Sitähän se eilinen vointi taisi enimmäkseen olla. :/ Tänään on alaselkä melko kipeä ja varsinkin nivelet ihme jökissä. Oon jo tässä vaiheessa vetänyt Miranaxia periaatteessa vuorokauden maksimiannoksen ja edelleen puskee kipu läpi. Tosin tää on nyt vielä ihan siedettävää, kun lääke selkeesti vaikuttaa. Kattellaan illemmasti kuinka plikan käy. Mutta pää ei oo kyllä edelleenkään kipee, se on plussaa. Nää muut onkin tutumpaa kauraa, niin ei friikauta samalla tavoin.
Koko ajan muuten huomaan hakeutuvani johonkin sikiöasennon tyyliseen tässä tuolilla. Sitten havahdun tilanteeseen ja suoristan rangan. Fyssarien mielestä se on joku alitajuinen keino suojella omaa kroppaa. Tai siis selkää tässä tapauksessa...
Huh. Saas tosiaan nähä mikä tilanne on illalla, kun Miranaxin vaikutukset lakkaa ja tässä pitäis kuitenkin monen monta tuntia pystyä tekeen töitä ja kotiaskareita. Puuh. Varmaan olis fiksua jättää suosiolla ainakin ton kajarin peukalointi huomiselle.
tiistai 24. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
6 kommenttia:
Voi kumpa tähän huimaukseenkin olisi joku lääke. Mutta ei. Lääke on syvät lihakset ja aika. Just... pääkin on taas niin jumissa, että kun selviän huomenna fyssarille, niin halleluujaa... Ei ookaan vähään aikaan menty näin pöhnässä sinne. Tuskin taas muistan käyneenikään siellä, kun tuntuu, ettei veri kierrä päähän.
Just puhuttiin Fedjan kanssa tosta sikiöasennosta. Samanlaisia selityksiä oli saanut neuropsykologilta ko. asennosta. Eli luontainen turva-asento "paluu" lapsuuteen.
Joo. Ei sille voi mitään, kyllä se sikiöasento vaan tuntuu turvallisimmalta. :D
Joo-o. Kuten oonkin todennut, kipu on vaan kipua ja sitä saa sentään lääkkeillä turrutettua. Teillä muilla setit on jotain ihan muuta. Siks mun osallistuminen täällä kirjotteluun on vähän kyseenalaista...
Noo, en mä nyt tiedä, onko kipukaan sen kivempaa... Hirveetä se on sekin. Mutta jos saisin valita, niin nyt kyllä ottaisin kivun ja antaisin huimauksen pois. Toisaalta, jos se kipukin on tosi kovaa, niin yhtä lailla se invalidisoi ihmisen kotiinsa kuin huimauskin. Jokaisella omat oireensa, ja just ne tuntuu aina pahimmilta. Kyllä sitä välillä miettii itsekin, että mitä sitä valittaa, kun toisilla on niskavamman lisäksi vielä aivovammaa, TOSsia ja kaikennäköistä muutakin, mutta kummasti helpottaa, kun avautuu... Ei kai sillä avautumisen syyllä ole niin väliä. Hitto, jossei huomenna saada päätä auki, niin sitten tiedä, mitä tapahtuu. Varmaaan kuristan hoitajan. Ei pitäis, eihän noita ihan joka kulmalla ole...
Hitto, kun noi kommentitkin tulee välillä tuplana... ;) Siks mää niitä poistelen, jos joku on ihmetellyt...
Lähetä kommentti