Musaa!

Jeah! Varma niskakuolema... Ü Syna!!!

Perhekokous ja sähinää

Tänään olikin vauhtia ja actionia. Koko porukka tuli käymään. Siskokin. Sit vielä yks heiska ja sen frendi. Hyvin mahtui 7 ihmistä vajaa 40 neliöön. Saatiin verhot seinään ja koko romuseinä siistittyä. Purettiin myös vaatteet komeroon. Nyt ois koti valmis. Noi mun "vanhat" lehtiverhot sopi tänne ihan täydellisesti. Samoin mustavalkoinen syna. Soitelinkin 20 minsaa. Mut tosi vaikea on soittaa katsomatta käsiinsä. Niin hemmetin vaikea!

Täytyy ottaa paremmilla valoilla kuvia muutamista hauskoista yksityiskohdista. Mut tosi magean näköistä! Ja mikä parasta, tää paikka tuntuu kodilta, edelleen.

Tänään kävin kuvaamassa kunnon kameralla syksyn kirkkautta. Ehkäpä saan nekin joskus tänne. Kattellaan! Ens viikolla tulee nettitikku, niin sit lähtee tykitys...

Kotijoukoille kiitokset kotijeesistä. Hitto, astiatkaan ei ole ollut koskaan näin puhtaat. ;) Efharisto poli Lavin! Ja mude sai hienon toppiksen ja kengät. Jatkan tätä määrätietoista materian luovutusta muille... Äitee jos kuka ansaitsee ihana ClubA:n takin ja pörröiset talvikengät, jotka on hiton hyvät jalassa. Niissä on kunnon pohjatkin, ettei pitäis kaatua! Velipojalle muuten vaan morot. Nähdään sit, ku jarruletku on vaihdettu.

Sydämellä

Hyvä vaimo 2009

Onneksi olkoon Tahdonvoimaa! Laitoit ihan itse pyykit ja teit pannarin. Ja nyt huippaa ni pirusti. Kauas se pannari nyt on ollut uunissa... Ei pysty kyykkiin ja kumarteleen nyt.

Nyt HETI vaiko huomenna - Mietintöjä tekemisestä ja ajasta

Aloin miettiä uudestaan CH:n kommentin takia tuota vanhaa masentavaa sananlaskua "minkä taakseen jättää sen edestään löytää". Mukailin sen eilen muotoon "minkä taakseen harkitusti, viisaudella ja perustellusti jättää, sitä tuskin edestään löytää". Toi mun on vähän armollisempi ja jättää ihmiselle vapauden valita, mitä jättää taakseen ja millä perusteilla. ;)

On varmaan fiksua käydä paskat läpi, ennen kuin sulkee ne unohdettujen boksiin. Mutta miksi ihmeessä vatvata kaikenmaailman vähäpätöisimpiäkin juttuja päivä- tai viikkokausia? Okei, toki on ihmiskohtaista, mikä on elämässä tärkeää ja mikä ei, mut esim. sen jankkaaminen, oliko vaikka joku baariasuste huono vai tosi huono asia, on jotenkin erikoista. Eihän sillä ole väliä, kun se on mennyttä. Okei, se voi vaikuttaa takautuvasti siihen, miten asiat lutviintuu, mutta itse faktaa ei voi enää muuttaa. Seurauksia voi säädellä ja yrittää kääntää ne parhaiksi mahdollisiksi. Ja omaa suhtautumistaan ja käyttäytymistään voi aina muuttaa.

Ehkä se on tää nykypäivän päättämiskyvytön, epävarma ja erilaisten arvostusten ja asennemaailmoiden ristitulessa riutuva ihmismieli, joka kantaa kaikissa peloissaan turhaa paskaa hartioillaan. Ei osata tai haluta unohtaa. Tuntematon tulevaisuus on mörkö. Epätietoisuus siitä, mitä tuleman pitää, ahdistaa. Kai sitä sit mieluummin vatvotaan menneitä ja turvaudutuun tuttuun vanhaan juttuun. Unohtaminen on kognitiivinen kyky ja kaikki ei ole kaikessa samanlaisia tai yhtä lahjakkaita. Luulisin, että unohtaminen liittyy kyvyttömyyteen käsitellä vaikeat asiat niin, että ne todella kykenisi unohtamaan.

Mua on aina syytetty siitä, että miten voin pyyhkiä kaiken paskan mielestäni ni helposti. Ihmiset jankuttaa, että sä törmäät tohon juttuun vielä joskus ja sit sä kärsit. Ystävät on jopa väittäneet kylmäksi ja välinpitämättömäksi ihmiseksi, koska mua ei hirveen kauaa mikään omaan propelliin osunut shitti liikuta. Sit mä aina esitän vastakysymyksen: MIKSI? Miksi mun pitäisi vatvoa? Pyörittää, kääntää, vääntää,muotoilla, uudelleenkäsitellä ja vielä kerran pestä, huuhdella, lingota ja lopulta ripustaa narulle se puhdas pyykki?! Jos selviän vähemmälläkin henkisellä työllä, ni miks käyttää turhaa energiaa? Ei täst maailmasta tekeminen ja ajattelun aiheet lopu.

Entä mitä mä hyödyn siitä, että vatvon jotain jo tapahtunutta viikkokausia? On ihan eri asia käsitellä suurta kriisiä - vaikka kuolemaa, sairautta tai petturuutta - kuin vatvoa elämän pienempiä valintoja kuten eilisen päivän ruokaa tai mitätöntä sanaharkkaa. Positiivisella tavalla välinpitämättömät immeiset on kuulemma onnellisia. Kyky unohtaa ja painaa villaisella joitain pikkujuttuja vaikuttanee tähän.

Toinen ääripää historiassa elävien vastapainona on sit tää tulevaisuudessa eläminen. Mikään ei ole just nyt mallillaan ja elämän kuluvista minuuteista ei osata/haluta nauttia. Ajatellaan, et tulevaisuudessa tehdään sitä, tätä ja tota. "Huomenna kaikki on toisin...", "Sit ku oon eläkkeellä, matkustan...", "Kun lapset on isoja, me erotaan...", "Ens vuonna meen niille kursseilla...", "Vaihdan pois paskasta duunista, ku oon sen ikäinen...", "60-vuotislahjaksi ostan itselleni uudet hiukset..."Mutta eikös se tulevaisuuden tekeminen ja muotoutuminen ala nykyhetken haltuunottamisesta...?! Ja entä jos tulevaisuus ei saavukaan niinkuin odotit? Entä jos huominen on se The Last Day of Your Life? Kyllä meikää harmittais, kun kaikki haaveet ois jätetty tekemättä ja siirretty tulevaisuuteen. Ja ainakin omassa kuntoutumisessa olen huomannut, et jos oottais parempia aikoja aivohermot yläniskaa myöten ristissä, tuskin mikään itsestään muuttuisi. Kyllä sitä tulevaisuutta rakennetaan tämän päivän valinnoilla ja teoilla. Kukin tyylillään. Eimen.

Venyttelyä

Sain luvan venytellä sternoja, jotka kiinnittyy kaulan alle ja on ihan kököt. Siinä on kuulemma TOSI paljon kalvoa, joka ottaa hittii, ku retkahtaa. Niinpä tietty, loogista. Mutta et venytellä... Mitä se semmoinen on? ;) Lisäks saan alkaa tekeen harjanvarrella staattisia pitoja edessä sekä lisätä pystypunnerussarjoja. Jeah... Mut pitää olla tosi tarkka rangan kanssa. Jos yhtään heiluu, siihen loppuu sit.

Joku tietty ihmettelee noita lusikoita kuvassa. Vasemmalla (muistaakseni) on aortan kaari ja sen luona jotain muitakin tärkeitä juttuja... Ei muista tarkkaa. ;) Mut jos lantiokalvot menee jumiin, herkillä ne saattaa aueta sillä, että laittaa lantiokuoppaan umpisuolen korkeudelle kevyen metallisen esineen. Esim. kellon, lusikan. Magneetitkin auttaa... Fyssari neuvoi. Mä kokeilin eilen, kun lantio meni jumiin.

Lähes täydellistä niskanhallintaa

Kattelin aamun ratoksi Ellen-showta Liviltä. Siellä on tänään kykyjen näyttäjiä. Oma suosikkini oli kaveri, joka tasapainotteli päällänsä "mitä vaan". Ohessa tyylinäytteet meloonista, ovesta ja vesiautomaatin täyttöpullosta. Ei paha. Eka painoi 10 kiloa, toinen oli about 210 x 90 cm puuovi ja automaattitönikkä 25 litraa. Et sillä viisii.
Kai sitä vois itsekin piipahtaa kaupassa ja ostaa nyt aluks vaiks kilon vesimeloonin puolikkaan. Ei vais, oman pään kannattelussa on riittävästi ens alkuun.

Ou jeah, sain vihdoin eilen fetan avaajan. Oli harvinaisen tiukka purkki kuulemma. Eli nyt ei mennyt niskan piikkiin. ;) Ihanaa feta-kanasalaattia. Syötiin sit kaikki siltä istumalta. Ei jäänyt tomaatinpalastakaan jäljelle. Lavuraarissa killuu pari sipulinpalaa, et ne voi vielä vetää ens hädässä.

Reilu mimmi

Oon mäkin reilu mimmi. Tein eilen sydänpannarin sydänkäpyselle. Siihen vedoten, että se paloi ja (oli muutenkin paha), söin sen itse. KOKO kakun. Aattelin, ettei se haittaa vaiks pistinkin kolme kananmunaa (oli mennyt pilalle about 2 vikkoa sitten, pakko käyt) kahden sijasta, mutta kyllä se haittasi. Jauhot painui pohjalle ja kananmunat jäi pinnalle muodostaen lismakerroksen. Yllättäen lisma paloi ja pohja oli raaka. Eli jatkossa täytyy pysyä ankarasti kahden kertotaulussa: 6 dl maitoa, 4 dl jauhoa ja 2 kananmunaa. Ja sit ripaus suolaa ja sokeria. Ja lämpötila 175 ja kesto n. 45 minuuttia keskitasolla, jos herkku tehdään tollaiseen pienempään vuokaan ei pelille. No, tunavuokaa sentään jäi: kaks annosta mulle, eli yks annos asteen verran isommalle kaverille... Varma

Schönes Morgen!

Tänä aamuna heräsin siihen, että päässä soi musiikki. No, ei se soinutkaan päässä, vaan töllössä. Olin hyytynyt kaken päälle ja Voice siellä pauhas. Ylitin eilen itseni katsomalla töllöä kolme tuntia. Näyttää pahasti siltä, että pistän koko toosan taas piiloon. Kun on kerran päässyt eroon tosta tavasta, siitä täytyy pitää kiinni.

Exä soitteli eilen. Ois tuonut mun vaatteita ja kenkiä, joita löytyi jostain nurkista. Suoraan sanoen en jaksa ny kattella sitä miestä ollenkaan, joten käskin myydä ne vaikka kirpparilla. Saa pitää tuotot. No, kuulemma ei myy vaan tuo myöhemmin. Ei siinä mitään. Saapi jättää nyssykän oven eteen, mut tänne huoneistoon ei ole tulemista. Tuo vaan pahaa karmaa tullessaan. Oon ni täynnä koko ukkoa. Kaiken muun sulatan, mut sen mielestä hauska ajatus nauhoittaa mun itkua ja raivoamista näyttääkseen, kuinka tyhmältä se kuulosti, meni yli.

Aika kylmä kaveri, tai sit paska huumorintaju. Nyt naurestelen koko episodille, mut samalla aattelen, että ihmisessä, joka voi suhtautua toisen hätään ja epätoivoon noin, täytyy olla jotain tosi erikoista. Eipähän tartte sitä enää koskaan miettiä. Onneks. Oon niin onnellinen, että lähdin kävelemään tost "suhteesta". Nyt ympärillä on vain sellaisia ihmisiä, jotka oikeesti välittää. :)

Jepskukkuu, nyt safkaa ja sit käppäileen.

Vielä vähän

Kyllä minä tästä toivun. Muutaman tunnin lepo riittää siihen, että niska elpyy. Ennen se oli muutaman viikon rauhaiselo. ;) Tein sit vielä pannarin omalla parvekkeella. Tietty ois voinut pukea jotain päällekin, kun hermot ei tykkää kylmästä. Höh, en saa muuten hillopurkkiakaan auki. Taktisesti kutsuin mummulan väen kylään huomenna, niin tuovat pakasterasioissa oman pihan marjoista tehtyä herkkua... ;) No, ei vais.

Kiva nähdä muutenkin. Hitto, ku en muista oman pannarini ohjetta. Viimeisestä on liian kauan. Onko lämmöt ollut 200 vai 175'C?! Hyvästi gluteiiniton ja maidoton... 6 dl maitoa, 4 vehnäjauhoa ja 2 munaa menee kohta suuhun pannarin muodossa. Mut lokakuusta siirryn tattariin ja soijamaitoon. Lupaan.

Silikoonit rulez!

Kevyt, kolhiintumaton, kestävä, tarttumaton/helppo puhdistaa ja menee pieneen tilaan kaapissa. Näin kuvailisin silikonivuokaani. Ei voi olla ruuan tekeminen enää helpompaa niskavammaiselle. Onneks markkinoilta löytyy silikonista tehtyjä kakkuvuokia, kaulimia, nuolijoita, suteja ja "kulhoja".

Erinomainen setti, pitäiskö alkaa jälleenmyyjäks? Sen verran innostuin. Keittiöön saa mahtuun about 3 kertaa ni paljon silikonituotteita kuin tavallisia kippoja ja kuppeja. Tonkin sydänvuokan mukana tuli kotelo, johon se rullataan kuivuttuaan. Näppärää!

Ku tekee silikonivälineillä, kantsii muistaa, että täytettynä tommoinen kakkuvuokakin on hutera. Normaali-ihmisen koordinaatiolla se toimii kyllä, mut jos kädet on tämmöstä spaghettia tai ikä verottaa hienomotoriikkaa, kantsii täyttää vuoka vasta pelillä. Voi nääs hiukka vituttaa, ku tärisevin hermovammaisin käsin pudottaa herkut lattialle > minä!

Noilla silikonimuoteilla voi tehdä ihan mitä vaan jänskää. Löytyy hyytelöaivovuokaa ja porkkanamallia... ;) Kantsii tsekkaa:
http://www.bakeandparty.com/epages/Kaupat.sf/?ObjectPath=/Shops/Bake/Products/16222

Nyt, LEPO tai niskakuolema... Varmaan valitsen ekan.

Yrittänyttä ei laiteta...

Aamulla heräsin ihan jumissa. Nukuin käsien päällä, ei hyvä. Kroppa on loppuun piiputettu, ku kävely alkaa olla semmoista pehmeetä. Kattotaas, mitä nyt käy ku jatkaa kevyesti. Uunissa on tuloillaan tunavuoka. Lisäks olin reipas tyttö ja vein roskatkin. Miten on mahdollista, et täällä ei lajitella? Karmeeta. Olipas painava pussi toden totta... Nyt pakko elpyä, otti koville. Ei vaan jaksa. C7 on loppu, ku hakee jo tuen alaselästä...

Feta vei

Ei saatana, kierrekantinen feta. Painajainen. Kaikki lautasella valmiina täydelliseen kanasalaattiin paitsi... Feta! Ei auennut parilla väännöllä ja enempää ei niska kestäny. Vittu soikoon. Jos ois ollut alkuilta, oisin mennyt naapurin luo. Mut ku ei. Pitää keskel yötä alkaa tehdä ruokaa. Stupid me. Tuntuu muuten vielki iholla vääntöyritys! Sick. Herkistynyt tuntoaisti... Nyt zetaa...

Mietin...

Tänään mietin, miks ihmeessä kaikki on alkanut pelata golffii just NYT. Miks te ette pelannut silloin, ku mä pelasin ja kaipasin peliseuraa prkl. Kuinka monta yksinäistä kierrosta tai kierrosta tuntemattomien tai itseään reilusti parempien (=masentavan erinomaisten) immeisten kanssa tulikaan kierrettyä... Tarpeeksi. Tänään mietin, että voisin myydä golfkengät pois nurkista, koska mailat läks jo, mut sitten tajusin, että ne on pirun hyvät syysliukkailla "piikkien" takia. Eli enpäs myykään. ;)

Jaahas, viis kuppia kaffeeta tänään eikä safkaa. Juksa, leipää ja puuroo joo... Oisko aika heittää tunavuoka uuniin. Vatsa mouruaa ku kollikissa konsanaan. Eräs niskavammainen kaiffari oli tänään neurologilla ja oottelen jo tuskaisena, mitähän siellä sanottiin. Toivon sydämestäni, ettei mitään hälyyttävää.

Sain muuten tänään uuden digiboksin. Ou jeah. Ihan tallentava ja kaikkee hienoo... Ja mihin mä käytän sitä? Telkan kuunteluun... ;) No, kyl mä nykyään välillä katsonkin, mut aika harvoin. Ei vaan jaksa töllöttää ruutua. Ehkä ois pitänyt suosiolla investoida radioon...

Porukatkin on ulkomailla naatiskelemassa elämästä! Ihanaa. Ne on lomansa ansainnut. Tehnyt kaikkensa meidän lasten eteen... No, niin se varmaan tulee oleen itselläänkin. Mitäpä ei jälkikasvunsa vuoksi tekis.

Äiteeltä

Aloin tänään leikata Unikko-vihkoni kannesta kukkasia koristeiksi yhteen toiseen jutskaan. Mut kas, vihdoin kannen sisään olikin liimattu hauskoja teemaan sopia Viiveja ja Wagnereita ja omistusteksti äiskältä. :) Äiteehän tuon vihkon on ostanut, näyttäis olevan 23.8. Sakset takas ja jätetääs kansi ennalleen. Ei noin hienoa voi leikellä. Kiitsa äippä! Mukava ylläri. Etenki toi lääkärisetti oli loistis.

Nyt on edessä pakkolepo. Niska on ihan tööt. Toin tänään maton partsilta himaan, mut oli jo pakko vetää se lattiaa pitkin, ku ei jaksanut kantaa... Samoin roskapussi saa venata kantajaa partsilla. Tekis mieli viskaa se vaan vittuun partsilta, mutten viitsi. Nyt ollaan kuitenkin keskellä kauneinta luontoa ja ekologinen jalanjälki on valtava sähkökiukaan takia.

No, huomenna se on pakko nyytti, kun se sisältää pari kanankoipea. En pystynyt syömään, ku niissä oli verta. En tiedä miksi oli... Ehkä se jäisten koipien irtirepiminen toisistaan katkas jotain jänteitä, jotka ei normaalisti tollain katkeis, jos ois vaan tunkenu ne uuniin. En tiedä, enkä nyt halua ottaa selvää. Huomenna on sit luvassa tunalaatikko a la ex-kämppis. Varmaan pilaan senkin. ;) Lisäks aattelin tehdä pannukakun silikonisydänvuokaan, joka oli hukassa pari vuotta. Muistan ostaneeni sen tuparilahjaks, mut itsekkyys iski ja sosialisoin sen kuormasta vielä just ennen ku mentiin tupareihin... Ja kertaakaan en ole käyttänyt. Nooh, huomenna tulee sokeri-, rasva- ja vehnäjauhopaskaa sydämen täydeltä.

Täytyis vaihtaa sokeri intiaanisokruun, jauhot tattariin, mut ei ole jaksanut nähdä liikaa vaivaa... Muutenki ois hyvä kokeilla gluteiinitonta ja maidotonta, koska sisko (ja moni muukin herkkis) on saanut sillä mahan ja kropan hyvään kuntoon.

Puntilla

Ja raskaan 200 m kävelyn jälkeen on vuorossa tietenkin punttijumppa. Se ois sit 1,340 kg pellille ja siitä suuhun. Ennen kokkausta väänsin tietty pystypunnerrukset! Joo, joo oli avaamaton paketti. En tod. heilunut jäätyneet kanankoivet kädessä täällä. Poikaparat, tai siis heidän jalat, on ikijäässä. Sulatin HC-teholla ja iha ku ei ois tehnyt mitään. Uuniin vaan. Noi oli jo pari päivää vikan käyttöpäivän yli muutenkin, joten aivan sama, vaiks kokkaus vähän ontuu. Ei paljon salmonellat heilauta tässä vaiheessa. Ja sitäpaitsi muinoin elintarvikevalmistajalla työskenneltyäni vakuutuin siitä, että suomalainen viimeinen käyttöpäiväkäytäntö on vain yksi nerokas tapa nopeuttaa ostokiertoa.

Todellisuudessa maitotuotteet ja liha (ehkei kana, mutta ehkä punainen liha) kestää huomattavasti pidempään. Mutta koska Elintarvikevirasto kaikessa jumaluudessaan on kehottanut lyhyisiin päivämääriin (miksikö lie;), niin niitähän noudatetaan. Hyvin toimii valmistaja-virasto-yhteistyö. Niin, siis tää on ihan mun omaa pähkäilyä omien kokemusten perusteella.

Vietin nuorempana pari vuotta maaseudun "morsmaikkuna" ja muistan, miten maito lypsettiin lehmästä suoraan kannuun pöytään ja se saattoi olla pitkiäkin aikoja huoneenlämmössä. Eikä todellakaan siitä pilaantunut. Vähän suurimpia kökkejä vaan siirreltiin pois eestä, että sai itse maitoa sieltä alta. Sama juttu kananmunien kanssa. Niitä voi käyttää jopa viikkoja päiväyksen jälkeen kertoi kaverin äitee, joka on elintarvikealalla. Haistamalla selviää aika pitkälle, onko joku pilalla vai ei.

Nykypäivän ylihygieenisyys ja -varovaisuus on pahasta ja rahanhassausta. Nyt pojjaat joutuu uuniin...

Vaakakuvia käppäilemästä

Koska Nokia ei osaa kiertää kuvia ni, että uus asento säilyis, joudutte nauttiin vaakaotoksista... Sortsi. Ihan ku oisin ennenki kuvannut pihlajaa ja syksyä. Jos viel seuraavana syksynä oon sairaskuvausretkellä, sit ei o hyvä juttu. :(

Paskin kynsilakka ever ja muuta epämääräistä epäasiaa

Lumenen Natural Code (minipullo) sisältää kuudella eurolla kakkaa. Pysyy yhden suihkussa/saunassa käynnin ja n. 1 vuorokauden. En tiedä, onko se vaan tuon väripigmentin vika, mut lilaan ei paljon kannata rahojaan uhrata. Onneks sain ilmaiseksi ton. Tietääpähän olla investoimatta.

Jaahas, se ois kaunis päivä. Sen kunniaksi pistin limen unelman partsin kaiteeseen kiinni ja vetelin siellä hartiatreenit. Illemmalla aattelin mennä käveleen. Eilisen pidin lepoa, joskin istuin kyllä useamman tunnin. Puoli voittoa, kun pystyy istuksiin ihmisten kanssa. Viel pitäis kyetä käveleen ja seisoon, et pääsis työpaikallekin.

Huomenna ajattelin rempaista ja käydä pitkästä aikaa kaupassa. Tajusin nääs omistavani auton, eli eihän mun tartte safkoja juuri kantaa tolla renkkanalla kädellä.

Testattiin eilen murtohälyt, vahingossa. ;) Toinen purki koodin ennen kuin ovi oli kiinni... Silloin häly ei nollaudu. Meni salamannopea aika, kun vartija soitti ja kyseli peruutustunnusta. Toimii siis hienosti!

Mitähän sit tekis, kun netti ei toimi ja töllö hajos? Kai se on alettava lukemaan. Tossa ois kasa psykan ja kasvatustieteen kirjoja. Löytyis muutossa. Niitä siis... ;)

Hyvät kalvot

Hyvät kalvot kesti hienosti, vaikka puhuttiin ystävän kanssa politiikkaa. ;) Kuulin, että ympäristöministeriö pistettäisiin jatkossa kauppa- ja teollisuusministeriön alle kategoriaan luonnonvarat. En viitsi edes miettiä, mitä tosta seuraa. Asiaa on valmisteltu kaikessa rauhassa ja kuulemma nyt syksyllä eduskunta äänestää uudesta järjestelystä. Toinen päivän polttava aihe oli tämän ns. lama, joka onneksi taittuu kohti positiivisempaa. PK-yrittäjinä laskukausi herättää paljon ajatuksia. Etenkin mahdollisuuksia nerokkaille toimijoille!

No, se siitä "politiikasta". Pääasia, että kalvot kesti tiukat keskustelusessiomme. Ihana ystävä tuli tänne perämetsiin käymään 1,5 tunniksi töiden ja junan lähtönsä välillä. Ei olla nähty varmaan puoleen vuoteen. Sisustusalalla ku on, tsekkas samalla kämpän sillä silmällä ja lupas jeesiä matskujen kanssa. Pyydyin valkkaa tänne pääväriksi kanervaa. Seinän rusehtavaan kuviotapettiin sopii vain joku hillitty mutta lämmin sävy. Elikkäs turkoosi ja lime saavat jäädä. Oon ollut niissä kiinni riittävän kauan. ;)

Illalla sit tuli pari miekkosta saunamaan ja kuunneltiin rokkia ja syötiin kebabia. Cool. Tänään en jaksanut saunaan mennä, kun eilen vedin tuplat. Perskutarallaa, hajos digiboksikin muuten. Yhtäkkiä kuva "pysähtyi" ja sen jälkeen box ei reagoinut mihinkään. Kaikki toimenpiteet virhechecklistasta tein, mutta turhaan. Säästän sen tulevaisuutta ajatellen ja pistän verkon painoksi kun lähden kalastamaan. Samaan painolastiin menee sit mun läppäri, puhelin, yks kello ja ompelukone.

No, kalvot onneks alkaa kestää. Se on todellinen riemu ja voitto. Tuntuhäiriö on enää snadisti oikeella yläniskassa ja käden kohdalla, jotka alkaa viel "liiraamaan" suht helposti. Toisinaan ku liian nopeesti kääntyy ja lähtee liikkeelle vaiks seisottuaan hetken, jalat ikään kuin ruopaisee tyhjää. Tai sit jos liian kauan istua jököttää, hartsu valskaa. No, tuntohäiriöt voi kuulemma kestää ties kuinka pitkään... Ehkä ne joku päivä sit on loppu, ku herää. Ehkä ei vielä pitkään aikaan. Mikäs täs on ootellessa sitä hetkeä... Mitäs sitä muutakaan tekis, kun yrittäis vaan elää eteenpäin renkkanan kropan kanssa ja antaa ajan kulua.