Aamu hiipii (Fedja)

Luulin nukkuneeni, mutta pallossa olikin kahdelta vajaat pari tuntia. Nyt toiset pari hereillä. Vihdoinkin sain lauantaina 2 viikon putken jälkeen ajettua koneen (ylivireystila) alas kokonaan ja kalvotkin/kiristykset löysemmälle. Seurauksena mieletön väsymys ja se, ettei kroppaa jaksa kannatella ollenkaan. Sitten se alkaa iskeä jumitusta takas (Eilen illalla), kun on liikaa liikettä yläniskassa ja nukkuessa paikat ki - ris - tyy ja sitten he - rää ja ei saa nu - kut - tua.

Alkoholismista täällä on ollut useampaan otteeseen kirjoitusta. On totta, että osan liiallisesta alkoholinkäytöstä johtuu yksilöstä ja kulttuurin tavasta käytää alkoholia, mutta on siihen kyllä muitakin syitä. Minä kyllä luen alkoholismin samaan kategoriaan, jossa sisäistä tyhjyyttä täytetään erilaisen menetelmin. Yksi käyttää huumeita, toinen alkoholia, kolmas on työnarkomaani, neljäs seksiaddikti, viides käyttää kaiken aikansa itsensä timmaamiseen, että näyttäisi hyvältä. Oikeastaan mikä tahansa syy käy, mikä vie ajatukset pois ahdistavasta olosta, jota ei todennäköisesti edes tiedosta. Sen minkä näen yksilön vastuuksi on se, että uskaltaa myöntää ongelmansa ja etsiä siihen apua. Työnarkomania on yhteiskunnallisesti huomattavasti hyväksyttävämpi tapa "täyttää tyhjyyttä" kuin alkoholismi. Alkoholisti näkyy, kuuluu ja tuntuu. Työnarkomaani sen sijaan tuottaa, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Häntä ei näy ja kuulu, ainakaan kotona.

Huomasin vuosia sitten itsessäni sen, että kun ahdistava olo meinasi ennen tulla päälle, tuli aina kiire. Kiire jonnekin, esim. kylään kavereille, soitto kavereille. Ja meno oli sovittu, ennen kuin oli edes tajunnut, että syynä sillä kerralla oli ahdistus, joka yritti hiipiä niskaan. Nyt kyllä, jos vaan huomaan jonkun negatiivisen tunteen tulevaksi, niin sanon, että antaa tulla vaan. Ei se tunne kauan aikaa jaksa kestää. Riipuen tietysti asiasta. Joskus saattaa kestää viikkoja tai kuukausia. Nykyisin tosin lyhyemmästi: parista tunnista pariin päivään - pariin viikkoon. Sen sijaan, jos ohitan, on tunne odottamassa jonkun mutkan takana, että ottaisin hoiviini.