lauantai 6. joulukuuta 2008

Retkahdusvamman ennuste positiivinen (Tahdonvoimaa)

Vaikka tätä blogia nyt sattuu kirjoittamaan pari pitkittyneestä oireilusta kärsivää, niin muistakaa kuitenkin, että n. 90 % retkahdustapauksista on suhteellisen lieviä ja paranevat täydellisesti noin vuodessa. Alla lainaus whiplashin ennusteesta eMedicine.comista.
Ja mitä positiivisemmin suhtautuu paranemiseen ja uskoo TODELLA paranevansa, sitä nopeampaa ja täydellisempää tervehtyminen on, kertoo -08 julkaistu tutkimus (Karolinska Institute, Ruotsi). Asenteella on iso merkitys - kaikessa.

OUTLOOK/ ENNUSTE

- Most people recover completely from a whiplash injury in the first six weeks.

- Others' symptoms continue to improve over the course of a year.

- There is a 40% chance of experiencing some symptoms after three months, and an 18% chance after two years. No reliable way exists to predict the prognosis.

- A worse outcome has been reported in people with a more rotated or inclined head position at the time of impact injury.

- The amount of time that elapses between injury and the onset of neck symptoms can predict the severity of injury and prognosis. A shorter time signifies a potentially severe injury with more frequent long-term complications.

Hyvää itsenäisyyspäivää (Tahdonvoimaa )

Te, jotka voitte elää itsenäisesti, ettekä vankina neljän seinän sisällä kurjuutenne kanssa, nauttikaa elämän pienistä iloista. Vaikka siitä, että voitte istua pehmeällä sohvalla katsomassa linnanjuhlat, leipoa itsenäisyyspäiväherkkuja, korkata pullon hyvää punaviiniä, nauttia ystävien seurasta, käydä raikkaassa talvipakkasessa romanttisella kävelyllä rakkaanne kanssa jne. Toivottavasti osaatte todella arvostaa sitä, että voitte toimia itsenäisesti ja toteuttaa niitä pieniä arkipäivän iloja sekä pyrkiä kohti niistä isompia unelmia.

Älkää tuhlatko aikaanne siihen, että murehditte valintoja ja tekoja, joita ei enää voi muuttaa, tai pelkäätte murheita, jotka tuskin tulevat edes toteutumaan. Suunnatkaa huomio nykyhetkeen ja ottakaa siitä kaikki, mitä pystytte, irti. Niin minäkin teen.

Pistän funkia soimaan, sytytän vihreän läskin kynttilän; hinkkaan neuraalikudosharjoitukset; kuuntelen, kuinka ikkunan takana paukkuu itsenäisyyspäivän ilotulitukset; muistelen, miten pussailimme viime vuonna niin rakastuneina leiskuvan taivaan alla mieheni kanssa; syön pari Fazeriinaa vitutukseen; halaan kultaani ja toivon, että näen vielä seuraavan vuodenvaihteen terveenä.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Feeder (Tahdonvoimaa)

Muistatteko aikoinaan dokumentin miehistä, jotka perverssillä tavalla rakastivat läskejä vaimojaan, joita ruokkivat ja lihottivat tietoisesti? Pointtina oli, että nainen olisi niin iso, ettei hän kykenisi tekemään mitään itsenäisesti vaan olisi täysin miehensä kontrollin ja vallan alla.

Lihottamalla puolison toimintakyvyttömäksi, miehet saivat itselleen herruuden ja pystyivät päättämään siitä, mitä vaimot tekivät ja milloin. Naiset eivät päässeet vessaan tai ulos ilman miehiensä apua. Hyi saatana, millaisia perverssejä maailma päällään kantaa...

Mielestäni tuo on häiriintynyttä. Ihan yhtä sairasta kuin lasten seksuaalinen hyväksikäyttö tai eläimiin sekaantuminen. Mutta kattia kanssa... Nämä feederit kokivat käytöksensä 'normaalina' ja 'hyväksyttävänä'. Perusteluksi kävi se, että jokaisella on vapaus tykätä mistä haluaa ja että mielipiteistä ja -haluista ei voi kiistellä, koska ne ovat henkilökohtaista omaisuutta.

Yksilönvapaus siis oikeuttaa myös sairaaseen käytökseen, vaikka se olisi yhteiskunnan normien vastaista.

Mielestäni tuossa feedereiden toiminnassa kyse ei ole yksilönvapaudesta, vaan sairaasta vallan halusta ja kyvyttömyydestä erottaa poikkeava ja normaali toiminta modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa.

Toi valta on kummallinen elementti. Mitään tuskin käytetään yhtä paljon ja yhtä räikeästi väärin kuin (vaikutus)valtaa. Eikä tarvitse olla mikään feederi. Erilaiset asiantuntija-ammattiryhmätkin nojaavat titteleihinsä, opintoihinsa, kokemuksiinsa, kirjatietoonsa, virkavaloihinsa, asemiinsa yms. ja toimivat sen nimissä miten huvittaa.

Kun häiriöt käyttäytymisessa määritellään sairauksiksi (väkivaltaisuus, alkoholismi, ADHD jne), voidaan se, mikä muuten olisi kontrollia ja poikkeuvuuden rajoittamista, määritelläkin 'auttamiseksi'. Kuulostaahan se nyt paljon kivemmalta, että kyseessä on vaikka auttajan ja potilaan tai terapeutin ja asiakkaan suhde kuin kontrolloijan ja kontrolloitavan.

En ota kantaa siihen, onko poikkeavuuden määrittely (ja millaisen poikkeavuuden) sairaudeksi oikein vai väärin, mutta valitettavan usein se vie poikkeavalta itseltään oikeuden arvioida ja vastustaa niitä keinoja, joita hänen 'parantamisekseen' sitten käytetään asiantuntijoiden taholta.

Vallankäyttöä kritisoidaan kovasti mutta silti kritisoijat unohtaa, että itsehän 'me normaalit' toisaalta tuotamme ja uudistamme valta-ajattelua luomalla uusia normeja ja suosimalla yhdenmukaista käyttäytymistä sekä rankaisemalla poikkeavia, jotka ensin itse olemme määritelleet sellaisiksi.

Terveitä ns. normaaleiksi itsensä luokittelevia kuitenkin kiehtoo kurkistaa sinne poikkeavien maailmaan ja varmasti tämän takia Feeder-dokumenttiakin on näytetty ainakin 4 kertaa töllössä vuoden sisällä. Onhan se hienoa todeta sitten itselleen, että onneksi minä tai kukaan lähipiirissäni en ole 'tuollainen poikkeava, niinkuin nuo'. Luokittelu meihin ja heihin luo turvallisuutta ja vahvistaa ajatusta omasta 'terveestä' identiteetistä.

Tulipahan vaan mieleen aihe, kun olin aamulla nukkumassa ja Musti lykkäs nenän eteen laatikolliset Fazerin suklaata. Mun oma Feeder... ;)

Duran lävistävät hermot (Fedja)

Tässä kun vielä mietiskelin, niin eihän se kalvo siellä "ihan vapaasti" voi lillua joka tapauksessa. Ytimestä kehon elimiin, raajoihin, yms menevät hermot lävistävät kalvon useasta kohtaa. Ja lävistyskohta on kiinteä. Muutenhan selkäydinneste ei pysyisi pussissa. Tässä kohtaa duran täytyy olla kiinnittyneenä jollakin tapaa hermokimppuun joka sen lävistää. Ja en usko sen olevan tasokiinnitys, vaan että kalvo jatkuu sitä lävistävään hermokimppuun päin, siis ulospäin ytimen ydinosasta.

Hetkinen sittenkin. Lävistääköhän hermot sittenkään duraa? Vai jatkuukohan dura yhtenäisenä kalvostona koko keholle? Katso kuva 767 tästä. Näin näyttäisi olevan, että eivät lävistä. Mutta miten neste pysyy ytimessä? Tukkiikohan hermokimppukudos durasta lähtevän haarakkeen, niin että neste ei pääse valumaan pois durasta. Tämähän tarkoittaisi sitä, että koko kalvosto ympäri kehoa pitäisi olla "vapaassa liikkessä" tai sitten kalvorakenne muuttaa muotoaan eriytyessään ytimestä perferiaan. Joka tapauksessa hermosyyt tulevat kaikkien kolmen rakenteen läpi: Pia mater (alin kalvo), Araknoid ja Dura mater. Mutta eivät taida lävistää todellisuudessa mitään näistä rakenteista vaan seuraavat hermosyyn pintaa. Tätähän ne CST:t ovat kyllä selostaneet: Yhtenäinen rakenne päästä kantapäähän. Y.o. linkistä voi lukea näistä asioista. Minä luin osittain, mutta en kunnolla päässyt kärryille. Pitäisi olla enemmän kuvia asioista, niin ymmärtäisi. Y.o. linkissä puhuttiin myös ligamentistä, joka kiinnittyy 21 kohdasta kummaltakin puolelta duraan?. Ligamentti ligamentum denticulatum on tavallaan jatkoa Pia Materille. Vähän jää epäselväksi rakenne kyllä nyt.

Jotakin tietoa kalvoston ja selkäytimen rakenteesta löytyy tästä.

torstai 4. joulukuuta 2008

Kotona. Kalvoista. (Fedja)

Reissu on tehty ja palattu kotia siististi paketissa.

Minun tietääkseni selkäydinkalvo ei ole vapaa koko matkaltaan yläniskasta ristiluuhun, vaan on kiinnittynyt pienillä rihmoilla?/ligamenteillä? (ligamentit millikokoluokkaa, eivät siis näy MRI kuvassa) muutaman sentin välein rangan rakenteisiin. Ex-fyssari näytti kirjasta kiinnikkeitä ja silloin ne näytti rihmoilta. Fysiatrin mukaan nämä ligamentit ovat hermojuurien kohdalla (hermojuurethan tosin eivät ole muutaman sentin välein?,paitsi jos muutama tarkoitta 1-2cm). Pitää vielä itse löytää lähde, josta voi tarkistaa asian. Vähän auki on nyt, että mistä puhutaan, mutta eiköhän selviä, kun saan anatomian DVD:t joskus tässä.

Fysiatrin mukaan esim. mulla kalvo on todennäköisesti revähtänyt pitemmältä matkalta. En tiedä tarkoittiko hän kalvoa suoraan vai näiden pikku ligamenttien revähdystä. Käpylän Whiplash:iin erikoistuneen neurologin mukaan myös pitävät todennäköisenä itse kalvon venähdystä/repeämiä. Repeämään syntyy sitten arpikudosta, joka estää kalvon vapaan liikkumisen, kuten mulla on käynyt.

Siis tuon nikamien pehmytosien vaurio on yksi mahdollisuus ja kalvon vapaan liikkumisen estyminen sitä kautta, toinen on vauriot itse kalvojärjestelmässä ja sen ligamenteissa.

Selkäydinkalvot ja shokki (Tahdonvoimaa)

DirtyDeeds kysyi tietämystäni selkäydinkalvojen shokista. Tässä jotain faktaa fyssarin puheista ja CST:n opuksista.

RAKENNE

Selkäydinkalvo (dura mater spinalis) muodostuu selkäytimen kalvoista (kovakalvo, pehmeä kalvo ja lukinkalvo), jotka ympäröivät ytimen ja sisältävät aivo-selkäydinnesteen. Selkäydinkalvo on siis aivokalvojen jatkine ja se kiinnittyy takaraivon niska-aukon sisäpuolen ympärille, 2. ja 3. kaulanikamaan, sekä ristiluun ylimpään osaan. Kalvo on siis vapaa suurimman osan pituudestaan ja pääsee liikkumaan vapaasti.

Tukkeumat ja epätasapaino selkäydinkalvossa estää kalvon vapaan liikkeen ja voi vaikuttaa spinaalihermojen toimintaan ja/tai aivo-selkäydinnesteen virtaukseen. Tukkeuma ja epätasapaino voi syntyä hiljalleen esim. lihasjännityksen takia ja vetää vähitellen koko kalvon, joka on yksi suuri kokonaisuus, vinoon.

Toisaalta epätasapaino voi syntyä myös äkillisesti, esimerkiksi juuri trauman, kaatumisen, iskun tms. synnyttämänä. Koska selkäydinkalvojen tehtävä on suojata ydinta ja aivoja, akuutti revähdys esim. niskassa, venyttää shokinomaisesti kalvoa, jotka vetäytyy/käpristyy kokoon, menee shokkiin.

VILLALANKAVERTAUS

Kalvoa voi ajatella villalankakeränä. Kun se toimii, se on kuohkeaa, soljuu hyvin sormien ihoa pitkin ja siitä on helppo kutoa. Mutta kun villalanka viedään ulos sateeseen, se kastuu, painuu kasaan ja lyttääntyy ja siitä tulee painavaa ja kitka neulottaessa on käsinkosketeltavaa. Tämä kuvaa kalvon shokkitilaa.

Jotta langasta voi taas kutoa normaalisti, pitää se ensin 'kehrätä' takaisin toimivaan muotoonsa. Tätä tekee CST-terapeutti sekä ohjeistetut hermokudosta mobilisoivat liikkeet. Mitä nopeammin kastuneen kerän kuivaus aloitetaan, sen parempi on lopputulos. Epätasapaino kehon yhdessä osassa leviää kaikkialle, koska selkäydinkalvo on kokonaisuus. Niskan revähdys aiheuttaa itselläni esimerkiksi oireet suoraan nilkkaan, polveen ja lonkkaan.

SUKKAVERTAUS

Kalvon kokonaisuutta on helppo ajatella sukka-esimerkin kautta. Kalvo on kuin pitkävartinen sukka, joka venyy myös kantaosassa, kun sitä venyttää suuaukosta. Näinhän käy niskan retkahtaessa, koko putki venyy, menee shokkiin. Retkahdusvammatapauksessa, joissa nivelsiteet, jänteet yms. pehmytkudos venyy/repeää, kalvojen normaalitoiminta häiriintyy. Paitsi, että ne ovat vetäytyneet suppuun, ne eivät pääse liikkumaan vapaasti, koska pehmytkudos, esim. nivelsiteet, joihin kalvot kiinnittyvät ja jotka antavat tarvittavaa tukea, ovat vasta muotoutumassa. Tämä tuettomuus häiritsee kalvon toimintaa ja aivo-selkäydinnesteen kiertoa sekä aiheuttaa mitä moninaisimpia ongelmia koko kehoon. Mutta tämä on vain yksi teoria. Monet tutkijat, mm. Sutherland, tosin osoittaneet craniosacraalirytmin olemassaolon myös tieteellisin tutkimuksin, joten ihan huu-haata teoria tuskin on. Toisaalta...

'Jos totuus olisi yksinkertainen, olisi joku keksinyt sen jo aikoja sitten'.

Iloinen Musti miettii syntyjä syviä...(Musti)

Niinpä, ei kurjemmaksi voi keli enää mennä, rännän sekaista vettä tulee taivaan täydeltä, harmaat pilvet roikkuvat ankean näköisten kivitalojen yllä. Tälläisena päivänä mieli on yhtä harmaa kuin ikkunan takana oleva sää ja silloin on pakko siirtää ajatukset johonkin, missä haluaisi juuri tällä hetkellä olla.

No koti on tietenkin ihana paikka, jossa on aina mukava olla. Mutta luulenpa että Lahdenkin sääolot ovat samat kuin täällä, joten kyllä nyt vaihtaisin sini valkoisiin siipiin ja lentäisin vaikkapa Bahamalle. Ainakin paikkaan jossa olisi lempeä lämmin tuuli leyhyttämässä hiuksia, kuumat auringonsäteet antamassa kaunista rusketusta hipiälle, tummat salskeat urokset kantaisivat kylmää juotavaa lasin tyhjennyttyä, suolaiset meren aallot kelluttaisivat minua mukanaan, nautittavan hyvä ateria täyttäisi nälkäisen vatsan ja paikallinen musiikki saisi minut hyräilemään ja jopa ottamaan muutaman tanssiaskeleen....

Mutta koska olen vahvasti suomessa ja Tampereella ja rahakirstuni pohja on paljaana, joudun tyytymään unelmointiin. Se tuo hetken lohdun, mutta pian kylmä todellisuus on edessäni. Yritän löytää jotain mukavaa sadepäivästäkin vaikka vaikeaa se on... Mutta jos jotain pitää sanoa, niin saa olla lämpimässä neljän seinän sisällä, toista se on puliukoilla.

Eivät tiedä mihin seuraavana yönä päänsä kallistavat, mutta toisaalta en tunne heitä kohtaan sääliä, koska ovat omalla pullon kallistelullaan saattaneet itsensä tuohon surkeaan tilaan. Joku voisi sanoa nyt, että sehän on sairaus, mutta kyllä se vaan niin on, ettei sinua väkisin kukaan voi juottaa... Alkoholistit keksivät syitä juopotteluunsa, työttömyys, avioero yms. mutta usein se kuningas viina onkin johtanut yllä mainittuihin.

Miksen minäkin voisi olla kaappijuoppo, olenhan ollut työttömänä jo lähes vuoden, molemmat tyttäreni ovat olleet todella pitkään todella sairaana, mutta mielessäni ei ole koskaan käynyt hukuttaa murheita alkoholin huuruihin. Ja edessä ovat samat huolet kännäilyn jälkeen...
Sen sijaan toivon että voin olla avuksi läheisilleni ja pystyä edes vähän antamaan elämän uskoa sairauksien keskellä taisteleville Tahdonvoimalle ja Lady in pinkille. Tunnen että minua tarvitaan ja olen siitä onnellinen...

Työ siintää taustalla ajatuksissani, olishan se mukava saada vakkarityöpaikka ja saada kirstun pohja peittoon. Voisi toteuttaa haaveitaan ja jelpata niitä jotka rahaa todella tarvitsevat. Surullinen en osaa työttömyydestäni olla, koska en itse ole sitä aiheuttanut, päinvastoin. Ja optimistisena ihmisenä uskon saavani vielä työtä, jossa viihdyn aina eläkeikään asti, tai pidempäänkin. Työ on kumminkin huolistani tällä hetkellä pienin...

Kummasti tuota tekstiä taas tuli, vaikka piti kirjottaa pelkästään säästä. Niin se oli aina koulussakin, ensimmäisenä aloitin ja viimeisenä lopetin ja sain muuten aika monta palkintoakin kirjoituskilpailuissa. Mutta se kirja on vielä tekemättä, jonka lupasin tehdä 12 vuotiaana opettajalleni. Opettajani on tällä hetkellä 87, joten kirjani teolla alkaa olla pieni kiire...

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Patterimiesepisodi2 (Tahdonvoimaa)

Tänään se toistui! Nimittäin patterimiesepisodi. Aamulla klo 12 heräsin siihen, että joku pyöritteli patterin nuppia paikoilleen jalkojeni yli. ;) Ei ollut sama poika. Kai se eilinen sen verran pelästyi, ettei uskaltanut enää tulla tähän asuntoon.

Olokin on paljon parempi. Mustin energiahoito auttoi. Vaikka oikea puoli on edelleen virheasennossa, niin kypärä ei ole yhtä painava kuin eilen. Ja positiivista on se, että pystyy taas tekeen täydet sivukierrot ja kaulan koukistajat. Kyllä se siitä autotöytäyksestä vaan meni pahemmaksi, koska on ajan kanssa ja levolla rauhoittumaan päin. Maanantai varmasti auttaa myös. Oottelen innolla.

Mansessa on taas vaihteeksi tullut vettä koko päivän. Hyvä, hyvä. Ehkä onnistun feidaamaan koko joulun jotenkin nätisti. ;)

Patterimiesepisodi (Tahdonvoimaa)

Kerrottakoon vielä, että meillä on sänky siis suoraan patterin edessä. Tiedän iskä, ei sais olla noin lähellä. ;) No, kuiteskin!
Tänä aamuna sänkyni yli siis kurkotteli vieras mies, joka pyrki termostaatille. Aluksi luulin, että näen unta mutta ei.

Mumisin unessa kundille, että 'mähän en tästä nouse, kurkottele siitä yli'. Ja niin se teki. Ja lupasin muuten huomenna kahvit, jos tulevat vasta 12 maissa, eivätkä keskellä yötä. Jälkeenpäin nauratti, että meikä ei eväänsä letkauttanut, vaikka vieras ukko lampsi huoneeseen ja kyykki mun sängyssä. Sairaalle ei ole niin justiinsa. ;)

Mustin energiahoidot Mansessa (Tahdonvoimaa)

Huh, nyt pärjää taas muutama päivän, kun Musti antoi helpotusta niskaan energiahoidolla. Pää painaa pikkusen vähemmän ja muutenkin kestää ehkä just ja just maanantaihin. Huomatkaa, kuinka oikea käsi on ihan turvonnut ja erivärinen. Se on se tehokkaampi hoitoväline...

tiistai 2. joulukuuta 2008

CST:tä tutkimassa (Tahdonvoimaa)

Mielenkiintoista, mielenkiintoista. Aamusta tuli postissa CST:n perusoppikirja ja lukaisin sen läpi. Nyt aloitan uudelleen alusta syventyen sisältöön. Meitsille valkeni paitsi se, että terapeuttini on tuossa todellinen Guru, myös monta muuta juttua kuten se, miksi Guruni hokee aina sitä tukea. ;)

Kirja selitti myös sen, miksi ensin tuntuu siltä, että kaikki oireet pahenee ja vasta sitten keho alkaa korjata itseään. Kalvoilla, jotka ovat kiertyneet/jännittyneet johonkin suuntaan, on taipunut hoidon myötä ensin kiertyäkin vastakkaiseen suuntaan mutta tämä tämä mahdollistaa kalvojen oikenemisen lopulta neutraaliin tilaansa.

Eli periaatteessa kalvot (ja muut rakenteet) voisi ajatella vanhan lankapuhelimen johtona, joka on sykkyrämuotoinen jo luonnostaan ja menee helposti sitten isommalle kierteelle sykkyräisen perusmuotonsa takia.

Sitten kun johdosta ottaa kiinni ja roikottaa sitä vapaati, se alkaa kiertyä auki mutta vauhti on niin kova, että se heittää sykkärälle johdon uudelleen - mutta toiseen suuntaan.

Kierre jatkaa purkautumistaan hiljalleen pyörien suunnasta toiseen, kunnes se lopulta rauhoittuu neutraaliin asentoon. Jos hoitoja on liian vähän tai harvoin tai hoitaja ei osaa 'roikottaa' johtoa oikein, niin se ei lähde avautumaan ollenkaan. Pahimmassa tapauksessa johto menee vaan enemmän solmuun.

Mielenkiintoista! :)

Terveiset Tampereelta (Musti)

Yhtä harmaa ja sateinen on päivä täällä Tampereellakin, vaikka lähdin sitä karkuun Lahdesta. Olen aamupuuron ja kahvit jo nauttinu ja pian alan valmistelemaan päivän sapuskaa.
Tahdonvoimaa on luvannut neuvoa vanhalle koiralle (Musti) kuinka sitten se hyvä kohonnut pannari tehdään, ootan jännityksellä mitä seuraa... Tekin voitte lukea siitä myöhemmin näiltä sivuilta. Nouseeko korkealle kuin Eiffelin torni, vai laskeeko kuin vanhan lehmän häntä... Haluan uskoa ensimmäiseen vaihtoehtoon, mut pelkään et tulee jälkimmäinen.
Tahdonvoimaa nukkuu vielä vuoteessaan, yritän olla hiljaa täällä kyökin puolella. Puuhastelen pieniä askareita, joista ei tule juurikaan ääntä. Aamulla oli kyllä ns. kusinen herätys, kun ovikello rämähti soimaan ja parin soiton jälkeen kaksi nuorta komeaa miestä työntyi sisään. No eihän se mikään kusinen herätys ollu moni teistä ajattelee, no ei siinä mielessä. Mutta Musti oli vanhassa virttyneessä yöpaidassa, silmät ristissä, ensi ajatus olikin, voi herra jestas miltä näytän. Miehillä oli kyllä näkemisen arvoinen ilme naamallaan," me tultiin vaan niitä pattereita säätämään" sanoivat.
Kuin haamu kiirehdin makkarin suojaan, mutta kun miehiä oli kaksi niin toinen tuli tietty sinne perässä, koska sielläkin oli patteri, jota alko rassaan. Ei siinä onneks kauaa aikaa menny, mutta ovella vielä huikkasivat tulevansa huomenna uudestaan. Antaa miesten tulla vaan, sillä huomenna kun tulevat täällä odottaa kolme naista... Lady in Pink saapuu joukkoon tummaan. Täytyy vaan saada Tahdonvoiman miespuolinen lähteen ajoissa töihin.... ha-haa..

Mitähän täällä vielä tapahtuukaan kun pidemmän aikaa olen täällä, kaikkea ei vaan voi kirjottaa blogin sivuille, koska oma mieskin lukee niitä, tulee pian porttikielto Tampereelle.
Nyt lähen raotteleen makkarin ovea ja kurkisteleen joko näen sieltä Tahdonvoiman kauniit silmät avoinna uuteen, toivottavasti parempaan päivään!

maanantai 1. joulukuuta 2008

Tahdonvoimaa shokissa (Tahdonvoimaa)

Muistaakseni fyssari joskus puhui, että kun painuu niska kasaan pään painon takia, niin se aiheuttaa joo mulla duura-shokin. Oli kuulemma niin hentoset ja vinossa/kenossa olevat rakenteet, että oikein ihmettelivät, miten mulle ei ole tullut sen rajumpia oireita aikaisemmin! Selkäydinkosketus olis kuulemma hyvin, hyvin, hyvin epätyypillinen, kun ei ollut revennyt tuolta yläniskasta mitään. Mutta kyllä tämäkin on riittävän paha...

Huiskuta vikan sillan kohdalla (Tahdonvoimaa)

Ja tulosuunnassa vasemmalle puolelle. Meidän katolta näkyykin raiteelle, matkaa vaan 500 metriä. Oon kärppänä huiskuttamassa takaisin. ;)

Löysäilyä (Fedja)

Tiäällä vaihteeksi kalvokiristys ja suojajännitys alkoi löysäämään. Ja mitä sitten. Huomasin, että eihän tässä pysty kävelemään, seisomaan, eikä istumaan. Tulee sen verran kovat kivut niin moneen kohtaan selkää tai oikeastaan vihlovat kivut rangasta poispäin. On se hienoo, kun on paketissa, niin ei ole kipuja pahempia, vaan hirveää kiristystä. Kun löysää, niin huomaa, että voiko mun ranka olla näin hirveän huonossa kunnossa.

Ja sitten yläniska. Sitä ei vaan saa löysättyä kuin tiettyyn pisteeseen asti. Sitten tulee hirveät vedot vastaan ihan yläniskassa ja pääoireet. En uskalla mennä tuosta eteenpäin, ettei hermosto-oireet pärähdä päälle.

Toivottavasti torstakina jotakin selvyyttä sais tähän. Heiskutan noin kolmen aikaan Tahdonvoimaa sulle juna-asemalta. Mihinkähän suuntaan pitää heiskuttaa, että tulee tervehdys perille.

Terveisiä Haminasta (Tahdonvoimaa)

Mikä maa, mikä valuutta? Miksi joku on laittanut mulle lyijykypärän päähän? Ei kiva! Paitsi, että tämä kiristää niin se myös painaa ihan pirusti. Voi vittu.

Nyt alan ymmärtää Irakin sotilaiden niskavammoja, jos niillä on samanverran aitoa stuffia päässä ja kaikki muutkin varusteet vielä.

On kyllä pitkät päivät edessä. Tänään oli aamulla parempi olo ja olin tossa 10min jalkeilla sen verran, eli just sen verran, että tein 2 kertaa harjoitukset, pesin hampaat, kävin vessassa, söin, avasin äiteelle oven yms. Eli kaiken kaikkiaan ehkä 20min.

Tuokin määrä on liikaa tässä kunnossa. Pää on niin painunut kaularankaan, ettei ikinä. Koko takaraivo ja pää on ihan sellaista kovaa könttiä, kun se hakee sieltä tukea.

Olo on karmea. Oksettaa, ei kuule mitään, ei tajua mitään, kihisee kaikki paikat. Ainoa hyvä puoli on se, että jumitus ei ole - ainakaan vielä - levinnyt korviin tai hartioihin. Mutta kyllä se menee... Nyt vaan maataan siis. Onneksi Musti tuli kylään, niin on seuraa päiviksi.

Rintarankaa viääntää (Fedja)

Pikku hiljaa tässä alkaa huomata omia "luontaisia" kehon asentojaan. Hartiat ovat koko ajan jännityksessä 5-10cm korkeammalle tasolle kuin missä olisivat ilman jännittämistä. Kun yrittää istua tai seisoa normiasennossa, hartiat alhaalla, ei se onnistu ollenkaan. Tulee ihan mieletön vääntö rankaan. Vetää oikealle rintarankaan, mielettömät heijastekivut rintarangan alaosasta alaspäin ja päätä vetää taakse. Tuntuu kyllä, että ei voi olla kokonaan niskan aiheuttamaa, vaan tuolla rintarangan alaosassa tosiaankin on jotakin mätää.

Lantioon on tullut tukea tässä parin viime viikon aikana. Se kyllä tuntuu hyvälle.

Tulen taas (Musti)

Pakkailen parast aikaa kaikkia kymmeniä "tarvitsemiani" tavaroita valtavan kokoiseen urheilukassiin, mutta tuntuu et sekään ei riitä, joten reppua kehiin vaan...
Onneks olen lähdössä yksin reissuun, muuten täytys mennä kahdella autolla, vaikka toisaalta miespuolinen kun lähtee matkaan niin mukaan tulee vain yhet kalsarit, sukat ja t-paita...
Yleensä aina omien vaatteitteni joukkoon sujautan miehellekin minun mielestäni tarpeellisia vaatekappaleita, joita on kyllä aika usein tarvittukin.

Jouduin juuri lopettaan puhelun kun uunista tuli karsea savu ja palaneen katku täytti huoneen. Liha könttihän se siellä iloisesti kärähti, saadaan tänään todella hyvin paistettua "kypsää" lihaa.
Mutta niinkuin otsikossa jo mainitsinkin, kohta painan kaasua ja suunnistan Tahdonvoimaa kattomaan Manseen. Taitaa vielä nukkua yö uniaan, koska viimenen teksti oli tullu aamun tunneilla. Annetaan rauhassa nukkua ja kun minäkin olen hidas lähtijä se sopii oikein hyvin kuviooni.

Nyt laittaan loppuja kamppeita kokoon ja sitten menoks.
Manse vapise, täältä tulee Lahden likka!

Kaksi yökyöpeliä (Tahdonvoimaa)

Nyt meitä on kaksi yökyöpeliä. Tuo miespuoleinen söi itsensä ähkyyn ja mä vasta aloitin, kun sain sipsit nenän eteen. Nam. Nyt sitten pyöritään kilpaa sängyssä, kun ei nukuta. Mies käski muuten kirjoittaa, että oikeesti se ei syö itseään ähkyyn, vaan tämä oli poikkeus. Yleensä elää terveellisesti. Joo, joo. ;)

Putoamisista (Tahdonvoimaa)

Pakko kirjoittaa tästäkin. Maalis-elokuussa tuntemukset oli siis koko kropassa, nyt on enää osia, jotka tuntuu oudoilta niinkuin just yläniska ja C6. Ehkä toi on hyvä kehitys.

Maaliskuussa 08:
- huimaa koko ajan normaalisti, maatessa, istuessa ja etenkin kävellessä

Huhtikuussa 08:
- tuntuu ettei ole yhtään mitään perseen ja pään välissä. Siis tyyliin pelkät nikamat.
- aina kun istu, peffa vapisi
- kävellessä maa karkasi alta

Toukokuu 08:
- ei putoamista kun makasin koko kuun, koska oli sellainen epävarma olo
- kuin hidastetusta filmistä
- kun istui pöntölle, meinasi pudota sinne!


Kesä 08:
- Liihottelin! Tuntui siltä, että käppäilin aina maasta irti muutaman sentin.
- Koko kroppa sellainen 'heikko'

Heinä08:
- 'Steppaus seisoessa', sain koko ajan hakea tasapainoa korjaamalla jalkojen asento johonkin suuntaan
- Pystyi vähän istumaan koneella, 30min ilman, että koko putki alkoi heti huojua

Elokuu08:
- Putoaminen, seisaallaan/kävellessä
- Kävellessä matkaan vaan jatkui, jatkui ja jatkui, kun otti askeleen
- Liike ei pysähtynyt päähän

Syyskuus08:
- Alkoi saada maata jalkojen alle
- Istumisen jälkeen tuntui siltä, että 'humpsahtaa' lattian läpi
- Istuessa heilui C6:sen kohdalta ja seisoessa sama juttu, tuntui että kaksi kroppaa, C6:sen ylä- ja alapuolella
- Ylirasituskuukausi

Lokakuu08:
- Katastrofin palauttelua
- Hirvee paine päähän kävellessä/seisoessa/istuessa

Marraskuu08:
- ALkoi taas saada maata jalkojen alle alkukuusta, oli monia päiviä, jolloin kävely oli lähes normaalia
- Välillä kävellessä maa antoi pikkuisen periksi, askellus oli sellaista 'pikkusuossa' kävelyä, pehmeää menoa
- Autotörttyilyn jälkeen: yläniska ja kallonpohja jumiin/ tulehtui/hermot sellaiseksi haperoksi, pikkuhiljaa jumitus levisi päähän ja siellä se nytkin on. Jos joku kiskois yläniskan ylös, olo olisi varmaan hyvä.
- C6 ei enää 'heilu', valskaa vaan enemmänkin koko kroppa putoaa, kun käppää
- C6 kestää istumisen ilman, että 'hölskyy'
- Mutta kun yläniska rasittuu, tuntuu, että koko ranka painuu ihan lysyyn ja tippuu, tippuu ja tippuu
- Mutta positiivista on, ettei putki ole ihan tukossa, vaan pysyy harjoitteilla joten kuten auki.

Että semmosta.

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Kun tietäis mikä aiheuttaa (Fedja)

Johtuukohan tuo minunkin koko kehon kompensaatio KKK, Kylmä Koho Kompressi, yläniskaongelmasta?

Vitsit, kun en edes tiedä mikä mulla on varsinainen ongelma. On niin yhtenäistä kireää vyyhtiä koko keho. Kraniaalihermojen ärsytystä on kaikkien hermojen alueella, joten siitä ei voi päätellä mitään. On puutumista kaikkiin sormiin, joten viittaisi niskan alaosan nikamiin, kurkku/korvaoireet taas C2/C3 seutuun ja loput oireet sitten kraniaalihermojen ärsytykseen.

Toivottavasti joskus selviää missä kohtaa varsinainen ongelmani on.

Onhan tuo Tahdonvoimaa siinä mielessä eteenpäin tuo sun touhu, että tiedät mikä milloinkin pettää.

Niska on mennyt askeleen eteenpäin. En oikein tiedä vielä miten ja onko se kuvittelua. Rusahduksia ja outoja liikkeitä tuntu toissapäivänä jumpatessa ja sen jälkeen olo päässä oli helpompi. Yö kyllä pahentaa totaalisesti.

Eilen kävin uimassa. Sitä ennen piti lukkiutunut linkkakortti käydä vaihtamaan stokkalla. Ottaa päästä tuollaiset ylimääräiset mutkat. Stokka reissu oli liikaa ennen uintia, mutta oli pakollinen. Altaalla vesi oli sitten jo viileää ja palelu altaassa alkoi 10min päästä altaaseen mennessä (käyn lämpimimmässä altaassa, olisiko 27-30 astetta). Tein vesijumppaa 20min, mutta tuollaisen jälkeen olen 1.5 pv jumissa päästä kantapäähän. Aion kummiskin vielä yrittää parin viikon päästä ilman muita ylimääräisiä lenkkejä, että onko aina edessä 1.5 pv paha jumitus.

Eilisen ja tämän päivän jumpan jälkeen kyllä ensin tuntu helpommalta ja sitten totaalijumi tuli niskassa vastaan. Lähdin tällä totaalijumilla sitten käymään testaamassa istumiskestävyyttä normaalijakkaralla tunnin verran tuolla kaupungissa. Oli ihan hirveätä. Alkoi puristamaan päähän kauheasti. Sen jälkeen kaveri tuli käymään ja tietäähän sen mikä singutus on nyt päällä. Oli pakko saada nähdä jotakin ihmisiä, kun koko viikolla en ole nähnyt ketään muuta kuin kassaneitejä ja viime viikko taisi mennä kassaneititreffeillä ujon punastelevan Herran lisäksi. Tahdonvoimaa: Sinun mielestä läski Herra on n.11m pitkä. Oli muuten Ujo pujahtanut veteen Toppilansalmeen, kun viimeksi tavattiin ja punastelee nyt vedessä. Oli silti vielä 2m minun pään yläpuolella pää. Komea ja pitkä.

Lantiossa kanssa tapahtuu jotain. Olen tehnyt sinne kevyttä liikettä selällään ja jännitys-rentoutus tyylillä lihasharjoitteita. Pari vk aina oikealla oli ensin kipu ja sitten naksahti Si-nivelen tai ristiluun/lannenikamien välissä. Nyt naksunta on loppunut. On vaan niin kipeä tuo oikea lonkka tuon jumpan jälkeen, ettei jalalla voi astua vähään aikaan. Siitä se aina toipuu sitten, kun nousee ylös.

Let's see...

Kun tippuu, tippuu ja tippuu (Tahdonvoimaa)

Joo, kyl toi yläniska on vaan pirullinen, kun se on paskana. Nyt kun oon maannut koko päivän, on se taas vähän parempi, kun pään paino ei paina yläniskaa kasaan. Mut heti kun oon ollut vähän aikaa pystyssä, alan tippua maan läpi, kun pää painuu kaularankaan. Ei auta, kun kärvistellä. Tämä on vaan pirullinen noidankehä, kun ei pysty treenaan syviä koukistajia eikä käymään altaalla, koska joutuu makaan siksi, että pää on kun haminan kaupunki ja se hakee pystyssä ollessa tuen koko kropasta (eli vetää putken ihan jumiin), kun toi yksi pikkunikamakin on taas vinossa. Ja sitten viimeisetkin lihakset heikkenee, kun ei voi hääriä pystyssä ja treenata. Siitähän seuraa tietty se, että kokonaisparaneminen hidastuu valtavasti. Not nice.

Terveisiä The Kingdom of Guineapigistä, tää on huono mesta

Täällä maataan vahvasti. Kokeilin käydä nopee vessassa mutta hätäseen saa 'juosta', kun joku on laittanut lyijykypärän päähän ja nuppi painaa 100kg:a.

Ei auta kun lusia. 4 Panadolia päivässä, 2 Klotriptyliä, tehdä nopeesti harjoitukset ja sitten takas makaan. Vaihteeksi taas tuttu perspektiiivi: kuilun pohjalta kattelen (niska kenossa) kohti suuaukkoa, joka on niin korkealla, ettei valon ripaustakaan näy.

Kuinkahan monta ihmistä mä oon edellisessä elämässä kivittänyt hengiltä, kun nyt kidutetaan tällä tavalla? Kai mä oon ollut lesbo pikkutyttöjen palottelumurhaaja-raiskaaja-kannibaali. Ei tähän muutakaan syytä voi olla.

Kyllä sitä joka aamu aina miettii, että jos oiskin vaan kaatunut sinne vasemmalle, eikä oikealle, niin siinä ois ollut sellainen 30-senttinen kivi sopivasti pään alla ja todennäköisesti olisi kuollut välittömästi. Mutta ei...

Lehmän häntä jatkaa laskuaan (Tahdonvoimaa)

Ja on kohta irti sen lehmän perseestä... Koskettaa maata, painuu maan alle, katkeaa, mitä ikinä.

Vaikka vaan makaa, niin ei auta. Kun yläniska on nipussa niin se on sitten hetkessä koko kropassa. Putki on sellaista tuttua 'haperoa', niin kuin viimeksikin, kun hermosto heitti alamäen päälle. Ei auta mikään.

Viimeksi meni 5 viikkoa, että pääsin jaloilleni. Kun menee nyt saman verran, niin eipähän tartte murehtia joulusta tai uudesta vuodesta. Siihen samaan konkurssiin vaan ja saapahan olla hyvällä syyllä yksin himassa.

Yhä enemmän ja enemmän alkaa viitata merkit siihen, että kunto kiertää ympyrää ja keho on tullut pisteeseen, josta se ei pääse eteenpäin, vaikka tekis mitä. Paranemisen piti nopeutua 'loppua' kohti ja tämä on aika kaukana siitä.

Elokuuhun asti kaikki meni hyvin. Syyskuun duuniin meno aiheutti lokakuun makaamisen ja nyt kun olin just päässyt jaloilleni, olenkin taas samassa tilassa kuin lokakuussa. Tällä kertaa ilman syytä, jollei syyksi käy sitten se törttöily autolla. Tuskin se näin huonoon kuntoon veisi.

Täytyy alkaa hyväksymään oma tila ja tulevaisuus ja luopua naiivista lapsen uskosta siihen, että paranisin. Tässä positiivisuusleikissä pettyy aina niin pahasti, että parempi ottaa faktat faktoina ja alkaa vaan totutteleen uusiin tulevaisuuden suunniteltiin.

Yhdestä kolhusta vielä voikin selvitä mutta kieltämättä olikin aika yltiöpositiivista ajatella, että keho toipuisi toisesta samanlaisesta keskushermoston shokkitilasta. Totta kai sitä haluaa uskoa parasta ja toivoa viimeiseen asti, että se toteutuisi mutta kyllä nyt on raja tullut vastaan, pakko myöntää. Vaikka olo välillä onkin parempi, niin ei tässä suuri muutoksia ole tapahtunut enää elokuun jälkeen. Mitähän mä oikein olen kuvitellut? Ihmeitä tapahtuu vain saduissa, elämä on kuitenkin totta.

Huh, huh... Jos pystyis ees nukkumaan, niin se ois puoli voittoa muttei mitään toivoa, kun 'kihistää/kutittaa' joka paikasta. Niin, uusi oire, taas. Kiva, kiva.