sunnuntai 30. marraskuuta 2008
Kun tippuu, tippuu ja tippuu (Tahdonvoimaa)
Joo, kyl toi yläniska on vaan pirullinen, kun se on paskana. Nyt kun oon maannut koko päivän, on se taas vähän parempi, kun pään paino ei paina yläniskaa kasaan. Mut heti kun oon ollut vähän aikaa pystyssä, alan tippua maan läpi, kun pää painuu kaularankaan. Ei auta, kun kärvistellä. Tämä on vaan pirullinen noidankehä, kun ei pysty treenaan syviä koukistajia eikä käymään altaalla, koska joutuu makaan siksi, että pää on kun haminan kaupunki ja se hakee pystyssä ollessa tuen koko kropasta (eli vetää putken ihan jumiin), kun toi yksi pikkunikamakin on taas vinossa. Ja sitten viimeisetkin lihakset heikkenee, kun ei voi hääriä pystyssä ja treenata. Siitähän seuraa tietty se, että kokonaisparaneminen hidastuu valtavasti. Not nice.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
7 kommenttia:
Siitä se saatana meni siitä autolla törttöilystä... VITTU.
Alkoiko tuo pään painaminen ja tippuminen tämän viimeisen liukastumisen jälkeen?
Miksi se ei ennen viimeistä liukastumista ole ollut tippuneessa asennossa?
Voiko se olla, että yläniskaa kannattelevat lihakset ovat edelleen heikoissa kantimissa, vaikka olet useamman kuukauden treenannut?
Onko tippumishomma samanlaista kuin ennenkin vai onko jollain lailla helpompaa kuin ennen?
Moro!
Oikeastaan pään painuminen alkoi vasta, kun kinkesin pystyyn elokuussa ja aloin kävellä... Sitä ennen ei sitä ollut, tietty, kun vaan makasin 4 kk:tta. Varmaan joo lihasheikkoutta, koska se kuitenkin lisääntyy rasituksessa. Ja aina kun se C0-nivel pettää, painon tunne korostuu... On mulla ennenkin tuntunut, ettei jaksatella niskaa, mut sen konkreettisesti tunnen, että se painuu kasaan... Toi on just sellainen tunne, että pää painuu kaularankaan... Ja on se kyl helpottanut. Kestää kauemmin, ennenkuin tippuu ja toisaalta on ollut monia viikkojakin, ettei tipu ollenkaan. Jotenkin mulla pn sellain tunne, että ranka ei vaan jaksa kannatella pollaa ja sit se koko rustinki painuu kasaan. Ja lopulta tulee paine just jalkapohjiin ja ei vaan jaksa kävellä/seisoa sekuntiakaan.
Niin, ja kyllähän se helpottaa aina, kun ft vetää niskan takas ylös. Mut sit jossain vaiheessa se on taas lysyssä... Tuntuu että sieltä rangasta puuttuu pehmyskudosta, mitä siellä pitäisi olla.
Vähän kuin olisi talo, jossa on seinä tiiltä kerroksittain mutta joku unohti laastin välistä. Ne on kai ne, mitkä sit repeilee, eli jänteet, nivelsiteet yms. osat, jotka kehittyy hitaasti... Ja sit kun ei ole lihastakaan...
Johtuiko tuo sun makaaminen siitä, että C0 petti ja pystyit nouseen jalkeille, kun se oli nostettu paikalleen?
Tuleeko sulla pahin hermostoärsytys tuolta yläniskasta?
Entäs huimaukset?
Joo, just näin. Se rakennus sortuu sieltä ylhäältä päin. Kun ft entraa yläniskan, niin olo on magea. Ja onhan se ain kauemmin kestänyt... Mutta just kävelyä se ei vielä kestä.
Hermoärsytys on yleensä tullut C6:sta, mut nyt yläniskasta ihan selkee. Se sai sen verran hittiä siinä rysähdyksessä, joka ei ollut kova. Heti tuli paino päälaelle, ohimoille ja takaraivoon ja hirvee hedari illalla!! Ja siitä se sit lähtee painaan kasaan ensin kallonpohjan eli korvat ja sit C6 häiriintyy... lopulta on sit rintaranka jumissa ja sit jalat, lonkat yms. Ja oikeella puolella vaan...
Olihan se yläniska antanut lysähdysmerkkejä jo muutenkin. Mulla niitä on tuikkiminen päälaelle, jälkikuva oikeessa silmässä ja se silmän pieni puutuminen. Yleensä auttaa just, kun ft vähän tökkää sitä niveltä paikoilleen mut ne se systeemi rysähti sen tönäsyn takia täysin... Ja sit tehdään "rankemmat" elvytykset, 45 min. yläniskaa + korvien kohtaa...
Varsinaista huimausta ei ole enää paitsi just, kun toi koko yläniska menee kasaan. Se huimaus loppui heinäkuussa, sit tuli nämä pudotukset yms. Siis kuulemma niin sen pitääkin mennä...
Lähetä kommentti