Joulufiiliskuva (Tahdonvoimaa)

Aika hyvänlaatuista jälkeä saa kasivaralta sekunnin valotusajalla Sonyn W170 -pokkarilla! :) Toki kohinaa on kun kattelee isompana mutta pikkukuvana webissä toimii ihan mainiosti.

Oli ja meni (Tahdonvoimaa)

Nyt se on virallisesti ohi. Eikä tartte vähään aikaan juhlia. Uusi vuosi vielä ja sit on kaikki pakerrettu pois alta. Seuraava etappi lienee vasta maaliskuinen kaatumisen vuosipäivä ja sitten seuraavaksi vappu. Kas, kas. Siitä eteenpäin aletaankin kiertää ympyrää. Että näin se vuosi on kohta mennyt.

Ja mitä Mustin tekstiin tulee, niin ei sillä ole väliä, mitä seiniä, missä ja kenen kanssa kattelee. Joka tapauksessa olo on, mitä on ja näin ollen elämä perseestä. Onneksi sentään jouluna pääsi vähän ylös sängystä. Tai pääseehän sitä joka päivä, kun nousee vaan. Ja niin oon tehnytkin. Vaikka olisi millainen olo, ei muuta kuin ylös vaan. Huomisesta tosin tulee lepopäivä, kun ei varmaan pääse ylös. Alkaa taas sen verran kroppa painaa uhkaavasti. On tämä hienoa. Just miehelleni tossa sanoinkin, että ensi jouluna sitten mennään kihloihin tai haudataan mut. Vielä ei tiedä, kumpi vaihtoehto toteutuu. Odotan innolla. Oishan se ihan kiva tietää, onko elämää jäljellä 50 vuotta vai 12 kuukautta. Mutta kun ottaa sen asenteen, että mitä väliä, niin pärjää. Kurja totuus on se, että maailma pyörii ilman yhtä ihmistä erittäin näppärästi.

Joulun jälkeen (Musti)

Taas on joulun pyhät takana päin ja olo on sen mukainen. Tuli syötyä kaikkia mahdollisia laatikoita kinkkua, riisipuuroa, pullaa, torttuja, kakkua ja suklaata... huh huh nyt otetaan iisimmin ja rauhoitellaan. Eikä enää tee mielikään... Vaakaa en uskalla katsoakaan ja uudesta vuodesta alkaa toden teolla laihdutus (taas jälleen kerran).

Joulu on aina joulu, mutta tämä joulu oli kuitenkin niin erilainen kuin kaikki aikasemmat. "Yksi on joukosta poissa, Tahdonvoimaa täällä ei näy". Ollaan vietetty jokainen joulu aina kaikki yhdessä, mutta nyt olosuhteiden pakosta emme voineet tänä jouluna niin tehdä. Sydämeni oli silti Tahdonvoimaan luona... Mutta siitä olen mielissäni että Tahdonvoimaa lähti kaverinsa vanhempien luo jouluksi, koska aina kun on porukkaa enemmän ympärillä ja eri seinät joita katella, se saa mielialan ainakin vähän kohoamaan. Suurin siihen vaikuttava tekijä on tietenkin oma olotila...

Meidän pukki riisui punaisen asunsa ja matkasi illaksi töihin. Lupaili tulla hölkäten takaisin, jos sauna on kuumana ja selänpesijä on valmius asemissa ja lupasinhan minä olla. Pukki toi ihanan lyhdyn saunaan, joka on kuin Kreikkalaista antiikin ajan keramiikkaa ja se tuo valoa juuri sopivan tunnelmallisesti saunan lauteille, joten mikäs on mennessä löylyttelemään...

Kammarin puolelta kuuluu sen verran nälkäisiä ääniä että taitaa olla parasta mennä loihtimaan jotain murkinaa nuorisolle. Joten kirjoitus sessioni loppuu nyt tähän ja toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua, palailen blogin sivuille varmasti vielä tämän vuoden puolella.

Ei avustusta taaskaan (Tahdonvoimaa)

Niinkuin näkyy, niin ei ole Ray myöntänyt Punkaharjulle apuja whiplashin kuntoutukseen. Haettu 68 900 euroa, saatu nolla. Ei ole varmaan koskaan annettu tuohon hommaan penniäkään...

http://www.ray.fi/avustustoiminta/avustuskohteet/2008/jarjesto/6872.html

Addiktoiva miinaharava (Tahdonvoimaa)

Luulin pystyväni pysyyn erossa mutta ei! Tänään on pelattu joku 200 peliä, ainakin! Mikäs täs on pelatessa kun ei oikein muutakaan tekemistä ole... Miehen veli tossa kävi 4-kuukautisen pikkupojan kanssa piipahtaa ja vähän aikaa tuli siinä seurana istuttua. Hirveesti ei uskalla, ettei vaan tule päänsäryt takaisin. Kop kop, pysynyt pois viikon. Oikee puoli alkaa pettää mutta vielä sillä rällästetään, kun rauhassa ottaa.

Pukkia piisaa (Tahdonvoimaa)

Hitto, kun ei nähnyt livenä. Lahden pukki oli tänä vuonna läski ja Savon pukki irstas. Yleensä Lahden pukki on ollut tullut ilman housuja terassilta Sinipiian varsi keppinä.

Mutta nyt sil oli housut jalassa, kun ei tämä joulukaan nyt niin hilpeä ollut. Savon pukki sentään oli sekä ruskettunut että pyöreä! ;)

Kyl mahtaa taas ulkomaalaiset blogin lukijat aatella, että noi suomalaiset on ihan hulluja...

Uudet lökäpökät (Tahdonvoimaa)

Nyt kelpaa jumpatakin! :) Sain miehen äiteeltä näin makaat lökäpökät Thaimaan tuliaisina. Huh, aatosta on melkein selvitty. Otin vaan asenteen, että koittaa nyt nauttia pienistäkin iloista. Eihän se helppoa ole mutta teen kaikkeni. Joulupöydässä ja glögillä tuli istuttua varmaan joku parisen tuntia ja olo on sen mukainen. Hermosto tuollaista alkavaa koppuraa mutta ei vielä paha. Jos tos huomisen makaa, niin voi välttyä katastrofilta. C0 ei ole pettänyt mutta pää on muuten painunut kaularankaan, kun kaikki pään hermot on semmosta haperoa. Äsken alkoi kihelmöidä ihan hulluna koko kroppaa mut se män levolla ohi. Kyl tämä tästä!

Jouluja! (Tahdonvoimaa)

Nyt on hankittu ähky ja uusi hedari, koska tietenkään en jaksanut maata juuri ollenkaan. No, siinä se vahvistuu. Burunaa ja Klotriptyliä nassuun ja kinkkua lissää massuun. ;)

4. aivokammion vapautuspeukalot (Tahdonvoimaa)

Multa kiellettiin pallon, niin siirryn peukkuihin. ;) Hilpeää joulua!

4. aivonestekammion vapautuspallot (Fedja)

Poro porisee uunissa porisee.
Pesukone hyrskyy pöydällä hyrskyy.
Riisi-tattaripiiraat paistettu on, on paistettu.
Pakkaaminen aloitettu.
Kaikki mallillaan siis.
Suihkuun pitäisi mennä, kiristyksestä viis.

On tuo muuten herkkää. Ensin vähän auoin tätä kalvostoa. Raajat alkoi lämmetä. Sitten riisipiirakkapellin laitto uuniin ja ... jalat kylmeni ja pää kireäksi.

Täälläkin oli CST sessio. Joka päivä CST:tä nuppiin. Mää painelen tuohon pään päälle sillai, että kalvostoon aiheutuu paine ja kuuluu pieniä raksauksia.

Fyssari neuvoi pallojen käytön takaraivoon. Lelu-Tapulista maanantaina kävin heti ostamassa kaksi stressipallon tapaista. Tennispallot ovat liian isot. Niitä olin yrittänyt käyttää aiemmin. Kutsun palloja 4. aivokammion vapautuspalloiksi. Onko tarpeeksi pitkä nimi.

Nyt on sopiva jumi ja raajat lämpimät.

Nyssuihkuu ja pitää poroa vahtia, ettei lähde joulupukin valjakkoon.

Ja niin hän otti hoitavat kätensä ja auttoi itseään (Tahdonvoimaa)

Onneksi on muutama kikka tarttunut matkaan CST:stä. Ei mùuta, kun kädet kallonpohjaan, pehmennys ja perään kevyt nosto. Ja nuppi nousee heti millin. Sitten korvista kiinni ja tentoriumin löysennys/ohimoluiden löysennys. Lopuksi nosto päälaelta, että yläniskaan tulis vähän tilaa. Sitten vielä muutama triggerpistekosketus, 2 Burunaa ja Klotriptyl nassuun. Ja salamana sänkyyn lepoon!

Diagnoosi:
Pää kaularangassa, koska tukilihakset ei kanna. Kaulan koukistajat (yhdet pään kannattelijat) on ihan rasituksesta spasmissa. ei C0 jumissa, koska ei ole vetänyt koko kroppaa jumiin. Ainakaan vielä.

Ps. Tiesittekö, että jopa epäkäs kiinnittyy ihan yläniskaan, atlakseen tai siihen siipeen siis. On kyllä ihmesysteemi... Ei ihme, että pää ei kanna, kun kaikki lihakset, jotka sitä kannattelee, on ottanut aika pahaa damagea.

En pysy perässä (Tahdonvoimaa)

En yritäkään. Soitan 29.12 lekurille ja sanon, että nyt kuvataan niska uudestaan. Ei sitä tiedä, vaikka ois joku luupiikki tms. muodostumassa. Tosin oon ymmärtänyt, että ne oireilis sit koko ajan mutta tiedä sit... Mutta haluan kyl, että niska kuvataan uusiksi, niin saan kaikki tommoset ahistavat asiat mielestä. Mutta on kyl ihan käsittämätöntä, että yhdessä yössä tilanne muuttui täysin. Siis vaihtoehtohan on se, että C0 on nukuttu taas pois paikoiltaan tai pää on painunut kaularankaan, kun vähänkin rasitti sitä pitkän makaamisen jälkeen. En ymmärrä... En edes yritä.

Ei voi olla totta (Tahdonvoimaa)

Näin heittelee! Eilen oli erinomainen olo ja tänään heitti yhtäkkiä hirveät kivut muutamaan hermoon ja koko puutui oikee puoli päätä ja korvantausta. Lisäksi maa keikkuu iloisesti jalkojen. Ihan uusi oire. Mietin, että onko mulla oikeasti niin huono säkä, että rikoin yläniskani siinä peruutuksessa. Se tästä puuttuisikin. Tai sit niskassa vaan on hermot jäänyt erityisen outoon pinteeseen C0:n käsittelyn jälkeen... Lepo on paras kaveri. Tässähän tämä joulu menee. ;)

Mää en pysy perässä (Fedja)

Aatto tulee liian pian. Huomenna olisi tarkoitus lähteä Tyrnävälle pariksi päiväksi joulun viettoon. Yö meni kintturoilleen ja nyt sitä ollaan horteessa. Pitäisi pakata, käydä suihkussa ja tehdä itselle gluteenittomat leivät vanhempien luo ja keksiä mitä tehdä poropaistin kanssa, joka ilmeisesti pitäisi paistaa myös. Odottaa nimittäin jääkaapissa. Ja ei jaksa. No jaksaa, ei jaksa, jaksaa, ei jaksa. Yritän jaksaa. Sitten otan napin ja yöunille.

Veli oli yllättäen ostanut hanhen huomiseksi. Nyt meillä on sitten hanhea ja poroa kinkun sijaan. Kukaan aterialle tulijoista ei ole laittanut kyseistä lajiketta aiemmin, joten mielenkiintoista nähdä minkä makuista liha on tänä jouluna.

Leivän tekoon siis. . . Jaksaa, jaksaa, jaksaa.

Kelasta vielä (Tahdonvoimaa)

Tajuaakohan tästä yhtään, mikä haen, jos pistän näin Kelaan? Siis taustatietona Kelasta tuli vaan lappu, jossa luki, että alustavasti sairauspvärahahakemuksenne tultaisiin hylkäämään muttei perustelua sille miksi. Ja kaavake: lisäselvitys voi vaikuttaa myönteisesti asiaan.

Kun soitin ja kysyin, mikä olisi hylkäysperuste, joka puuttui lapusta siis, niin virkailijan mukaan syynä olisi kyseinen diagnoosi (post sedulae distencio cervicalis, 13.4 niskan nyrjähdysvamman pitkittynyt jälkitila/oireisto). Eli retkahdusvamma ei voi aiheuttaa näin pitkää työkyvyttömyyttä heidän lääkärinsä mukaan. Kelalla on jo siis B-lausunto sekä käyntitekstini lekurilta, eli enempää lisätietoa ei siis ole olemassa edes lekurilla, jollei sitä hatusta heitetä. Vitun koomista. ;)
--
Pyydän Teitä ystävällisesti selvittämään minulle sähköpostilla ja/tai kirjallisesti, mitä lisäperusteluita tarkkaan ottaan kaipaatte, jotta voin viestiä asian selkeästi lääkärilleni. Oheen pyydän myös perustelut siitä, *miksi* sairauspäivärahani ajalta 11.8-31.8 sekä osasairauspäivärahani ajalta 1.9-31.11.08 oltaisiin ylipäänsä hylkäämässä. Alustavan hylkäyspäätöksen perustetta ei mainittu lisäselvityspyynnössä. Laittakaa oheen lääkärinne perustelut, millä perusteella hän kumoaisi fysiatrian erikoislääkärin lausunnon kyseisessä tapauksessa/kyseisen diagnoosin puitteissa.

Pyydän ystävällisesti myös selvittämään, mitkä ovat mielestänne sitten riittävät perustelut/lisäperustelut kyseisessä tapauksessa/diagnoosilla, jotta hakemukseni hyväksyttäisiin. Mikäli näitä tietoja ei voi lähettää sähköisenä, toimittakaa ne kirjallisena kotiosoitteeni niin, että ehdin toimittaa teille 10.1 mennessä lisäselvitykset.

--
Teki mieli laittaa perään ja haustakaa vittu. Ja koiranpaskaa tulee ensi vuonna saaveissa, ei mukeissa. ;)

Tappelua Kelan kanssa/Kysymys (Tahdonvoimaa)

No niin, nyt se alkoi. Mukava jouluinen tappelu Kelan kanssa.

Lisäselvitys koski siis vamman sisältöä, eikä suinkaan takautuvia hakemisia. Siis tämä perinteinen, että Kelan mielestä niskan retkahdusvamma EI voi aiheuttaa näin merkittävää työkyvyttömyyttä ja siksi he siis hylkäisivät hakemukseni.

Onko hyviä vinkkejä, miten te olette perustelleet Kelaan, että saatte sairaspäivärahaa pidemmältä ajalta? Minullahan on täyttynyt vasta 117 päivää eli ei edes puoletkaan siitä, mitä voin saada. Mutta Kelan lekuri on siis sitä mieltä, että olen ollut viimeistään eloikuusta työkykyinen ja siihen loppuisi sairaspäivärahaoikeuteni, vaikka fysiatrini toisin on kirjoittanut.

Millä muulla enää pystyn perustelemaan työkyvyttömyyttäni enemmän kuin Suomen johtavan whiplash-fysiatrin lausunnolla terveydentilastani? Vinkkejä?

Jouluiloa (Fedja)

Jouluiloa
Joulurauhaa

Turpiinista (Tahdonvoimaa)

Tuli turbiinista mieleen, että tossa on mun eka työpaikka, Lahti Energian Kymijärven voimalaitos. Siellä 15-17-kesäisenä pestiin ikkunoita ja putsattiin keikkatyöläisten parakkeja, palkka tais olla hilpeät 7 euroa/h ja risat.
Hiilikenttä kun on vieressä, niin oli muuten aika lohdutonta hommaa. ;)

Jos katsot oikein tarkkaan, saatat nähdä minut ja työkaverini tuolla piipun oikealla puolella mustalla pikkukatolla biksuissa ottamassa arskaa...

Ruokatunnilla tietty. ;)

Työmiehet hommissa (Tahdonvoimaa)

Koita täs nyt sit nukkua, kun vieressä toinen poraa Merikosken voimalaitoksen kanavan alajuoksulla (mies ja pora, v. 1947) ja toisessa huoneessa isompi ukko testaa turbiinia, joka asennettiin samaiseen laitokseen vuotta myöhemmin, 1948.

Aah, huomenna saadaan kinkkua! ;) Syön niin paljon, että räjähdän. Ne pienet ilot...

Lisää kuvia vaikka pikkutauluiksi tulotettavaksi:
http://www.oulu.ouka.fi/ppm/laukka/kuvat/1/675.jpg

Loistavaa Fedja! (Tahdonvoimaa)

Tuon sinä ansaitsitkin!!! :) CST-hoitajan joululahjaksi. Siis ihan mahtavaa!!!

Mä sain lahjaksi totuuden: edellisellä kerralla retkuoireet kestikin 7 kuukautta, kun muistelin 4-5 kuukautta!

Ja fyssarin mukaan voi lisätä puolet edellisen kerran kestoon, niin alan olla suht kuosissa. Ehkä siis juhlin 30-vuotisjuhliani suht terveenä! Tai sitten en. Sitä ei tiedä kukaan.

Onpas mukavaa vaihtelua olla täällä miehen porukoilla. Hetken jopa pystyin istumaan pehmeässä nojatuolissa ja juttelemaan porukoittenkin kanssa äsken. Kiva, kiva, että tultiin tänne! Lahti ois kyllä ollut liian kaukana, vaikka tietty kotiin ois ollut hauska mennä. Tämä oli hyvä kompromissi!

Tänään tuntui ekaa kertaa siltä, että peruutustörttöilyn suurin rangaistus on kärsitty, mutta katotaan nyt. Oikea puoli on ihan siinä ja siinä, että onko C0 jumissa mutta jos ottaa tosi rauhassa, se voi ehkä kestää 14.1 asti.

Huomisen vedänkin sängyn pohjalla, niin ehkä sit nuppijumitus lähtee. Tänään se oli ekaa kertaa 5 viikkoon ihan snadisti parempi. Ei kipua ollenkaan, mutta painetta kyllä oikeella puolella. Jos heittäis tähän nyt yhden CST-kerran, olisin paremmassa kunnossa taas, kun koskaan huhtikuun 08 jlk. Mutta sitä ei nyt tule vielä, joten täytyy sinnitellä rauhaksiin. :) Katsotaan, katsotaan!

Mä oksalla ylimmällä... (Tahdonvoimaa)

Dodii, nyt ollaan Kangasalla. Matka meni niin, että humpsahti ja ei tullut edes hirveän paha olo. Enemmän tais oireita aiheuttaa itse matkan jännittäminen kuin varsinainen matka.

Sain sopivasti Taysista sairaskertomukseni näin joulun pyhiksi. Surullista luettavaahan se oli. Kaikki selkeät retkahdusvamman oireet muttei mitään merkintää motskarilla kaatumisesta. Eli liekö meikä unohtanut siinä sekavana sanoa kokonaan tai sit vaan asia oli niin vähäpätöinen, ettei neurologia kiinnostanut.

Diagnoosi: Pidettäneen tensionaalisena, koska neurologiset sairaudet on pois suljettu

Mutta mielenkiintoinen havainto oli se, että kun kävin KNK-lekuri Rahkolla, niin Lempertin hoidon ja Rahkon manööverin jälkeen multa oli kadonnut huimaus saman tien. Eli tuolloin huimaus todella oli asentohuimausta, eikä tullut niskasta. Samahan se tosin oli nytkin. Osa huimauksesta hävis toukokuussa, kun Rahko neuvoi puhelimessa manööverit. No, loput tulee sit niskasta.

Mut jos tästä kuntoon pääsen, niin saatan jopa olla onnellinen, että kaaduin. Hermostoni on ollut ihan käsittömässä shokkitilassa viimeiset 5 vuotta ja olisi taatusti aiheuttanut minulle aivan karseita ongelmia jatkossa. Mutta vielä en osaa sitä noin ajatella, paitsi silloin tällöin...

Kyssäri Fedjalle hivenaineista (Tahdonvoimaa)

Kun sä oot aikas guru noiden luontaistuotteiden yms. kanssa, niin osaatko vihjasta jonkun valmisteen, mistä saisi kaikki perushivenaineet yhdessä paketissa ja mikä ei olisi niinkuin Möllerin kalanmaksaöljy 'paljon mainostettua mutta paskaa'?. Eli just sinkki, magnesium, fosfori, pii, rikki, kalium yms.

CST:tä Oulussa!!! (Fedja)

Tänään oli fyssari, jota kokeilin viime vuoden alkupuolella. Hoito ei silloin sujunut. Nyt päätin mennä vielä uudestaan kokeilemaan, kun sain 15krt maksusitoumuksen hoitoon. Ajattelin, että ohjaan hoitajan hoitamaan minua tarpeeksi varovaisesti.

Mutta Hip, Hei, fyssari oli käynyt hakemassa lisäoppia CST:stä tässä välissä ja nyt hoito oli autuaallinen. Pikkusen siistiä. Mulla on nyt täällä Oulussa CST hoitaja! Fyssarin mielestä olen kiitettävä hoidettava, koska neuraalikudos on niin kireällä, että löysäämisen huomaa todella selvästi. Hah. Mieluummin en olisi tuosta syystä. Samoin kun ei ole juurikaan ekstrakerroksia, niin on kuulemma helppo tuntea rytmit yms. Päästä kireyksiä ei saatu kuin osittain löysäksi, mutta muualta reippaasti. Vitsit, että olen tyytyväinen ja onnellinen, että ei tarvitse hoitajaa enää etsiä tai lähteä minnekään muualle hoitoon. Tämä oli suuri joululahja. Enpä tuota muuta tarvitsekaan.

Hoidon jälkeen olo oli sellainen, että raskas kiviä sisältävä reppu oli pudotettu pois selästä. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt kotiin ja sassiin lepäämään. Päätin, taas kerran, kumminkin tehdä lyhyen kaupunkivisiitin ja loput jouluhankinnat, kun olo oli sen verran kevyempi ja helpompi. Kävelyreitin pituus kaupungissa n.400m. Sen varrella kaikki kaupat, jossa piti käydä. Puolen tunnin päästä alkoi kuitenkin hikoilu ja tunne, etten enää jaksa olla pystyssä ja kassin kanto, vaikka kevyt olikin, liimas yläniskan uudestaan samaan tilaan, kuin ennen hoitoa. Onneksi on kuljetuspalvelua. Olisi ollut karmea raahautua vielä muutama sata metriä linkkupysäkille ja kantaa kassia. Lopulta kaupan eteen sain taksin ja pääsin takaisin kotiin. Mutta virhe oli jo tapahtunut. Löysyys päässä oli vaihtunut kireydeksi ja ylivireystila pamahtanut päälle. Milloinkahan mää oikein opin tarpeeksi varovaiseksi.

Vielä teippauksesta (Tahdonvoimaa)

Itse en jaksanut lukea osuutta 'Kristityt hoitajat ja teippaus' yms. tsäkädäätä, mutta sen huomasin, eţtä Suomi24:ssä evoluutioteorian kumonnut P. Reinikainenhan se siell vilahti kirjallaan: Noituuden paluu lääketieteeseen, 2005. ;) En sano mitään paitsi, että Dr Phil, toi ois just sun juttu. ;)

Kinesioteippaus (Tahdonvoimaa)

Sattumalta päädyin taas mielenkiintoiselle sivustolle, jossa esiteltiin paitsi kinesiologiaan myös kinesioteippausta. Onhan noita näkynyt jonkin verran urheilijoilla mutta nyt vasta luin, mistä on kyse. Nyt ymmärrän, miksi mun fyssarikin lätkii muhun omituiselta tuntuvaa kirkkaan sinistä akryyliteippiä. Sitten kun kerran itse teippasin itteni urheiluteipillä, niin satikutiahan siitä tuli. Ei ollut sama asia. ;) Mutta eipä ollut muutakaan...

Tuolta voi lukea suomeksi lisää, jos kiinnostaa:
http://www.kinesiopiste.fi/kinesio

Lyhyt matikka seiska (Tahdonvoimaa)

Tiedän lokakuusta joulukuuhun tulee 3 kuukautta. Mutta laskin syyskuunkin mukaan. ;)

Huh, pääsin suihkuun. Oi kuinka ihanalta tuoksuukaan puhtaalla iholla tuo miehen laivalta tuliaiseksi tuoma Jean Paul Caultierin Classique- tuoksu... On muuten aika tujua tavaraa. Täytyy laittaa ihan perinteisesti eli suihkuttaa ilmaan ja kävellä läpi.

Ai perskutti, kun on tuo lanneselkä kipiä. Liekö tarkoittaa sitä, että on putki kasassa ja kaikki paino ristiselässä.

Tänään pääsin tekeen kaulan koukistajat ekaa kertaa kuukauteen. Kai se on vaan uskottava, että kipukuopasta pois päästäkseen on vaan maattava ja vedettävä nappia. Ja sit, kun ei satu, niin lähettävä sisukkaasti uudelleen pakertaan menetettyä lihasvoimaa nupin ja perseen välille.

Päätöksiä (Tahdonvoimaa)

Oon nyt pohtinut kaksi tuntia menenkö suihkuun nyt vai myöhemmin miekkosen porukoilla. Kaikkee muuta on kyllä tullut tehtyä mutta suihkuun en vielä ole päässyt. Ehkä nyt on aika siirtyä pohtimisesta toimintaan. Sitten lähdetään Kangasalle miehen porukoille. Ollaan siellä uuteen vuoteen asti, niin ei tartte rampata ees-taas. Uutena vuonna vedän verhot ikkunan eteen ja pysyn visusti sisällä. Ei paljon ilotulitukset innosta. ;)

Mitäs sit? Sitten olisi 2 viikkoa seuraavaan fyssariin ja pitäis siinä välissä orientoitua töihin ja altaalle, jos nuppi siis pysyy parempana. Aika tylsää alkaa olla. Ei oikein tiedä, mitä ja minkä verran tekis, ettei mene turhaksi kärsimykseksi mutta toisaalta, ettei tule vetkuteltuakaan vaan. Tuntuu kyllä ihan siltä, että olen kuollut. Ihan hirveetä mutta en voi sille tunteelle mitään.

Kun ei pysty harrastaan normaaleja toimiaan, niin elämästä puuttuu kaikki tunteet. Liikunnan, töiden tekemisen, ystävien näkemisen ja hauskan pidon tuoma hyvä fiilis, energia ja irrottelu. Surua en osaa enää tuntea, kun olen tajunnut, että olotila ei suremalla kohene. Katkeruus ja vitutus valtaa välillä mielen mutta ei niistäkään ole hyötyä, niin minimoin ne. Rakkautta sentään tunnen. :) Ja ihan pikkusen toivoa silloin, kun on parempi olo. Mutta sekin kestää vain hetken, koska päädyn aina takaisin kuoppaan.

Oon nyt lokakuusta joulukuuhun, eli 4 kuukautta, tippunut kuoppaan ja aina rämpinyt sieltä pois. Ei ole henkisesti helppoa. Lokakuun makasin, marraskuu meni nousujohteisesti, kunnes peruutin puskuriin 19.11. Nyt oon hiljalleen taas nousemassa sieltä, vaikka vieläkin pää vaivaa. Nyt jossei tämän puskuriinperuutuskuopan jälkeen hyvä olo ala pysyä, niin en tiedä, mistä ammennan voimaa.

Jep, mutta nyt suihkuun!

Aamu hiipii (Fedja)

Luulin nukkuneeni, mutta pallossa olikin kahdelta vajaat pari tuntia. Nyt toiset pari hereillä. Vihdoinkin sain lauantaina 2 viikon putken jälkeen ajettua koneen (ylivireystila) alas kokonaan ja kalvotkin/kiristykset löysemmälle. Seurauksena mieletön väsymys ja se, ettei kroppaa jaksa kannatella ollenkaan. Sitten se alkaa iskeä jumitusta takas (Eilen illalla), kun on liikaa liikettä yläniskassa ja nukkuessa paikat ki - ris - tyy ja sitten he - rää ja ei saa nu - kut - tua.

Alkoholismista täällä on ollut useampaan otteeseen kirjoitusta. On totta, että osan liiallisesta alkoholinkäytöstä johtuu yksilöstä ja kulttuurin tavasta käytää alkoholia, mutta on siihen kyllä muitakin syitä. Minä kyllä luen alkoholismin samaan kategoriaan, jossa sisäistä tyhjyyttä täytetään erilaisen menetelmin. Yksi käyttää huumeita, toinen alkoholia, kolmas on työnarkomaani, neljäs seksiaddikti, viides käyttää kaiken aikansa itsensä timmaamiseen, että näyttäisi hyvältä. Oikeastaan mikä tahansa syy käy, mikä vie ajatukset pois ahdistavasta olosta, jota ei todennäköisesti edes tiedosta. Sen minkä näen yksilön vastuuksi on se, että uskaltaa myöntää ongelmansa ja etsiä siihen apua. Työnarkomania on yhteiskunnallisesti huomattavasti hyväksyttävämpi tapa "täyttää tyhjyyttä" kuin alkoholismi. Alkoholisti näkyy, kuuluu ja tuntuu. Työnarkomaani sen sijaan tuottaa, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Häntä ei näy ja kuulu, ainakaan kotona.

Huomasin vuosia sitten itsessäni sen, että kun ahdistava olo meinasi ennen tulla päälle, tuli aina kiire. Kiire jonnekin, esim. kylään kavereille, soitto kavereille. Ja meno oli sovittu, ennen kuin oli edes tajunnut, että syynä sillä kerralla oli ahdistus, joka yritti hiipiä niskaan. Nyt kyllä, jos vaan huomaan jonkun negatiivisen tunteen tulevaksi, niin sanon, että antaa tulla vaan. Ei se tunne kauan aikaa jaksa kestää. Riipuen tietysti asiasta. Joskus saattaa kestää viikkoja tai kuukausia. Nykyisin tosin lyhyemmästi: parista tunnista pariin päivään - pariin viikkoon. Sen sijaan, jos ohitan, on tunne odottamassa jonkun mutkan takana, että ottaisin hoiviini.

Muka päteviltä neurologeilta arvaussairaaloista arvausdiagnooseja (Tahdonvoimaa)

Lainaukset Suomi24-palstalta tyrmistyttivät minut! Voiko nämä casit olla ihan vakavasti kirjoitettu? Uskomatonta.

Case1
Ei ollut oireita ennen toukokuuta 2008, jolloin jalat lähtivät puutumaan ja tilanne eteni nopeasti jo mainitsemaani kävelykyvyn lähes menettämiseen (kaatuilua ja metriä ei päässyt eteenpäin). Elokuusta tilanne lähes normaali.

Sairaalassa ollessa jo tuntui, että lääkäri "haluaa" diagnosoida MS-taudin.
Oli neurologi. Nyt sattumalta otti toinen neurologi vastaan, joka huomasi erehdyksen ja oli kysellyt muis muilta mielipiteitä (ei kylläkään diagnosin tehneeltä).

Puutuminen alkoi rankan oksennustaudin viimeisenä päivänä, ja on kuulemma täysin mahdollista, että olisi sen jälkitautina tullut magneettikuvissa muutoksina näkyvänä ja nämä oireet aiheuttava. Mutta tutkimuksiet jatkuvat ja MS-hoito lopetettiin.

Toisaalta on epävarma olo, että onko diagnoosi oikea, toisaalta hyvä että kävi tässä vaiheessa. Olin elänyt "tiedon kanssa" vasta pari kuukautta ja yrittänyt sopeutua siihen.
Onko kenenkään mielestä oikeudenmukaista kysellä potilasasiatoimistosta, onko menettely oikein?

Case2
Mulla on hartia-niskaalueella liikehäiriö ja kipuja. Tehty päänkuvaus ja likvor jotka normaalin rajoissa.
Kuvattiin myös selkä ja kaularanka, jossa vähäisiä muutoksia ja skoljoosi.
Niin noista dieknooseista.
Eka oli Parkkinsoni, johon lääkitys muutama kuukausi, josta ei apua.

Seuraavaksi epäiltiin josko se olisi kaatumatauti. Kuukausien lääkitys. Ei apua. Kierosta selästä ja vinosta kaulasta päättelivät, että kysymys on Tortticolliksesta ja siihen sitten lääkitys. Ei apua.
Terveyteni huononi kokoajan ja kunto rapautui. Paino putosi kakskytkiloo.

Sairauttani alettiin epäilemään psyykkiseksi, mikä sittemmin kumottiin, kun kävin kuvauttamassa yksityisellä kaularangan ja sieltä ne kaikki oireeni johtui.
Toisin sanoen.

Se nyt on vaan niin, että aina ei ole helppoa löytää oikeata dieknoosia, vaan on tehtävä hakuammuntaa eri lääkkeillä, josko jostakin olisi apua.

--

Siis onko tämä mahdollista? Kyllä. Nykylääketieteellä on pakonomainen tarve saada diagnoosi ja sen mukainen hoito vaivaan kuin vaivaan. Jos diagnoosi meni pieleen, no fucking what? Sit keksitään uusi. Jos sekään ei ollut oikea, ahaa, psyyken piikkiin. Siis tämähän on ihan käsittämätöntä!

Suomalaiset neurologit alkaa olla mun silmissä hivenen outoo porukkaa. ;) Ja samoin potilaat, jotka hyväksyy tuommoisen, kuten tuo jälkimmäinen. Eka sentään aikoi soittaa potilastoimistoon.

DD - Ootkos sä kinastellut täällä? ;) (T ahdonvoimaa)

http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000329&posting=22000000014581068

Noi lääketieteen kandit on aika pahoja. Kun on lukenut vuoden lekuriksi, niin luulee osaavansa lähes. No, kuka sit olikaan, niin pisti hymyileen. Toinen puhuu aivohermojen ulostuloaukoista ja toinen lähtöpaikoista. ;)

Siitä sai hauskan shown. Vähänkö hymyilytti, kun kuka sit olikaan, höykyyttää/ärsyttää ihan tahallaan lääketieteen kandia. ;) Netti tarjoaa kyllä niin hauskaa huumoria ettei hyvä tosi... Jos yliopistoissakin saataisiin tollasta perusteltua debattia aikaiseksi se ois hyvä. Mutta ei, kun meillä on opintosuunnasta ja aiheesta riippuen yleensä vain yksi totuus. Ja siihen on uskominen. ;)

Hyvät yöt!

Kokopäivälepo hyvä idea/kommentti tekstiin t otuus (Tahdonvoimaa)

Tuo oli hyvä idea. Auttoi vähän jumitukseen. Mut takaraivo on edelleen yksi klöntti. Joten huomenna kysymme nappia lekulta.

Ps. Viitaten Dr Philin kommenttiin tekstissä totuus: Kumpa voisikin vastata siihen, kenen vika on, että joillain menee huonommin kuin toisilla. En edes yritä. Yhteiskuntatieteilijät tykkää jakaa selitykset yksilö-, perhe/sosiaalinen piiri, yhteiskunta ja globaalitasoihin riippuen casistä. Mutta minun mielestäni ei ole kenenkään vika ja osittain yksilön ja osittain yhteiskunnan muuttumisen postmoderniin muotoonsa. Riippuu tapauksessa. Luokat on luonnollinen osa yhteiskuntaa, nyt ja aina ollut, ja ne tulee aina olemaan. Ei luokkayhteiskunta sinänsä aiheuta ongelmia, vaan ihmiset. Suomi ois ihan tylsä, jos meillä olisi 5 miljoonaa samanlaista ihmistä...

Mutta jos nyt miettii vaikka alkoholisoitunutta, niin 'vikaa', itse tosin puhuisin selityksistä, voi hakea esim.

Yksilöstä:
Geneettinen taipumus hedonismiin, taipumus juoda, luonteeltaan 'heikko', ei kykyä itsekontrolliin, piirteenä vastuuttomuutta jne, opittu tapa lapsena

Perhetasolla/sosiaalisten viiteryhmien tasolla: Mietitäänpäs vaikka esim. 70-80-lukua, kun maalaisperheet alkoi muuttaa kaupunkiin rytinällä. Naisen rooli muuttui pelkästä äitiydestä/emännöinnistä työssäkäymiseen yms. Isät meni päivätöihin sen sijaan, että olisivat olleet kiinni maatalon hommissa 24/7, niinkuin ennen. Miehillä oli yhtäkkiä illat aikaa, kun puuhastelu omalla talolla puuttui ja kaupungissa ei ollut tuttuja ja harrastuksiin oli vaikea lähteä noin vaan mukaan. Miehet verkostoituivat muiden lähiön miesten kanssa ja alkoivat kokoontua lähiökapakoissa iltaisin. Ja tulihan siellä tuoppi tai pari otettua. Siitä lipsahti helposti ilta pitkäksi, alkoi tulla poissa oloja duunista jne. Lopulta osa alkoholisoitui jne.

Yhteiskunnan tasolla: Ehkäisevä päihdetyö lähtee edelleen aatamin aikaisista periaatteista ja on luonteeltaan sanktioihin perustuvaa ja holhoovaa. Tai sitten päihdehuoltoa ei ole järkätty kunnassa kunnolla, vaikka puuttuvien resurssien takia.

Tai sitten: meidän humalahakuinen juomakulttuurimme ei hetkessä muutu Keski-Eurooppalaiseen sievistelyyn. Pullo kossua on ihan yhtä normi Alahärmän joulupöydässä kuin pullo punkkua Italiassa.

Globaalisti:
Piru, kun Virosta saa tuoda halpaa viinaa edelleen. ;)

Kelpasko?

Aika hyvin (Tahdonvoimaa)

Pahaenteinen eilinen olo oli vihje. Tuosta aamulla kun nousin, niin olo oli perinteinen rautakanki. Peli on menetetty, eli joulu menee himassa. Mutta ei se mitään, oikeastaan helpompikin niin.

Kurjaahan se on vain maata tästä 14.1 asti mutta minkäs teet. Hermosto on saanut sellaisen sätkyn, ettei mikään ihme, ettei se toivu entiselleen. Kun kahdeksan kuukauden jälkeen suunta on alaspäin, jolloin pitäisi olla päin vastoin, täytyy vaan nöyrästi myöntää, että näin kävi. Täytyy vaan ajatella, että sainhan elää 27-vuotiaaksi, monet ei edes niin pitkälle. Surulista. Maataan nyt viel tänään ja huomenna ja katsotaan, mihin tilanne menee. Tässä kunnossa ei yleensä ole ollut odotettavissa mitään hyvää.