Iloinen Musti miettii syntyjä syviä...(Musti)

Niinpä, ei kurjemmaksi voi keli enää mennä, rännän sekaista vettä tulee taivaan täydeltä, harmaat pilvet roikkuvat ankean näköisten kivitalojen yllä. Tälläisena päivänä mieli on yhtä harmaa kuin ikkunan takana oleva sää ja silloin on pakko siirtää ajatukset johonkin, missä haluaisi juuri tällä hetkellä olla.

No koti on tietenkin ihana paikka, jossa on aina mukava olla. Mutta luulenpa että Lahdenkin sääolot ovat samat kuin täällä, joten kyllä nyt vaihtaisin sini valkoisiin siipiin ja lentäisin vaikkapa Bahamalle. Ainakin paikkaan jossa olisi lempeä lämmin tuuli leyhyttämässä hiuksia, kuumat auringonsäteet antamassa kaunista rusketusta hipiälle, tummat salskeat urokset kantaisivat kylmää juotavaa lasin tyhjennyttyä, suolaiset meren aallot kelluttaisivat minua mukanaan, nautittavan hyvä ateria täyttäisi nälkäisen vatsan ja paikallinen musiikki saisi minut hyräilemään ja jopa ottamaan muutaman tanssiaskeleen....

Mutta koska olen vahvasti suomessa ja Tampereella ja rahakirstuni pohja on paljaana, joudun tyytymään unelmointiin. Se tuo hetken lohdun, mutta pian kylmä todellisuus on edessäni. Yritän löytää jotain mukavaa sadepäivästäkin vaikka vaikeaa se on... Mutta jos jotain pitää sanoa, niin saa olla lämpimässä neljän seinän sisällä, toista se on puliukoilla.

Eivät tiedä mihin seuraavana yönä päänsä kallistavat, mutta toisaalta en tunne heitä kohtaan sääliä, koska ovat omalla pullon kallistelullaan saattaneet itsensä tuohon surkeaan tilaan. Joku voisi sanoa nyt, että sehän on sairaus, mutta kyllä se vaan niin on, ettei sinua väkisin kukaan voi juottaa... Alkoholistit keksivät syitä juopotteluunsa, työttömyys, avioero yms. mutta usein se kuningas viina onkin johtanut yllä mainittuihin.

Miksen minäkin voisi olla kaappijuoppo, olenhan ollut työttömänä jo lähes vuoden, molemmat tyttäreni ovat olleet todella pitkään todella sairaana, mutta mielessäni ei ole koskaan käynyt hukuttaa murheita alkoholin huuruihin. Ja edessä ovat samat huolet kännäilyn jälkeen...
Sen sijaan toivon että voin olla avuksi läheisilleni ja pystyä edes vähän antamaan elämän uskoa sairauksien keskellä taisteleville Tahdonvoimalle ja Lady in pinkille. Tunnen että minua tarvitaan ja olen siitä onnellinen...

Työ siintää taustalla ajatuksissani, olishan se mukava saada vakkarityöpaikka ja saada kirstun pohja peittoon. Voisi toteuttaa haaveitaan ja jelpata niitä jotka rahaa todella tarvitsevat. Surullinen en osaa työttömyydestäni olla, koska en itse ole sitä aiheuttanut, päinvastoin. Ja optimistisena ihmisenä uskon saavani vielä työtä, jossa viihdyn aina eläkeikään asti, tai pidempäänkin. Työ on kumminkin huolistani tällä hetkellä pienin...

Kummasti tuota tekstiä taas tuli, vaikka piti kirjottaa pelkästään säästä. Niin se oli aina koulussakin, ensimmäisenä aloitin ja viimeisenä lopetin ja sain muuten aika monta palkintoakin kirjoituskilpailuissa. Mutta se kirja on vielä tekemättä, jonka lupasin tehdä 12 vuotiaana opettajalleni. Opettajani on tällä hetkellä 87, joten kirjani teolla alkaa olla pieni kiire...