C7 on taas ihan lysyssä, ja korvat ja se ei tykkää kommunikoida yhteen. Alempi vetäisi ylemmän heti jumiin, kun istuin aamupalalla. Ei tajua, mitä ton kanssa pitäis tehdä. Kai se sit alkaa pelittää, kun sinne joskus saa tukea. Jotenkin tuntuu siltä, että noi kaksi lähes yhteen sulautunutta nikamaa pitäis saada erikseen, suoraksi, niin ranka ja ydin vois alkaa toimi niinkuin pitää. Ehkä ne kovalla työllä siitä oikenee. Tai sitten ei, koska se kyttyrä on rakenteellinen viba. Äitiltä ja siskolta löytyy myös.
Jaahas, mitäs tekis tänään? Olisi kaverin synttärit, muttei ole kuntoa eikä halua mennä sinne. Muuten ois voinutkin piipahtaa, mutta ne järkätään semmoisessa raflassa, missä on kovat penkit ja ei viittis oman tyynyn kanssa lähteä. Tosin se tulee olemaan arkipäivää joskus, koska ei sitä jokapaikassa ole pehmeitä istuimia.
Siistii, saa aina small-talkin aiheen! ;) Oikein kätevä aloitus vaikka paltsuissa:
'Älkää ihmetelkö, laitan tän tyynyn penkille, kun muuten en voi istua. Jaa miksi? No, kaaduin kerran ja sain selkäydinvamman. Jaa miten se liittyy niskaan? Pitkä tarina. Ihmisen selkäydin... Plaah, plaah, plaah, kalvot... Hermojuuret... Oho, nytkö meidän palaveriaika loppui? Tuliko kaupat?'.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti