Kirja selitti myös sen, miksi ensin tuntuu siltä, että kaikki oireet pahenee ja vasta sitten keho alkaa korjata itseään. Kalvoilla, jotka ovat kiertyneet/jännittyneet johonkin suuntaan, on taipunut hoidon myötä ensin kiertyäkin vastakkaiseen suuntaan mutta tämä tämä mahdollistaa kalvojen oikenemisen lopulta neutraaliin tilaansa.
Eli periaatteessa kalvot (ja muut rakenteet) voisi ajatella vanhan lankapuhelimen johtona, joka on sykkyrämuotoinen jo luonnostaan ja menee helposti sitten isommalle kierteelle sykkyräisen perusmuotonsa takia.
Sitten kun johdosta ottaa kiinni ja roikottaa sitä vapaati, se alkaa kiertyä auki mutta vauhti on niin kova, että se heittää sykkärälle johdon uudelleen - mutta toiseen suuntaan.
Kierre jatkaa purkautumistaan hiljalleen pyörien suunnasta toiseen, kunnes se lopulta rauhoittuu neutraaliin asentoon. Jos hoitoja on liian vähän tai harvoin tai hoitaja ei osaa 'roikottaa' johtoa oikein, niin se ei lähde avautumaan ollenkaan. Pahimmassa tapauksessa johto menee vaan enemmän solmuun.
Mielenkiintoista! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti