Oli ja meni (Tahdonvoimaa)

Nyt se on virallisesti ohi. Eikä tartte vähään aikaan juhlia. Uusi vuosi vielä ja sit on kaikki pakerrettu pois alta. Seuraava etappi lienee vasta maaliskuinen kaatumisen vuosipäivä ja sitten seuraavaksi vappu. Kas, kas. Siitä eteenpäin aletaankin kiertää ympyrää. Että näin se vuosi on kohta mennyt.

Ja mitä Mustin tekstiin tulee, niin ei sillä ole väliä, mitä seiniä, missä ja kenen kanssa kattelee. Joka tapauksessa olo on, mitä on ja näin ollen elämä perseestä. Onneksi sentään jouluna pääsi vähän ylös sängystä. Tai pääseehän sitä joka päivä, kun nousee vaan. Ja niin oon tehnytkin. Vaikka olisi millainen olo, ei muuta kuin ylös vaan. Huomisesta tosin tulee lepopäivä, kun ei varmaan pääse ylös. Alkaa taas sen verran kroppa painaa uhkaavasti. On tämä hienoa. Just miehelleni tossa sanoinkin, että ensi jouluna sitten mennään kihloihin tai haudataan mut. Vielä ei tiedä, kumpi vaihtoehto toteutuu. Odotan innolla. Oishan se ihan kiva tietää, onko elämää jäljellä 50 vuotta vai 12 kuukautta. Mutta kun ottaa sen asenteen, että mitä väliä, niin pärjää. Kurja totuus on se, että maailma pyörii ilman yhtä ihmistä erittäin näppärästi.