Jalat jäiset, kihelmöi koko kroppaa, sattuu C7:aan, hikoilee kuin pieni sika, yläniska oikealta aivan helvetin tukossa/kipeä ja muutenkin KARMEA olo. Näin se menee. Pää tippuu kaularankaan, ja autonominen hermosto reagoi välittömästi. Nyt ei pysty muuta kuin olemaan pimeässä, maata hiljaa, lappaa lääkkeitä ja rukoilla, että ensi tiistai olisi pian. Silloin ehkä säätyy päänsäryltä ja huimauksen pahenemiselta. Hermosto on aika vitun paskana, vaikka niska sinänsä on vähän parempi. Itku pitkästä ilosta, joka ei sitten ollutkaan niin pitkä. Tiesin jo aamulla, miten tässä tulee käymään ja odotin sitä vaan, että milloin tilttaa.
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Nopeeta (Tahdonvoimaa)
Just kun pääsin kehumasta, kuinka hienoa on, kun C0 on parempi, vaikka onkin kenossa, niin johan lykkäs koko oireiston päälle. Koko hermosto veti hirveet kilarit ja vettyi koko putki. Siis konkreettisesti tämä tapahtui n. 6 tunnissa. Ja en edes ehtinyt koskea hattuhyllyyn.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti