Kaikki varotoimenpiteet on tehty: Yläniska ja rintaranka teipattu, käden ulottuvilla on kauluri ja tyttö vaakatasossa mutta silti se vaan jumittaa. No, ei se mua niin kippuraan saa kuin ennen. Sen verta kuitenkin hermosto rauhoittunut. Mutta enpä muistanutkaan, kuinka höntti olo päässä rajoittaa kaikkea. Kun ei järki juokse, niin ei voi tehdä mitään. Koko ajan vähän pihalla. Tuhlaa vaan aikaa, että ois pian tiistai. Siksi siirrynkin nyt Klotriptyleihin. Niillä tulee nukuttua helposti klo 16 asti. ;)
Positiivista
- Oon kestänyt niin paljon paremmin vikat 2,5 viikkoa kuin koskaan aiemmin.
- Ei joudu joka aamu pelkään, millainen olo on (paitsi huomisesta eteenpäin;)
- Lääkkeitä en ole juuri tarvinnut, paitsi kun haluan nukkua/satunnaisesti kuuppajumitukseen ;)
- Välillä on jomottanut päätä mutta paine (hermokipu) on pysynyt poissa!
- Pään kalvot ei ole tuhannen tukossa, vaikka niska on lysyssä ja rasitettu räjähdyspisteeseen
- Vaikka niska on kasassa, oon sinnitellyt sen kans selväpäisenä jalkeillani
- Ei tartte joka aamu herätä virtuaalinen rautakanki ahterissa
- Olkalihakset, ojentajat ja habat on mageat ;)
- Vaikka kuuppa on jumissa, kykenen puhelinkommunikointiin eli korvat on suht kunnossa siis
- Oon saanut tehtyä koukistajat joka päivä
- keho ei ole kilaroinut muistakaan jumpista, joita olen tehnyt
- Yleiskunto on noussut, kun on pystynyt jumppaan
- Syön ihan koko ajan! Tänään mm. meni 3 pkt raejuustoa, 2 lautasta Boobs-kanapastaa, 2 banaania, 4 klementiiniä, kinkkua ja juustoa suoraan paketista, kurkku aromisuolalla, 2 x puuro, leipää, paketti nakkeja ja 5 lihapullaa
- Ja ennen kaikkea pystyn tekeen harjoitteita, vaikka oonkin tuhannen tukossa
Oon kyllä niin vitun katkera, jossen tuukaan kuntoon tästä kaikesta kärsimyksestä, ikuisesta pinnan venyttämisestä ja sisukkaasta harjoittelusta huolimatta. Sit alkaa nimittäin päitä pudota.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti