No, se siitä "politiikasta". Pääasia, että kalvot kesti tiukat keskustelusessiomme. Ihana ystävä tuli tänne perämetsiin käymään 1,5 tunniksi töiden ja junan lähtönsä välillä. Ei olla nähty varmaan puoleen vuoteen. Sisustusalalla ku on, tsekkas samalla kämpän sillä silmällä ja lupas jeesiä matskujen kanssa. Pyydyin valkkaa tänne pääväriksi kanervaa. Seinän rusehtavaan kuviotapettiin sopii vain joku hillitty mutta lämmin sävy. Elikkäs turkoosi ja lime saavat jäädä. Oon ollut niissä kiinni riittävän kauan. ;)
Illalla sit tuli pari miekkosta saunamaan ja kuunneltiin rokkia ja syötiin kebabia. Cool. Tänään en jaksanut saunaan mennä, kun eilen vedin tuplat. Perskutarallaa, hajos digiboksikin muuten. Yhtäkkiä kuva "pysähtyi" ja sen jälkeen box ei reagoinut mihinkään. Kaikki toimenpiteet virhechecklistasta tein, mutta turhaan. Säästän sen tulevaisuutta ajatellen ja pistän verkon painoksi kun lähden kalastamaan. Samaan painolastiin menee sit mun läppäri, puhelin, yks kello ja ompelukone.
No, kalvot onneks alkaa kestää. Se on todellinen riemu ja voitto. Tuntuhäiriö on enää snadisti oikeella yläniskassa ja käden kohdalla, jotka alkaa viel "liiraamaan" suht helposti. Toisinaan ku liian nopeesti kääntyy ja lähtee liikkeelle vaiks seisottuaan hetken, jalat ikään kuin ruopaisee tyhjää. Tai sit jos liian kauan istua jököttää, hartsu valskaa. No, tuntohäiriöt voi kuulemma kestää ties kuinka pitkään... Ehkä ne joku päivä sit on loppu, ku herää. Ehkä ei vielä pitkään aikaan. Mikäs täs on ootellessa sitä hetkeä... Mitäs sitä muutakaan tekis, kun yrittäis vaan elää eteenpäin renkkanan kropan kanssa ja antaa ajan kulua.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti