Ei auta kun lusia. 4 Panadolia päivässä, 2 Klotriptyliä, tehdä nopeesti harjoitukset ja sitten takas makaan. Vaihteeksi taas tuttu perspektiiivi: kuilun pohjalta kattelen (niska kenossa) kohti suuaukkoa, joka on niin korkealla, ettei valon ripaustakaan näy.
Kuinkahan monta ihmistä mä oon edellisessä elämässä kivittänyt hengiltä, kun nyt kidutetaan tällä tavalla? Kai mä oon ollut lesbo pikkutyttöjen palottelumurhaaja-raiskaaja-kannibaali. Ei tähän muutakaan syytä voi olla.
Kyllä sitä joka aamu aina miettii, että jos oiskin vaan kaatunut sinne vasemmalle, eikä oikealle, niin siinä ois ollut sellainen 30-senttinen kivi sopivasti pään alla ja todennäköisesti olisi kuollut välittömästi. Mutta ei...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti