Kalvokoulukunta kommunikoi (Tahdonvoimaa)

(Eli jonkun mielestä hullu puhuu toiselle hullulle!;)

--

Moi,

Sulta voi kysyä, ilman, että saan Hullun leiman otsaan ja ehdotat psykiatrille siirtymistä. ;)

Eli kun rasitan rankaa, niin jossain vaiheessa tuntuu siltä, että tosta C7-kohdalta 'vetäytyy' jotain ns. suppuun ja tuntuu, niinkuin siinä kohdassa olisi jotain liian tiukalla, mutta toisaalta myös puuttuisi jotain. Se kohta alkaa sillain hassusti 'väpättämään', sama kohta, joka aiemmin mua pomputti. Ihan kuin näpäyttäis liian tiukalle kiristettyä kuminauhaa sormella ja se jäis sillain 'heilumaan' ees-taas. Samalla tavalla, kun viimeksi selitin siitä, että 'paine' jakautuu epätasaisesti putkessa, niin yleensä tuo kohta on just se, mistä ydin 'katkeaa'/tuntuu 'kireeltä' esim. kun tekee sitä 'peffareiälle valoa' -liikettä. ;)

Kysymys kuuluu, tunnenkohan mä sen, kuinka neuraalikudos on liian kireellä, vai tunnenko sen, kuin kalvo kiristää, vai onko ne sama asia? No, hyvää on se, että ennen koko ranka oli väpättävää kummaria, mut nyt se on sitä enää muutamista kohdista (C7, lonkka, korvat) tai sit ylirasituksen takia koko putki.

Kiitos hirveesti, jos viittit muutaman lauseen laittaa. Ja ei ole kiire. Oon miettinyt tota niin kauan, kun olen tässä 'vaiheessa' ollut mutta unohtanut aina kysyä. Voit vaikka antaa siskon mukana vastauksen, jos ehdit lukea meilit ennen kuin hän tulee hoitoon maanantaina.

Hyvää alkanutta viikkoa! Siksi toin jouluna enkelin, että sinä olet ollut sellainen minulle. :)

Voi vitun yläniska (Tahdonvoimaa)

Nyt sitten, kun C0 on kohdillaan, niin joku painaa siellä ihan saatanasti. Tai siis mikä joku, arpikudostahan se on saatana. Helvetti sentään, kun kasvot puutuu koko ajan oikeelta. Uhkaavasti alkaa vetää saman tien oikeeta puolta päästä jumiin. Vasen on fine. Puoli voittoa.

Ei auta, kun liikutella nuppia ja tehdä harjoitteita. Maanantaina, ja ylipäänsä ensi viikolla, meen väkisin altaalle, vaikka hermosto sanois mitä. Ihan pakko saada tonne yläniskaan liikettä tai tulee kuolema. Voi se nytkin tulla. Onkohan kukaan kuollut siihen, ettei veri kierrä päähän sidekudosarven takia?

No, onhan täs nyt oltukin jalkeilla kiitettävästi, joten ei ihme, että heti alkaa oireileen. Piti olla lepopäivä tänään, mutta frendi tule käymään, niin eihän sitä malttanut.

Ei voi sanoa kuin, että paskat syvät lihakset ja perkeleen pinnalliset revähtäneet lihaksen paskat. Kävelin himassa LENKKAREILLA 3 päivää ja niska on ihan lysyssä. Sen oikein tuntee, kuinka lähtee heti jumittaan. Mut nyt se on kyllä semmosta sidekudosjumissa-painaa-kalvoja -jumitusta, ei neuraalikudosjumitusta. Puoli voittoa sekin kai.

Herää kysymys, milloin on niin paljon voimaa, että pystyy kantaan päätänsä 24/7? Pitkä, kivinen tie eessä yhden onnettoman kaatumisen jälkeen... Ei helvetti voi olla mun tuuria. EIII!!!

Kuka laittoi Dominot pakastimeen - muistoja kesältä X (Tahdonvoimaa)

Ingman ne laittoi.

Olin tuona kesänä, kun kyseistä uutuutta keksittiin, ko. putiikissa duunissa. Joka helvetin aamu lähdin Mannerheimintie 146:sta uljaalla valkoisella ratsulla (ei ollut WBB vielä, vaan Mazda323, vm. 89, edelleen pelittää!) kohti Sipoon maaseutua. Aina sama juttu, kurvasin Kuusitieltä ekoista valoista Manskulle, enkä koskaan ehtinyt vihreällä aallolla Rokki-Mäkille, mistä sitten pääsi Nordensjöldinkatua kohti Itää. Välillä yritin ajaa jopa 80 km/h (rajoitus 40;) mutta aina joissain valoissa kökittiin. Ärsyttävää, koska matka-aika Söderkullaan tuplaantui tuon vajaan kilometrin liikennevalopätkän takia.

Oih, tuo oli hieno kesä! Lähdettiin silloisen siippani kanssa ex-tempore Hesaan. Tai siis hän lähti, ja minä menin perässä yhdessä kun asuttiin tuolloin. Sain kolme työpaikkaa neljästä hakemastani ja valitsin Ingmannin, koska siellä oli helpoin jobi, ja saatoin tehdä oman firman hommia rennon duunin ohessa.

Miehelläni asiat oli toisin. Hän oli itselleen täysin uudessa tehtävässä (hiton vaativassa sellaisessa) ja kyseenalaisella perehdytyksellä (ja palkalla työn vaativuuteen nähden!). Muistan niin elävästi, kuinka häntä enimmäkseen vitutti lähteä stressaavaan duuniin pankkimaailmaan joka helvetin aamu spåralla puku päällä kesähelteellä. No, mies onkin nyt ihan eri alalla. Ja eri mies muutenkin.

Meitsi puolestaan rallatteli Sipooseen Mazdan rämällä silloin, kun ehti. Mulla oli kevyt 2 tunnin liukuma - siis ihan laillisesti. Lisäksi työsopparissa luki, että sain tehdä kuvauksia, jos semmoisia sattui tulemaan. Kesällä niitä harvemmin yleensä on, mutta tuolloin taisin tehdä ainakin 10 keikkaa.

Tuona kesänä käytiin biitsillä kerran, vaikka hellettä piisas lähes joka päivälle. Kumpaakin kai stressasi asua saasteisen Manskun varrella, 'vieraassa' kaupungissa, ettei tehty muuta, paitsi töitä ja vittuiltiin toisillemme. ;) Jäi tuolta kesältä hyviäkin muistoja. Kävin mm. koko kesän ilmaisilla golftunneilla, joita Hiekkaharjun kentällä tapaamani nuori mies ystävällisesti antoi. ;)

Myös muutto takaisin Tampereelle oli ikimuistoinen.Tungin Mazdan niin täyteen tavaraa, että kun takaluukku avattiin Hyvinkään ABC:llä, sieltä tippui printteri ja lakanat suoraan parkkikselle. Samoin mieheni piti päästää minut pois etupenkiltä, kun olin pakannut syliini mm. lehtitelineet, roskiksen ja ompelukoneen, kun ei ne mahtunut muuallekaan. Siinä sujuvasti olivat rintakehän ja tuulilasin välissä. Ei paljon ollut kolareihin varaa, tai ois ollut ompelukoneen neulat ja lehtitelineen kehikot sydämessä.

Jaa, niin, asiaan!Olennaisempaa kuin asumisemme Hesassa, on kuitenkin tietää, kuka laittoi Dominot Ehrmannin rahkaan?
Vaikea arvata...

Tahdonvoimaa tietenkin. Pitkästä aikaa tuntui silti, että söisi jotain muuta kuin hapanta valkoista paskaa.

Niinhän siinä kävi (Tahdonvoimaa)

Että viimeiset viestit vaihdeltiin Fedjan ja DD:n kanssa vielä vajaa 03 yöllä. Yökukkujainen ei siis muuttanutkaan tapojaan, vaikka niin luulikin. Sen sijaan tänään kiskottiin ylös sängystä klo 9, kukonlaulun aikaan. Ei ois kannattanut nousta ollenkaan, se sanomattakin selvää, koska eilen tuli laiteltua pyykit yms.

C7 on taas ihan lysyssä, ja korvat ja se ei tykkää kommunikoida yhteen. Alempi vetäisi ylemmän heti jumiin, kun istuin aamupalalla. Ei tajua, mitä ton kanssa pitäis tehdä. Kai se sit alkaa pelittää, kun sinne joskus saa tukea. Jotenkin tuntuu siltä, että noi kaksi lähes yhteen sulautunutta nikamaa pitäis saada erikseen, suoraksi, niin ranka ja ydin vois alkaa toimi niinkuin pitää. Ehkä ne kovalla työllä siitä oikenee. Tai sitten ei, koska se kyttyrä on rakenteellinen viba. Äitiltä ja siskolta löytyy myös.

Jaahas, mitäs tekis tänään? Olisi kaverin synttärit, muttei ole kuntoa eikä halua mennä sinne. Muuten ois voinutkin piipahtaa, mutta ne järkätään semmoisessa raflassa, missä on kovat penkit ja ei viittis oman tyynyn kanssa lähteä. Tosin se tulee olemaan arkipäivää joskus, koska ei sitä jokapaikassa ole pehmeitä istuimia.

Siistii, saa aina small-talkin aiheen! ;) Oikein kätevä aloitus vaikka paltsuissa:
'Älkää ihmetelkö, laitan tän tyynyn penkille, kun muuten en voi istua. Jaa miksi? No, kaaduin kerran ja sain selkäydinvamman. Jaa miten se liittyy niskaan? Pitkä tarina. Ihmisen selkäydin... Plaah, plaah, plaah, kalvot... Hermojuuret... Oho, nytkö meidän palaveriaika loppui? Tuliko kaupat?'.

Yökukkujainen on ihmeissään (Tahdonvoimaa )

Väsyttää ihan hulluna, tähän aikaan! Outoa. Yritin herätellä kaffella + Dominoilla, neuraalikudosjumpilla ja parilla puhelulla. Ei auttanut. Pakko myöntää olevansa just normal human being, eli yli-ihminen, joka valvoo aina vaan. Ehkä se oli kokopäivän uurastaminen eli pyykit, safkat, pieni siistiminen yms. ;)

Nyt ois kroppakin suht hyvässä kuosissa. Vähän rasitettu, muttei liikaa. Kokeilen nyt seuraavat kaksi viikkoa uutta rytmiä: päivä aktiivista oloa, toinen lepoa. Josko se toimis paremmin, kuin jatkuva ylirasittaminen, josta seuraa katastrofi ja alirasitus.

Zzzz... Katotaanko vaan, niin klo 04 heilun taas blogissa!

Nyt on pyykit kuivumassa (Tahdonvoimaa)

Fysiatri ois tyytyväinen, kun olen ollut tänään kunnolla jalkeilla. Laittanut pyykit päältä täytettävään koneeseen, ottanut ne sieltä ja vähän siistinyt paikkoja, kun Isä Lavin ja Musti ois tulossa kyläileen sunnuntaina. Tiedän, ei kotijoukkoja varten tartte siivota, mutta halusin tarkoituksella vähän olla aktiiviinen. Musti aattelee taas, että nyt se vetää ittensä piippuun, mutta älä huoli, en vedä. Ei jaksa maata kahta viikkoa!

Kehokin on ihan hassu. Jotenkin tuntuu, että se jyskyttää kohti terveyttä, koska ei enää kiristä mistään, paitsi C0:sta, missä on sitä ylimääräistä. Kaiken järjen mukaan hermosto ois menossa parempaan silloin, kun ei kinnaa, mutta on tosi outoja fiiliksiä matkan varrella. Enemmänkin se on noista vanhimmista vauriokohdista (lonkka, C7 ja korvat) sellainen ihmeellinen 'pehmeän' tuntuinen. Ihan kuin sieltä puuttuisi jotain, joka antaa kyseiselle kohdalle sellaisen jämäkkyyden. Ja sitten se hakee tuen liikarasituttuaan niin, että heittää kalvon/hermokudoksen (mikä lie?) kireelle noista kohdista. Ei tajua... Ihan sellainen tunne, että periaatteessa menee parempaan, mutta jotenkin ei osaa olla tälläisessä kehossa ollenkaan. Ehkä se todella johtuu siitä, että on ollut 5 vuotta ydin enemmän ja vähemmän paineessa. Olo on semmoinen kumman letkunketku. Ihan kuin entiset sementit olisi nyt semmoista joustavaa elastaania. Siis ilmeisesti toi on hyvä, mutta en vaan meinaa tottua tohon millään. Sen verran vielä valskaa noita pahiten vaurioituneista kohdista, ettei oikein osaa 'nauttia' siitä, ettei kiristä mistään. Tuntuu vaan hassulta.

Jaahas, taas olis viikonloppu (Tahdonvoimaa)

Ja olo on yhtä paska kuin eilenkin. Eli eipä sit tehdä mitään lauantaina ja sunnuntaina. Ei sillä, että olisin edes odottanut voivani tehdä. Kun nyt vaan selviäis sinne seuraavaan ft-kertaan ilman sitä hirveetä pääjumia.

Meneehän se elämä näinkin. Kummallista, kuinka se on nyt lyönyt lonkat ja C7:n ihan totaalisen jumiin. Hyvä, että saa nostettua jalan syliin, kun pitäis tehdä persreiälle valoa -liikettä. Sama juttu käsien kanssa. Hartiannostotkaan ei meinaa onnistua. Siedätetään nyt kun on käsketty, ja lykätään pyykit koneeseen. Aamupalakin kesti jo 40 minuuttia, ihan että saa siedätystä. Sit pieni huili ja takas ylös siistimään paikkoja. Kyllä so called elämä voikin olla perseestä.

Ensi yönä täytyy kokeilla, vaikuttaisko olotilaan pehmeempi petari. Toi nykyinen on niin kova, että sekin voi aiheuttaa kropan jumituksen aamuisin. Mutta silloin aluksi ei taas kestänyt yhtään pehmeällä petarilla. Se heijas kuin laivassa ihan pienimmästäkin käännöksestä. Mietin välillä, onkohan muilla ollut silloin aluksi se tunne, että keinutti 24/7. Fyssarin kyllä mukaan moni kokee sitä.

Ex-kasvissyöjän tilitys (Tahdonvoimaa)

Jumankeuta, että meetwursti-leivät on hyviä. Niin kauan, kun vatsa toimii, syön kiloittain punaista lihaa ja ruisleipää. Sittenpähän on jotain, mitä muistella kaihoten, jos niistä joudun luopumaan. Meetwursti-leipähimo iski unessa, ja oli pakko käydä täräyttämässä 2 siivua. Nyt uudestaan tutimaan.

Ps. Todellakin oli 4 vuotta aikoinani kasvissyöjä, joista myös 2 vuotta absolutisti. Nyt jos voisin, joisin. Ja kasvariks en ala, jollei ole pakko. ;)

Minä olen hukassa (Tahdonvoimaa)

Isossa pahassa susihukassa. Oikeasti. En pysy kehoni perässä. Mitä nyt tehdään, kun selkä putoaa matkalle!? Koin tuon tunteen viimeksi Valintatalossa syys-lokakuussa 08, kun vielä aktiivisesti koitin käydä ulkona. Se tuli tosta C7:sta. Entä miksi kasvot puutuu tasaisen varmasti oikealta, vaikka C0 on oikeassa asennossa? Tuokin oli jo poissa pitkään. Korvat ei soi - outoa.

Muutenkin on hermostosta samanlainen olo kuin syyskuussa ennen kuin nämä ihmeelliset kokovartalojumitukset ja muut alkoi. Oonko mä nyt paranemassa siitä viimeisimmästä yläniskatöyssystä vai onko mun kunto laskemassa? 'Anna mulle ne vastaukset', laulais Irina. Ja mä toivon samaa... Hitto, mä pelkään jo valmiiksi huomista. Uskaltaakohan sitä edes herätä enää?

Päivän pähkinä (Tahdonvoimaa)

Mitä TV on tehnyt, jotta innostui ottamaan moisen kuvan? Mikä kuvassa on?

Tonttu (Tahdonvoimaa)

Piipahdin altaalla 15 minsaa. Tulipa samalla harjoiteltua koordinaatiota, kun auto oli lumessa. Putsasin sen sekä mennessä että tullessa ja seurauksena tietty tosi höntti olo. Hetken aikaa luulin, etten selviä kotiin asti, vaan joudun jäämään makaamaan hetkeksi sinne pukkarin penkille tai pyörryn matkalla rattiin. No, kummasti täällä ollaan taas. Höntti olo päästä oli pois jo kolmisen viikkoa, mutta nyt se tuli takaisin. Ja se on kaikista pahinta, kun päästä on höntti olo. Mä en käsitä, mistä se tulee. Kai se on toi rasittunut C7, mikä sen tekee. Kun tuntuu koko ajan, että siitä kohtaa vajoaa. Sitten on vaan sanottava aivoille, että EI me ei tiputa, me ei tiputa, me ei tiputa, niin pärjää himaan asti. Kuinka helvetin kauan nämä tuntohäiriöt voi kestää? Nyt on vuosi jo kärsitty, eikä loppua näy. Päinvastoin. Oikein kunnon annos takapakkia tullut. Ja nyt en keksi edes mitään syytä. Ihan vitun sama. Ei jaksa välittää. Vois pistää koko blogin kiinni, kun alkaa vaan vituttaa, että kunto kiertää kehää ja jutut siinä samalla.

Terve! (Tahdonvoimaa)

Joka tosin on aina yhtä ironinen otsikko. ;) Kumpa joku aamu voisikin vaan kirjoittaa tuon otsikon, eikä muuta. Turha toivo. Tänäkin aamuna heräsin remonttikolinaan siististi kasvot puutuneena, koko oikea puoli rankaa täysin kasassa. Sen lisäksi, että kasvot on puutunut, niin nyt puutuu myös takaosa päätä. Tosi vitun hienoa. Ja arpea tulee vaan lisää, kun ei pysty treenaan.

Persekin (siis sacrum) niin jumissa, että jalat tökkii maata kävellessä ja erityisen kipeä/jumppelissa on pääpaholainen C7. Seiska vetää istuessa korvat, jotka eilen saatiin auki, takaisin jumiin välittömästi. Sain just just aamupalan syötyä ilman, että meni koko putki uudestaan tukkoon. Nyt mietin kovasti, lähtiskö altaalle vai meniskö vasta huomenna. Kyllä mä lähden nyt. Jos sillä sais jotain vaikutusta tohon C7:aan.

Siis ei helvetti (Tahdonvoimaa)

Nyt mä oon pihalla tästä kropasta. Totaalisen ulkona. Kuinka on mahdollista, että olo on kuin syyskuussa? Miten hermosto voi olla ottanut näin paljon takapakkia? Putki tuntuu 'vettyneeltä'. Samalla tavalla antaa periksi C7 kävellessä kuin SYKSYLLÄ, kun tein pieniä kävelylenkkejä. Hermosto on totaalisen kilahtanut jostain. Tippuu, tippuu, tippuu joka askeleellä maan läpi... Kun seisoo, niin vajoaa...

Mistä se nyt rankaisee? Onko menty liian lujaa, oman jaksamisen yli? Vai johtuuko tämä siitä, etten ole pystynyt tekeen koukistajia ja käymään altaalla muutamaan viikkoon? Vai onkohan päällä joku perussairaus, jota en huomaa? Flunssaa ei ole, virtsaputkentulehdusta ei ole, mitä muuta vois olla? Ei kai nyt yksi tulehtunut näppy päälaella voi tehdä tätä?

Huomenna lepään - vaihteeksi - koko päivän ja toivon, että hoito alkaa vaikuttaa kuten ennenkin eli 1-2 pvää hoitosession jlk. Nyt mä alan oikeasti olla huolissani. Eihän tän näin päin pitäisi mennä! 'Paraneminen kiihtyy loppua kohti'. Todistetusti näin on mulle hoettu viimeiset 6 kuukautta. Ei hyvältä näytä!

SuMu on juuri perustettu - kops, kops, lyön nuijan pöytään. Hyvät yöt! Lääkitsen itteltäni nyt tajun pois Triptylillä ja toivon, että herään ensi heinäkuussa. Jos silloinkaan olen terve.

Sjögrenin syndroomasta muutama sananen (Tahdonv oimaa)

Tänään puhuttiin tästäkin, mistä lie tuli mieleen... Naurettiin vaan, että mä, sisko ja äiti saataisiin suoraan kyseinen diagnoosi, jos oireisiin tuijotettaisiin. Meillä on noita KAIKKIA!

Onneksi 2003 otettiin kokovartalomagneetti ja pää + selkäydinpunktiot ja muut, ja nytkin on käyty parin neuron konsultaatiossa, niin ei tartte pelätä turhaan. Mutta koomista on se, että jos haluisin, varmaan saisin tuon diagnoosin. Saiskohan sillä tukia Kelasta? Ja varmaan saisin MS-taudinkin diagnoosin, jos oikein alkais vänkään. Mutta semmosta ei sitten saakaan millään, kuin neuraalikudoksen säikähdystila.

Tossa linkki, jos haluatte lukea kootusti meidän perheen hermo-ongelmista. ;) Aika jännä juttu, että kukaan neurologi ei ole heittänyt tota pöytään, kun yleensähän ne pyrkii jonkun diagnoosin antamaan. 'Prkl, jos neurolle on tultu, niin täältähän ei ilman leimaa ottassa pois pääse'...

http://www.kolumbus.fi/sjogrenin.syndrooma/art/neurolog.htm

Uusi aluevaltaus :(LoisLane)

Tänään tajusin uuden asian selkäkivuistani. Kipualue on laajentunut radikaalisti viimeisen viikon aikana. Itse välilevyt taitavat olla kylläkin hieman rauhoittuneet (propsit siitä), mutta uusi tulokas on kahdesta alimmasta nikamasta selkeästi hieman oikealle ja ylös. Kipu ei ole ollut suuren suurta, joten en ole kauheasti tähän työkiireiden keskellä reagoinut. Tänään aamulla kuitenkin unen päätteeksi havahduin. Kipu. Ei saatana. Se kipuhan on paikallistunut kahden alimman nikaman lisäksi nyt mun oikeaan SI-niveleen. :S

Pystyn kuitenkin kävelemään ihan hyvin, mutta aika monessa tilanteessa tuo kipuilee. En jumalauta ala, jos se on tulehtunut. Alkaa taas se sama reumapaskalotto alusta. Tätäkö se tulee olemaan? Joka kerta kun tulehtuu joku nivel, niin jos niistä erehdyn jossain ääneen mainitsemaan, minut passitetaan suorinta tietä siihen samaan rumbaan. Ja Aktiaa tai Kelaa ei kiinnosta auttaa. EI TARTTE AUTTAA. Pitäkää tunkkinne! Minäkin pidän paskat niveleni. Onko nyt kaikilla hyvä mieli?

Mulla ei tietääkseni ikinä ole SI-nivelet tulehtuneet. Se onkin ollut oikeastaan se ainoa varma tekijä, joka mut on välttänyt reumadiagnoosilta. Sen vaan sanon, että jos tää perkele joskus tästä reumaksi menisi jalostumaan, niin Tahdonvoimaa ei oo ihan ainoa ku kiikkuis siellä suvannon kaiteella. Ja mulla on sinne sitten etuajo-oikeus. Työsuhde-etu ja kaikki. Täytyy nyt toivoa, että tää on vaan:

a) Jotain hetkellistä randomia.
b) Mun anatomian tuntemus on perseestä ja syytän väärää kohtaa.
c) Oon vaan kilahtanut ja kuvittelen kaikki kivut. (Niin kuin me kaikki vakuutusyhtiöiden ja Kelan mielestä ;)

Mikä vaan noista käy. Mutta jos se on oikeesti toi SI-nivel ku vammaa, niin en ala...

Ratinansuvanto (Tahdonvoimaa)

Ja siinä se taas houkutteli tänäänkin. :) Hitto, näkyy vielä hoitohuoneen ikkunastakin... On kyllä pahan paikan valinneet. Tai siis kaunis ja ihana paikkahan toi ois hengata, jos ois kunnossa. Ratinansuvannon lähellä olevilla kaljalaivoilla on tullut istuttua yksi jos toinenkin kerta. Vaan ei viime kesänä. Neiti poistui kotoa ehkä 3 kertaa viikossa, ja nekin matkat suuntautui Pyhäjärveen. Nopea vaatteiden vaihto, vyö päälle ja veteen, ettei tullut paha olo talsiessa autolta aaltoihin. Mä en oikein tiedä, kumpi olo todella on pahempi: kesäinen 'liitely' ilaman tukea (siis pehmytkudosta hermot shokissa) vaiko tämä vitunaikaisen arpeutuvan kiristävän paskakudoksen kanssa eläminen.

Voi jeesus, ja sama setti jatkunee tulevana kesänä. Sanoinkin viime kesän hyytyvänä järvihetkenä Lady in Pinkille, että jos mä ensi kesänä poljen vettä tässä kunnossa/lähes samassa kunnossa, niin harkitsen vakavasti Aquajoccerin vaihtamista lyijyvyöhön. Joku saa kyytsätä mut keskelle ulappaa ja tiputtaa sinne. On tämä niin vitun perseestä, ettei mikään koskaan ikinä. Maanpäällinen helvetti loimottavine kiirastulineen. Vituttaa ehkä enemmän kuin koskaan. Nyt on parempi vaan vetää lenkkarit takas jalkaan ja mennä hakeen kahvia ja pullaa ja toivoa, että huominen on parempi päivä.

Jos C7 on yhtä pinkeä aamulla, soitan siltä istumalta fyssarille ja sanon, että jaahas, nyt sitten mobilisoidaan se jossain välissä. C7 on ainoa paikka, jolle ei itse pysty tekeen mitään. Sacrumia ja craniumia pystyy mobbaan vähän itsekin, mutta alarankaan ei vaan ylty ilman, että neuraalikudos kiristyy.

Onneksi seuraava CST-aika on jo 17.3. Otetaan tästä eteenpäin 2 viikon välein hoitoja toistaiseksi ja katsotaan, onko sillä vaikutusta mihinkään.

Uneen aika vaipuu (Tahdonvoimaa)

Jaahas, kun pistin silmät kiinni, loimotti päiväaurinko oranssina ja kun avasin ne, olikin sysipimeetä. Näin on taas yksi päivä mennyt. Tarkkaan ottaen näin on mennyt kohta yksi vuosi. Aivan karmeeta. En pysty edes ajattelemaan koko asiaa itkemättä, ja nyt ei passais itkeä, kun on just saatu kuuppa auki. C7 jäi vielä jumiin, mutta yritän perjantaina altaalle josko se auttais. On joskus auttanut. Iskee hirveen paineen nyt C7:sta päähän, kun itse pää on auki.

Samoin perse on ihan jumissa, eli hermosto on vetänyt kyllä aikamoiset kilarit, eikä meinaa millään aueta. Huomisen makoilen vaan, niin täytyy kattoa, mihin se johtaa. Sit taas perjantaina altaalle, vaikka vähän jumittaiskin.

Kyllä tämä aika toivotonta on. Toinen paikka saadaan auki, niin toinen alkaa jumittaa. Ja just kun luulet olevan kunnossa, siis edes vähän, se heittää taas sängyn pohjalle. Sanoinkin tänään ft:lle, että jos mä turhaa kidutan nyt itseäni, niin en ikinä anna anteeksi sitä, että mun toivoa on ylläpidetty väärin perustein. Itse alan olla jo melko varma, että tuskin tässä pihamaatani enää koskaan pystyn haravoimaan, mutta jos nyt pystyis kävelemään edes joskus. Tai istumaan. Tai no, edes pystyis syömään aamupalan ilman, että koko ajan on höntti olo. Mutta lohdullista sinänsä, että niin se oli hönö olo fyssarillakin, kun istui liian kovalla tuolilla meidän jutustelujen ajan. Saatiin kuitenkin hoidot hoidettua.

Kuulin muuten tänään, että ft on hoitanut menestyksekkäästi myös Chiari-lapsia. Eli heitä, joilla takaraivossa synnynnäinen rakennevirhe, ja pikkuaivot pääsee painumaan hieman alaspäin ahtauttaen just niska-aukkoa ja aiheuttaen painetta selkäytimeen. Eli jos lapsellasi on ko. vamma, ei kannata suin päin rynnätä neurokirurgiseen leikkaukseen, joka ei edes aina takaa helpotusta, vaan ko. settiin erikoistuneita craniosacraaliterapeuttejakin on Suomessa.

Jaahas, nyt Mustin keitolle ja tyyppaamaan, mihin tällä kertaa sattuu. Ainakin pää on kipeä käsittelystä, oikein kunnon jumitusta siis, ei hermokipua. Taisi olla siis aikas jumissa, kun olo on muutenkin kuin hakattu. ;)

Ei se ookkaan ruusufinni (Tahdonvoimaa)

Diagnoosi petti, yllättävää! Mutta se on kyllä tulehtunut talinäppy, johon on kertynyt verta. Että aika lähelle liippas. ;)

Jaahas, nyt ei passaakaan pitää käsiä ylhäällä, joten känsä pois ja tutimaan. Kivasti muuten ass kipeä, kun 'kiskottiin' päästä. Olin taas niin tikissä, ettei koskaan. No, ainakin nyt tuntui helpottavan. Saatanan aivoselkäydinkalvot, jotka koko kroppaan ylttyy...

Hyvät yöt! ;)

Kilahtaneet hermot (Tahdonvoimaa)

Nyt ei TV:kään enää tiedä, itkiskö vai nauraisko... No, kyllä se vielä nauraa!
Kun aikaisemmin valitin, että päänahka haisee talille muuttuneen hermotoiminnan takia, niin ette ikinä arvaa, mikä sen seuraajaksi tuli? Nyt en arvuuttele, vaan haluan kertoa.

Punanäppy, l. ruusufinni.

Jumankeuta mä repesin, kun tajusin, että noi hermojen ympärillä olevat näpyt on todella ruusufinnejä, ja tautihan on perinteisesti ns. keski-ikäisten naisten ihosairaus. Fyssari sanoikin kerran, että hermostoon ilmenee myöhemmin todennäköisesti juuri näitä "vanhusten" vaivoja esim. lähinäkö heikkenee jne. Punanäpyt menee sit samaan sarjaan. Ei onneksi märkiviä nuo meikän jutut, mutta on kuitenkin...

Jossainhan on epäilty, että punanäppy liittyis helicobakteeriin vatsassa mutta siitä ei ole saatu tieteellistä näyttöä. Ja sehän sulkee sit kaiken tässä maailmassa pois mahdottomana. Nim. Katkera ja täysin terve... ;) Mutta hei - ollaas välillä positiivisiakin... Punanäppy/punakka ihohan syntyy laajentuneiden hiusverisuonien takia, joten eikös se ois hyvä merkki, että päähän ja kasvoihin kiertää veri?

Alkaa vituttaa hiljalleen toi jatkuva huuliherpes. Se kuulemma "pesii" tuntohermosoluissa ja aktivoituu sieltä stressin (mikä se on, kenellä???;) aiheuttamana. Niinpä... Kehoni on "hieman" stressaantunut, kun herpes on ollut nyt 10 kk:tta. Välillä menee pois ja tulee sit taas takas. Kai siihen vois pyytää kohta fysiatrilta jonkun kehonsisäisen lääkkeen, koska sekin voi aiheuttaa osan ongelmia... Tosin lääkkeiden syöminen taitais tehdä mun keholle saman, mitä kävis,jos näyttäis Irakissa 12 kk putkeen palvelleelle sotilaalle kenen tahansa ruman ja läskin naisen valokuvaa --> sekoaminen.

Nyt nukkuun, että jaksan mennä valittaan punanäpyistä ja herppeksestä ft:lle. Hän ymmärtänee! ;)

Ps. Aiheesta tekstiäni myös niskavammafoorumilla.

I'm still standing (sitting, actually)!! ... (LoisLane)

Kuten nokkelimmat lukijat ehkä jo päättelivätkin, neiti Lane on vielä elossa. Olo on edelleen siedettävä, vaikka lääkkeen vaikutus on jo ollut useamman tunnin samassa paikassa kuin Tahdonvoiman C0.

Mutta eipä tässä ilman lääkkeitä kyllä olisi pystynyt aamukympistä (miinus pari taukoa) töitä puurtamaan. Huhhuh. Ei tarvii välttämättä pitkään hakea unta, jos joskus vällyjen väliin pääsen. Oon ihan puhki.

Tunnista vakiosanontani (Tahdonvoimaa)

Huominen kuva kertoo fysioterapeutilleni kaiken olennaisen, kun hän kysyy kuulumisiani. Mutta tunnetko sinä jo minut niin hyvin, että tietäisit, mikä on kuvan sanoma?

Vihje:
Lauseessa on 4 sanaa.

Ps. Huippuhieno palkinto on seurata kanssani DVD:ltä kaikki Mad Men -sarjan, joka sijoittuu jenkkimainosmaailmaan, 13 jaksoa kun olen terve. Ja koko tuon ajan syömme Barbeque-sipsejä ja American-dippiä. Tai minä syön ainakin...

--

Kun nyt markkinointialalla ollaan, en voi olla kysymättä, kummista sivuista Sinä diggaat enemmän? On tosin aika samantyyliset...

Taffel

Estrella

Tunnista vakiosanontani (Tahdonvoimaa)

Huominen kuva kertoo fysioterapeutilleni kaiken olennaisen, kun hän kysyy kuulumisiani. Mutta tunnetko sinä jo minut niin hyvin, että tietäisit, mikä on kuvan sanoma?

Vihje:
Lauseessa on 4 sanaa.

Ps. Huippuhieno palkinto on seurata kanssani DVD:ltä kaikki Mad Men -sarjan, joka sijoittaa jenkkimainosmaailmaan, 13 jaksoa kun olen terve. Ja koko tuon ajan syömme Barbuque-sipsejä ja American-dippiä. Tai minä syön ainakin.

Tuunattu tuki (Tahdonvoimaa)

Tässä kuva liittyen niskavammafoorumin tukijuttuuni. ;)

Läpi meni (Tahdonvoimaa)

Auto katsastuksesta. Ei mitään valitettavaa. WBB saa armahduksen, eikä joudu myyntiin. ;)

"En mä vaan voi jättää vauvaa" (Tahdonvoimaa)

Tässä kotona kun paljon on, kuulee kaikenlaista. Tänään heräsin kipakkaan keskusteluun vauvan hoitokäytännöistä. Muija huuta kurkku suorana, kuinka hän ei ole piika, etenkään, kun lapsen on jo kantanut ja ulostanut. No, kuka sen olisi tehnyt, perheen mies vai?

Sitten seuraa miehen ihan hyvä sovitteluehdotus: 'Mut sä olet sen äti ja olet kotona. Minä käyn töissä. Kahdessa paikassa. Mene sinä töihin, niin minä jään kotiin'. Ei kelvannut muijalle vaan sättiminen jatkui. 'Sä oot patalaiska paska, joka käy kyllä töissä muttet anna meille penniäkään. Aina saa elää nälässä. Sä ryyppäät palkkas. Mä muutan vittuun täältä ja jätän sut'.

Sitten perinteisesti lentää tavarat, vauva herää ja alkaa itkeä. Toinen alle kouluikäinen alkaa kiljua 'äitiä et lyö'. Tätä enemmän ja vähemmän väkivaltaista naapurustoelämää olen kuunnellut nyt vuoden. Paristi olen soittanut poliisitkin - huonolla menestyksellä.

Tyyntä myrskyn edellä? (LoisLane)

Sitähän se eilinen vointi taisi enimmäkseen olla. :/ Tänään on alaselkä melko kipeä ja varsinkin nivelet ihme jökissä. Oon jo tässä vaiheessa vetänyt Miranaxia periaatteessa vuorokauden maksimiannoksen ja edelleen puskee kipu läpi. Tosin tää on nyt vielä ihan siedettävää, kun lääke selkeesti vaikuttaa. Kattellaan illemmasti kuinka plikan käy. Mutta pää ei oo kyllä edelleenkään kipee, se on plussaa. Nää muut onkin tutumpaa kauraa, niin ei friikauta samalla tavoin.

Koko ajan muuten huomaan hakeutuvani johonkin sikiöasennon tyyliseen tässä tuolilla. Sitten havahdun tilanteeseen ja suoristan rangan. Fyssarien mielestä se on joku alitajuinen keino suojella omaa kroppaa. Tai siis selkää tässä tapauksessa...

Huh. Saas tosiaan nähä mikä tilanne on illalla, kun Miranaxin vaikutukset lakkaa ja tässä pitäis kuitenkin monen monta tuntia pystyä tekeen töitä ja kotiaskareita. Puuh. Varmaan olis fiksua jättää suosiolla ainakin ton kajarin peukalointi huomiselle.

Apua (Tahdonvoimaa)

Apua on aina yhtä vaikea pyytää. Kun on aina ollut tee-se-itse -tyyppi, niin mihinkäs se koira karvoistaan tai seepra raidoistaan pääsisi? On muuten hirveä tunne, kun nyt on täysin toinen ääni kellossa. Tuntuu niin vaikealta pyytää, saati käskeä toista. Lähinnä käskemään joutuu pyykinpesussa ja lattioiden pesussa, jotka ei ole niitä toisen mielipuuhia ja joita ei itse pysty tekeen. ;) Meillä on hyvä strategia: mutsit kylään! Aina kun vanhemmat on vieraillut, kämppä on hohtavan puhdas. Ei vaiskaan. Ei toi ole tietoista.

Jaah, nyt tosta vierestä kuuluu syvä huokailu, eli ilmeisesti puhelimen naputus häiritsee normaalirytmin mukaan eläviä. Hyvät yöt! Jatkan huomenna.

Hyvä päivä ja vahva do-it-yourself-fiilis (LoisLane)

Tänään on ollut fyysisesti parempi olo kuin taas hetkeen. Aamuisin ja iltaisin paskan määrä on koko lailla vakio, mutta päivä on tässä yhtälössä se radikaalisti muuttuva tekijä. Tänään oli päivällä siis suhteellisen hyvä olla. Selkä on nyt lähinnä väsynyt illan mittaan, mutta pahoja särkyjä tai kipuja ei ole ollut! :) Niveliäkin särki vain aamupäivästä! Ja se taannoinen päänsärky/jomotus/pakotus on tän päivän osalta pysynyt poissa. Onko tää tottakaan?

Niinpä päivä on kulunut töiden, kotiaskareiden ja hifistelyn merkeissä. Kuuntelen paljon musiikkia ja olenkin vuosien varrella panostanut hyviin laitteisiin – Infinityn kajareihin ja Teacin vahvariin. Kuitenkin tässä alkuvuoden aikana vasen kajari on tietyin väliajoin särissyt, joten päätin tehdä asialle jotain. Ajattelin, että näin ensiksi voisin uusia piuhat ja jos se ei auttaisi, pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin. Ja eihän se piuhojen vaihtaminen täysin ongelmaa poistanutkaan. Ajattelinkin, että voisin ottaa huomenna meisselin kauniiseen kätöseeni ja purkaa koko paskan. Hykertelen täällä jo tyytyväisenä, kun saan hyvän syyn säätää tekniikan parissa! Joo, oon vähän outo tyttö.

Ei sitä aina tarvii miehiltä pyytää apua, kun kerran itekin osaa! :D Aina on omat skootterit ja autot huollettu. Harvemmin joutuu pyytään apua... paitsi tätä nykyä kantoapua. Pöh. Silloinkin pyörin ympärillä hermostuneena ja mutisen "kyllä mää sen itekin jaksaisin nostaa!!!" ja sitten kiroon selkäni muutamaan otteeseen ja jos hyvin käy, siirryn lopulta pois tieltä. Avuton nainen... tai kuten fyssari asian ilmaisi: "ovela", kun laittaa miehet tekeen asioita puolestaan. Se on kyllä hauska, miten tommonenkin asia on mahdollista nähdä taas niin monella eri tapaa. Mä oon edelleen sen avuttomuuden kannalla.

Tosin ehkä pitäis alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että aina ei oo pakko pystyä, jaksaa tai osata tehdä kaikkea itse, jos on mahdollista pyytää apuakin. Kyllähän sitä itsekin mielellään auttaa muita, niin miksi se tilanne olisi niin erilainen toisen ihmisen silmin? Joopa joo, ota tästä pääkopasta nyt sit selvää...

Vitun timpuri (Tahdonvoimaa)

Oisko joku niin tyhmä, että tekis himassa puutöitä duunikseen? Tota on nyt jatkunut 5 kk:tta ja noin pienessä kämpässä, missä toi poraa, sahaa ja lekaa heiluttaa, ei voi riittää rempattavaa 24/7. Ihan sama, onko sunnuntai vai ei, niin aina alkaa aamulla. Täytynee soittaa isännöitsijälle ja kysyä, onko ilmoittanut remontista, vai rakentaako se todella tuolla jotain asiakkaille päivät pitkät. No, kostoksi lyön Foo Fightersit täpölle! ;)

Ps. Tilttas eilen C7 totaalisesti. Olo on samanlainen, kuin syyskuussa eli humpsahtaa joka askeleella lattian läpi ja sattuu niin pirusti alarankaan. Myös yläniska on kivikova pallo, enkä saa päätä suoraksi, vaikka haluaisin. Hienoa.

Mä ja Penelope hengataan (Tahdonvoimaa)

Tästäkin innostumisesta on kiittäminen Lois Lanea...

Ps. Penelope ei saa yhtään pannaria, kun sen pitää pysyä hyvässä kunnossa ja se nyt Orcar-voittajakin! ;)

No ei nukutakaan eikä nukutakaan ;) (Tahdonvoimaa)

Yritän taistella Taistelijoita RSS-syötteenä puhelimeen, mutta perkele, sehän aukeskin selaimeen. Erikoista! Ei ole ennen näkynyt. Jaahas, mäkin vääntäydyn töllölle ja rikon lupaukseni. ;) Ja kyllä, lyön kahvit tulille. Loistava idea LL. ;)

Säästäväisyys on hyve (Tahdonvoimaa)

Jos Kelalta ei heru mitään apuja paranemiseen, niin täytynee alkaa pistää täydet biopussit pakastimeen. ;)

Tässä tyylinäytteeni: Tahdonvoima's Delimix

Iduttuneet jättiperunat sipseillä, banaaninkuorilla ja kanankoipien luujätöksillä. Siitä saa protskuu, hiilareita, kaliumia ja paljon muuta tärkeää. Voin valmistaa noista jotain kivaa niihin 2.3. oleviin bileisiin. ;)

Tervetuloa vaan!

Aqua Mitts! (LoisLane)

Ainiin. Melkein unohtui mainita. Sain äidiltä osana synttärilahjaa tollaset vesijuoksuhanskat. :D Oli meinaan kätevät ja tehosti reeniä mukavasti.

Ja pääsee Kalevassa nopeemmin muista mummeleista ohi... ja haba kasvaa... jajaja on ihan pro-fiilis.

Mikä välineurheilu, missä? ;)

Nyt Oscar-gaalaa venaileen. Onko täällä muita, jotka aikoo järkätä omat valvojaiset? ... ette te kuitenkaan nuku, turha yrittää. Ainakin Tahdonvoimaa ja Musti lipittää kahvia vielä näihin aikoihin... I'm I right or what? :)

Musti on tulossa ! (Musti)

Täältä taas Musti porhaltaa tulla Tahdonvoimaan tykö. Tuskin maltan odottaa huomista, on ollut niin ikävä kun en ole nähnyt rakasta tytärtäni yli kuukauteen...
Suunnittelen jo mielessäni mitä safkaa teen, ehken käytä kumminkaan Tahdonvoimaan blogiin kuvaamia "herkku eineksiä". Tahdonvoimaa tykkää keitosta, makaronilaatikonkin vois tehä ja haudutettu riisipuuro marjakiisselin kans vois kans maistua...
Todellisuudessa käy niin et tilaan karvakäsiltä sperma pizzan ja nautitaan senkin mausta kuin kaviaarista konsanaan...
Nyt unta kaaliin, et jaksaa huomen aamul lähtee tien päälle!
Nähdään huomen Tahdonvoimaa!! :))

Testing (Tahdonvoimaa)

Tuleekohan tämä viesti blogiin?

Päivän aktiviteetti ja kuulumiset (Tahdonvoimaa)

Löysin vihdoin puhelimen kaapelin ja sain päivitettyä Sony-Erkan. Nyt venailen asetuksia Saunikselta, jotta näkisin, toimiiko selain ja meilit nyt kunnolla. Viikko siinä meni, että sain totetusasteelle päivityksen. En kyllä ikinä vaihda puhelinta, kun oon just tottunut tähän Sonyn bisnespuhelinsarjaan. Varmuuskopiointi tapahtuu jo rutiinilla, samoin s-postin asentaminen yms.

On muuten paljon helpompaa kuin Fedjan Noksulla, ja Noksulla ylipäänsä. Sonylla on niin erinomaiset käyttäjätuet (manut, P1i-helppilinja bisnesasiakkaille + web-tuki), että tässä ei voi epäonnistua. Oon kyllä melko varma, että selain ei toimi vieläkään. Vaikutti vähän semmoiselta vialta, että vaatinee käytön takuuhuollossa. Vähän kuin minä - taas keskiviikkona takuuhuoltoon... On muuten 21. kerta craniosacraaliterapiaa.

Ihan ihme olo olut tänäänkin. Kalvot tuntuu tosi oudoilta. Kuulunee asiaan. Koko keho on välillä semmoista oudon tuntuista "höttöä" mutta tuntuu, että se on parempi kuin se kivikova kinnaava fascia. Muutenkin olo on todella OUTO. Ei tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa, kun oon varma, että mulla on jonkun toisen keho... Ehkä nyt ollaan matkalla taas johonkin uuteen vaiheeseen. Jalat on ihan ihmeellisen tuntuiset. Ei kipeät mutta semmoiset ihmeelliset. Ei oikein voi pitää hetkeäkään paikoillaan niitä. Niveletkin on ihan hassut... Jos uskoisin siihen, että whiplash voi laukaista jonkun hermosairauden, veikkaisin, että muhun on iskemässä se... Niin on kyllä ihmeellisiä nuo oireet.

Päivän turhauma (LoisLane)

Äh. Elikkäs. Oon koko alkupäivän tässä tehnyt töitä ja lukenut tenttiin vuoron perään. Sitten kun sain omasta mielestäni molemmat siedettävälle mallille tämän päivän osalta, ajattelin palkita itseni hakemalla parin päivän herkkumätöt eräästä japsiraflasta.

NOH. Täällä sitten kääriydyin selkäkorsettiin ja muihin tarpeellisiin varusteisiin ja lähdin raahautumaan kohti kyseistä raflaa. Vesi kielellä suunnittelin tilaustani. Perillä minua odotti kuitenkin nihkeä ylläri: "Aukioloaikamme ovat muuttuneet... blaa blaa". Eli sunnuntain kohdalla luki tylysti SULJETTU. EI!!!!!! Ei näin voi kohdella maksavaa, nälkiintynyttä ja selkävammaista asiakasta! >:/

Pienoisen vitutuksen vallassa lähdin valumaan kohti lähikauppaa. Siellä pyöriskelin entistäkin turhautuneempana kaiken maailman krapulahelpotusta hakevien seassa ja päädyin ostamaan vain päivittäisen suklaa-annokseni (kuulostaa pahalta) mentaliteetilla: "Minähän en tänään perkele ruokaa laita, kun en ole suunnitellut laittavani". :D

Seuraava etappi olikin täpötäysi Kotipizza. Siellä aikani venattua sain kuitenkin tilaamani herkullisen, kinkku-katkarapu-ananas -pizzan ilman eritteitä, hammaslankaa tai rotanjalkoja. Ah, tätä autuutta. :P'''

Mutta on tämän viikonlopun saldo kaiken kaikkiaan ihan kunnioitettava. Täytin vuosia, olen paahtanut töitä (ja saanut projektia jopa etenemään), nähnyt tärkeitä naamoja, lukenut tenttiin ja käynyt vesijuoksemassa. Ei huono! Vielä kun saisi kivut ja säryt pois, niin jopas. :)

Hei, hei Fedja - vähäks aikaa (Tahdonvoimaa)

Heips Fedja,

Kuullaan sitten välillä tekstareilla. :)

Mä nappaan sen sp-muistutuksen pois huomenna! Jos hatara pääni unohtaa, muistuta sinä txt:lla minua.

Kyllä sie oot sisukas, kun pystyt tohon nettitaukoon. Vaikka mun ois 150-prossasen pakko, en silti pystyis.
Ja jos tarttet konsultaatiota/jeesiä sen eduskuntajutun kanssa, nakkaa meiliä. ;)

Terkuin,

TV - Human being (?!) who never sleeps and always eats pancake

Vihje kuva-arvoitukseen (Tahdonvoimaa)

Tämä tytsy alkaa nyt nukkumaan. Sen verran rasittui toi C7 siitä, mitä kuva-arvoituksessa harrastin, että se on hyvät yöt. ;)

Ohessa vielä toinen vihje liittyen kuva-arvoisen jälkeisiin sembaloihin.

Nettiasetukset puhelimeen, email (Fedja)

Nokia 6260 ja kuinka sähköpostin luku ja lähetys saatiin pelaamaan GPRS:ää käyttäen.
En muuten netistä löytänyt ohjeita oikein mistään, joten laitetaan sitten tänne.

Sähköpostin luku ja lähetys
Puhelimen asetukset
Piti luoda 2 uutta postilaatikkoa.

Sähköpostin lukua varten:
Käytett. yhteysosoite: dna INTERNET
sähköpostiosoite: ***@gmail.com
Lähettävä palvelin: smtp.dnainternet.net (yritin aluksi smtp.gmail.com)
Käyttäjänimi:********
Salasana: *********
Vast.ottava palvelin: imap.gmail.com
Postilaatikon tyyppi: IMAP4
Suojaus: SSL

Sähköpostin lähetystä varten:
Käytett. yhteysosoite: dna INTERNET
sähköpostiosoite: ***@gmail.com
Lähettävä palvelin: smtp.dnainternet.net (yritin aluksi smtp.gmail.com)
Vast.ottava palvelin: imap.gmail.com
Postilaatikon tyyppi: IMAP4
Suojaus: ei käytössä

Näin se meni:
1. Ohjeet TV:ltä.
- Gmail asetukset
- Asetukset puhelimeen
-> Ei kunnolla alkanut toimimaan
2. Käynti DNA marketissa keskustassa
- Tulos: Myyjän mielestä puhelin on niin vanha, ettei siitä ole mihinkään. Pitää olla 3g, että pelittää sähköposti
3. Selailua netissä
- Sain toimimaan 1. suuntaisesti
4. Soitto DNA myyntipalveluun, sinne mistä olin liittymän ostanut
- Käskivät laitta kysymyksen matkapuhelinfoorumille nettiin
- Sanoin sitten, että eikö teillä kukaan tiedä tällaisista asioista
-> Ohjattiin asiakaspalveluun
5. Soitto asiakaspalveluun
- Sieltä ohjaus tekniseen tukeen
- Lähetys alkoi toimimaan, mutta sähköpostin luku epäonnistui
6. Hoksasin muodostaa 2 eri postilaatikkoa lähetystä ja lukua varten. Nyt toimii!

Poistuos taas (Fedja)

Mää poistun palstalta nyt kahdeksi viikoksi, että saan keskityttyä saattamaan tuon eduskuntahomman johonkin vaiheeseen. Voikaatte siis mahdollisimman hyvin. Yhtä hyvin vähintään kuin minä :<. Tai toivottavasti voitte paremmin kuin nyt, kun taas tavataan. Jos mua näkyy täällä ennen 2 viikon päästä sunnuntaita 8.3, niin saatte antaa satikutia ja selkäsaunaa ja teidän pitää häätää mut kovalla tohinalla pois täältä.

TV, otatko pois jakelun kommenteista mun sähköpostiin. En löytänyt miten sen itse saisi pois päältä. Että ei tule mulle liikaa ärsykkeitä tulla blogia lukemaan.