Ei auta, kun liikutella nuppia ja tehdä harjoitteita. Maanantaina, ja ylipäänsä ensi viikolla, meen väkisin altaalle, vaikka hermosto sanois mitä. Ihan pakko saada tonne yläniskaan liikettä tai tulee kuolema. Voi se nytkin tulla. Onkohan kukaan kuollut siihen, ettei veri kierrä päähän sidekudosarven takia?
No, onhan täs nyt oltukin jalkeilla kiitettävästi, joten ei ihme, että heti alkaa oireileen. Piti olla lepopäivä tänään, mutta frendi tule käymään, niin eihän sitä malttanut.
Ei voi sanoa kuin, että paskat syvät lihakset ja perkeleen pinnalliset revähtäneet lihaksen paskat. Kävelin himassa LENKKAREILLA 3 päivää ja niska on ihan lysyssä. Sen oikein tuntee, kuinka lähtee heti jumittaan. Mut nyt se on kyllä semmosta sidekudosjumissa-painaa-kalvoja -jumitusta, ei neuraalikudosjumitusta. Puoli voittoa sekin kai.
Herää kysymys, milloin on niin paljon voimaa, että pystyy kantaan päätänsä 24/7? Pitkä, kivinen tie eessä yhden onnettoman kaatumisen jälkeen... Ei helvetti voi olla mun tuuria. EIII!!!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti