Muutenkin on hermostosta samanlainen olo kuin syyskuussa ennen kuin nämä ihmeelliset kokovartalojumitukset ja muut alkoi. Oonko mä nyt paranemassa siitä viimeisimmästä yläniskatöyssystä vai onko mun kunto laskemassa? 'Anna mulle ne vastaukset', laulais Irina. Ja mä toivon samaa... Hitto, mä pelkään jo valmiiksi huomista. Uskaltaakohan sitä edes herätä enää?
torstai 26. helmikuuta 2009
Minä olen hukassa (Tahdonvoimaa)
Isossa pahassa susihukassa. Oikeasti. En pysy kehoni perässä. Mitä nyt tehdään, kun selkä putoaa matkalle!? Koin tuon tunteen viimeksi Valintatalossa syys-lokakuussa 08, kun vielä aktiivisesti koitin käydä ulkona. Se tuli tosta C7:sta. Entä miksi kasvot puutuu tasaisen varmasti oikealta, vaikka C0 on oikeassa asennossa? Tuokin oli jo poissa pitkään. Korvat ei soi - outoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Niin, kun voiskin sen tietää, miksi keho käyttäytyy niin ihmeellisesti...
Käyt läpi samoja tuntemuksia kuin syksyllä ja jotenkin tuntuu siltä että ne läpi käytyäsi paranemis prosessi alkaa mennä eteenpäin. Täytyy vaan mennä pohjan kautta, joka on tosi kurjaa sinulle rakas Tahdonvoimaa.
Lähetä kommentti