torstai 11. joulukuuta 2008

Voi saatanan saatana (Tahdonvoimaa)

Nyt kun yläniska pamahti auki, niin korvat heitti tukkoon. Ja kun hartsut ei ole kipeet, niin lantio tiksas.

Ja vituttaa yli kaiken, kun kuulen omat (no, kenenkäs muunkaan??) sydämen äänet korvissa. Varmaan verenpaine jotain 200. Eikä ihme tällä stressillä.

Sanoinkin tänään lekurille, että mua ei tämä retkahdusvamma tapa mutta saan sydänkohtauksen stressin takia. Ja samaan hengenvetoon ilmoitin, että uusippas mulle 100 Klotriptyliä ja Buranaa, kun nyt tässä ollaan...

Lopuksi kyllä halasin sitten lekuria ja kiitin hyvästä hoidosta, tsempistä ja toivotin joulut. Joudun tosin ennen joulua varmaan vielä kyseleen kriisiaikaa fyssarilta...

Fedjan tekstiin kommenttina: epätoivo, vitutus ja paskassa rämpiminen kuvaavat tämän vaivan kuntoutusta parhaiten. Mutta täytyy vaan parhaansa mukaan yrittää olla ajattelematta, kuinka perseestä elämä on nyt ja toivoa, ettei ainakaan alemmas enää voi päästä.

Söin just vitutukseen 5 joulutorttua, vaikka tiedän, että maha ottaa itteensä. Ja 2 Burana Slow 800 mg:sta ja 2 Klotriptyliä...

Ei kommentteja: