Toisesta blogista poimittu (Tahdonvoimaa)

Kyllä nauratti...
--

8. maaliskuuta 2008

Terveyttä odotellessa...

Heippa Mungotti ja arvoisat lukijat,

Hyvä kun potkit meitä muitakin kirjoittamaan. Itselläni on tosin ollut vähän sama juttu kuin sinulla - kipeenä on tullut vietettyä viimeiset 5 päivää. Argh. Kuumetta, jäsenet jumissa, huimausta... Eli toisin sanoen tätä samaa perusflunssaa kuin aina tähän aikaan keväästä. Ärsyttävää olla kipeä. Vaikka aikaa olisi saikulla tehdä vaikka mitä, niin silti mitään ei pysty tekemään, kun on kipee ja höntti olo. Nytkin makailen täällä porukoiden lattialla ilman, että pystyn tekemään mitään. Alkaa huimata saman tien, kun nousen ylös. Tää tuskin johtuu enää ihan flunssasta, vaan epäilen syyksi oikein kunnon jumia, joka aiheutui siitä, kun vedin viime viikolla kunnon lipat maahan. Jo toinen kerta kuukauden sisään. Kun tästä kuntoudun, pistän taas blogiin elo.

--
Ei ollut flunssa!

Lauantai-illan huumaa: kuva-arvoitus (Tahdonvoimaa)

Jo perinteeksi muodostunut kuva-arvoitusleikki jatkuu. Nyt jaossa upea, tosin hieman paskainen, kuvassa näkyvä kulahtanut promopaita, tietenkin kokoa XXL. Menee minkä tahansa kokoiselle mönkijälle yömekoksi, mutta voit yhtä hyvin antaa sen lahjaksi lapsellesi ensi jouluna. Kekara saa siitä parilla kukkakepillä tai suksisauvalla mainion leikkiteltan. Mikäli TV parantuu, hän pidättää oikeuden hakea paidan takaisin punttisalia varten. ;)

Ja tässä päivän pähkinä:
Mitä Tahdonvoimaa touhuaa kuvassa, miksi?

Lisäpisteitä jaossa:
Jos kuva olisi värillinen, minkä väriseksi veikkaisit promopaitaa/telttaa?

Kypäräsuunnittelija (Tahdonvoimaa)

Jos katsoo kuvia nopeasti, voisi ajatella, että Tahdonvoimaa on alkanut kypäräsuunnittelijaksi. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin on 'oma kiinteä kypärä', eli kalvokypärä. Tai oikeastaan ihokypärä. Strategiapiirrustukseni havainnollistavat fyssarille, missä nyt mättää. Kun olin piirtänyt omat mallit, aloin surfata netissä ja totesin, että aika hyvin noi omat tuntemukset osaa yhteen todellisen anatomian kanssa. Kylläpäs on nyt helppo sanoa fyssarille, että sieltä C0-välistä tuikkii nyt kasvoille ja päälakeen sekä korvalliselle ja sieltä C2 välistä kaulalle, leualle ja korviin.

Aattelin käydä maanantaina kaupoilla. Menen ostamaan laastia ja pyydän fyssaria pistämään sitä niskaan, niin ei tartte ootella kudosten uusiutumista. Siltä musta nyt tuntuu, että muutama milli vielä kun oisi, olisin kunnossa. Mutta nyt kun ei ole, niin pää pääsee painumaan kasaan ja koko paketti levähtää. No, vielä sen joskus on kestettävä. Siilikin sanoo, että Perkele, kyllä se kestää.

Tulipa mieleen, että onko joku tämän blogin ydinihmisistä visualisointi- tai piirustustaitoinen? Arvannette jo, mitä ajattelen. ;)

Tsiigatkaa tota ryhtiä, mikä mulle oli tullut (Tahdonvoimaa)

Siis ihan kamala lähtökohta. Ei ihme, että vähän hakee nyt. Ja oon saanut ton asennon lahjaksi hiljalleen sen kolarin jälkeen -03, koska ennen sitä olin vielä jossain normaalimmassa asennossa. Mutta konkreettisesti en ole pystynyt istuun suorassa, kun en ole jaksanut. Ja toi kuva, missä olen "alasti" on käsitykseni asennosta selkä suorana... Just... Ei ihme, että ne aina huusi kuvauksissa, että älä oo kasassa. Perkele mä en pystynyt oleen suorassa.

Ei ihme, että on vähän outo olo, kun niska on nyt jo vähän enemmän suora, kyfoosi on alkanut oikenemaan, kuten myös skolioosikin. Jotain hyvääkin.

Valitus Vakuutusoikeuteen - työtapaturma (Tahd onvoimaa)

VALITUS

TAMPERE, 19.2.09

VALITUS VAKUUTUSOIKEUTEEN X:n TYÖTAPATURMAA KOSKIEN
(vahinkotunnus ja –päivä xx 77)

1 Käsittelyn osapuolet

Vahinhoittunut (jäljempänä vahingoittunut tai Sukunimi)
Sukunimi, Etunimi
Hetu

Tapaturmavakuutuksen ottajayritys yy)
Yhteystiedot

Vahinkovakuutusyhtiö (jäljempänä vakuutusyhtiö)
Pohjola Vakuutus Oy
Y-tunnus 1458359-3
PL 440
00013 Pohjola

2 Tapaturman kuvaus ja vakuutusyhtiölle toimitetut tiedot

Tapaturman kuvaus on esitetty tämän valituksen liitteenä olevissa vakuutusyhtiölle toimitetuissa kuvauksissa, vakuutusyhtiön lähettämissä lisäkyselyissä ja niiden vastauksissa:

- tapaturmailmoitus x.x.2008
- lisätietopyytö x.x.2008 ja vastaus x.x.2008
- tiedustelu vahinkotapahtumasta x.x.2008 ja
- valitus tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle x.x.2008.

3 Valituksen perustelut

Esitän vakuutusoikeudelle vakuutusyhtiön ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen tarkistamista seuraavassa esitettyyn perustuen.

Sekä vakuutusyhtiö että tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ovat päätöksissään todenneet edellä mainituissa dokumenteissa kerrotun perusteella, että työntekijälle ei makseta tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta, koska tapaturma ei ole sattunut työssä eikä tapaturmavakuutuslain (608/1948) 4 §:n tarkoittamassa työstä johtuvissa olosuhteissa (kts. vakuutusyhtiön päätös x.x.2008 ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös x.x.2009).

Vakuutusyhtiön ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perusteluiden mukaan tapaturman ei voida katsoa sattuneen työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa, koska tulkinnan mukaan koulutusosio on päättynyt klo 18:00, jonka jälkeinen aika katsotaan työntekijän henkilökohtaiseksi vapaa-ajaksi.

Sekä vakuutusyhtiö että vakuutuslautakunta ovat käsittelyssään sivuuttaneet esitetyt lisätiedot ja tarkennukset. Muutoksenhakulautakunnan johtopäätöksissä työntekijän työ- ja vapaa-aikaa on verrattu toisiinsa yleisten elämänkatsomussääntöjen mukaan.

Vakuutusyhtiö ja vakuutuslautakunta ovat päätöksissään rajanneet työnantajan ominaisuudessa risteilyllä mukana olleen Tahdonvoiman työajan koskemaan vain luokkahuoneessa vietettyä aikaa. Edellä mainitulle tulkinnalle, että työaika koskisi ainoastaan selkeästi yksilöityä työtehtävää, yksilöidyssä tilassa, eikä esimerkiksi vapaamuotoisessa ympäristössä toteutettavaa ideointia, kuten Tahdonvoiman tapauksessa, ei löydy tukea tapaturvavakuutuslaista tai vallitsevasta oikeuskäytännöstä.

Lisäksi perusteluissa käytetyistä yleisistä elämänkatsomussäännöistä ei löydy yksiselitteisesti vallitsevaan lainsäädäntöön tai oikeuskäytäntöön perustuia perusteita edellä esitetylle tulkinnalle. Tämän perusteella vakuutusyhtiön ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätösten voidaan katsoa perustuvan enemmän aiempien oikeustapausten käsittelyyn ja niissä tehtyihin päätöksiin kuin kyseessä olevan tapauksen yhteydessä esitettyihin faktoihin ja tapaturmavakuutuslain tulkintaan.

Edellä kerrotun perusteella katson vakuutusyhtiön ja lautakunnan päätöksen perusteluiden olevan virheellisiä ja puutteellisia ja perustuvan tosiasioiden sijaan vakuutusyhtiön oletukselle esitetyn päiväohjelman sisällöstä ja heidän subjektiiviseen tulkintaan työ- ja vapaa-ajan jakautumisesta.
Risteilyohjelmassa esitetty vapaamuotoinen iltaohjelma ei ole rinnastettavissa vapaaehtoiseen työhön tai vapaa-aikaan.

Vapaamuotoinen iltaohjelma on ollut kaikkien risteilylle osallistuneiden osalta työhön liittyvää ja pakollista illallisen päättymiseen saakka. Vakuutusyhtiö on tulkinnut virheellisesti ja perusteettomasti vapaamuotoisen ohjelman työhön liittymättömäksi vapaa-ajaksi, joka kuitenkaan vapaamuotoisen ohjelman sisältö huomioiden ei voida katsoa pitävän paikkansa. Vapaamuotoisen ohjelman aikana kaikkien risteilylle osallistuneiden kesken käytiin palautekeskustelu päivän aiheista sekä ideoitiin ryhmässä Yritys Y:n uusia myynninedistämispalveluita, mihin myös Tahdonvoima osallistui.

Näiden tosiasioiden perusteella termin vapaamuotoinen tai vapaamuotoisen ohjelman toteutuspaikan ei voida katsoa rajaavan työntekijän työ- ja vapaa-aikaa. Työn suorittamispaikan tai muodon (tiukasti ohjattu luokkahuonekoulutus vs. vapaamuotoinen keskustelu ja ideointi) ei voida katsoa olevan ratkaiseva peruste työntekijän työ- ja vapaa-ajan rajaamiselle.

Työ- ja vapaa-ajan erottamiseen perustuen luokkahuoneessa tai vastaavassa koulutustilassa ja sen ulkopuolella vietettyyn aikaan ei löydy perusteluita vallitsevasta oikeuskäytännöstä. Huomioiden lisäksi Tahdonvoiman työnantajaroolin risteilyn yhtenä kouluttajana ja oleellisena vapaamuotoisen ohjelman aikana toteutetun palaute- ja ideointikeskustelun osallistujana, ei voida katsoa vapaa-ajan alkaneen ennen illallisen päättymistä. Myös illalliselle Tahdonvoima on osallistunut työnantajan edustajana edustaen yrityksen henkilöstöjohtoa.

Vakuutuspäätösten perustuessa työntekijän fyysiseen sijaintiin matkalla, jossa hän on yksiselitteisesti ollut työnantajan asioilla ja edustajana ja vakuutusyhtiön tulkintaan termin 'vapaamuotoinen' sisällöstä riippumatta esitetyistä perusteluista, voidaan vakuutusyhtiön esittämien perusteluiden katsoa olevan vallitsevaan lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön perustumattomia.

Vakuutusyhtiön esittämän tulkinnan mukaisesti mikään ohjelmaan kuuluva mutta ennalta yksityiskohtaisesti määrittämätön ohjelmasisältö tai työnantajan edustaminen illallisella ei voida katsoa kuuluvan työhön, vaan työntekijän vapaa-aikaan. Vakuutusyhtiön tulkinta ei tältä osin vastaa tapaturmavakuutuslain sisältöä, henkeä eikä vallitsevaa oikeuskäytäntöä.

5 Lisätiedot

Lisätietoja tapaturmasta ja siihen liittyvistä seikoista antavat:

Tahdonvoimaa
Puhelin

Yrityksen tj
Yhteystiedot

6 Allekirjoitus ja päiväys

Paikka ja päiväys
Allekirjoitus

--

Laitan tämän myös niskavammafoorumille, josko joku muukin hyötyisi taistelussaan isoja, pahoja vastaan. ;)

Hiukksen muuten nauratti, että pistin sit 50 sivua paperia tänään väärälle instituutiolle. Vakuutusoikeuden valitus pitäisi tehdä Pohjolaan (yllätys!), ja minä laitoin paperit Vakuutusoikeuteen.

Mutta ei hätään, koska luinhan ohjeet jälkikäteen. ;) Valituksen voi tehdä myös SÄHKÖPOSTILLA. Siis what the fuck? Noinko paljon ne arvostaa valituksia? Onpahan töitä Vakuutusoikeuden infossa, kun laittelevat niitä silppuriin. Ja sinnehän ne päätyy joskus kuitenkin, koska jos/kun Pohjola ei muuta päätöstä tuonkaan perusteella, he toimittavat sinne samat paprut jokatapauksessa. Tai siis 'pitäisi' olla samat, mutta muutakin on ilmennyt. Mm. Hippokampuksen keskustelufoorumissa kerrotaan suorastaan törkeistä asiakirjaväärennöksistä välillä vakuutusyhtiö Vakuutusoikeus. Yhtiökin oli samainen. Hyvä linja. Jossei muuten mene läpi, niin maalataan vähän.

Pps. Olenhan tehnyt selväksi, mitä vakuutusyhtiötä en voi kenellekään suositella? Aah, ihana kansalaisjournalismin kulta-aika... Lainaten The Economist -lehteä (It's a link stupid -reportaasi, 2006):
'Blogi on yhden ihmisen editoimaton sana. On jokaisen oma asia, mitä sillä tekee ja mitä sillä voi saavuttaa'.

Keho mun, joka olet lamassa (Tahdonvoimaa)

Keho minun, joka olet lamassa.
Pyhitetty olkoon kuntosi, tapahtukoon haluamasi reaktiosi, niin yöllä kuin päivällä.

Anna minulle tänä päivänä jokapäiväinen helpotukseni, niin kuin olet neuraalikudospumppausten jälkeen aikaisemminkin antanut.

Älä saata minua kuitenkaan liiallisten pumppausten kiusakseen, vaan päästä minut kokonaan tästä pahasta, niinkuin olet muutkin 90 prosenttia päästänyt.

Keho, sinun on kaikki tahto, voima ja valta. Nyt ja iänkaikkisesti.

Kiitos.

Ps. Jos huomenna herään terveenä, lupaan tarkastaa uskoani ja suunnata ensitöikseni sinne Valamoon. ;)

LoisLane ja äippä (Tahdonvoimaa)

Kerro äidillesi, että on milloin vaan tervetullut 'luennoimaan' mulle vammasta. ;) Kahvia ja pannaria on luvassa, vaikka seura makaisikin sängyn pohjalla niitä nauttiessaan. Ja toki myös tytär on tervetullut lisäke. Ihmiset näkee livenä toisiaan ihan liian vähän! Hei, tehdään äiti-tytär -senssit. ;) Kummatkohan jäis kakkoseksi kälätyksen määrässä? Siinähän on muuten tosi-tv-konsepti - 'Raihnaiset äidit ja tyttäret'.

Ja nyt alkaa paukkua niin, että oksat pois.

- Oliko mamallas myös tämä hermokudosongelmus? Eli kaiken maailman kiristävät neuraalikudokset?

- Putoiliko maan läpi? Vajottiko? Huimasiko ylipäänsä?

- Hoidettiinko kuntoon CST:llä vai jotenkin muuten? Kuinka kauan kesti, että oli ns. kiinni elämässä?

- Mitä siellä niskassa oli revennyt? Ligamentteja?

- Kestääkö niska nyt ns. 'normaalia elämää' (tiedän, normaali on whiplashin jlk vähän erikoinen sanavalinta;) eli esim. kävelyä ja koko päivän jalkeilla oloja?

- Jos saa antaa yhden vinkin taisteluun, niin mikähän se olisi?

Kiitos ja halaus äiteelles!

Ps. Hitto, mä en tajunnut tota, että sähän LoisLane asut suvannolla. Perhale. Ja mulla on oikeesti ihan hyvä tasapaino, joten välillä käyn keikkuilemassa kivetyksellä, kun on veemäistä. Ei kestä tämmösiä kolmen kuukauden takapakkeja saatana sentään. Ja joo, kyllä mä tiedän, ettei The Kaksikko turhaan säätäis. Viimeksi kun kysyin tätä, niin olisin kuulemma saanut fudut aikoja sitten, jos oisit toivoton. Ja lainatakseni rouvaa: 'Kultaseni, solut uusiutuvat KOKO elämän, ei se paraneminen nyt yhtäkkiä pysähdy'. ;)

Pps. Ja joo, mä en osaa iloita muiden huonosta olosta, olet oikeassa. :) Kun tietää oireistosi, niin sitä vähemmän käy edes mielessä. Kerran muuten siskon kanssa funtsittiinkin, että ihan hirveetä, jos toinen paranee ja toinen ei. Mitäs helvettiä sit tehdään? Nyt on rämmitty samassa paskassa molemmat, niin on aina ollut läheinen, jolle avautua. Mutta hitto, jos se toinen tervehtyy, niin keltä sit vois kysyä, että 'onko sulla pimpsassa lasinsiruja tänään' tai 'tuntuuko siltä, että muuraiset ryömii sun korvakäytävää'? ;) ;) Ihanat, hermot! Niin ihanan herkät ja erikoiset.

Ppps. Siistii, jokaisen päähän menevän hermot kohdalle on noussut näppy. Kipeä sellainen. Ei tajua. Kai ne on sen verran puristuksissa, että alkaa iho oireilla. Huoh, eikö nämä oireet koskaan vähene? Muuttuu vaan. Ja lisääntyy.

Pppps. Toivottavasti 'syndet' menivät hyvin keskarista huolimatta. Älä pudota sitä. Se on tärkeä sormi, kun olet terve. Voit näyttää sitä sit skoottereille ja valittaville mummoille hallissa.

Viimeinen linkki ulkomaailmaan (Tahdonvoimaa)

On tämä blogi. Mies lähti asentaan kaverille laajakaistaa ja nappas luvallani mukaansa mun läppärin, kun siinä toimii wlan, toisin kuin omassaan. Nyt sitten mietin kuumeisesti, jaksaisinko pistää meidän vanhan Fujitsun seinään, jos vähän nettailisin. Koneelle on turha edes kuvitella menevänsä. No, enpä taida viitsiä.

Ai saatana, kun tuntuu, että joku tulee ulos takaraivosta/päälaesta. Siis aivan hirvee tunne. Ei pysty tekeen muuta kuin makaan. Istuminen ja seisominen on aivan helvettiä. Tuntuu, että kaularanka tulee läpi päästä ja humpsahdan nätisti maan läpi.

Mitähän tossa takaraivolla tapahtuu? Se on aivan kivikova ja niin hiton kipeä, ettei pysty oleen selälläänkään. Siis pää on tosta takaraivosta ylöspäin aivan lamassa. Siis kivikova. Ja vittu, kun ei pysty itse tekemään mitään asialle. Makaan vaan kyljelläni, kuten olen tehnyt nyt 10 vuorokautta, ja pitelen päästä kiinni ja koitan ajatella jotain muuta kuin jumissa olevaa takaraivoa/päälakea. Tänään lähti hetkeksi kuulo lähes kokonaan. Onneksi tuli takaisin. Muutenkin on ollut niin karmea olo, että jos nyt olisi Ratinansuvanto lähellä, kiikkuisin jo yhdellä jalalla kivetyksen reunalla. Jos pikkuisenkin tuulis suvannon suuntaan, oisin siellä

Selvispä muuten eilen sen joulukuun kadonneen saikkutodistuksen kohtalokin. Syytin Kelaa sen hukkaamisesta, koska tähän mennessä siellä on hukkunut kaikki, mutta Lady in Pink olikin ottanut sen mukaansa Hesaan käydessään. ;) Tuttu lekuri kun oli ollut allekirjoituksessa, niin aatteli omakseen! No, hyvä että löytyi. LIP lähettää sen Kelaan - mukaan laitettiin jo valmiiksi lisäselvitys, niin säästytään yhdeltä rumbalta. ;) Katotaan, kuinka käy. Jos tämä menee läpi, niin sitten olen todellinen voittaja.

Hyvää syntymäpäivää LoisLane (Tahdonvoimaa)

Ohessa muutama herkku, joita suosittelen sun mahalle. ;)
Jos oot oikeasti tosi herkkä, ei linkkiä edes kannata avata. Päätät itse.
Vaikka mä syön lähes kaikkea, niin tuo vetää kyllä aika hiljaiseksi...

http://thisiswhyyourefat.com/

Ps. mun veikkaus iästä on joo edelleen se 85 vee + 4 kk:tta - vaivoista päätellen. ;)

Synttäripähkinä! (LoisLane)

Aivan, allekirjoittaneella on tänään rinkulapäivä – taas on yksi lisäryppy löytänyt tiensä naamalle. Pari vuotta sitten löytyi se ensimmäinen harmaa hius (kampaaja löysi) ja nyt kun kropastakin löytyy kaikkea jännää vammaa enemmän kuin monelta 70-vuotiaalta, niin jollain tapaa ei paljoa biletytä. Eikä kunnon bilettäminen onnistu ilman tanssimista muutenkaan!! pöh. Nojoo, pääsyy synttäreiden "skippaamiseen" on kylläkin työkiireet. How sad is that?

MUTTA. Sitten mennäänkin itse pähkinään! Kuinka paljon LoisLane tänään täyttää? Ei ole lupa kilauttaa kaverille, eikä kysyä Googlelta! Tahdonvoimalla on pienoinen etulyöntiasema, sillä hää taitaa olla ainoa, joka on neiti Lanen livenä nähnyt! Yksi vastaus per nenä. Oikein vastanneiden kesken arvotaan harmaita hiuksia ja kaksi alinta nikamaa. ;) Palkinnothan ovat siis aivan loistavat, joten nyt jos koskaan kannattaa nostaa luuri ja astua putiikkiin!

Nyt pitääkin lähteä ostamaan jonkin sortin konditoriatuotteita (= Lidlin kuivakakku) itsensä kutsuneiden perhepiirin jäsenten varalle...

Jään innolla odottelemaan pähkinänsärkijöitä!
P.S. Tahdonvoimaa, kyselenkin äidiltä niitä juttuja vasta huomenissa, kun nään naamatusten. :)

Tere (Tahdonvoimaa)

Nyt pitäisi nukkua, vaan kun ei nukuta. Ja miksi ei? No, enpä tiedä. Ei vaan nukuta. Sattuu sternoihin kaulan alle. Ne on kivikovat, kuumat ja turvonneet. Varmaan huomenna kun herään, siinä kohdalla missä pitäis olla päänkannattimet, onkin tyhjät kuopat.

Huh, täti on hengissä. Veri oli pikkuisen lähtenyt liikkeelle, muttei hengenvaarallisesti. Pääsi pois teholta, joten tilanne on ilmeisen vakaa. Oikea käsi ja jalka eivät toimi kunnolla yhteen, mutta kuntoutuksella pitäisi saada ihmeitä aikaan. Aikamoista. Kun vointi on joskus parempi, loput jääneestä kasvaimesta sädetetään pois Kuopiossa. Leikkauksessa selvisi, että kasvoin olikin kiertynyt verisuonen ympärille sen verran enemmän, ettei saatu kokonaan pois. Toivottavasti ei nyt neljättä leikkausta tule ihan heti. Edellisestähän on vasta vuosi. Silloinkin sanottiin, ettei kasvain todennäköisesti uusiudu. Jaah, juuh, ja miten kävi. On toikin niin perseestä. Kuntoutat itseesi vuoden kuullaksesi, että sama on taas edessä uudelleen. Niin epäreilua. Elämässä on paljon epäreilua.

Reuma. Palataan siihen. Mun suvussa aika monellakin on reumaa. Juurikin äitin puolella. Miksi mulla ole koskaan epäilty sitä, vaikka koulussa jo terkkarit varoitteli siitä. Samalla tavalla mä oon rampattunut kipeitten ja jäykkien nivelten takia milloin missäkin lekurissa. Mutta ei kai sitä ole. Ja sitä paitsi saranatkin on alkanut toimia, kun on hoidettu rankaa.

Taitaa olla ollut vaan jumiutunut ydin, joka nuo kaikki ongelmat nivelissä on aiheuttanut. Ei muuten naksu tai rutise enää niin paljon. Vain silloin, kun vetää ytimen kireelle, alkaa paukkua ja naksua. Mut niin se kuulemma meneekin, että kun hermotus kyrvähtää, nivel-lihas-luu -kombo ei toimi kunnolla.

Halleluujaa, mitä juttuja. Miksi mä en vaan voi olla terve? Elämä ois niin paljon kivempaa, kun vois vaan mennä miten huvittaa ilman, että aina joutuu funtsimaan mitä mistäkin seuraa ja kuoleekohan siihen vai ei, ja onko se 'normaalia' vai normaalia.

Hyvät yöt itse kullekin vaivaiselle ja vaivattomalle! :)

Koko Kehon Kompensaatio (Fedja)

Ihana helpotus. Muutama tunti jumppaa, rauhoittumista, hidasta pikkuliike venyttelyä selällään ja lopuksi kalvovenyttelyt + -pumppa ukset istuallaan. Koko ranka löysää ja rintarangan puristava vanne lievenee niin, että olo huomattasti helpompi. Päässä kireydet edelleen tosi kovat vaikka lievemmät kuin aluksi. jossain vaiheessa venyttelyä tuntuu, että C0 ja C1 irtoavat toisistaan. Aina kun alan venyttelemään pää on kummasti oikealle kallellaan. Jossain vaiheessa alkaa suoristua. Kiristys päässä siirtyy koko ajan ylemmäks ja ylemmäks. Jossain vaiheessa tulee viiltokipu vasempaan korvaan. Nyt sitten pahin paine sijoilla ja otsan ja nenän takana.

Tämän se sitten kirraa aina takaisin KKK:hon. Miksi? Seuraavana päivänä aletaan taas alusta. Kehä.

Mä joka päivä töitä teen...
Mä joka päivä helpotuksen saan...Jos vaan jaksan venytellä sen 3-5h peräkanaa. Juoksen hetken helpotuksen perässä. Muuta ei ole tarjolla, joten siihen on tyydyttävä.

Asiakaspalvelemattomuuden uhri (Tahdonvoimaa)

Tuntuuko muista siltä, että olette aina paskan palvelun uhreja? Siis ihan sama, missä on ja mitä hoitaa, niin asiakaspalvelu ei vaan toimi. Tiedän, että olen koulutus- ja työtaustani takia erityisen tarkka näistä palveluasioista, mutta en ole kuitenkaan ainoa, joka kohtaa jatkuvasti näitä alta riman -palvelutilanteita. Ja valitettavasti paska palvelu jää aina paremmin mieleen, kuin ne onnistuneet asiakastilanteet. Ihanaa tuo tunnepsykologia.

Johtopäätökseni on jo pitkään ollut se, että kuka tahansa wordia ja meiliä osaava tyyppi voi olla muka asiakaspalvelutyössä. Ajatellaan, että sehän on vaan kirjoittelua, kuuntelua ja toimistohommaa. Bullshit!

Asiakaspalvelija on monesti koko organisaation kasvot hänen kanssaan asioiville. Mielikuva putiikista muodostuu usein niinkin kriittisen asian varaan, kuin YKSI ihminen. Tarkemmin, se muodostuu sanavalinnoista, kirjoitustyylistä, naamavärkin miellyttävyydestä, vaatetuksesta yms. pienestä. Miksi näitä onnistuneen palvelukokemuksen kannalta kriittisiä tekijöitä ei pidetä firmoissa minään?

Asiakaspalvelijalta vaaditaan paljon muutakin kuin näppäriä sormia ja rutiiniasioiden tehokasta hoitoa. Henkilön pitäisi omata tilannesilmää, hitunen käyttäytymisen psykologiaa, argumentointitaitoja,vuorovaikutuslait, huolellinen kirjoitustyyli/sanavalinnat yms. knobit. Useat noista asioista on muuten sellaisia, että jossei löydy tunneälyä ja ihmissilmää, ei niitä voi opetella kirjoista tai soveltaa duunissa. Tästä päästään siihen, että asiakaspalvelu on täysin aliarvostettu tehtävä, ja siinä toimivilta henkilöiltä pitäisi vaatia joku yhteisen laatu- tms. palvelusertifikaatin suorittaminen.

Mutta haloo, kuka nyt edes vakavasti ajattelisi, että hitto, mä oon asiakaspalvelija ja helvetin tärkeä tässä firmassa, jos kukaan ei sitä hänelle korosta ja kaikki paska valuu aina asiakaspalvelijan niskaan?

Huono palkka yhdistettynä vähäisiin odotuksiin ja työn whoever-is-able-to-do-it -imago ei vaan toimi asiakkaiden kannalta, jotka sen paskan palvelun uhreja sitten ovat.

Tai oikeastaan eihän asiakas edes ole uhri, vaan firma itse, joka suhtautuu asiakaspalvelijoiden työhön villaisella. Kyllä se yrityksen tärkein pääoma, brändi, kärsii jokaisen negatiivisen asiakaskokemuksen myötä. Kiitos, että sain vuodiattaa.

Ohessa keskustelu TOASin kanssa, mistä kaikki nämäkin mietteet juontavat juurensa. ;) Muutamalla pikkusanalla tai ihan light-asennemuutoksella olisi tässäkin saavutettu molempien osapuolten tyytyväisyys. Mutta ei. Virkailija syytti meitä viestissään ja otti TOASia puolustavan roolin, niin puihin rysähti tämäkin dialogi, niinkuin venäläiset matkustajakoneet konsanaan.

--
Minä 17.2.09

Hei,

Missähän kohdin jonoa olemme autotalliasiassa tällä hetkellä? :)

--

TOAS 19.2.09

Hei!

Teille on tarjottu autopaikkaa 1.7.2008, mutta kun sopimusta ei oltu tultu kirjoittamaan 7.8 mennessä, tarjottiin sitä jonossa seuraavalle. Haluaisitteko uudelleen jonoon?

Ystävällisin terveisin,
Best regards

Asuntosihteeri
Housing Officer

TOAS
PL 423
33101 TAMPERE
FINLAND

--

Minä 19.2.09

Terve!

Nyt täytyy sanoa, että hieman sapettaa. Eikä ihan vähääkään. Itselläni on nimittäin erittäin vakava niskavamma, minkä takia kylmässä autossa istuminen on yhtä helvettiä ja olen odottanut tuota autopaikkaa kuin kuuta nousevaa.

Olen myös useamman kerran kysynyt tuosta asiasta teiltä puhelimitse, mm. juuri kesällä 05/2008, eikä silloin annettu mitään osviittaa siihen, että olimme jo noin pitkällä jonossa.

Miten, kenen toimesta ja kummalle tätä paikkaa on muka tarjottu? Kirjeenä, sähköpostilla vai soittamalla? Mihin sähköpostiin tieto mielestänne mennyt? Kuinka monta kertaa olette olleet yhteydessä? Meille kun ei ole tullut yhteydenottoa, siitä olemme varmoja.

Suorastaan törkeää, mikäli ette ole ottaneet meihin yhteyttä puhelimitse, vaan lähettäneet yhden meilin tai kirjeen, jotka jaetaan tässä talossa muutenkin ihan mihin sattuu.

Haluamme tietenkin takaisin jonoon, mutta emme todellakaan sen perään. Odotan tietoa siitä, miten ja kuka on kontaktoinut meitä aikaisemmin. Palaan asiaan reklamaation kera, kun olen saanut nuo tiedot. Jatketaan sitten juttuja.

--

No answer yet. Nyt siellä tongitaan tietoa, kuka, mitä ja häh. Sit pistetään meili, että on kontaktoitu silloin, tällöin ja tuolloin. Ja siinäpä se. 'Pidä tunkkis. Olet vain asiakas.'

Ps. Eiliseen 'Joo ei' -tekstiin viitaten:
Valo syttyi kakeen, kun kävelin vessaan aamulla. Enpähän ole moista huomannut aiemmin. Ei ihme, että niska on kipeä, jos tärisen eteenpäin kuin maajyrä. ;)

Edit:

Ja viitaten edelliseen vuodatukseen, miksi siihenkin piti antaa syy, kun asia kuitenkin saatiin hoidettua ja mun suuttuminenkin olisi vältetty... Lukekaa nyt itse...
;)
--

Hei!

Autopaikkaa tarjonnut henkilö on huomenna töissä, joten voimme silloin jatkaa tapauksen selvittämistä. Voitte kuitenkin myös halutessanne käydä toimistollamme tekemässä autopaikkasopimuksen 1.3 lähtien, jolloin sieltä sellainen vapautuu. Olen pahoillani aiheutuneesta vaivasta.

Ystävällisin terveisin
Best regards

Asuntosihteeri

Fedja – uskomatonta... (LoisLane)

Meidän guru-fysiatri muuten sanoi, että reumalääkärit tekee niitä diagnooseja nykyään TODELLA kitsaasti. Eli yleensä silloin, kun sairaus on jo niin pitkällä, että toimintakyky kärsii, eikä ihan hirveesti ole tehtävissä. Ja mun papruissa luki "ei nikamien neliöitymistä". Sitten kun guru tsekkas ne läpi, osotti mulle sieltä muistaakseni 3 nikamaa ja sanoi "minkäs mallisia nämä sitten ovat, elleivät neliöitä?". Mutta kuulemma nykyään ne ei enää yksin riitä diagnoosiin, vaan muutoksia melkein pitäis näkyä SI-nivelissäkin.

Ja Fedja, miten niin ei löydy mitään reumaperäiseen tulehdukseen viittaavaa?? SI-nivelet, iriitit, tarvittava antigeeni, neliönikamat ja kaikki. Eikö senkin luulis olevan potilaan edun mukaista, että diagnoosi tehtäisiin ja sitten tarvittaessa myöhemmin poistettaisiin ja todettaisiin vääräksi. Kyllähän se olisi muutenkin paljon lohdullisempaa, että todetaan sitten myöhemmin terveeksi kuin se, että luulet olevasi terve ja sitten kun oikeasti on liian myöhäistä, tehdään viimeisenä vaihtoehtona se diagnoosi ja sitten alkaa maailmat räjähdellä. Enkä nyt siis meinaa, että sun tilanteessa tuntisit itsees terveeksi, jos diagnoosia ei tehdä. Varmaan piisaa nuo muutkin ihan omiin tarpeisiin. -___-

Mutta sanonpa nyt mikä mua eniten reumapuolella vituttaa. Se kun itse menin selkävaivaisena lähtteellä polille, niitä kiinnosti tasan yksi asia: Onko mun tilanteessa kyse selkeästi näkyvästä reumasta? Niitä ei kiinnostanut oikeasti ottaa selvää mikä nuoren naisen selässä mättää. Eli kunhan he vain saivat rajattua pelätyn selkärankareuman pois, ei asia kuulunut enää heille, ja minut voisi taas kerran ö-mapittaa. HaSa:n lekuri oikeasti sanoi minulle noin, kun kysyin, että mitenkäs tästä eteenpäin.

Ja silloin kun MRI:tä ja röntgeniä suunniteltiin ja lekuri puhui SI-nivelistä, sanoin, että kun se kipu on vähän YLEMPÄNÄ, parissa alimmassa nikamassa. Tämä sankari vain kivenkovaa jatkoi, että "Yritä hyvä tyttö käsittää, että se reuma todetaan juuri SI-nivelistä". Joopa... Mitähän sekin olisi tehnyt heille, että oltaisiin kuvattu selkä myös L-S -väliltä. Joo, olis ollut ehkä 10-15min pitempi aika sen jyrän sisässä, mutta kun ei niin ei. Eihän se kuulunut HEILLE. Gurumme sitä ihmettelikin, että miksi oli niin vaikeaa kuvata myös hieman ylempää, kun selkäkivut voivat johtua myös jostain muusta kuin siitä reumasta. Huoh. Nyt ei parane tällä kertaa avautua aiheesta enempää. Alkaa muuten ohimot pullistua, kun ees miettii näitä kuvioita. :D

No yhden asian vielä sanon siitä huolimatta. Vielä parempi sankari oli silloin Valkeakosken polilla. Jessus... ei pitänyt kroppaani yliliikkuvana, koska en niissä testeissä saanut kämmeniä suorin vartaloin kunnolla maahan, koska aamuisin rankani on varsin jäykkä. Eli siksi en saanut tuolloin edes sitä hypermobiliteetti-diagnoosia...

Hui mikä ääni (Fedja)

Kuulostaapa TV tutulta nuo säikähdykset ja säpsähdykset. Mulla varsinkin äänet aiheuttavat tota. Oli alussa tosi paljon tota pitkän aikaa. Edelleen tuttua. Tääkin menee sinne harmaalle alueelle:aivovamma, selkäydinvamma vai retkahdus vamman seurauksena herkistynyt autonom hermosto. Vai pikkusen vahinkoo vähän joka lootasta.

Joo ei (Tahdonvoimaa)

Ihme, nukuin tähän asti. Sit säpsähdin hereille, kun pukki putos seinältä. Kyllä vain, kiinnitin oman firman tekeleen, suorapostitusmainoksen, seinälle kaksinkerroin taitetulla sähköteipillä ja sehän tipahti lattialle. Ei kestänyt pikkuinen teippi pahvisen mainoksen painoa sisäänpäin kulmista kipristynyt kun oli läystäke jo valmiiksi operaation aikana. Yritän nyt väittää itselleni, että se ei ollut enne, että 'Terve kuin pukki' tipahti lattialle, vaan johtui ihan fysiikan laeista.

Se on jännä, kuin sitä hermoston myötä herkistyy myös tunteille. Olen aina ollut se tyyppi, jolla on enemmän aisteja kuin muilla, mutta nyt se on oikein päässyt valloilleen. Saas nähdä, milloin kohtaan jotain semmosta, joka saa oikeasti karvat pystyyn. Ehkä mä pääsen Marssiin, jos oikein toivun? Kiva olisi käydä siellä isopäiden kyydissä, kunhan eivät preparoisi mua palasiksi. (Jaah, niin ja kyllä, juurikin ne kuuluisat säärikarvat, jotka olen kironnut aika helvetin monta kertaa vuoden aikana, koska en ole pystynyt taas hetkeen sheivaan, kun ydin ei tee yhteistyötä venytyksen kanssa).

Kerrottakoon, että säpsähdys tuplaantui, kun samaan aikaan, kun mainos tipahti seinältä, kuulin unessa äidin äänen, että 'Täti kuoli'. Joo, niinpäin se meni. Ensin näin unta, ja sit heräsin salamana siihen, että mainos putosi. Tosi karseeta. Saas nähdä, kauan psyyke kestää ennen kuin ollaan siinä pakkopaidassa, mistä Fedja puhui. ;)

Aikaisemmin yöllä konkreettisesti JUOKSIN (ja mä en ole paljon juossut hetkeen) olkkarista makkariin, kun pelästyin niin helvetista touch smart -kaukosäädintä, mihin syttyi valo ilman, että koskin siihen. Olin parin metrin päässä, enkä voinut osua siihen edes välillisesti, kuten yleensä. Normaalisti se menee niin, että osun ohi kävellessä subbariin, joka hipaisee sohvaa ja sit kakeen syttyy valo. Nyt olin pirun kaukana kaikesta, keittiön pöydän ääressä. Yön pimeydessä aloin miettiä, että kuka sitä koski, jollen mä ja soppa oli valmis. Vielä kun silmissä näkyy, että tavarat liikkuu, niin johan heitti pelon päälle. Jäi kaakaot kuppiin ja leipä pöytään, kun en vaan uskaltanut olla yksin olohuoneessa. Eikä asiaa auta se, että eksyin lukemaan unihalvauksesta netistä, ja hyi, sekin oli karmivaa. Nuku nyt sit tässä.

Ei saatana, nyt sieltä tippui toinenkin kuva!!! Se mun kuva. Ah, onneksi on mies vieressä. Herätin sen. Oli sitä mieltä, että johtuu teipistä. Ja kake syttyy kuulemma askelten tärinästä. ;) Oiskohan noin?

Askel eteen (Fedja)

Nykyään tuntuu, että jokainen itku on aina askel eteenpäin, jos ei satu johtumaan pelkästä väsymyksestä. Kun tämä hulabaloo alkoi -97, itkin sen alun 3 vuotta. Se oli kyllä aika ahdistavaa ja ei vieny eteenpäin. Ihan alkuun muutama kk itku vaan pahensi pahoinvointia. Se jotenkin tuntu silloin kummalliselta, kun olis luullu itkun helpottavan oloa. Suorastaan oksetti itkemisen jälkeen.

No ny pää nynnyyn.Aika epätod, että pystyn nukkuun. Niin paha jumi päässä ja korvissa kova konsertti.

Pelottavaa (Tahdonvoimaa)

Näin viikko sitten unen, jossa aivoleikkauksessa ollut tätini kuoli jälkikomplikaatioihin. Tänään sitten äiti soitti ja kertoi, että leikkaus sinänsä meni hyvin mutta alueelle oli kertynyt hieman verta leikkauksen jälkeen. Jos veri pysyy paikoillaan, nou hätä, mutta jos se lähtee liikkeelle aivoihin, se on infarkti sitten. Ja sille ei ehditä tehdä juuri mitään.

Täti makaa kolmatta kertaa päästään leikattuna Taysissa, nyt vielä teholla. Tämä yö ja huominen päivä ovat ratkaisevia. Onneksi yksi Suomen parhaista neurokirurgeista leikkasi. Mutta kuitenkin riskit on aina olemassa, kun kuupan sisään mennään. Pitkä on aika siellä tehollakin! Toivottavasti tätiä pidetään sen verran tokkurassa, ettei nyt ihan koko ajan valvo.

Mikä hitto siinä on, että kaikilla tuntuu olevan koko ajan jotain ongelmaa terveyden kanssa. Miten hitossa se sama pirun kasvain on voinut pesiytyä kolmesti samoihin aivoihin, aina eri paikkaan? Hitto. Tätinikin on niin ihanan elämänmyönteinen ja positiivinen vajaa kuuskymppinen ihminen, että ei olisi hänelle suonut moista paskaa. Mutta sieltä hän on aina noussut leikkausten jälkeen! Ensin opetellut istumaan, sitten kävelemään ja lopulta päässyt salille kuntoutumaan jne. Toki toimintakyky heikkenee joka kerta, mutta toistaiseksi hän on vielä pärjännyt hyvin kotona itse ja lapsensa kanssa.

Tässä tätini jutussa on muuten monta lekuritarinaa kerrottavana kanssa mutta jätän ne suosiolla Mustille, kun on tätini lähin omainen ja muistaa faktat. Mutta kuten arvata saattaa, ne ei ole mairittelevia tarinoita... Nekään.

Ei kyllä nukuta yhtään, kun toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että enneuneni meni pieleen tällä kertaa. Onneksi ei ole puhelin soinut äiteen suunnalta näin yöllä. Muistan aina lapsenakin, kuinka öinen puhelimen soitto tarkoitti sitä, että mummi (joku heistä) oli sairaalassa. Useimmiten juuri tämä ihanainen harmaahapsinen isän äitini, joka nukkui pois ennen joulua. Sitten kun on kuntoa, menen kyllä ensimmäisenä haudalla käymään. Hirvittää, etten nähnyt mummia viimeiseen puoleen vuoteen eläessään, enkä pystynyt hautajaisiinkaan menemään. No, äiti lohdutti, että parempi, kun muistan mummin semmoisena rautarouvana, mitä olikin ennen sairastumistaan.

Jeps, kai se on pakko nyt vaan nukkua. Silmät lurpsuu kiinni. Aah, aamukahvin kanssa oottaa pala pannaria. ;) Muut meni jo!

Master of Jumitus (Fedja)

Välillä joo tuntuu,että huhhuijaa kuinka paljon on niin sairaita ja kipeitä ihmisiä. Ja kun on niin monimutkaisesti sairaita,että saa siinä velho olla ja taitava,että pystyy ensinnäkin tajuamaan mitä ihmistä vaivaa + sitten vielä auttaa. Johtuu siitäkin tämä sairauden paljous, kun nyt täällä vankiloissamme elämme ja aikaa tapettavaksi on ihan reilusti.Niin kukas sen parempi tappokaveri kuin toinen sairas,jolla on sitä aikaa tapettavaksi.Ja jota sattuu kiinnostamaan samantyyppisen tiedon jako at the moment.

Melkoinen LL oli tuo sinunkin tarina. Täällä kans tuo HLA-b27,jonka takia selkäreumaepäily koko ajan päällä.Ja kun oli vielä si-nivel tulehdukset ja iriittejä,niin bingo: suorinta tietä sisätautipolille kulkematta lähtöruudun kautta. Si-nivel tulehdukset loppuivat, kun punainen liha ulkoistettiin tästä kodista. Viime kesänä sitten reumalla tiirattiin kaikki kuvat läpi oikein erikoisistunnossa. Ei kuulemma löydy mitään reumaperäiseen tulehdukseen viittaavaa. Siitä huolimatta liääkär kysy,että oletko syönyt Salatsopyriiniä.Siihen vastasin,että mihinkä mää sitä olisin syönyt,kun ei noita tulehduksia ole 3 vuoteen ollut.Lääkäri oli kummasti samaa mieltä. Lannerangassa on pari neliön mallista nikamaa. Sun tekstin perusteella LL ne vois viitata srreumaan. Nobody told me that.

Tääl viimeiset 3h ovat menneet yläkerran palikoiden järjestämisessä.
On tyytyväinen olo siitä, että jotakin tässä elämässä huomaa oppineensakin. Jotenkin kokonaisempi olo, vaikka suru puserossa vähän ollaanki. Ehkä sen just,että saa olla herkkä ja nauraa tai itkeä aikuisen täysillä jos siltä tuntuu. Se kans tuntuu tärkeälle, että uskaltaa tuntea ja elää sen mukaan, eikä vain järkeile ja analysoi joka asiaa. Tekee elämisen itsensä kanssa turvallisemmaksi,hassua kyllä. Suap nähä miten tämä herkkis pärjää teidän ex-huippujen kamppailijoiden ja punttailijoiden kans ü. Pitää välttää, ettei niin pahasti sukset mee ristiin, että joutuis lähitappeluun.

Kädet väsy totaalisesti tästä pätkästä.Nyt syömään ja toiveissa uni.
T.TotaalijumiMaisteri

Keitä ne on maisterit? (Tahdonvoimaa)

No nehän on retkahdusvammaihmisiä, jotka ei voi ees hyödyntää hankittuja opintojaan! Tietenkin. Siinä, sulassa sovussa on opintotukihakemus ja Pohjolaan 300 e arvoinen kuori. Oli kallista Tiimarissa. Heh, heh. Paska läppä! ;)

Saas nähdä, milloin Paska-Pohjola ilmoittaa, ettei enää korvaa noita, koska kulut ei voi liittyä enää samaan vammaan näin kauaa. Siks meenkin nyt nopeesti piikitettäväksi, ettei vaan ehdi vuosi vaihtua, kun yleensä vuodenhan ne maksaa mukisematta ja sit alkaa kitinät/selittelyrumbat. ;) Mutta aika koomista edes väittää, että kun oon käynyt kerran kuussa lekulla samasta jutusta, niin yhtäkkiä se vaan menis pois ja oireet aiheutuiskin muusta. Mutta niin ne tekee! Ne on niin itsevaltiata, että tommoset omat käytännöt saa siunaukset itseltään. Ja muut kantaa sit kärsimykset.

Huolestuttavaa, Pohjola oli maksanut mulle 37 euroa. Mistä ihmeestä? Sieltä tippuu aina ihan ihme summia tilille, niinkuin viimeksi 287 euroa, jonka pitikin mennä Terveystalolle. Ja hups, sitten tuli lappu perässä, että maksa se HETI takaisin meille, perkele.

Olipa muuten hauskaa lukea Pohjolan henkilörekisteritietoja musta! 'Asiakas soittaa hieman tuohtuneena ja kysyy...'. Oikeasti siellä lienee lukenut 'Asiakas oli vitun vihainen hankala mulkku', mutta ne sensuroi noi ennen printtausta. Oon nyt 4 kertaa pyytänyt noita tietoja myös työtapaturmapuolelta, muttei ole herunut. Miksiköhän? Samoin pyysin käsittelyasiakirjat ja päätöspalaverien asiakirjat, mutta niitä ei ole KÄYTÖSSÄ! Yllätys!! Hieno keino suojata itseään, kun asiakkaat vetää oikeuteen. Wau, mikä pelikenttä.

Suomen talvi on ankea (Tahdonvoimaa)

Kattokaa nyt kuinka kaurismäkimäisiä otoksia saa yöasetuksella pilvisellä kelillä! Eikö ole ankean näköistä ekassa kuvassa, kun on sinertävä valko'tasapaino'? Mutta heti, kun vähän paistaa ja asetukset on oikein, niin ihan eri maisema.

Kylläpä mä oon hyvä keksimään tekemistä. Tosin ei pitäis paljon olla pystyssä, kun oon taas niin kasassa, etten koskaan. Särkee alaselkää, nilkkoja ja polvia, kun ranka on niin painunut. Ja tukilihasten tekemisestä ei ole toivoakaan. Mitäköhän kävis, jos menis huomenna altaalle - ihan varovasti kävellen/jumpaten?

Päiväsadun aika! (LoisLane)

Lyhyt referaatti vuoteen 2003 asti, ja pitempää vuodatusta siitä eteenpäin.

Lähtötilanne: perheessä sekä välittömästä lähisuvusta löytyy sarkoidoosi, SLE, menier, reuma, Levyn kappaletauti, nivelrikko... ja tietysti herkkää hermostoa ja retkuja.

Olen elänyt pienestä pitäen yliliikkuvien, särkevien ja helposti rasittuvien nivelten kanssa. Ei kuitenkaan mitään fataalia, mitä ei tuen hetkellisellä käytöllä olisi saatu kuriin. Alle kouluikäisenä olin lättäjalkojeni vuoksi jossain tilaisuudessa ryhtimallina, tai siis lähinnä varoittavana esimerkkinä. Tehtävänä oli seistä ensin minulle ominaisesti ja sitten korjata ryhti. Olenkin hallinnut tuon ryhdinkorjaustekniikan aina tähän päivään asti. Kaikki kivut ja säryt pistettiin yleensä kasvukipujen piikkiin.

