Ojentajat (Tahdonvoimaa)

Taidanpa mennä hinkkaan ojentajat, kun ei tässä muutakaan tekemistä ole. Ihan kuin niitä ojentajia hinkkais ojentajien takia... Asennonhallintaahan niillä haetaan. No, ehkä mä teenkin koukistajat. Vaiko molemmat? Tylsää.

No hahaa (Tahdonvoimaa)

Oman koneen muuntaja se oli jäänyt vaan peiton kulman alle. ;) Se haisi. Läheltä liippas.

Ennakkoveroista tuli jälkiveroja (Tahdonvoimaa)

Mikäs se sängyn alta pilkistää? Numeroita siinä on. Verotoimisto lukis yläkulmassa. No, sehän ei tiedä koskaan hyvää.

Ennakkoverot!

Pirulainen. Kokonaan unohtunut, että semmoisiakin pitäis maksaa. Mistäs niihin sit repis rahat? Odotellaan nyt ensin maksukehotusta ja maksellaan sit. Mitäköhän muista yllätyksiä tulee vielä? Talous ei oikein kestä tällaisia juttuja.

Tänään tullut juoruttua puhelimessa 5 tuntia. Soitin neljälle ystävälle. Oikein hyödyllisiä puheluita, etenkin tuo viimeinen ravintoterapeutin kanssa. Joskin tuli vähän satikutia. ;)

C0 on sen verran kenossa, että hirveesti ei juhlita. Mitähän siellä oikeesti tapahtuu, kun se jää jumiin? Ois kiva tietää. Kai se kehon asento muuttuu. Ei se kyllä enää niin rullaa tota oikeeta puolta jumiin kuin aikaisemmin. Tosin ei se normaalikaan ole. Pään heittää jumppeliin. Jotenkin toi nuppi pääsee tippumaan. Onneksi ei ole kuitenkaan heittänyt hönöoloa päähän. Sen verran jo kantovoimaa niskassa.

Jaahas, joku polttaa ruokia naapurissa. Ihanat nämä herkistyneet aistit. Taitaa olla maitoa hellalla. ;) On se hyvä, että tässä talossa on ainakin yksi toimiva palovaroitin - meitsi.

Nakit silmille (Tahdonvoimaa)

Ei nukuta. Niinpä hain 5 nakkia. Jos heitän ne suun sijasta silmille, niin ehkä uni tulee. Mut silloin ei uni tule, kun C0 on kenossa ja nuppi kasassa.

Bookface (Tahdonvoimaa)

Ilmankos se vähän sekoili viime päivät, kun sitä päivitettiin. Facebook nääs. Meni kyllä vellit ja villasukat sekaisin, kun tässä iltasella kirjauduin sisälle. Käsittämätöntä, mitä pyöristetyt graffaelementit saavat aikaan. Kuin eri softa.

Ihmettelin jo silloin aikoinaan, kun FB tuli tuli rytinällä Suomeen, että miksi käyttöliittymä näytti niin 'vanhanaikaiselta'. No, nyt mennään pyöreillä kulmilla!

Jaahas, yritän alkaa nukkuun. Hienosti vaan rullannut toi C0 kropan kasaan, niin se on hankalaa. Ei se niin pahaa ole kuin ennen mutta on kuitenkim semmonen omituinen, että vaikea olla. Ei montaa päivää enää...

Protskuu ja Jogea (Tahdonvoimaa)

Tosta kun alan vedellä, niin johan lihas kasvaa. ;) Tuli laatikollinen Ironbar -protskupatukoita ja 700 g samaan syssyyn Jogea. On muuten pirun hyvän makuisia noi patukat - vanilja-mansikka. Mannisen tuotteita, tilattu Mega-Ravinteesta tottakai!

Ps. Manninen ja Mega-Ravinne, lasku mainoksesta tulee perässä. ;)

Arkielämän koordinaatioharjoituksia (Tahdonvoima a)

Siinä saa silmä-käsi-yhteistyö harjaannusta, kun pilkkoo mandariinit aamupuuroonsa pieniksi palasiksi.

Sain muuten tänään 10 vuodelta vanhoja mallikuviani toimistolta. Ai että pisti hymyileen, kun katteli niitä. Kyl sitä on ollut niin erinäköinen pitkissä hiuksissa ja lapsen pyörein kasvoin. Toisaalta pisti myös vihaksi, jos ura on nyt loppu...

Tänään mennään jo varatankin viimeisillä tipoilla. Oikealle lukkiutunut C0 alkaa tehdä tehtävänsä. Oikea puoli melkoisen jumppelissa. Mutta aattelin, että annetaan kaasua nyt vaan, kun eihän se ikinä kestä, jossei rasita. Kudokset vahvistuu käytössä. Ja kun hermosto ei ole kilahtanut, niin mikäs tässä on keikkuessa. Nyt on tosin nuppi niin kaularangassa, että alkaa taas tulla semmosta heikotuskohtausta. Tiistaina helpottaa.

Tämä onkin ensimmäinen jakso, kun selviän ilman katastrofia fyssarikertojen välillä. Josko se nyt alkais hiljalleen vakiintua noususuhdanteeksi tästä eteenpäin. Tähän asti homma on vaan sahannut ees-taas.

Nyt on ollut kieltämättä aika kivaa olla ns. terve nämä vikat 2 viikkoa. Vaikka ajoittain tulee huimauskohtauksia ja meinaa hermosto kyrvähtää, niin joukkoon on mahtunut paljon päiviä, jolloin ei ole tarttenut ajatella koko sairautta. Ainoa, mikä harmittaa, on tuo yläniskan telominen siinä autojutussa. Kun muuten alkais olla suht jees, mutta yläniskassa oikeella on tosiaan jotain vikaa. Mut ehkä sekin korjaantuu sit ajan kanssa ja harjoittelulla.

Kiiltomato vai Kaalimato (Tahdonvoimaa)

Mitäs sitä ihminen yöllä muuta tekis, kun mobbais?

Kalinihta sas.

Nälkä kasvaa syödessä (Tahdonvoimaa)

Näin sitä taas muistaa, kuinka perse olo ihmisellä voi olla, kun yksi nivelside joustaa. Ei sillä tavalla huono olo, mutta lähinnä semmoinen outo olo. Vähän muissa maailmoissa. Eilen alkoi pikkusen nuppi tippua rankaan ja tänään se tipahti sit kokonaan, kun C0 meni jumppeliin ihan tosissaan. Jännä kuin se rullaa koko ajan ihan kippuraan tota oikeaa puolta. Ja se tekee sitä niin kauan, kunnes on fyssari tiistaina. Todennäköisesti maanantaina en pysty käveleen kunnolla, sen verta lujaa mennään pakettiin.

Kaikki varotoimenpiteet on tehty: Yläniska ja rintaranka teipattu, käden ulottuvilla on kauluri ja tyttö vaakatasossa mutta silti se vaan jumittaa. No, ei se mua niin kippuraan saa kuin ennen. Sen verta kuitenkin hermosto rauhoittunut. Mutta enpä muistanutkaan, kuinka höntti olo päässä rajoittaa kaikkea. Kun ei järki juokse, niin ei voi tehdä mitään. Koko ajan vähän pihalla. Tuhlaa vaan aikaa, että ois pian tiistai. Siksi siirrynkin nyt Klotriptyleihin. Niillä tulee nukuttua helposti klo 16 asti. ;)

Positiivista

- Oon kestänyt niin paljon paremmin vikat 2,5 viikkoa kuin koskaan aiemmin.
- Ei joudu joka aamu pelkään, millainen olo on (paitsi huomisesta eteenpäin;)
- Lääkkeitä en ole juuri tarvinnut, paitsi kun haluan nukkua/satunnaisesti kuuppajumitukseen ;)
- Välillä on jomottanut päätä mutta paine (hermokipu) on pysynyt poissa!
- Pään kalvot ei ole tuhannen tukossa, vaikka niska on lysyssä ja rasitettu räjähdyspisteeseen
- Vaikka niska on kasassa, oon sinnitellyt sen kans selväpäisenä jalkeillani
- Ei tartte joka aamu herätä virtuaalinen rautakanki ahterissa
- Olkalihakset, ojentajat ja habat on mageat ;)
- Vaikka kuuppa on jumissa, kykenen puhelinkommunikointiin eli korvat on suht kunnossa siis
- Oon saanut tehtyä koukistajat joka päivä
- keho ei ole kilaroinut muistakaan jumpista, joita olen tehnyt
- Yleiskunto on noussut, kun on pystynyt jumppaan
- Syön ihan koko ajan! Tänään mm. meni 3 pkt raejuustoa, 2 lautasta Boobs-kanapastaa, 2 banaania, 4 klementiiniä, kinkkua ja juustoa suoraan paketista, kurkku aromisuolalla, 2 x puuro, leipää, paketti nakkeja ja 5 lihapullaa
- Ja ennen kaikkea pystyn tekeen harjoitteita, vaikka oonkin tuhannen tukossa

Oon kyllä niin vitun katkera, jossen tuukaan kuntoon tästä kaikesta kärsimyksestä, ikuisesta pinnan venyttämisestä ja sisukkaasta harjoittelusta huolimatta. Sit alkaa nimittäin päitä pudota.

Siinä on buubbarit (Tahdonvoimaa)

Ei ihan mennyt nappiin. Miten voi epäonnistua jopa pastan keitossa?
Nuppi jäässä, johtuu siitä.

Jos joku haluu tilata, niin täältä ainakin löytyi Googlettamalla. on kyllä helvetin kallis, kun paikallisessa Red Lightsissa maksaa 6,80 e. En nääs saanut aika moni frendi lahjaksi boobs- tai penispastaa... Nyt taitaa olla jo vähän kulahtanut juttu...

Päivän pähkinä (Tahdonvoimaa)

Tunnista hellan levylle asetellut kikkareet? Asettelin ne silläkin uhalla, että pää on totaalisen painunut kaularankaan ja alkaa vetää ydintä sementiksi. Nyt takaisin levolle...

Nim. Ei mulla tylsää ole

Se taho älähtää, johon kalikka kalahtaa - Kelan vastine paperilääkärikirjoitteluun (Tahdonvoimaa)

Samalla tavalla kuin potilaiden elämästä voidaan päättää paperilla, voidaan kirkastaa myös instituutioiden brändiä. Tällä kertaa Kelan välineenä on joka kotiin jaettava wc-paperin korvike Elämässä -tiedotuslehti.



Lehden etusivun pääotsikko on nohevasti: "Paperilääkärilläkin on hyvä sydän". Sitähän me emme epäile. Varmaan ovat oikein mukavia perheenisiä ja -äitejä sekä työkavereita nuo Matti ja kumppanit. Sen sijaan paperilääkärikäytäntö kokonaisuudessaan on kulahtanut, sisältö-liftiä tarvitseva muinaisjäänne ajalta, joilloin suomenkansa oli vielä kasa vellihousuja, jotka hyväksyivät moiset perusoikeuksia polkevat ja epätasa-arvoa ruokkivat huonosti perustellut käytännöt mukisematta.

Julkaisussa Kelan johtava ylilääkäri Jorma Järvisalo nokkelasti vetoaa järjestelmän hyödyllisyyteen, ja ylipäänsä olemassaoloon sillä, että "kyseinen systeemi on kaikkialla maailmassa käytössä, eikä se ole Kelan keksimä". Vautsi vau. No, tuo kommenttiahan poistaakin ne faktat, että vakuutuslääkärisysteemissä on puutteita ja että sitä ollaan kovin haluttomia kehittämään, vaikka aihetta olisi. ;)

Erinäiset kansalaisryhmittymät ovat yrittäneet viime vuosina ajaa läpi muutoksia kyseiseen sekasotkuun, toistuvasti ja monelta taholta. On ollut testimonial-painostamista (esim. Helanen), lobbausta medioissa, yhteydenottoja eduskuntaan, suoria kontakteja ministeritasolle, valituksia jopa EU-tuomioistuimeen asti. Ja mikä on lopputulos? Kehittämishaaste on osoittautunut vähintään yhtä vaikeaksi, kuin päästä tuulettamaan edes jonkinväristä pyttyä MM-lätkäturnauksen päätteeksi.

Kelan vakuutuslääkäri Matti Rekiaro puolestaan perustelee paperilääkärikäytäntöä sillä, että se "takaa potilaan oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen kohtelun, kun arvion työ- ja toimintakyvyttömyydestä tekee puolueeton asiantuntija, eikä potilasta hoitava lääkäri". Ajatus on järkeenkäypä, mutta siinä vaiheessa, kun kyseessä on vamma/sairaus, jonka oirekuva ja invaliditeettiaste ovat koululääketieteessäkin kiistakapula, kuten kliinisissä testeissä näkymättömät aivo- tai niskan retkahdusvammat, myös vakuutuslääkärin arvio voi mennä metsään.

Neuropsykologia ei ole koululääketiedettä enää

Arvio toimintakyvystä on varmasti helppoa selkeissä, fyysisisin kokein ja testein todistetuissa sairauksissa mutta siinä vaiheessa, kun kyseessä on vamma, jonka oireet ja haitta perustuvat potilaan subjektiivisesti kokemiin ja suullisesti kuvaamiin oireisiin, kuten on juuri neuropsykologisten oireiden kohdalla aivo- ja niskan retkahdusvammoissa. On naiivia kuvitella, että jokaisen potilaan sairaskertomus noudattaisi koululääketieteen spesialistien laatimaa Käypä hoito suositus -mallia, ja että potilaat voitaisiin jonkun tietyn diagnoosin perusteella niputtaa samaan massaan.

Potilaat ovat yksilöitä erilaisine oireineen ja sellaisina heitä pitää kohdalla myös tukipäätöksiä tehdessä. Tällaisten kliinisissä tutkimuksissa näkymättömien vammojen arvioinnissa paperilääkäri joutuu valitsemaan, uskoako hoitavan lääkärin ja potilaan kertomusta työ- ja toimintakyvyttömyydestä vai, muodostaako oma tulkintansa asiasta asiasta esimerkiksi aikaisempien tapausten, yleisten periaatteiden ja ammattillisten uskomustensa perusteella?

Kelan jutussa Rekiaro korostaa, kuinka potilaan hoitavan lääkärin sairaskertomus on ratkaisun kannalta olennainen dokumentti, suoranaimen 'henkivakuutus'. Suurimmassa osassa tapauksista näin varmasti on, mutta aivo- ja niskan retkahdusvammatapauksissa, joissa selkeät neuropsykologiset löydökset, jotka tekevät potilaasta täysin työ- ja toimintakyvyttömän, voidaan sivuuttaa kovin helposti. Ja koska muita kliinisiä löydöksiä ei ole, voidaan tukipäätös evätä tieteellisen todistusaineiston puuttuessa. Kysynpä vaan, missä vaiheessa neuropsykologia on todettu kuulumattomaksi koululääketieteen alaan?

Kipu on kivaa ja tuska tarkoitus

Toinen hyvä esimerkki tulkinnanvaraisuudesta on kipu. Jos potilas ei pysty nukkumaan, istumaan tai keskittymään työhönsä vaikkapa raastavan hermoperäisen niska- tai selkäkivun takia, mille kuitenkaan ei voida osoittaa syytä hienoimmissakaan tutkimuksissa, hän on silloin vakuutuslääkärisysteemin mukaan useimmiten terve. Tästä päästään siihen, että koululääketiede ei ole kaikkivoipa, vaan sekin on myönnettävä, ettei kaikkia vammoja pystytä todistamaan testein, mutta silti näidenkin potilaiden oikeusturva ja elämänlaatu pitää pystyà takaamaan.

Tähän asti linja on ollut se, että se, mitä ei kliinisissä tutkimuksissa näy, se on potilaan mielikuvituksen tuotetta, sanoivat potilas tai häntä hoitava lääkäri mitä vaan. En siis yhtään ihmettele, että kansa ja myös osa kliinisessä työssä toimivista terveydenhuollon ammattilaisista haluaisi ajaa kulahtaneen ja pahasti paskalta haiskahtavan paperilääkärikäytännön sisäisine kuppikuntineen ja mädäntyneine käytäntöineen alimpaan helvettiin.

Edelleen:
Lehti löytyy PDF:nä täältä.

Bed of Roses (Tahdonvoimaa)

Aikamoinen Bed of Roses alkaa olla tämä mun sänky. Maannut tässä siitä asti, kun heräsin eli aika monta tunti. Nyt on pakko mennä aamupalalle, vaikka niska tuntuu siltä, että kantsis vaan olla nälässä. ;) Vaikkei oikea puoli anna yhtä vahvaa oiretta kun ennen ollessaan lukossa, sen huomaa, ettei se ole kohdillaankaan. Vähän tuppaa puutumaan tuo takaraivo ja tippumaan kuuppa rankaan. Väsyy helposti. Sitten alkaa leuan sivuttaissiirrot, työntö ja kielenimeminen mennä vaikeaksi, kun yksinkertaisesti ei jaksa kantaa pollaa. Kyllä mä välillä mietin, saanko tonne niskaan ikinä tarvittavaa määrää tavaraa, et sillä vois tehdäkin jotain, mutta täytyy vaan kattoa ajan kanssa. Tällä hetkellä tuntuu aika epätoivoiselta, kun tosiaan vuoden on tehnyt töitä ja palkkiona on 1,5 viikkoa 'vähän parempi olo'.

Kai mä sit 30-vuotiaana voin jatkaa elämää siitä, mihin se 26-vuotiaana jäi. Ja sehän on vähän sama, kuin että kaikki parhaat vuodet ois vedetty vessanpöntöstä Paskalaan.

Murot avec maksalaatikko (Tahdonvoimaa)

Ei ollut kovin hyvä idea vetästä murot tosta samalta lautaselta, missä oli ollut maksista. Hyi saatana. Ja kun noi murot on syöty, lupaan siirtyä takas mysliin ja Ingmanin luonnon juksaan + marjoihin. Murot oli poikkeus. Vieläkään ei nukuta, kun yläniska on niin lysyssä...

Nukkumatti, I need you (Tahdonvoimaa)

Ei nukuta ei. Kirjoitin artikkelin CST:stä loppuun ja lähetin sen klo 3.11 päätoimittajalle 'myyntiin'. Onneksi on tutuksi tullut, tietää mun rytmittömyyden... Silloin tehdään, kun on flow ja kykyä.

Nyt on muuten kuuppa tukossa. Onneksi ei ole kipeä, mutta yläniska ihan lysyssä. Kivikova takaraivo. Kalvot huutaa hoosiannaa. Se on jännä huomaa, että kun niska painuu kasaan, niin se tavallaan vetäsee kalvot kireelle. No, loogista. Jos ne (aivo)kalvot kerta kiinnittyy siihen niska-aukon ympärille ja se aukko niin ikään 'luhistuu', kun polla painaa niin paljon ja ei ole vielä nupinkannatteluvoimaa tarpeeksi, niin toki ne kalvot 'ruttaantuu' kans. Ft sanois, että luhistua ja ruttaantua on taas kovia sanoja niistä pienenpienistä muutoksista, mitä oikeesti tapahtuu... ;) Mut pakko kirjoittaa noin, niin joku kalvokoulukunnan ulkopuolinenkin ehkä tajuaisi, mitä selitän. Suomeksi: kalvot ei pääse liikkuun, niinkuin pitäis, kun nikamat sun muu systeemit ei ole siellä, missä pitäis. Jassoo, sen kunniaks, että kalvot on paskoontumassa meen syömään hiilaripaskaa eli corn flakesejä. ;) Läheinenkin on kuivanut, niin voin taas hiippailla se kaulassa.

Nyt alkaa tuntua (Tahdonvoimaa)

Enhän mä osannut tätäkään iltaa pelkästään olla ja maata. ;) Nyt alkaa ekan kerran 25.2 jälkeen tuntua siltä, että NYT on OIKEASTI fiksumpi himmata. Jumalauta, täähän on hirveän pitkä ajanjakso, jonka selvisin romahtamatta. :) Enkä mä vieläkään ole romahtanut,jos nyt ketkuttelen huomisen vaakatasossa. Kaukana ei ole. Tähän asti levyt lepo, kielenimeminen ja leukaliikkeet on aina nostanut yläniskaa sen verran, että on voinut touhuta taas enemmän, mutta nyt tarvitaan totaalista stoppia ja niskan nostajaa. ;)

Hermosto kestäisi, mutta ranka ei. Uhkaa tulla nääs hedari. Tunnustan, olen kulkenut tämän päivän ilman lenkkareita, voi johtua siitä. No, parit Klotriptylit + Buranat nassuun, ja huomenna nuppi ei nousekaan tyynyltä, paitsi vessaan menon ja ruokailun takia. Katsomme, mikä on vaikutus. Hyvät yöt!

Eikö se kausi koskaan lopu? (Tahdonvoimaa)

Siis play-offsit, että sais vihdoin leikkaa ton fledan. Alkaa tukka painaa niin paljon kuivanakin, että hento ranka saa harjoitusta jo siinä, että oon ylhäällä. Ehkä se on hyvä. Edistystä muuten sekin, että pystyn pitään fledaa ponnarilla ilman, että päänahka vetäsee separit kiristävästä kumpparista. Pikkujutuista huomaa, että hermot alkaa 'antaa periksi'.

Tänään tein ittelleni (no, kelles muulle?) letit. Hauskat. Mulla on ollut semmoset edellisen kerran v. -98 Anttilan kuvauksissa. Olinpa muuten hassun näköinen. Täytyi ihan nappaa pari kuvaa ja törkkää mallitoimistoon näytille. Tuli hyvää palautetta, enkä kuulemma saakaan leikata lyhyttä fledaa, kun puolipitkä on vauhteeksi oikein hauska.

On ollut kuulemma tosi hiljaista mallimaailmassa. Ylläri. Sieltä mainos/markkinointiviestintä/markkinointibudjetistahan ekana karsitaan. Toimistolla kuitenkin uskotaan, että bisnes vilkastuu loppuvuodesta. Sopii mulle. ;)

Tänään oli pakko rääkätä Läheistä. Laitoin sen pesuun! Silkkinauhoineen päivineen. Maksalaatikon ja kahvin jättämät paskatahrat ei ollut hirveen mairittelevia siinä kaulurin yläosassa. No, tämä pvä on sit VIHDOIN mennyt vaakatasossa. On saanut niska lepoa. Kyllä mä kävin alakerrassa hakeen postit, puristelin tuen kuivaksi pesun jälkeen ja vähän istuin koneellakin mut pääasiassa lepiä. Nyt nääs ehkä selviän ilman separeita seuraavaan hoitoon, kun oon malttanut ottaa rauhassa - tai siis kunnon mukaan.

Vähän nuppi on painunut rankaan, koska silmät on oikkuillut ja käppäilykin on semmosta hiukkasen painavaa ja alaselkä jumppelissa. Muttei kävely ole niin huonoa ole kuin aiemmin. Kyllä se ranka joskus alkaa kestää. Hinkkaan fleksoreita vaikka 5 vuotta, kunnes pitovoima riittää.

Tänään laitoin ft:lle meiliä. Oli pakko, kun oli niin hyvä fiilis nousukaudesta. Saatoin liittää mukaan myös kuvan Kaalimato-treeneistä! ;) Kyllä siellä repeillään taas... Täytyy toivoa, ettei se niitten toimistoassari eksy purkamaan meilejä fyssarin loman aikana. Voisi raukka herkkänä ihmisenä saada traumoja. ;)

Jaahas, nyt silmät ja sacrum sanoo, että LOPETA tietsikalla istuminen, ja mähän lopetan. Odotan innolla kohta saapuvaa 100 protskupatukkaa ja lähes kilon kokoista Joge-purkkia... Yami!

Yhden salaatin tähden. (LoisLane)

Haha, joo. Power of Denial on kyllä niin vahvasti taas läsnä, että ei hyvä tosi... mutta mikäs siinä, kun se kerran vähän helpottaa oloa. :D

Auttoi kyllä illalla, kun säädin olkapään ja koko käden hetkeks sellaseen pakettiin, että en vahingossakaan sitä päässyt liikutteleen. Sit makasin sohvalla hipihiljaa ja lopulta menin nukkuun. Aamulla se oli jo parempi, tällä kertaa pääsin ehkä säikähdyksellä ja sain samalla muistutuksen siitä, että eipä ne vanhat leikkaamattomat repeemiset voi ihan täysin parantuakaan...

Eiliseltä muuten jäi kertomatta yks jutska, kun säästelin olkapäätä ja samalla siis kirjoitusmerkkejä. Oli koko iltapäivän ja illan sellanen todella kuvottava olo ja nipistelyä mahassa. Noh. Sitten muutama opiskelukaveri valitti samaa. Sitten alettiin pohtiin vaihtoehtoja ja päädyttiin Juveneksen salaatissa olleeseen kurkkuun. Pari sanokin kyllä siellä ruokailussa, että maistui inasen homeiselle se. Mmmm. Nice. Perus ruokamyrkytys. Nää on aina näitä elämän ihania sivuosumia. :D No onneks mä oon pieniruokainen, joten ei mulla oo ollut mitenkään ihan järkyttävä olo. Yöllä tosin ruumiinlämpö heitteli ihan hullusti ja aamulla olo muistutti etäisesti krapulaa. Mutta nyt on päivän mittaan parantunut. Kyllä se tästä. :) Se on kyllä surullista, että "kouluruoka" on maksullista ja sitten siitä vielä saa jonkun myrkytyksen. Sad, sad, sad... :D

LoisLone - Remember the Power of Denial.(Tahdonvoimaa)

Hieno kuulla, että back voi paremmin. Kuten tiedämme, liikaa ei saa iloita, mutta pikkuisen kuitenkin. Olkapään kanssa muistat nyt sen, mitä mä aina itsepetoksen hengessä jankkaan:
'CST korjaa viimeisenä ekana tulleet vammat'. Sä oot siis paranemassa, mutta teippaa se, kuulostaa fiksulta.

Mullakaan ei ole enää perse kipee. Arsekipu tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, viikon se vittuili (mieti, perse vittuilee, koomista) ja sen jälkeen se loppui kuin seinään eilen. Tänään on muutenkin ollut niin hyvä olo, että taitaa vuoden ukkoskuuro olla nousemassa metsän laidasta. Tyyntä myrskyn edellä.

Tai sitten tämä persläpihermostonhelvetinperseenkyrsäsaatana (toim. huom! anteeksi) todella antaa hiljalleen periksi. Sitten alkaakin ripaskan tanssiminen alusvaatteissa Stockmannin kaffilassa, Berliinin lentolippuvaraus, Valamon reissun suunnittelu, pikkukoneella lentäminen, bändin perustaminen. Niin, ja Susana Spears -tyylisen neuraalikudosta mobbaavan jumppavideon kuvaukset. ;)

Ja mitäs muuta oonkaan luvannut, kun tervehdyn? Uskaltaako sitä ollenkaan tervehtyä?

Hurts. (LoisLane)

Hmph. Onpas turhan vähän tullut kirjoiteltua tänne viime aikoina. :/ Nyt just kirjoittaminen tosin tekee kipeetä, joten joudun pitään tänkin suht lyhyenä. En tiedä tarkalleen mitä tapahtui, mutta olkapää on tällä hetkellä lähes yhtä kipeä kuin vuoden 2003 kolarin jälkeen. Ei mitään kannatusvoimaa, sattuu vaan. Täytyy vissiin teipata tai sitoa, että pystyy sen kanssa elään ku hommia on kuitenkin tehtävä, koneella...

Selkä sen sijaan on ollut parempi ja tänään oli muutenkin mukava päivä. Se lohduttaa. :) Se on kiva, kun läheiset kysyy, että missä kunnossa selkä on ja sain sanoa, että parempi! ... onneks kukaan ei oo kyselly olkapäästä mitään, olis mennyt mukava hetki piloille...

Pakko lopettaa kirjottelu tältä erää. Mou!

Keittiöhuhkimista (Tahdonvoimaa)

Vaikka teen mitä, niin en saa C0:aa räjähtämään. Vaikka se nyt onkin kenossa, ketuillaan ja lysyssä, niin ei onnistu totaalinen tilttaaminen. ;) Siivosin keittiön ja olkkarin ja vielä ollaan hengissä. Vähän alkoi tulla hönö olo, kun tiskasin (etukumara asento, joka on paha C7:lle), mutta muuten menee suht jees. Kattotaan huomenna sitten. ;) Jokohan tämä vihdoin alkaisi antaa periksi?

Separit meni ohi (Tahdonvoimaa)

Ne oli feikkiseparit. Kesti 2 tuntia. ;) Ilmeisesti jumppasin liikaa. Hahaa! Erä- ja otteluvoitto!

Nopeeta (Tahdonvoimaa)

Just kun pääsin kehumasta, kuinka hienoa on, kun C0 on parempi, vaikka onkin kenossa, niin johan lykkäs koko oireiston päälle. Koko hermosto veti hirveet kilarit ja vettyi koko putki. Siis konkreettisesti tämä tapahtui n. 6 tunnissa. Ja en edes ehtinyt koskea hattuhyllyyn.

Jalat jäiset, kihelmöi koko kroppaa, sattuu C7:aan, hikoilee kuin pieni sika, yläniska oikealta aivan helvetin tukossa/kipeä ja muutenkin KARMEA olo. Näin se menee. Pää tippuu kaularankaan, ja autonominen hermosto reagoi välittömästi. Nyt ei pysty muuta kuin olemaan pimeässä, maata hiljaa, lappaa lääkkeitä ja rukoilla, että ensi tiistai olisi pian. Silloin ehkä säätyy päänsäryltä ja huimauksen pahenemiselta. Hermosto on aika vitun paskana, vaikka niska sinänsä on vähän parempi. Itku pitkästä ilosta, joka ei sitten ollutkaan niin pitkä. Tiesin jo aamulla, miten tässä tulee käymään ja odotin sitä vaan, että milloin tilttaa.

Voihan vittu (Tahdonvoimaa)

Heräsin yöllä siihen, että otsaa särki ja silmissä meni valomöllyköitä. Kukaan ei varmaan arvaa, mistä johtui?

C0 - tuo viekas paska.
Meni heti vituilleen, kun fyssarilla alkoi loma tänään.

Mutta ei se mitään, koska kaverihan oli 4 viikkoa todistettavasti kohdillaan! :) se voi siis joskus (2016?) pysyä siellä, missä pitäisi. Nyt sit sinnitellään tämä viikko oikea puoli päätä puutuneena, vältellään kävelyä ja kun kuitenkin kävellään, niin kiikutaan/keikutaan eteenpäin... Great. Täytyy kokeilla, jos yläniskan sais pidettyä kielenimemisellä ja kaulurilla ees jossain kondiksessa!

Pehmeä tuki ja kikkailua (Tahdonvoimaa)

Vaikka tosta koko ajan eroon pyrinkin, niin onhan tämä aika räheä uudella Kiroileva siili -pinssillä: 'Do not mess with this creature'. Melkein tekis mieli pitää koko ajan, kun on sen verta cool. ;)

Jaahas, sitten hattuhyllyn kimppuun. Kaikki tuhannet kaulaliinat, hanskat ja pipot on niin solmussa, ettei mitään rajaa. Kun yrität ottaa yhtä pipoa, niskaan tippuu loput 29 vaatekappaletta.

Ja jos joku ihmettelee, miksi omistan ylipäänsä 30 erilaista kaulaliina-hanska-pipo -settiä, niin kerrottakoon, että yllättäen niskan takia! On aina ollut pakottava tarve suojata kaula ja niska kaiken maailman huiveilla ja liinoilla, vaikken ole tiennyt retkuvammastani ennen maaliskuuta 08...

Nyt hommiin! Kun niska on sopivasti lysyssä, niin ei tartte enää himmailla. Fyssari on ensi tiistaina, joten sinne asti voi vetää ylirasituksella. Sorry vaan Lady in Pink, voipi olla, etten sittenkään pysty vaihtaan meidän ft-aikoja päikseen. No, katsotaan, mihin tilanne kehittyy!

Tämä ylirasitus on vähän sama, kun että housuista on haarat revennyt niin ei haittaa, vaikka ne repeis vielä vähän lisää. Joten ei muuta spaghaattia kehiin! (Vai miten se kirjoitetaan!?)

Se siitä reisiluusta (Tahdonvoimaa)

Eipäs tullut frendini kylään. Kaatui portaissa, mursi reisiluun polven päästä. Ja minä tietenkin kärppänä kyselemässä:
- sattuuko niskaan?
- missä asennossa kaaduit?
- kaaduitko taaksepäin?
- otitko kädellä kiinni kaiteesta, niin että hartiapunos ois voinut revähtää?
- osuiko pää johonkin?

Nyt sit jännätään, kuinka kävi. Kyseessä on samanlaisen joutsenkaulan omaava kuikelo kuin meikäkin.

Omakin kaula on mukavasti kasassa. Heräsin yöllä siihen, että särky pirusti otsaa ja alkoi silmissä vilistä kuvioita. Illalla olikin havaittavissa painumisen tunnetta. Nyt onkin pää kaularangassa, kun pamautti kaikki silmäoireet päälle, nuppi on kivikova, tippuu maan läpi ja on hönöolo. No, kestihän se jopa 11 päivää. Ei normaalina, mutta parempana.

Selviytymistarina (Tahdonvoimaa)

Kokeillessani eri Google-hakusanayhdistelmiä niskavammafoorumin kehittämistä varten, törmäsin tämmöiseen tarinaan. Pojalla on käynyt aikamoinen mäihä.

Web pages are in English.
http://halozone.com/broken_neck/broken_neck.shtml

Ps. Juttu on erittäin Jeesus-pitoista, mutta haitanneeko tuo. ;)

Fleksorit (Tahdonvoimaa)

Tämmöisiä lihaksia mulla EI ole koskaan aikaisemmin ollut! Kaulan koukistajat. Ois kuulemma pitänyt olla, koska nuo ovat tärkeät kaulaa/niskaa tukevat ja päätä
kannattavat lihakset. Wau!

Sitten kun jaksan kannatella nuppia noilla n. 2 minuuttia, olen kuulemma suht terve. Nyt mennään 45 sekunnissa ja on hinkattu noita kesä-maaliskuu. Mutta FT:n mukaan lihasten paraneminen nopeutuu loppua kohti! Hermosto onkin sit oma arvoituksensa. Tosin sekin on ollut PALJON parempi kohta 10 päivää. :) Jopa aamusin kun herää, jalat on lämpimät. Ei ole ollut vuoteen.
Nyt vaan tarttis sitä paljon puhuttua malttia ja sinnikkyyttä, vaikka tipun taatusti kuiluun vielä monta kertaa ennen seuraavaa fyssariaikaa.

Tänään oon yrittänyt ottaa rennosti. Aamupala ja safkakin tuli naistenpäivän kunniaksi suoraan sänkyyn. Rennosti ottaminen on yllättävän hankalaa, kun on parempi olo. Väkisin tulee mieleen, että hipsinpäs nyt ihan vähän tekeen ojentajia vessaan. Tai käynpäs tankkaamassa raejuustoa - puolen tunnin välein. Vai istuisko hetken koneella ja kirjoittai yhden jutun? Tai jospas tekis jalkoja pilatesnarulla. Kenties mobbais kitalakea Kaalimadolla? Vai pitäiskö vääntää haboja juomapullolla? Hmm, myös blogia vois kirjoittaa puhelimella. ;)

EI. Nyt ei saa huhkia liikaa.

Huomenna tulee frendi kylään, joten sit saa huhkia luvalla.

Ilman pilluu (Tahdonvoimaa)

Savolaiset sanovat, että ilman pilluu on lailla kielletty. Hyvä niin. Maailmassa on riittävästi jo saasteita. Minä sanon, että on lahja syntyä ilman kiveksiä. Oletteko ajatelleet, että jos meillä olisi nuo kaksi molukkaan, niin säästyisimme mm.

- kuukautisilta
- synnytykseltä
- hiivatulehduksilta
- immenkalvon lukkoilulta/jumitukselta
- mammografialta
- kylmiltä metallisilta gynokologivälineiltä sekä tietenkin
- liian suurelta palkalta
- johtajatason työtehtäviltä.

Mutta toisaalta jäisimme vaille:

- Libressen maatuskamummo- tai Burberry-kuvioista alushousutaidetta
- tunnetta oman lapsen saamisesta syliin nihkeänä ja verisenä pikkukäärönä
- komeiden apteekkaripoikien tapaamisesta Canestenia ostaessa (Vink, vink Treen Terveystalon alakerran apteekin Jussi, älä anna mitata verenpainetta;)
- persreiälle valoa -liikkeen helppoudesta, kun mikään ei paina pallia vasten (siis tuolia)
- suloisilta röntgenhoitajakundeilta mammografiahuoneessa (Koskiklinikka, kappas)

Sanoma lienee selvä,
hyvät naistenpäivät! :)

Sänkypähkinä (Tahdonvoimaa)

Tunnista kaikki TV:n sängyssä käyttämät treenivälineet sekä muut ihmetykset ja nimeä niiden käyttötarkoitus. Saat jokaisesta oikeasta tunnistuksesta sekä oikeaan osuneesta käyttötarkoituskuvailusta yhden pisteen.

Eniten pisteitä kerännyt ei saa palkinnoksi tällä kerralla yhtikäs mitään. Olen kitsaalla tuulella, kuten C7.

Onneksi olkoon tyhjäksi jo näin etukäteen! ;) Ja nyt me lähdemme LoisLanen kanssa rodeoon. Kuultiin, että Laukontorilla olisi tänään aito espanjalainen senjor ja härkä! Jihaa!