Tänään oli fyssari, jota kokeilin viime vuoden alkupuolella. Hoito ei silloin sujunut. Nyt päätin mennä vielä uudestaan kokeilemaan, kun sain 15krt maksusitoumuksen hoitoon. Ajattelin, että ohjaan hoitajan hoitamaan minua tarpeeksi varovaisesti.
Mutta Hip, Hei, fyssari oli käynyt hakemassa lisäoppia CST:stä tässä välissä ja nyt hoito oli autuaallinen. Pikkusen siistiä. Mulla on nyt täällä Oulussa CST hoitaja! Fyssarin mielestä olen kiitettävä hoidettava, koska neuraalikudos on niin kireällä, että löysäämisen huomaa todella selvästi. Hah. Mieluummin en olisi tuosta syystä. Samoin kun ei ole juurikaan ekstrakerroksia, niin on kuulemma helppo tuntea rytmit yms. Päästä kireyksiä ei saatu kuin osittain löysäksi, mutta muualta reippaasti. Vitsit, että olen tyytyväinen ja onnellinen, että ei tarvitse hoitajaa enää etsiä tai lähteä minnekään muualle hoitoon. Tämä oli suuri joululahja. Enpä tuota muuta tarvitsekaan.
Hoidon jälkeen olo oli sellainen, että raskas kiviä sisältävä reppu oli pudotettu pois selästä. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt kotiin ja sassiin lepäämään. Päätin, taas kerran, kumminkin tehdä lyhyen kaupunkivisiitin ja loput jouluhankinnat, kun olo oli sen verran kevyempi ja helpompi. Kävelyreitin pituus kaupungissa n.400m. Sen varrella kaikki kaupat, jossa piti käydä. Puolen tunnin päästä alkoi kuitenkin hikoilu ja tunne, etten enää jaksa olla pystyssä ja kassin kanto, vaikka kevyt olikin, liimas yläniskan uudestaan samaan tilaan, kuin ennen hoitoa. Onneksi on kuljetuspalvelua. Olisi ollut karmea raahautua vielä muutama sata metriä linkkupysäkille ja kantaa kassia. Lopulta kaupan eteen sain taksin ja pääsin takaisin kotiin. Mutta virhe oli jo tapahtunut. Löysyys päässä oli vaihtunut kireydeksi ja ylivireystila pamahtanut päälle. Milloinkahan mää oikein opin tarpeeksi varovaiseksi.
maanantai 22. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti