Olin tuona kesänä, kun kyseistä uutuutta keksittiin, ko. putiikissa duunissa. Joka helvetin aamu lähdin Mannerheimintie 146:sta uljaalla valkoisella ratsulla (ei ollut WBB vielä, vaan Mazda323, vm. 89, edelleen pelittää!) kohti Sipoon maaseutua. Aina sama juttu, kurvasin Kuusitieltä ekoista valoista Manskulle, enkä koskaan ehtinyt vihreällä aallolla Rokki-Mäkille, mistä sitten pääsi Nordensjöldinkatua kohti Itää. Välillä yritin ajaa jopa 80 km/h (rajoitus 40;) mutta aina joissain valoissa kökittiin. Ärsyttävää, koska matka-aika Söderkullaan tuplaantui tuon vajaan kilometrin liikennevalopätkän takia.
Oih, tuo oli hieno kesä! Lähdettiin silloisen siippani kanssa ex-tempore Hesaan. Tai siis hän lähti, ja minä menin perässä yhdessä kun asuttiin tuolloin. Sain kolme työpaikkaa neljästä hakemastani ja valitsin Ingmannin, koska siellä oli helpoin jobi, ja saatoin tehdä oman firman hommia rennon duunin ohessa.
Miehelläni asiat oli toisin. Hän oli itselleen täysin uudessa tehtävässä (hiton vaativassa sellaisessa) ja kyseenalaisella perehdytyksellä (ja palkalla työn vaativuuteen nähden!). Muistan niin elävästi, kuinka häntä enimmäkseen vitutti lähteä stressaavaan duuniin pankkimaailmaan joka helvetin aamu spåralla puku päällä kesähelteellä. No, mies onkin nyt ihan eri alalla. Ja eri mies muutenkin.
Meitsi puolestaan rallatteli Sipooseen Mazdan rämällä silloin, kun ehti. Mulla oli kevyt 2 tunnin liukuma - siis ihan laillisesti. Lisäksi työsopparissa luki, että sain tehdä kuvauksia, jos semmoisia sattui tulemaan. Kesällä niitä harvemmin yleensä on, mutta tuolloin taisin tehdä ainakin 10 keikkaa.
Tuona kesänä käytiin biitsillä kerran, vaikka hellettä piisas lähes joka päivälle. Kumpaakin kai stressasi asua saasteisen Manskun varrella, 'vieraassa' kaupungissa, ettei tehty muuta, paitsi töitä ja vittuiltiin toisillemme. ;) Jäi tuolta kesältä hyviäkin muistoja. Kävin mm. koko kesän ilmaisilla golftunneilla, joita Hiekkaharjun kentällä tapaamani nuori mies ystävällisesti antoi. ;)
Myös muutto takaisin Tampereelle oli ikimuistoinen.Tungin Mazdan niin täyteen tavaraa, että kun takaluukku avattiin Hyvinkään ABC:llä, sieltä tippui printteri ja lakanat suoraan parkkikselle. Samoin mieheni piti päästää minut pois etupenkiltä, kun olin pakannut syliini mm. lehtitelineet, roskiksen ja ompelukoneen, kun ei ne mahtunut muuallekaan. Siinä sujuvasti olivat rintakehän ja tuulilasin välissä. Ei paljon ollut kolareihin varaa, tai ois ollut ompelukoneen neulat ja lehtitelineen kehikot sydämessä.
Jaa, niin, asiaan!Olennaisempaa kuin asumisemme Hesassa, on kuitenkin tietää, kuka laittoi Dominot Ehrmannin rahkaan?
Vaikea arvata...
Tahdonvoimaa tietenkin. Pitkästä aikaa tuntui silti, että söisi jotain muuta kuin hapanta valkoista paskaa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti