Viikonloppukuulumiset (Tahdonvoimaa)

Terveisiä vaan sateisesta Mansesta. Taas on tylsä päivä kääntymässä iltaan. Huh, onneksi. Hirveetä elää elämäänsä niin, että toivoo ajan kuluvan, eikä oikein osaa nauttia tai iloita mistään. Elämä lipuu ohi päivä toisensa jälkeen, eikä osaa enää edes murehtia sitä. Tarpeeksi kyyniseksi kun tulee, niin kaikki on ihan sama. Sitä vaan tottuu kohtaloonsa, avuttomuus opitaan.

En edes tiedä, miksi toivon ajan kuluvan. Eihän se mitään uutta tuo. Jotkut puhuvat uudesta vuodesta mutta itselleni sillä ei ole merkitystä. Sama shitti jatkuu mutta kalenteriin kirjoitetaan 2009. Kauhea ajatus, että 4 kuukauden päästä on mennyt vuosi kaatumisesta ja olen tässä kunnossa. Ei ole ihan mennyt suunnitelmien mukaan paraneminen. Alun perin päätin, että jos en ole jouluna terve, en edes jatka tätä paskaa elämääni. Mutta fyssari oli sitä mieltä, että ennen kuin 12 kuukautta on mennyt, ei kannata asettaa mitään ultimatumeita. Niinpä sitten katson seuraavat 4 kuukautta, mihin suuntaan tämä menee. Kun pääsis nyt vaan treenaamaan, niin tästä voisi selvitäkin voittajana mutta minkäs teet, kun toi nuppi ei halua yhteistyötä.

Vähän aikaa kerrallaan (20 min) olen koittanut tänäänkin olla ylhäällä mutta edelleen se heittää paineen päälaelle ja ohimoille - enemmän oikealle. Takaraivo on suht ok piikin jäljeltä. Mutta jostain toi pää on suuttunut. Tiedä sitten, olisiko siellä joku hermo pinteessä, kun paineen tunne on koko ajan tossa yhdessä ja samassa kohtaa. Lepuutetaan vielä huominen ja mietitään sitten maanantaina lekurin kanssa, mitä tehdään, jos pää ei tokene.

Toistelen itselleni lääkärin sanoja: "Sitä mahdollisuutta ei ole, että pää jää sementtipalloksi tai että sinä et parane. Vaaditaan vaan kärsivällisyyttä. Mutta et ole toivoton tapaus, päin vastoin". Ja perään katse, joka kertoi "ja-koska-me-olemme-Suomen-parhaita-näissä-asioissa"... ;)

Jaahas, nyt lehtien kimppuun. Ois Ekonomi, M&M, viime viikon Kauppalehdet, Me Naiset x 4, Yrittänainen yms. Mistähän aloittaisi?

Fedjan monikulttuurikeskustelua jatkaen (Tahdonvoimaa)

Kuunnelkaa nyt, mitä Suomessa laulettiin 80-luvulla. Ja kansanedustaja vielä... Liekö halunnut unohtaa tämän biisin, jota muinoin esitti? On tossa jotain hauskaakin... ;) Mutta kuunnelkaa noita alkuspiikkejä... Onko noi oikeasti Alatalon suusta?

Sen sijaan oikeasti suurenmoisen äänen ja tarinan kerronnan omaava nigerilaissyntyinen artisti Ayo löytyy täältä.

Lahdessa taas (Musti)

Kylläpä meni nopeasti tuo Mansen reissu, sillon se menee kun on itteään parempaa seuraa. Ja nyt oli, kun sekä Lady in pink että Tahdonvoimaa olivat vieressäni.
Tein makaronilaatikkoa ja paistoin joulutorttuja ja hyvin näytti kaupaksi menevän ja ennen pois lähtöä poikkesin Tammelan torilla hakemassa miehelle Tapolan kuuluisaa mustaa makkaraa. Edellis kerroilla koju on aina mennyt nenäni edestä kiinni, nyt sentään jäi kokonaista 5 minsaa aikaa asioida.
Kaikki ketkä minut tuntevat tietävät että tykkään älyttömästi ajaa autolla, ajan vaikka maailman ääriin, jos vaan joku kertoo miten sinne mennään. Siis suuntavaistoni on todella huono, karttaa en kerkiä katsoon, navigaattoria en omista, joten tarvin aina jonkun kartturin vierelleni. Tämän viikon aikana tein kuitenkin uuden aluevaltauksen, osasin ajaa eksymättä Yliopistolle ja Koskikeskukseen, älkää kysykö mikä oli lähtöpiste.
Nyt möllistelen täällä kotona, mies lähti taas yöksi duuniin ja niiinpä lohduttaudun juomalla paljon kahvia ja ahmimalla suklaakonvehdit, jotka piti säästää joulupukin konttiin. Toiset kaksi jaoin tyttärille... Ei voi mitään kun makean himo yllättää, siellä ne olivat takakontissa kun kurottauduin ottamaan pissapojan nestettä ja kiusaus oli liian suuri, meille kaikille...
Eipä muuta tällä kertaa, toisella kertaa taas enemmän.

Kuinka herkkiä sitä ollaankaan... (Lady in Pink)

Hmmm... Olipa mielenkiintoinen junareissu. Tulin siis hoidoista Tampereelta takasin kotiin Helsinkiin ja totesin, että helvetti että ihminen voi olla herkkis. Ei siinä mitään että niska painuu kasaan ja hermosto rupeaa oikuttelemaan kun on liikaa liikkeessä ja rasittaa itseään, mutta se voi painua kasaan myös paljon muusta - kuten tästä...

Sain junasta paikan, jossa joutuu istumaan kasvotusten toisen kanssa (argh.. vihaan niitä paikkoja) no, mun tuurilla sain viereeni miehen, joka oli aivan kännissä ja täynnä natsisymboleja sekä luultavasti pöllittyjä kultakoruja. Päällä tietenkin maastokuvioiset houset ja vanha rikkinäinen t-paita ja repaleinen pilottitakki.. mies veti heti siinä alkutöikseen puolikkaan pullon salmaria ja korkkas tunnin sisällä myös kossupullon..
no, minähän siinä sitten yritin ottaa sellasen ilmeen, ettei mies vahingossakaan yrittäisi ottaa muhun minkäänlaista kontaktia ja vaistomaisesti nojasin enemmän omaan penkkiini ja asettelin jalat niin, etten joutuisi lähikontaktiin tyypin kanssa (välimatkaa oli tosiaan vaan se 40cm) No, tämän eristäytymisoperaation tuloksen huomasin Helsingin rautatieasemalla kun yritin tehdä lähtöä.. kaikki paikat oli menny täysin jumiin ja niska painunut kasaan vain siitä että olin ärsyyntynyt tuosta miehestä ja jännittäny sen läsnäoloa ja näin ollen huomaamattani tunkenut itseni pahaan asentoon koko matkan ajaksi.. ei luoja. Siinä sitten kattelin ulos ja mietin että missäs sitä ollaan ku pää oli kuin haminan kaupunki..

että älä jännitä itseäsi vaikka vastapuolella olisi minkälainen raiskaaja-tappaja-alkoholisti-pedofiili-narkkari koska hermostohan hepaa siitä totaalisesti...

Jotain hyvääkin (Tahdonvoimaa)

Ainakin tasapaino paranee joka päivä ja C6 pysyy kurissa... Eli pystyy istumaan. Jesh. Nyt vittu kun keksitään vielä jotain tolle pollalle, niin alkaa taas näkyä toivon kipinä. Pieni mutta kuitenkin.

Ei ollut pitkä ilo (Tahdonvoimaa)

Nyt taas tutusti painaa ohimot ja päälaki. Takaraivo on onneksi parempi, niin on yksi asento, jossa pystyy olemaan, selällään. Kai se tulee nyt vaihteeksi tuolta C2-tasolta. On tämä kyllä niin epätoivoista. Kun yksi oire menee, toinen tulee tilalle. Ja silloin asiat on huonosti, kun lepokaan ei auta.

Tuntuu ihan siltä, että hermo, joka hermottaa ohimon, päälaen ja takaraivon olisi vuorostaan pinteessä. Onko se sit nervus occipitalis minor? En tiedä, kun en ole alalla... Ei auta, kun sitkeillä viikonloppu makuullaan ja soittaa sit fyssarille maanantaina ja kysyä, että mitäs nyt. Lissää piikkiä korvien tasolle, kiitos! Onneksi toi klotriptyl auttaa puristukseen. :)

Koukussa Tajunnanvirtaan (Tahdonvoimaa)

Kiitos sisko rakas. Teit niin virheen mun paranemisen kannalta, kun vinkkasit tästä pelistä. Ja jos Fedjan lähteeseen on luottaminen, niin yksi Google-haku tuhla energiaa enemmän kuin tunnin hehkulampun polttaminen, ja Kuukkeli on kovassa käytössä. Voihan skögä. Taidan pistää pelin kiinni ennen kuin täysin addiktoidun.

Mutta jos joku muu haluaa pelata, löytyypi täältä. Ideana on siis keksiä laatikoihin sopivat mielleyhtymät. Kun saat ylä- tai ala- ta vasempaan- tai oikeaan reunaan sanan, pääset myös liikkumaan oransseissa laatikoissa eri suuntiin. Näin pelikenttä laajenee koko ajan...

Kun päästä kuului ping (Tahdonvoimaa)

Saas nähdä, mitä tuo epämääräinen ping, joka kuului päästä, oikein tarkoitti. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin se oli C0 ja huomenna on taas sama tilanne kuin eilen. Kysyinkin eilen lääkäriltäkin, mikä tota C0:aa vaivaa ja hän oli sitä mieltä, että ihan puhtaasti tukiepätasapaino.

Nivel on yliliikkivuuden ja parin trauman jäljiltä löysä ja oikeen puolen lihakset on paskat, niin siellä ei ole mitään, mikä sitä tukis. Siksi se lipuu niin helposti virheasentoon. Mutta magneetissa olisi näkynyt, mikä se siinä välilevyssä/nivelessä/ligamentissa olisi ollut jotain suurempaa häikkää.

Taas yritetään mennä (Tahdonvoimaa)

Ainakin nyt tuntuis siltä, että piikistä oli apua. Nuppi ei ole sementtipallo ja istuskelin tuossa pöydän ääressä tunteroisen. Ei ainakaan yläniskaa heti ei jakittanut. Sen sijaan korvat vetää lukkoon/paineistuu. Mutta niinhän se mulla meneekin, että jompi kumpi. Täytyy taas hetki maata ja vääntäytyä sitten taas ylös.

Hermosto ei separoinut, vaikka tein kaulan koukistajat, istuskelin soffalla hetken, vedin ojentajat ja puhaltelin resonaattori-putkella pään kalvoja auki. Se putki on kyllä tehokas. Onneksi on tullut säilytettyä tuo vanha.

Niitä kun ei saa mistään muualta kuin tilaamalla netistä jostain hevon peestä kiskurihintaan ja puheterapeuteilta tietty. Apteekit ei myy. Ne ei tiennyt, mikä se on, kun sisko oli käynyt kysymässä. ;)

Nyt tuntuis piikki auttavan (Tahdonvoimaa)

Nyt ainakin tuntuis piikki auttavan niskaan. Mutta huomenna sen vaikutuksen sitten huomaa kunnolla. Tästä päivästä aktivoidun taas altaalle ja pystyy, kun vaan säryt saadaan kuosiin. Ja tammikuusta täytyisi yrittää taas palata hommiin. Eiköhän niska silloin jo ala kestää koneella istumista.

Jos tästä sairastelusta jotain hyvää halua hakea, niin olen tuottanut 8 kuukaudessa n. 20 artikkelia puhelimella. Suurin osa on ammatillisia juttuja. Nyt on mitä myydä ja millä tehdä PR:ää. Olen ylpeä itsestäni, vaikka rintarankani ei diggaa puhelimella tai läppärillä vaakatasossa kirjoittamisesta. Tammikuusta alan taas raa'asti istua koneella.

Apteekissa (Tahdonvoimaa)

Jos tässä päivässä jotain hyvää on, niin kävinpähän ihan itse apteekissa lääkärin jälkeen. Luonnollisessa siellä, missä on se komein nuori farmaseutti. Ei ole vähän aikaan tullut liikuttua ihmisten ilmoilla, kun ei vaan ole pystynyt. Nyt sitten täytyy uudelleen aktivoitua altaalle ja pihalle, kun vaan nupin säryt pois. Pieni huimaus ei mua haittaa mutta särky haittaa, kun joka askeleella meinaa pää räjähtää.

Voi saatanan saatana (Tahdonvoimaa)

Nyt kun yläniska pamahti auki, niin korvat heitti tukkoon. Ja kun hartsut ei ole kipeet, niin lantio tiksas.

Ja vituttaa yli kaiken, kun kuulen omat (no, kenenkäs muunkaan??) sydämen äänet korvissa. Varmaan verenpaine jotain 200. Eikä ihme tällä stressillä.

Sanoinkin tänään lekurille, että mua ei tämä retkahdusvamma tapa mutta saan sydänkohtauksen stressin takia. Ja samaan hengenvetoon ilmoitin, että uusippas mulle 100 Klotriptyliä ja Buranaa, kun nyt tässä ollaan...

Lopuksi kyllä halasin sitten lekuria ja kiitin hyvästä hoidosta, tsempistä ja toivotin joulut. Joudun tosin ennen joulua varmaan vielä kyseleen kriisiaikaa fyssarilta...

Fedjan tekstiin kommenttina: epätoivo, vitutus ja paskassa rämpiminen kuvaavat tämän vaivan kuntoutusta parhaiten. Mutta täytyy vaan parhaansa mukaan yrittää olla ajattelematta, kuinka perseestä elämä on nyt ja toivoa, ettei ainakaan alemmas enää voi päästä.

Söin just vitutukseen 5 joulutorttua, vaikka tiedän, että maha ottaa itteensä. Ja 2 Burana Slow 800 mg:sta ja 2 Klotriptyliä...

Ei tava flunssa (Fedja)

Joo. Ei tää ihan tavallinen flunssa ole. Nyt ei enää oikein tuu jätettä ulos ja paksusuoli tuntuu kipeältä koko matkaltaan. Nyt on sitten kiva,kiva suuoireitakin, punaisia valkoisella rajattuja alueita. Ja nuo alueet kielessä pahenee, kun syö sokrua tai tänään 1 gluteenittoman näkkärin (hiilihydraatteja oikeastaan melkein vaan sisältävän)

Eilen hokasin, että mullahan on niskan ja hartioitten niskan lihaksisto tulehtunut. Laitoin Atrogel:iä pari kertaa ja siitä oli selvää apua. Jatkoin geelin iskemistä niskaan tänään. Niskassa ja hartioissa iho kosketusarka ja kuuma.

Pääsen huomenna kinesiologille. Toivottavasti jotakin helpotusta tähän olotilaan löytyy sieltä. No, jos en apua saa, saanhan ainakin sanoa jollekin ihmiselle kuinka paskaa ja epätoivoista tää homma on.

Tulin vihaiseksi, kun luin tuon Huittisen jutun. Päätin sitten kyllä, että turhaa heitän energiani vihaamiseen. Pitää keskittää se johonkin muuhun. Vaikka positiivisiin mielikuviin.
- Terve, voimakas, tyytyväinen, onnellinen Fedja -

Piikillä (Tahdonvoimaa)

Nyt on yläniska piikitetty. Tänään on kipeä mutta huomenna pitäis olla ok. Kortisoni-puudutetta törkättiin. Eikä edes sattunut, vaikka ylimpään nikamaväliin iskettiin. Samoin käytiin nikama kerrallaan niskan liikkuvuus ja kipupisteet läpi. Mystinen juttu, että juuri mihinkään ei satu mutta niska ei myöskään halunnut liikkua. Heti kun pääsin lekurin odotushuoneeseen, se iski koko rangan aivan tukkoon. Aamulla vielä pää kääntyi hienosti. Mutta noin se herkkä hermosto reagoi. Kun tietää, että tutkitaan, se pistää 'parastaan'.

Kysyin lekurilta ennustetta mutta sain yllättävän vastaukse siihen perinteisiin 'vaikea sanoa, nämä ovat niin yksilöllisiä'. Ennuste meni jotenkin näin:
'Olet parantanut tosi hienosti, kun yleensä retkahdusvammapotilaat ei pysty/saa treenata ollenkaan ekaan 4-5 kuukauteen ja sä pystyt jo vähän kävelemäänkin. Ja näkeehän sen sun kävelystäkin, että kannat jo niskaasi paljon varmemmin. Mutta paljon sieltä vielä puuttuu stuffia'.

Just.

'Tämän kuntoutus vaan vaatii kärsivällisyyttä (ja tiedän-ettei-sinulla-ole-sitä -katse minuun;) mutta ei ole vaihtoehtoa, ettetkö paranisi tästä. Eihän?'.

Sitten juteltiin 25 minuuttia siitä, mitä tapahtuu, kun saa retkahdusvamman ja miten se kuntoutetaan - TAAS. Lopuksi penäsin vastauksen kysymykseen, olenko toivoton tapaus.

'Et'.

Autonomisen- ja kipuhermoston ehdoilla syvät lihakset vahvistaen ja ajan kanssa. Jotain hän selitti hermosäikeiden ja kipureseptoreiden moninkertaistumisesta ja välittäjäainetasapainon sekoamisesta ja tietty lihasten revähtämisestä. Hermojuuret säikähtää kovaa äkillistä venytystä ja vähitellen palautuu normaalitilaansa ja tuo hermoreseptoreiden ja välittäjäaineiden määrä hiljalleen palautuu normaaliksi ja autonomisen- ja kipuhermoston yliaktiviteetti lakkaa. Mutta jostain syystä niin ei aina tapahdu mutta miksi, kukaan ei tiedä.

Tiesittekö, että MRI-kuvissa näkyy vaan 1,5 mm:n kokoiset hermotupet, eikä niistäkään voi sanoa yhtään mitään kuvan perusteella. Mutta sen sijaan kaikki suuremmat ligamenttirepeämät ja välilevyvammat pitäisi aina nähdä, pitkänkin ajan jälkeen, jos on kuvattu oikein ja leku osaa tulkita kuvia.

Semmosta tänään. Saas nähdä huomenna, millainen on olo, kun tänään käänneltiin rankaa vaiks mihin. En ole taivuttanut päätä taaksepäin 8 kuukauteen. Tulihan sekin kokeiltua tänään. Ei ollut kiva tunne, kun keho karkas alta.

Huittinen ja retkahdusvamma (Fedja)

Käsitys niskan retkahdusvammasta vuodelta 1995.
Duodecim
1995;111(17):1700
Veli Matti Huittinen

Jutussa asenne on melkein yhtä tämän hetkisen terveydenhuoltojärjestelmän asenteen kanssa. Tämä juttu on osa Whiplash-vamman kiisteltyä historiaa. Kiistely jatkuu nykyään samanmoisena.

TIETEELLINEN NÄYTTÖ. Kaiken A ja O. Amen.

Siinä sitä vallan käyttöä kerrakseen. Ihmisen puhe on piipitystä tieteellisen julkaisun rinnalla. Eikä ihmisen kokemuksella ole merkitystä, jos sitä ei voi tieteellisesti todistaa. Eikö tuo tieteelliseen näyttöön jämähtänyt lääketiede tajua omaa tietämättömyyttään ja tyhmyyttään. Siihen, että tämänhetkisen tietämyksen ulkopuolella on 99% kehon toiminnasta. Ei vissiin.

Tuttu on töissä toimintaterapeuttina. Kertoi nykyisestä lääkärivallasta. Kuinka lääkäri koettuaan itsensä uhatuksi ojentaa toimintaterapeuttia potilaan edessä, kun toimintaterapeutti oli aikaisemmin vahingossa uteliaisuuttaan kyseenalaistanut lääkärin hoitomenetelmän. Toimintaterapeutti sanoi, että hyviä lääkäreitäkin on. Sellaisia, jotka tajuavat oman ja tieteen rajallisuuden. Kysyin montako sellaista hän on yliopistosairaalassa tavannut. "Muutaman" , kuului hänen vastauksensa. Kysyin montako lääkäriä hän on yleensä yliopistosairaalassa tavannut. Vastaus: "Satoja."

Olisi suorastaan mahtavaa päästä Veli Matti Huittisen hoitoon. Hän passittaisi minut suoraan psykiatriselle osastolle, luultavasti. Tai pumppaisi täyteen mielialalääkkeitä.

Rytmissä (Tahdonvoimaa)

Enpäs muista, milloin olisin ollut hereillä jo klo 8. No, täytyy yrittää mennä takas nukkuun. Tuli taas valvottua kolmeen, kun ei nukuttanut. Se on niin paha, kun ei voi olla selällään tai kyljellään, niin milläs nukut? Jatkuvaa pyörimistä, juomassa käymistä ja päänsärkyä.

Lady in Pink lähtee vielä kouluun tunniksi. Sitäkin on oksettanut kohta 2 viikkoa. Ei auttanut fyssari. Jos se viel jatkuu, niin LIP:n suurimmat fantasiat toteutuu ja hän saa putkea sekä ylä- että alapäähän. Täytyyhän se tutkia. Keliakit ja laktoosi-intoleranssitkin pitäis sulkea pois mutta ruumis ei piere, kun perse on jäässä, sanois mummovainaa. Se ensimmäisenä vainaa niistä. Eli suomeksi: jossei ole rahaa, niin vaikea tehdä mitään.

Jos oliskin edes euroja antaa siskolle mutta kun omakin itsekin ollaan syvässä taloudellisessa taantumassa, ja varmaan ensi vuonna lamassa, niinkuin Suomen valtiokin, niin ei voi auttaa.

Ayo laulaa: Help is coming if you believe. Tähän voin todeta, että ja kattia kans. Ei ole paljon oikeudenmukaisuutta, avunantoa ja helppiä herunut. Siksipä aionkin kääntyä buddhalaisuuteen. Helvetti soikoon, maksan kiltilti kirkollisveroa jo kymmenettä vuotta ja mitään ei ole tullut takaisinpäin. Pelkkää kipua, paskaa ja kärsimystä aina jollakin meidän perheestä.

Ainoa hyvä asia viimeiseen 8 kuukauteen on se, että äiti sai työn, johon ei varmaan halua edes mennä, kun sillä on kaksi toimintakyvytöntä AIKUISTA lasta hoidettavana. Hah, oikeastaan neljä, koska onhan meillä veli ja iskäkin. ;) No, niillä sentään fysiikka toimii.

Mutta me pärjätään kyllä Lady in Pinkin kanssa (ollaanhan tähänkin asti kiduttu suurella taidolla) ja pidetään huoli, että se ottaa pestin. :)

Tämä paskassa kävely on jo niin tuttu juttu, ettei tässä mitään ihmeellistä ole. Sitten vasta alkaa oikea helvetti, kun tajuaa, ettei tilillä ole penniäkään, tulee lama, firma menee konkurssiin ja ei ole saanut itseään kuntoon kevääksi, että voisi mennä duuniin.

Joo, mutta vielä siitä kirkosta eroamisesta. Sen verran muhun tarttui kauppiksesta tietoa, ettei paskaan kannata investoida, vaikka pitkäjänteisyyden pitäisi periaatteessa kannattaa. Siksi lienee aika sijoittaa jonnekin muualle, mistä saa jotain vastinetta rahoilleen. Tuskin tässä kukaan nyt 'nauttii' evankelisluterilaisista palveluistakaan, jollei ne tietty ole sitten hautajaiset, kun saa kohta stressin takia sydänkohtauksen, kun sairastelu vaan jatkuu ja jatkuu. Ei toikaan huono vaihtoehto kyllä olisi...

Mutta elättelen vielä ihan millin kokoista toivonripettä siitä, että paranen tästä, vaikka joka päivä ennuste huononee, kun oireilu pitenee.

Tänään onkin fysiatrin aika. Täytyy vuodattaa siellä kaikki ja tiedustella vähän ammattilaisen näkemystä asioihin -taas. Sanoo tosin samat jutut: nämä on yksilöllisiä ja 90 prosenttia paranee täysin. Ei voi antaa varmaa ennustetta.

Tropeista (Fedja)

Luontaistuotekaupasta :>. Anis ja fenkoli auttavat vatsan toimintaan. Mistä lie sen tiedon poiminut. Ja ne ovat myös hyvän makuisiakin.

Olen käynyt antioksidanttiklinikan lääkärillä 2003 ja funktionaalisen lääketieteen lääkärillä käsittämättömien vatsaongelmien takia 2005. Sieltä on jotakin tietoutta vitamiineistä tarttunut.

Mikäs siinä, jos vatsa kestää mitä tahansa ruokaa. Mulla ei enää kestä edes normaalia ruokaa. Ja olen allergisoitunut tosi monelle ruoka-aineelle. Nytkin ennen tätä tulehdustilaa suolisto oli 2vk ajan alkanut lamaantua koko ajan enemmän ja enemmän + pissa alkoi tulla liruuttamalla. Aivan kuin putket olisi turvoksissa ja neste ei pääse kunnolla tulemaan.

Tuon Lysiini-aminohappo vinkin Herbekseen sain, kun yritin viime vuonna etsiä netistä mikä minulla oikein on tän vamman lisäksi. Kun tajusin, ettei vamma oireile siten miten kroppa nyt ja viime vuoden alusta alkaen oireili. Silloin törmäsin CFS verkkoon. Siellä on hepuilla huimasti saman kaltaista oireilua, kuin mitä itsellä on noiden tulehdustilojen aikana ja muutenkin: brain fog, osalla painetta päässä, lähimuisti heikko, lihasvärinää ja -tärinää, lihasvoima heikko. Neurologisia oireita tyypillisesti henkilöillä, joilla yliliikkuvuuksia. Sinänsä mielenkiintoinen asia tuo viimeinen.

Fedjalle Tropeista (Tahdonvoimaa)

Mistä sä saat noita kaikkia troppeja? Munkin varmaan täytyisi vähän tarkistaa tota ruokavaliota, joka ei ole tällä hetkellä hirvittävän terveellinen. Limsaa, sipsiä ja kahvia, maksalaatikkoa. ;)

No niin, nyt on sitten kolme muijaa samassa kaksiossa. Voitte arvata, mikä pälätys täällä on käynnissä. Lady in Pink tuli just fyssarilta. Epäilyttävää, että hänellä on fritsua muistuttava jälki, joka kasvoi karvaa, keskellä kaulaa. Se osoittautuikin sitten kaulaliinan nukaksi, joka on jäänyt kiinni rikkoutuneeseen ihoon. Jeps, mutta fyssarin ohjeiden mukaan heitetään nyt puristavat rintsikat pois ja aletaan viettää äiti-tytär -laatuaikaa. Mitä se sitten onkaan.

Tropit (Fedja)

Pikkusen on hellittänyt.

Aloitin maanantaina Lysiini-aminohappokuurin. Lisäksi eilen seleeniä, sinkkiä, ubikinonia, D-vitamiinia. Varulta aloitin vitamiiniarsenaalin, että jos tämä ei ole tava flunssa, vaan joku muu. Mustaherukkajuomaa keittelin kanssa, jossa liotin kanelitankoa. Vieläkö olisi ollut tuoretta inkivääriä, niin olisi ollut hyvä troppi. Laitoin mustaherukkajuomaan fenkolin ja timjamin siemeniä. Oli tarkoitus laittaa aniksen siemeniä timjamin sijaan, mutta muistin vanhastaan, että kahta laitetaan ja erehdyin timjamiin. No, maku oli sitten vähän enemmän yskänlääkettä muistuttava, kuin aniksen kanssa.

Taas valveilla (Tahdonvoimaa)

Väsyttää niin pirusti mutta vielä valvotaan Mustin kanssa...

Sairasta!

Mut hei, niinhän me ollaan... ;)

Pompottaa (Tahdonvoimaa)

Hehee, jälleen uusi vaihe liikkumisessa. Nyt ei enää niin paljon upota tai vajota, vaan pompottaa. Yritin epätoivoisesti selittää tuota tunnetta viime kerralla fyssarille, kuinka rintarangan kiertoja tehdessä 'heittää' yhtäkkiä ylöspäin tai alaspäin. Ihan kuin hydrauliikkajärjestelmässä ois paine jakautunut epätasaisesti.

Tai just kävellessä yhtäkkiä saattaa lähteä maa jalkojen alta tai heittää ylöspäin. Vähän kun kulkisi sellaisilla vieterikengillä. Mutta fyssaripa heitti heti vastakysymyksen: 'Siis tarkoitat, että se siis pompottaa sua kävellessä?'. Niinpä! Juuri sitä. Miten hän sen tiesi taas? No, tiesi, kun on itse kokenut. Siksipä kommunikointi on niin helppoa.

Mutta on mulla niin helvetin herkkä hermosto, että voin tasan tarkkaan nimetä paikat, joissa on vielä vikaa. Kuvittelen itseni putkeksi, jossa on laavaa. Ja sen laavan pitäisi olla siinä putkessa tasaisesti. Mutta välillä laava pakkaantuu johonkin kohtaan - tohon C6:een, välillä ristiluuhun ja välillä päähän. Koskaan se ei ole tasaisesti, vaan tukoksen paikka vaihtelee ja muuttuu koko ajan. Mutta positiivista on se, että pystyn kuitenkin sanomaan tasan tarkkaan, missä kohtaa tuntuu oudolta. Ja toisaalta yhä vähemmän se kyllä pakkaantuukin. Mutta silti toi herkkyys on ihan hirveetä...

Etenkin kun välillä se laava muuttuu edelleen sementiksi, mitä ei sitten liikuta mikään. Sitähän se siis olikin ennen kuin siitä tuli edes laavaa - toisinaan. Mutta kyllä on ihmeellisiä tuntemuksia, kun on herkistyneet hermot. Kaikki noi häiriöt kävelyssä yms. on vaan tuntohäiriöitä. Eihän se mun keho oikeesti pompi tai vajoa mihinkään, vaan ne venähtäneet hermosolut ja vasta muodostumassa olevat nivelsiteet kertoo ihan mitä tahansa tietoa päälle mun asennosta. Mutta kyllä tässä joka päivä saa vannoa itselleen ja fyssarikin koko ajan mua muistuttaa, etten ole tulossa hulluksi tai kuvittele noita olotiloja.

Tutustumisen arvoinen (Fedja)

Nyt on kuunneltu Umayya Abu-Hannan (aikaisemmin sukunimi väärin) teos Sinut. 7h 41min.

Tutustumisen arvoinen. Suosittelen erittäin lämpimästi. Älykästä kerrontaa, huumoria ja teräviä havaintoja. Aion kuunnellta kirjailijan muutkin teokset.

Hermosto ärtynyt. Kun nauratti jotkut kohdat jälleen tänään tuosta kirjasta, niin hiki tuli heti. Nyt kun istun tässä, niin hikeä pukkaa. Ja kaikki vaan todennäköisesti viruksen aikaansaannosta. Kait se on niin, että taudit iskee sinne, missä on kropan heikoin kohta.

Illan tullen (Musti)

Täällä sitä taas ollaan Tampereen sydämessä, ulkona pimeää ja märkää. Sisällä lämmintä ja valoa.
Paistinpannulla tirisee makoisat tuoksut antava kana ja riisi kypsyy myös tuota pikaa. Olemme Tahdonvoiman kans puhuneet niin paljon, että ruuan tekokin on jäänyt näin myöhäseen iltaan. Mutta onhan tässä pitkä ilta aikaa ja otetaan yöstä lisää jatkoa. Huomenna tänne tulee puhuja lisää, sillä Lady in pink saapuu kaupunkiin, menee ensin hoitoa saamaan ja sen jälkeen suunnistaa tuttuun ja turvalliseen seuraamme.
Tämän päiväinen puhelinsoitto yllätti iloisesi, mutta toisaalta hämmensi perusteellisesti mielenrauhani. Reilun vuoden työttömyyden jälkeen, SAIN TYÖTÄ! Aloitan jo tammikuun alku päivinä ja täydellä tunti määrällä... Huh huh, totta kai olen iloinen kun reilusti yli viisikymppisenä tarjotaan vaka-varaisessa isossa yrityksessä paikkaa. Toisaalta on ollut niin mukava käydä Tahdonvoiman luona ja viipyä pidempään, nyt se ei ole niin usein mahdollista. Mutta totta kai tulen aina kun uudelta työltäni pääsen tänne Tampereen seudulle ilahduttamaan Tahdonvoimaa ja itseäni.
Nyt keittiöstä tulee niin herkulliset tuoksut, joten eikun syömään!

Tauti päällä (Fedja)

Kurkkukäheys tai kipu on kyllä tuttuja oireita tuossa kalvo-oireilussa. Kun venytelee kalvoja auki, saattaa seurata käheä kurkku. Tai sitten välillä sellaista, että kurkku menee tukkoon ja ei saa henkeä, kun jotenkin lihaksisto toimii väärin.

Täällä on tauti päällä. Mutta mikä tauti? Sängyn pohjalla ollaan ja sielläki olo karmea. Ei edelleenkään nuhaa tai kurkkuoireita. Yritin lähteä tänään kinesiologiseen hoitoon. Matkalla linkkupysäkille tuli niin heikko olo, että palasin sängyn pohjalle.

Kyllä täällä mietityttää, että mikä yhteys tuolla päässä on oikein auki, kun menee kaikki taudit heti tuonne kalvostoon ja hermostoon. Ja joku yhteyshän siellä on tähän ongelmaan, kun kalvojen löysätessä rapse kuuluu nenästä ihan pään ulkopuolellekin.

Päivystykseen ei jaksa mennä. Menin viime vuonna kolmesti, mutta kun tulehdusarvot ovat ok, niin ei sitten mitään. Virusinfektiota ei oteta edes huomioon. Aivokalvotulehduksen oireet ovat tosi rajut, joten se ei tule epäilyksen piiriin. Tosin itse tulin viime vuonna siihen tulokseen, että tämä on kuin lievä aivokalvontulehdus.

Vatsa muuttuu lähes toimimattomaksi myös.

Pitäis hommata joku laite, että voisi sängystä käyttää tietskaa, ettei tarvisi tässä tuolissa maata.

Ei tullut flunssa (Tahdonvoimaa)

Ei tullut oikeeta flunssaa. Kai kurkku otti vaan itteensä eilisestä käsittelystä. Korvasärkykin osoittautui käytäväperäiseksi, kun lampulla Mustin kanssa tutkittiin. Mä kävin mielessäni kaikki kallonpohjan halkeamat, likvorvuodot ja sun muut. Joo, nehän tuliskin 8 kuukauden viiveellä. ;) Ja etenkin kun kävin korvalekurilla myös kaatumisen jälkeen kuukausi.

No, fysiatri tsekkaa korvan mielenrauhan vuoksi joka tapauksessa, kun menen käymään siellä joulukuussa. Todennäköisesti korvakäytävä on vaan tulehtunut tosta sisäreunasta, kun takaraivon kalvoja on tasapainotettu mm. korvista vetämällä. No, Septidiniä ja Bacimyciniä kehiin.

Päässä on edelleen pieni 'potta' mutta on se jo parempi, kun ennen fyssaria. Varmaan huomenna on sitten vielä parempi. Yleensä CST:n vaikutus alkaa vasta 2-3 pvää sen jälkeen, kun hoito on tehty. Hermot ensin ärtyy mutta sit kun ne rauhoittuu, kunto lähtee kohoamaan. Huomenna olisi tarkoitus lähteä myös altaalle pitkästä aikaa. Katotaan, katotaan!

Firman pikkujoulutkin olisi 18.12. laivalla. Yhtiökumppani kainosti soitti ja kysyi, pääsenkö mukaan. No, en tietenkään pääse... Eipähän tartte laivalle lähteä enää ikinä, kun on huimannut viimeiset 8 kuukautta.

Kyllä voikin ihmisen elämä olla niin syvältä!

Nukuttaisipa (Fedja)

Periaatteessa flunssa, mutta ei siltikään.

Säryt ympäri kehoa kuin flunssassa. Kosketusherkkä iho. Mutta ei kurkkukipua tai nuhaa. Tällaisia nämä mun flunssat ilmeisesti on nykyään. Tauti menee heti tuonne hermostoon ja rupeaa jylläämään siellä hengitysteiden sijaan tai yskää tai nuhaa ei yleensä tule. Voi jopa tuntua hengitysteissä, että olisi flunssa tulossa, mutta siihen se jää. Niska jäykkä ja niska + hartiat oudon tuntoiset. Viiltokivut lisääntyny käsiin ja jalkoihin. Oksettaa, kun on pystyssä. Syke noussu. Jalat ihan kummallisen tuntoiset. Ei jaksa eikä pysty jumppaamaan.
- Nyt on yö. Ei kyllä edes tarvitse jumpata :>.

Umayya:n kirjassa rasismi esiintyy siellä missä sitä ei olettaisi. Radiojuontajaksi pääsee, mutta TV ruudun toimittajaksi ei. Tai jos on ollut ruudussa asiantuntija-toimittajana, on tullut sen verran painavaa palautetta, että on katsottu parhaaksi siirtää hänet syrjään. Naapurit, jotka tulevat kertomaan, että hänen tekemiensä ruokien haju tarttuu käytävän seiniin. Helsingissä kadulla saa ulkomaalainen mies turpiin. Neil Hardwick kirjoitti jonkin verran samasta aiheesta.

Kyllä varmaan nuoremmistakin löytyy tyyppejä, jotka ajattelevat erinäköisistä, että "mutiainen".

Flunssa tulossa tännekin (Tahdonvoimaa)

Kiitos Lady in Pinkille, joka kävi tossa viime viikolla piipahtamassa - flunssaisena - ja on tulossa uudelleen ylihuomenna. ;) Kurkku on karhea, yskittää (ja pää räjähtää) ja palelee. Eilen mittasin jo kuumetta mutta ei vielä ollut. Huomenna varmaan on... Ärsyttäviä nämä flunssat, kun ne vie sit niin huonoon kuntoon taas.

Tuntuu, että mulle on isketty maaliskuussa 08 sellainen Epäonnen leima otsaan. Aina, kun selviän yhdestä alamäestä, alkaa uusi. Käytännössä katsoen koko tämä 8 kuukautta on mennyt niin, että aina kun pääsen pikkusen jaloilleni, tapahtuu jotain, joka heittää mut taas kuilun pohjalle.

Siksipä en enää edes jaksa ajatella, että joku päivä voisin todella kuikkia sieltä kuilun reunalta ja todeta, että kappas, eipähän tartte tonnekaan enää mennä.

Tämä on niin turhauttavaa. Vähän kuin rämpisi suossa, jolla ei ole loppua ollenkaan. Vaikka kuinka kauhoo, meloo ja kiskoo käsillä sekä kokeilee jaloilla eri tekniikoita, yrittää juosta, hiipiä, kävellä, pomppia yms., niin ei vain pääse eteenpäin. Tai pääsee kyllä vähän matkaa muttei koskaan perille asti.

Varmaan vähän sama olo kuin hukkuvalla, joka näkee majakan valon loistamassa mutta tietää, ettei jaksa kuitenkaan uida sinne, vaan korkeintaan puoleen matkaan. Ja sit kun tietää, että hukkuu joka tapauksessa puolessa välissä, niin on ihan sama, vaikkei ees yrittäis päästä majakalle. Sitä keskittyy sit mieluummin katteleen öisellä taivaalla loistavia tähtiä ja antaa virran viedä mukanaan ihan sama mihin.

Eli kaiken kaikkiaan menee ihan helvetin hyvin. ;)

Äänikirjoja (Fedja)

Tilasin äänikirjoja Celia-kirjastosta 15-20 kpl.

Nyt on Möröä, Korhosta, Verrosta, Siltasta. Ja runoja Helena Anhavaa, Ellen Niittiä, Solveig von Schulzia. Annos suomalaista proosaa siis ja vähän muutakin.

Viime yönä kuuntelin Umayya Abu Hannah:n kirjaa Sinut, kun en saanut unta. Hän kertoo kirjassa minkälaisia sattumuksia hänellä oli törmätessään suomalaisen kulttuurin kanssa. Appivanhemmille hän sanoo heidät ensimmäisen kerran tavatessaan kahvipöydässä, että "Haluan pillua", kun tarkoitta, että "Haluan pullaa". Ja vielä toistaa sanomisen, että tulisi selväksi. Kahvipöytäseurue oli nääs vaiennut kokonaan. Sitten päiväkerhonohjaajana kertoo isälle, joka kyselee lapsistaan, että minkälaisia ovat olleet, että "Lapset ovat saatanat". Ja kun toinen ohjaaja tulee korjaamaan, että hän tarkoittaa, että lapset olivat pikku paholaisia. Umayya siihen, että ei kun saatanat. Palestiinassa he kutsuvat lapsia saataniksi ja tarkoittavat sillä iloisia, eläväisiä ja kaikkiin jekkuihin ehtiviä. Eli siis positiivinen ilmaisu toisin kuin täällä.

Karua kirjassa oli se kuinka paljon ulkomaalainen kokee rasismia Suomessa. Sitä ei tajua, ennen kuin lukee jonkun kokemuksia asiasta. Tulee sellainen olo, että todella karmeata. En voi kyllä olla ylpeä sellaisesta suomalaisesta kulttuurista.

Terveisiä fyssarilta (Tahdonvoimaa)

Taas tuli käytyä hoidossa. Oli muuten 16. kerta. Fyssarin mielestä vasta ja mun mielestä jo. Tuntuu, että olen käynyt tuolla 3 vuotta mutta ei - 8 kuukautta. Seuraava kerta onkin sitten vasta 14.1. Huh, huh. Tosin sovittiin, että jos tulee totaalisia floppeja, voin huoletta soittaa ja mut tungetaan aina johonkin väliin. ;)

Olikin mielenkiintoinen kerta. Saatiin hyvin kerittyä oikea puoli auki, joka oli mennyt siitä autotömäyksestä totaalisen lukkoon päästä varpaisiin.Mutta kuulemma positiivista oli se, että se veti lihasjumin ja hirveet kivut päälle, eikä mennyt semmoiseen shokkitilaan, missä mikään ei tunnu miltään. Ja sitä se fyssari muistutteli, että olihan tuo viikon selviämisaika huomattavasti lyhyempi kuin viimekertainen 4 viikkoa.

Mutta kuulemma sai olla viimeinen 'rysäys' tälle ja ens vuodelle. Pisteitä ropisi sen sijaan pitkiksistä, villasukista ja tunikaneuleesta. ;) Viime kerralla kun tuli oikein kunnolla satikutia niistä.

Oli oikea puoli mennyt jumppeliin, ihan kuten ajattelin. Kun käsiteltiin niskaa ja päätä, puutui koko jalka. Sama juttu C6:sen kanssa. Veti koko kropan tunnottomaksi oikealta puolelta. C0 oli pönähtänyt millin vinoon ja mä saatana tunsin sen. Voi vittu, että herkkistä. Oikein ällöttää.

Sitä se fyssari selitti, että kun kalvokokonaisuus on melko 'joustamaton', niin se pienikin vinous siirtyy yhdestä paikasta koko kroppaan. Juteltiin jonkin verran kalvojen tehtävistä muutenkin, kun mulle ei oikein koskaan ole selvinnyt, että missä ja millaisia ja ennen kaikkea, MIKSI, semmoisia kalvoja oikein on. Kyselin just siitä, että miksi ihmeessä ne kalvot sitten mulla koko ajan jakittaa.

Vastaukseksi sain seuraavaa, joka on siis vaan yksi teoria. ;)
Kalvojen tehtävä on mm. antaa tukea/suojata yhdessä muiden rakenteiden kanssa. Eikä siis vaan selkäydinkalvojen, vaan nyt puhutaan koko kalvostosta, poikittaiskalvoista yms. Mutta kun muut rakenteet 'räjähtää' saattaa kalvot jäädä shokin seurauksena antamaan virheellistä 'tukea' eli ne suojaa muita rikkoutuneita rakenteita. Kalvot ottaa virheellisesti hoitaakseen lihasten, nivelsiteitten ja jänteitten tukitehtäviä, vaikkei niiden pitäisi. Ja niin kauan, kun tukea ei tule muualta, niin kalvot pamahtelee suojaus- eli tukitilaan eli vetää totaalisenjännityksen päälle ja se tuntuu jumituksena. Kroonistuessaan se muuttuu kiristykseksi.

Siihen perustuu mm. se kuntoutusohjelma, että mahd. pian onnettomuuden jälkeen pitäisi aloittaa syvien tukilihasten rakentaminen, ligamentteja vahvistavat harjoitukset ja kalvojen pumppaus.

Äh, tajusko kukaan tosta mitään mutta yritys oli hyvä. ;) Nyt mä jatkan pikkuisia 'päikkäreitäni'. Vedin tossa hoidon jälkeen 5 tunnin tirsat ja vieläkin väsyttää niin pirusti.

Puhti pois (Fedja)

Täällä on tuo hämärä imenyt mustaan aukkoonsa kaikki mun voimat.

Onkohan tämä jokavuotinen show. Tammikuussa aina pahimmassa kunnossa.

Tuli herpes nenään. Viime yönä sitten turvotukset kaulan rauhasiin ja tosi sairas olo. Toisen kerran kun heräsin yöllä, hikoilin, ja sen jälkeen terveempi olo. Tänään kyllä huomasi, että terveitä ei olla. Jalat väsyi heti, kun yritin nostella niitä, että vähän saa liikettä kroppa. Nyt on flunssainen olo ilman flunssan oireita + kroppa kumman tuntoinen, kuten myös tuo kiristävä kalvo tuolla päässä ja silmiä kuumottaa. Viime vuonna tämä alkoi joulun jälkeen ja kesti elokuuhun saakka. Tällaiset tulehdustilat alkoivat 2006 kolarin jälkeen kestäen monta viikkoa aina kerrallaan. Kai tuo neuraalikudos on niin pahassa jamassa ja koko kunto, että alkaa immuunipuolustusjärjestelmäkin olla heikoilla.

Toivottavasti tämä on pelkkä flunssa ja menee ohi muutaman päivän sairastamisella, eikä kestä kuukausikaupalla. Toivotaan, toivotaan.

Rahka glögillä -> yrjö (Tahdonvoimaa)

Ei niin hyvä yhdistelmä... Tuli jo laatta kurkkuun mut sain pysymään litkun just just sisällä. Tänään kokeilin Jogea pitsalla, se toimi paremmin, kun heittää Jogen pitsalle siis ennen lämmitystä. Ehdottoman eksoottinen ruokavalio mulla. ;)

Sunnuntaita (Tahdonvoimaa)

Taas on se - nimittäin viikon tylsin päivä. Sunnuntai konkretisoi kaiken paskan niin täydellisesti. Ai kun ois kiva lähteä leffaan, käydä syömässä tai piipahtaa vaikkapa luistelemassa, kun nyt vihdoinkin on pakkasta. Mutta luistella, hiihtää tai lumilautailla ei tartte enää koskaan. Leffassa varmaan sekoaa silmät ja syömään ei edes viitsi yrittää lähteä, kun muistaa miten viimeksi kävi. Siwan kautta tultiin kotiin syömään maksalaatikkoa.

No, avasimpas sitten Facebookin. Kavereilta tippuu kutsuja glögi-illanistujaisiin. Joku ilmoitti juuri synnyttäneensä pikkuisen pojan. Pari oli lisännyt kuvia häistä ja häämatkaltaan. Ihmisten profiileissa iloiset tonttulakkipäiset tyypit juhlivat jotain pikkujouluna. Taitaa olla joku ensimmäinen adventtikin.

Niinpä niin. Kai se on pakko onnitella lapsen saanutta ja kiittää kutsuista juhliin. Vitutus kasvaa päivä päivältä. Parempi pistää FB kiinni ja karvaasti myöntää, että tasan eivät käy onnen lahjat. Antaa muiden nauttia elämästä. Mä keskityn huomaamaan, kuinka jatkuva fyysinen huono olo ja sen myötä kasvava vitutus ja katkeruus imevät musta päivä päivältä sen pienen toivon rippeen, että saisin vielä joskus ELÄÄ.

Arvostakaa sitä, mitä teillä on, sillä jos on terveyttä, on kaikkea. Älkää siis itkekö sen perään, mitä teiltä puuttuu, jollei se ole terveys.

Itsenäisyyspäivän jälkeen (Musti)

Uskon itsenäisyyden olevan kaikille suomalasille tärkeä asia, se pitäisi muistaa joka päivä eikä vain joulukuun 6. Arvostan suuresti myös sotaveteraaneja jotka ovat taistelleet itsenäisen suomen puolesta, jotta meillä kaikilla olisi vapaa parempi maa elettävänä.
Olen sytyttänyt ikkunalaudalle kaksi kynttilää klo. 18.00 joka ikinen vuosi, jossa ne juhlavasti palavat ja aina katseen osuessa niihin muistan erikoisesti edesmenneitä isääni ja appeani, jotka taistelivat rintamalla laittaen henkensä alttiiksi itsenäisen suomen puolesta.

Katson toki televisiosta linnan kutsut, mutta jotenkin en saa niistä enää sellaista fiilistä kuin ennen nuorempana. Siellä nuo kaikki viimesen päälle pyntätyt ihmiset syövät ja juovat meidän tavallisten tallaajien verorahoilla ja juhlan jälkeen upeat puvut joutavat kaappiin pölyttymään, sillä jos saisi kutsun seuraavanakin vuonna niin uusi pukuhan se olisi taas hankittava. Kuka sitä nyt vuoden vanhalla samalla menisi, kaikki tutut vielä muistaisivat sen.. hirveää...

Itsenäisyyspäivän paraati on myös hienoa katseltavaa ja aika usein käymme Veskun rannassa katsomassa ja kuuntelemassa vesiurkujen esitystä, jossa kaikki sateenkaaren värit hehkuvat juhlallisen musiikin soidessa.

Tänä vuonna tuokin esitys jäi katsomatta ja kaikki muukin tuntui toisarvoiselta. Ajatukseni olivat totaalisesti Tahdonvoiman luona, koska tiedän että kaikki juhlapäivät ovat useimmille meistä todellista juhlaa, mutta sairaalle vain lisää kärsimystä. Koska muut saavat nauttia terveenä kaikesta ihanasta, mutta sairas on sairas juhlapäivänäkin...

Silti uskon ja toivon tämän päivän olevan parempi kuin eilinen ja että vuoden päästä liput hulmuavat tangoissa niin itsenäisyyden kuin Tahdonvoimankin tervehtymisen johdosta.
Huomenna menen taas Tampereelle Tahdonvoiman tykö, kenenkäs muun, siellä on minun toinen kotini niin kauan kuin tunnen että minua tarvitaan, voin olla avuksi ja pitää seuraa Tahdonvoimalle jotta pitkät arkipäivät tuntuisivat edes vähän lyhyemmiltä.

Nyt lähden tekemään sellaista hommaa joka olisi pitänyt tehdä jo kaksi kuukautta sitten, nimittäin lehtipino odottaa viejäänsä ja kallistelee uhkaavasti ja kaatuessaan peittää lähes koko keittiön lattia-alan.
Idolskin alkaa puolen tunnin päästä ja on jännä nähdä pitääkö ainoa nainen pintansa kahden miehen puristuksessa. Pian se nähdään.
Mutta nyt lähden hikiseen hommaan, josta en kyllä voi sanoa nauttivani, mutta pakkohan sekin homma on joskus tehdä. Huomenna kirjoittelenkin jo toisesta kaupungista kuulumisia, joten siihen asti hellurei ja hellät tunteet!