Täällä sitä taas ollaan Tampereen sydämessä, ulkona pimeää ja märkää. Sisällä lämmintä ja valoa.
Paistinpannulla tirisee makoisat tuoksut antava kana ja riisi kypsyy myös tuota pikaa. Olemme Tahdonvoiman kans puhuneet niin paljon, että ruuan tekokin on jäänyt näin myöhäseen iltaan. Mutta onhan tässä pitkä ilta aikaa ja otetaan yöstä lisää jatkoa. Huomenna tänne tulee puhuja lisää, sillä Lady in pink saapuu kaupunkiin, menee ensin hoitoa saamaan ja sen jälkeen suunnistaa tuttuun ja turvalliseen seuraamme.
Tämän päiväinen puhelinsoitto yllätti iloisesi, mutta toisaalta hämmensi perusteellisesti mielenrauhani. Reilun vuoden työttömyyden jälkeen, SAIN TYÖTÄ! Aloitan jo tammikuun alku päivinä ja täydellä tunti määrällä... Huh huh, totta kai olen iloinen kun reilusti yli viisikymppisenä tarjotaan vaka-varaisessa isossa yrityksessä paikkaa. Toisaalta on ollut niin mukava käydä Tahdonvoiman luona ja viipyä pidempään, nyt se ei ole niin usein mahdollista. Mutta totta kai tulen aina kun uudelta työltäni pääsen tänne Tampereen seudulle ilahduttamaan Tahdonvoimaa ja itseäni.
Nyt keittiöstä tulee niin herkulliset tuoksut, joten eikun syömään!
tiistai 9. joulukuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Onnea, Onnea, Onnea!
Joo, toi oli kyllä sigge hieno homma! Tiesin kyllä, että Musti saa vielä paikan, ja hyvän paikan saikiin.
Oot niin pätevä että vituttaa suoraan sanoen, ettei nuoremmmat työnantajat ole osannut arvostaa sun kokemusta, vaan ne tuijottaa vaan ikään. Ja nuorihan sä vielä olet! Melkein 20 v. työikää jäljellä ja isot lapset jne...
Loistavaa Musti! Onneksi olkoon, omasta äidistäni tiedän miten helpottava kokemus tuo varmasti on.
Onnittelut ja tsemppiä tyttärien kanssa! Ripaus fetaa salaattiin varmasti poistaa tukokset. :)
Lähetä kommentti