla, joka pistettiin eloon parin kohtalotoverin kanssa, on syntynyt hyviä keskusteluja ja sieltä on saanut erinomaista tukea ja neuvoja, sekä tuntenut itsensä tarpeelliseksi tykitettyään about 800 viestiä muidenkin suuntaan. Myös muut ystävät, jotka viihtyvät webissä on ihan huippuja! Eli jotain sosiaalista elämää onneksi on. Se pitää pään kuosissa ja mielen virkeenä.
Perhe:
Vaikka perhe käy täällä usein, ei se ole sama asia, kuin että voisi itseä ryysiä Lahteen. Onneksi sisko sentään muutti takaisin Tampereelle, niin nähdään. Tosin siskon tilahan ei ole kovinkaan kaksinen, vaan yhtä paskassa kunnossa hänkin. No, sisko sentään kykenee ajelemaan autolla idästä tänne susirajalle vastakkaiseen suuntaan. Äitiä, iskää ja veljeä sen sijaan ei tule nähtyä kuin pari kertaa kuussa, ehkä harvemmin. Kauhea tilanne. Ei voi valittaa, en sentään sokeutunut. Mutta tätä osaa elämästä ei kyllä voi mitenkään korvata. Kauheeta ajatella, ettei ne omat vanhemmatkaan ikuisesti ole keski-ikäisiä ja että en ehkä ikinä pysty auttamaan heitä arkisissa puuhissa, kun he vanhenevat. Minäkö kantaisin kasseja, tappelisin lääkärien kanssa, auttaisin kotihommissa tai veisin ja toisin milloin mihinkin? Niinpä. Eihän mulla ole sitä liikuntakykyä.
Koulu:
Jep, siellä oottaa muutama tonni opintolainaa, lähes valmis maisteritutkinto (nyt tosin varmaan kurssitkin vanhentuneet:) sekä ihmettelevät opettajat ja proffat. Jäin kursseilta pois just ennen graduryhmän alkamista, ja ilmoittelin palaavani, heti ku oon kunnossa. Proffille se oli pari kuukautta, mulle about 5 vuotta. No, ei tässä maailmassa ennenkään tittelit ole ihmistä tehnyt, eli tämäkään ei ole välttämätön palikka. Olenhan mä ilman tutkintoja aikamoisen firman jo saanut perustettua ja pysymään pystyssä, vaikka itte henkilökohtaisesti en ole siinä onnistunutkaan.
Huvitukset:
Olisi joskus aivan saatanan hauskaa tehdä jotain kivaa! Hahaa. Mitä se muuten on? En edes muista millainen on se päivä, kun ei satu tai pysyy pystyssä omilla jaloillaan. En itseasiassa osaa enää edes kaivata hauskanpitoa, koska kaikki on pannassa. Kaffilat ja ravintolat: ei pysty istuun autossa ko. matkaa, eikä keskittyyn jutteluun ja tasapainon säilyttämiseen yhtä aikaa. Leffaan ei voi mennä, koska silmät räjähtää. Konsertissa ei kestä korvat, enkä kyllä pysty juurikaan pianoa soittamaan tai laulamaan himassa, koska hermot tilttaa. Yks päivä lauloin 20 minuuttia, ja kappas, ääni lähti... Sähköpianon soittaminen jysäyttää hartiat aivan jumiin. Eli ei sitäkään. Nyt sentään pystyn kuuntelemaan radiota ja töllöä! Alkoikin vituttaa se kuuden kuukauden eristys hämärässä ja hiljaisessa huoneessa.
Rakas:
Niin, oikeastaan tämä oli se asia, mistä ajattelin kirjoittaa. Mut suoraan sanoen vituttaa jo nyt niin paljon, että taidan säästää tän omaksi kilkkeeksi ja masennella oikein kunnolla. Niin, Tampereeltahan ei saa vissiin millään papereilla ja pitkällä kokemuksella töitä, siis KUNNON palkalla. Tuppukylä. Näin ollen täytyypi muuttaa sit Helsinkiin. Tai vielä pahempaa, ulkomaille. Jep, tiedän, että hän voisi tänne jäädä johonkin keskinkertaiseen paskaduuniin, mut me ollaan about 7 vuotta opiskeltu, velkaannutta ja pihistelty, joten nyt on pakko jonkun alkaa ansaitakin. Ja meikäläinen se ei ole.
Tilanne on hirveä. Joudun taas luopumaan jostain minulle arvokkaasta, jota ei voi millään korvata. Toisen läsnäoloarjessa on tuonut elämääni ni paljon iloa, eloa ja toivoa, etten tiedä, miten jaksan taas kaikki päivät yksin. Sitä on jo niin tottunut siihen, että saa itkeä toisen hihaan, hilata tyynynsä kiinni toisen tyynyyn, pyytää toista auttamaan, jossei ei pysty itse tekemään jotain. Ja ennen kaikkea tämän toisen kanssa on ollut turvallinen ja rauhallinen olla, vaikka koko elämästä muuten on tullut niin turvatonta setkasotkua ja ehtaa kaaosta. Kun ei ole terveyttä, eikä toimintakykyä, ei ole mitään. Yhteisessä jaetussa arjessa tämä toinen ihminen on ollut korvaamaton apu, tuki ja energian ja rakkauden lähde.
Kun asutaan jatkossa eri kaupungeissa, elämä tulee olemaan hieman enemmän perseestä. Aattelin, etten voisi enempää menettää, mutta nähtävästi se on kuitenkin mahdollista. Voin jo kuvitella, kuinka molemmille alkaa hiljalleen muodostua omat elämät. Toinen tapaa mukavia, terveitä ja toimintakykyisiä ihmisiä ja alkaa viihtyä enemmän siellä jossain kaukana, missä nyt sitten sattuukaan asumaan. Hänelle muodostuu hiljalleen omat piirit, rutiinit ja arki, johon minä en kuulu, koska en yksinkertaisesti pääse liikkumaan toiseen kaupunkiin. Herätään yksin, nukahdetaan yksin ja eletään yksin. Ei yhteisiä kokemuksia, hetkiä tai tekemisiä. Aika vitun hankala homma parisuhteessa, vaiks molemmat ois terveitäkin.
Sit alkaa valitus, rutina ja voivottelu siitä, ettei nähdä riittävästi. Ja kappas, muutaman kuukauden päästä ollaanki siinä tilanteessa, että jomman kumman on tehtävä kompromissi, tai homma räjähtää käsiin. Joko minä menen toiseen kaupunkiin, järjestän elämäni uusiksi jälleen ja jätän ainoan mua auttavan CST-hoitajan tänne Tampereelle. Tai sitten tämä toinen tyytyy siihen keskinkertaiseen työhön täällä, vittuuntuu ainaiseen luopumiseen ja alkaa katkeroitua. Nyt taas ihmiset ajattelevat, että antaa miehen luopua, koska minähän olen jo luopunut kaikesta, mutta ei homma ole niin simppeliä. On niin monta vuotta asiaa, jotka kaikki vaikuttavat tuleviin valintoihimme ja joista ei muut tiedä, eikä tarttekaan.
Jep. Siinäpä se sitten oli. Kun nyt rehellisesti kysyn itseltäni, onko minulla mitään syytä elää tällä hetkellä, niin eipä niitä ihan hirveästi ole. Tai on, yksi. Toivo paremmasta huomisesta ja siitä, että vielä joskus saisin jatkaa elämääni siitä, mihin se päättyi 29.2.2008. Kukaan ei tiedä, toteutuuko toive. Mutta jos nyt lopettaa uskomisen ja toivomisen, sitten se ei ainakaan toteudu. Mutta aika heiveröiden oljenkorren varassa sitä tässä roikutaan. Ja vielä siitäkin siimasta voi saatana vie joutua menettämään yli 50 prosenttia. Heikommat ois jo ampuneet aivot seinään, tykittänyt Triptyleitä 200 kappaletta tai vetäny ranteet auki kuorimaveitsellä, mutta mä kärsin urheasti loppuun asti, enkä saatana luovuta. Katsotaan sit 2012 uudestaan. Mutta nyt luovutan. Niska vetäs tästä tilityksestä aivan hirveet separit. Liekö tuo yllätys kellekään. Roger. Pitäköön tunkkinsa paska elämä. Mä en murru. <3
Lihakset
Ja joo joo, tiedetään, paita on nurinpäin, mut ku hermosto ei tykkää saumoista eikä etenkään kauluspaitojen kauluksista. Ahdistaa... ;) Huh, ei ole tullut vielä sikistä. Ja antaa tulla vaan... Jossen ole tähän kuollut, en mä kyllä voi influenssaankaan kuolla. Ja onhan mulla vielä viisi elämää jäljellä. Yks meni motskarikaatumisessa 2003, toinen motskarikaatumisessa 2004, kolmas yhtiökumppanin pihassa helmikuun alussa 2008 ja 29.2. työsemmassa tää neljäs. Mut jos keski-ikä on n. 90 vee meitin suvussa, joten saa kyllä pihiks tuhlaamisen kanssa. 4/9 nääs vedetty kuudessa vuodessa, ni loput pitäis saada venymään sit koko loppuelämäks. Aika homma. No, ehkä jatkossa tulee vähän katottua, millä kengillä liikkuu ja kuinka päättömästi... ;) Ehkä!
NLP lähtee taustaoletuksesta, että ihmisen keho ja mieli on yhtä ja ne toimivat ns. käsi kädessä. Jep, tämä on huomattu jälleen kerran tämän puolitoistavuotisen sairashelvetin aikana! NLP:ssa myös oletetaan, että sanat edustavat tulkintojamme todellisuudesta. Toisin sanoen sanoilla on kyky saada ihminen tuntemaan erinäisiä fiilareita: hämmentyneisyyttä, iloa, surua, häpeää, epätoivoa. Sanojen, eli puheen, tai yleisemmin sosiaalisen vuorovaikutuksen, avulla voidaan vaikuttaa elimistön fyysisiin toimintoihin. Toki yhteys toimii myös toisin päin: fysiologinen tila vaikuttaa siihen, millaisin sanoin ja käsittein tulkitsemme ympäröivää todellisuutta.
No, miten NLP:tä voi sitten käytännössä hyödyntää? Oikeastaan kaikessa: työelämässä, pari- ja ystävyyssuhteissa, kriisitilanteissa, henkisessä kasvussa, kuntoutuksessa ja vaikkapa urheilutulostensa parantamisessa. Ajattelutapa lävistää kaikki elämän osa-alueet,jos vain olet valmis avaamaan mielesi ja sydämesi ja unohdat turhan skeptisyyden.
NLP-menetelmiä on lukuisia. Osa niistä liittyy kielenkäyttöön, osa mielikuvien työstämiseen ja osa itselleni läheiseen alueeseen eli kehon asentoihin ja liikkeisiin. Kun ymmärtää sen, että sanat (tai oikeastaan koko sosiaalinen vuorovaikutus myös non-verbaalinen osa mukaan lukien), ei ole pelkkää puhetta/tekstiä/merkkejä, voidaan ihmisen ajatus/käyttäytymismalleihin vaikuttaa muuttamalla näitä tulkintoja.
Ei nyt pysty samaan postaukseen antamaan hirveesti esimerkkejä, miten olen hyödyntänyt NLP:ta oman paranemisprosessina tehostamisessa, mutta jatkan aiheesta parempana niskapäivänä. Silloin, kun korvat ei tinnitä, jaloissa ei ole muurahaisia, kirkas ruutu ei satu silmiin ja kehoni ei huoju tässä sängyllä = parempi niskapäivä. :) NLP:ssä ja CranioSacraaliTerapiassa on paljon yhteistä tarttumapintaa, ja kun paranen, opiskelen vielä joku päivä keskeenjääneen YTM:n/sosiaalityöntekijän pätevyyden loppuun, hankin CST:n perustiedot, luen hiukkasen anatomiaa/fysiikkaa/bilsaa ja sitten kaiken kukkuraksi NLP-koulutuksia ja psykoterapiaa! Avot, sillä kombinaatiolla pystyn toivottavasti auttamaan ja antamaan toivoa itseni kaltaisille muka toivottomille ihmisille. Tai näinhän moderni lääketiede meitä kohtelee: friikkeinä ja toivottomina. Ja tämä taas johtuu siitä, että perinteinen koululääketiede ei halua myöntää sitä faktaa, että keho ja mieli ovat täydellisessä vuorovaikutuksessa keskenään. Onneksi löytyy näitä muita ajattelutapoja, kuten NLP j CST, joissa tämä pyhä yksinkertaisuus on koko homman lähtökohta ja perusta.
Niin joo, miksi aloitin postaamaan täst aiheesta? Sain niin ihanan soiton NLP-yhdistyksen puheenjohtaja Vanhaselta, etten ole pitkään aikaan ollutkaan näin iloinen muutamasta minuutista puhelimessa. Pitkä tarina, eikä sitä pysty tässä ilman romaanipituutta avaamaan. Mutta eipä tarvitsekaan. ;) Lyhyesti Tahdonvoimamaiseen tapaan...
NLP-yhdistyksen lasku on mennyt useista pyynnöistä huolimatta väärään osoitteeseen ja aiheuttanut sekä meikäläiselle täällä sairasvuoteella että meitin talouspuolella olevilla kohtuutonta vaivaa ja stressiä. Minähän olen stressiin nyt tottunutkin, mutta ei viitsis muidenkin ihmisten arkea sotkea mitättömän pienellä laskutusnyanssilla. No, näin nyt vaan kävi ja liian monta monta kertaa.
Ajattelin eräänä paskaniskapäivänä, että lopetan sitten koko jäsenyyteni, ja palaan mestoille, kun olen itse kykeväinen sähläämään laskujen kanssa. Nyt v*tuttaa kaataa se toisten niskaan. Pistin asiasta palautteen liittoon ja ajattelin, että joopa joo, sinne meni, varmaan toimivat niinkuin monet muutkin yhdistykset: mapittavat sen kansioon X ja muuttavat asioista joskus, jos/kun/melkein/mahdollisesti/kenties/ehkä asiasta tulee suurempikin ongelma. Eli todennäköisesti ei koskaan.
Ja taas on yks paikka Kelan, Pohjolan ja opintotukitoimiston lisäksi, missä meikä joutuu mustalle listalle: "Valittava paska-asiakas, jolla on joko liikaa aikaa tai markkinointi-ihmisen kriittinen ja ylikehityshakuinen ajatustapa". No, mulla nyt sattuu oleen molemmat, mutta en mä itseni takia palautteita anna. Päinvastoin! Toivon, että palautteensaaja osaisi hyödyntää ajatuksiani ja korjaisi omaa toimintaansa ennen kuin asiakkaat/jäsenet/ostajat äänestävät jaloillaan ja jättävät lafkan.
Yllätyin erittäin positiivisesti NLP Yhdistyksestä saamastani kohtelusta. Tosiaan puheenjohtaja soitteli ja kiitteli palautteesta. Turistiin hetki meikäläisen sairaudestakin ja sain taas uutta intoa NLP-koulutuksiin, joihin olen halunnut mennä siitä keväästi asti, kunnes tapoin melkein itseni. No, tulevaisuudessa! Onpahan taas lisää asioita, joita odottaa ja joihin nojata niinä päivinä, kun helvetti repeää, eli suht usein.
Jep, nyt lepoa ja kone pois kädestä, ettei nuppi räjähdä! Tsiigatkaa http://www.nlp-yhdistys.fi. Sieltäpä löytyy lisää tietoa ja mahdollisuus jäsenyyden aloittamiseen. Suosittelen! Ja jatkossa ne laskutusjututkin varmaan toimii paremmin.
Ps. Pää on ollut tänään normaali ja oon pystynyt jopa istumaan ihan tavallisesti. Outoa. Huomenna ei varmaan tarvitse nousta sängystä. Tuntemattomat ovat hermovammaisten tiet. ;)
Pää on suht jees. Kakkosväli ja seiska tikkuilee mut kyl tää tästä. Niin pienestä on kiinni, että jaksais kannatella kuuppaansa, muttei ihan. Koomista sinänsä, että koukistajien aktivointi kuitenkin auttaa! Suhtauduin tähän fyssarin neuvoon skeptisesti, koska aattelin, et pää menee vaan enemmän tukkoon, mutta eips menny. Elättelen viel toivoa, että voisin välttyä piikeiltä torstaina. Tai oikeestaan yritän vältellä sikistä.
Jaahas, nyt alkais eilinen Diili uusintana. Täytyypi kuunnella, ku kattookaan ei voi.
Jaahas, nyt täytyis nukkua, ku sai vihdoin hermoston ajettua unitilaan. Mutta pakko viel hehkuttaa, että eilen sain kana-fetasalaattia ja tänään ribsejä ja muusejä sekä valkosipulipatonkia ja viherpippurisalamia. Ou jeah... Huomenna sit syötävä äiteen tekemä keitto, tai se menee kohta pilalle. Ei sitä paljon ole, mutta vähän.
Öitä! <3
Terveysviranomaisen Health Protection Agencyn laatima kirje oli osoitettu maan johtaville neurologeille, mutta se päätyi The Mail -lehden toimittajien haltuun viime viikolla. Guillan-Barre-Syndroma on äkillinen autoimmuunisairaus, joka aiheuttaa vahinkoa ääreishermostossa. Syndrooma johtaa toisinaan potilaan tilapäiseen halvaantumiseen.
Oireet ovat meille retkuille ja herkkähermostoisille niin kovin tuttuja: puutuminen, lihastoiminnan häiriöt, kipu, verenpaine/sydäntoiminnan häiriöt sekä virtsaamis/ulostamisongelmat. Noin 80 prosenttia sairastuneista paranee täysin.
Olen entsitä varmempi, etten ota rokotusta. Kuolen mieluummin sikikseen, kun siihen, että annan lääketeollisuuden tappaa meikäläisen. Nyt kehot puolustuskuntoon sikistä vastaan. Jos oma immuunipuolustus toimii, ei pitäisi olla hengenhätää. Elikkäs kaikki D-vitskut kuntoon (MiniSun 20 mikrogrammaa/tabl.), probiootit mahaan, B-vitamaani kitaan (Neurobion forte on tehokkainta) ja muutki hivenaineet tasapainoon. Eiköhän tää tästä. Mut jos ny sikis sattuu viemään, niin kirjoittakaa ny helvetti joku tästä blogista kirja ja kerätkää rahaa retkahdusvamman puolueettomaan tutkimukseen. Lähipiiri tietää kyllä, mitä ja miten pitää tehdä. Tack! :)
Lisätietoja kirjeestä täältä:
http://www.dailymail.co.uk/news/article-1206807/Swine-flu-jab-link-killer-nerve-disease-Leaked-letter-reveals-concern-neurologists-25-deaths-America.html
Lisätietoja GBS:sta vaikkapa http://www.sikainfluenssa.fi:
http://www.sikainfluenssa.fi/uutiset/sikainfluenssarokote-yhdistetty-hermostosairauteen/
Pää oli eilen reippaasti parempi. Tappohedari oli häipynyt. Ainoastaan jumittaa ylhäältä kuupasta vaakatasossa korvien kohdalta alaspäin. Ne on ne pirun ojentajien päät! Molemmin puolin tuntuu siltä, niinkuin joku olisi lyönyt kivikovat titaanilevyt päähän kalvojen tilalle. Ne on tos huulipunapiirustuksessa T-kirjaimet... ;) Jeps, nyt tääs puhelin pois, ettei laukea lopullisesti. Ja torstaina piikit 15.30. Yritys 2!
Kattellaan ny, mihin olo menee. Jos se paranee, en mee piikille. Jossei, ni sit meen ti tai to, kun saan kyydin järjestettyä.
Öitä!
Korkeimpaan oikeuteen voisi tietenkin hakea valituslupaa ja lähestyä asiaa juristin kanssa, mutta tiedättekö, EN JAKSA. Vajaa 5000 euroa fyssareista + hoidoista ei ole tän tappelun arvoinen. Nytkin mennyt ihan liikaa aikaa ja vaivaa. Eli Pohjola pitäköön tunkkinsa ja toivotaan, että joku asiapaperiväärennös tai asiantuntija-aseman väärinkäyttösyytös menee läpi ja Pohjola ryvettää maineensa sitä kautta! Etenkin aivovammapuolella on hurjia tapauksia setvittävänä.
Kannattaa tutustua vaikkapa Hippokampuksen keskustelupalstaan osoitteessa http://hippokampus.net, ja jos omatunto ja moraali ei kestä moista, vaihtakaa pois Pohjolasta.
Aamen.
Tekstit
Kaikki kommentit