2003
Lokakuussa 2003 kaaduin skootterilla. Vauhtia oli enää hieman alle 20km/h, sillä olin jo ehtinyt hidastaa pihaan pysähtyäkseni. Maassa oli kuitenkin mutaa/liejua jarrutuskohdalla, jolloin jarrut menivät lukkoon. Kaaduin oikealle kyljelleni. Ensin maahan tärähti olkapää, sitten pää ja perässä päälleni 95kg:n skootteri.

Olkapää alkoi oireilla välittömästi, selkä hieman myöhemmin. Ajovarusteiden ansiosta verta ei tullut, eikä voinut siis tunnetusti sattuakaan. ;) Olin lähdössä seuraavana päivänä lomalle Espanjaan. Nuorena ja tyhmänä (nythän olenkin niin pirun vanha ja viisas) en suurempaa huutoa olkapään, tai muun kropan kipuilusta tuolloin pitänyt. Kättä en saanut nostettua hartiatasoa ylemmäksi, eikä se kestänyt edes puhelimessa puhumista. Myöhemmin selvisikin, että tärkein tukiristiside oli rysäyksessä revennyt ja se olisi pitänyt leikata heti, mutta tuolloin oli jo liian myöhäistä. Näillä mennään.

2004-2005
Tästä ajanjaksosta ei ole kovinkaan paljoa muistikuvia (päihteillä ei osuutta asiaan ;). Pyhitin lähes kaiken vapaa-aikani kamppailulajien treenaamiseen sekä muuhun kuntoiluun. Olkapää ja nivelet kipuilivat kausittain. Myös selkä alkoi ilmoitella itsestään erilaisten kiputilojen, jäykkyyden sekä väsymyksen merkeissä.

2006
Vuoden 2006 puolivälissä jo valmiiksi yliojentuva kyynärpääni vääntyi budo-treeneissä toisen harjoittelijan toimesta 20-30° yli. Kuvottava ääni ja välitön kipu. Kyynärpäävammat harvemmin kuulemma paranevat. Se on tullut jo nyt huomattua. Öisin on toisinaan pidettävä tukea kyynärpäässä, etten nuku sen päällä ja taivuta liikaa yli.

Vuoden loppupuolella hakeuduin jatkuvista nivelkivuista (lähinnä käsien pikkunivelet & raajojen saranakohdat: olkapäät, kyynärpäät polvet, nilkat) silloisessa kotikunnassani terveyskeskuksen lääkärille. Olin toki pienestä pitäen tottunut kestämään päivittäistä nivelkipua, mutta tällä kertaa kipukynnyksestä mentiin heittämällä yli. Pelkkä sorminivelten koskettaminen aiheutti järjettömät kiputilat, saati sitten, että olisi yrittänyt tehdä käsin yhtään mitään. Tästä seurasi useamman kuukauden tutkimusrumba, joka piti sisällään verikokeita, sokerirasitustestin, röntgenkuvaukset jne. Ja tietysti paljon lääkäriltä toiselle hyppäämistä, mutta ennen kaikkea ah-niin-tuttua arpomista lääkärien taholta, että mitähän tälle tapaukselle pitäisi tehdä?

Arpomisen tulos: Lähete TAYS:iin reumapoliklinikalle, sitä kautta käännettynä Valkeakosken sairaalaan. Röntgenkuvat otettiin ainoastaan käsistä, jotta sormien pikkunivelten tilanne saataisiin kartoitettua. Mitään suuria poikkeamia ei löytynyt suoranaisesti kuvista, mutta verikokeista paljastui HLA-B27 -positiivisuus, joka viittaa yleisimmin selkärankareumaan. Reumatekijä sen sijaan oli negatiivinen, ja koska en saanut itseäni kaikista paikoista täysin solmuun yliliikkuvuustesteissä, jätettiin diagnoosi tekemättä ja tapaus siirrettiin ö-mappiin.

Reumalääkäri vielä mainitsi lopuksi, että vaikka reumaa ei nyt todetakaan, on hyvin todennäköistä, että se aktivoituisi ennemmin tai myöhemmin jonkun tulehdustilan, esimerkiksi tavallisen flunssan yhteydessä. Sitä jäätiin kauhulla venailemaan, ilman sen kummempia kontrollisuunnitelmia.

2007
Alkuvuodesta 2007 minun oli pakko lopettaa kokonaan kamppailulajien harrastaminen jatkuvien nivel- ja selkäkipujen vuoksi. Tämä oli sekä fyysisesti että psyykkisesti minulle sanoin kuvaamattoman kova kolaus.

Vuosien 2007-2008 vaihteessa olin kuukauden sisällä mukana kolmessa muutossa kantoapuna, joiden vaikutuksia tämänhetkiseen tilaan ei kannata edes ajatella. Mitään välitöntä muutosta ei tuolloin selässä tai nivelissä ilmennyt.

2008
Alkukeväästä 2008 eräs miespuolinen ystäväni otti minua halatessa kiinni alaselästä, nosti ilmaan ja 'ruksautti' selkää (avatakseen lukkoja), jolloin pari alinta nikamaa pitivät ikävän äänen ja viiltävä kipu oli välitön. Kiputila kesti muutaman päivän, mutta fiksuna ja kiireisenä opiskelijana/työntekijänä ignorasin kivun ja se tuntuikin alkavan laantua päivä päivältä. Myöhemmin keväällä kipu kuitenkin palasi takaisin (en tosin yhdistänyt tuohon halaukseen), entistä kovempana.

Hakeuduin kesäkuussa 2008 omalääkärille, joka parin tutkimuskerran jälkeen oli satavarma selkärankareumasta, laittoi lähetteellä kiireisenä HaSa:n reumapolille Tätäkin aikaa sain odotella kaksi kuukautta (mietin vaan mitä tapahtuu ei-kiireisille). Siellä sama diagnoosiepäily jatkui, lähete: fysioterapiaa, rinta- & lannerangan röntgenet sekä SI-nivelten MRI.

HaSa:n oma fysioterapia oli maailman turhin. Fyssari totesi minun olevan tarpeeksi tietoinen asioista (oma äitini on fyssari ja lisäksi teen töitä alan ihmisille), eikä täten edes vaivautunut neuvomaan liikkeissä. Tällaisestako pitää potilaan yleensä maksaakin jotain? Onneksi kyseessä oli maksusitoumus sillä kertaa.

Noh, reumatologi päätyi syys-lokakuun kieppeillä siihen, että eipä se reuma edelleenkään ole aktivoitunut, mutta tämäkin painotti lähes yhtä positiiviseen sävyyn, että kyllä se siellä edelleen kytee. Nice. Otettujen kuvien löydökset kieroakin kierompaa selkää lukuun ottamatta normaalit. Kivut jatkuivat, syytä ei siis tälläkään kertaa löytynyt. Minulle määrättiin kasa lääkkeitä ja kehotettiin totuttelemaan kipuun ja sen kanssa elämiseen. Joopa... sain jopa itse määrätä mitä lääkettä haluan. :D Ihanaa kun lääkärit osaavat hommansa... Taas kerran mentiin perinteisellä "Sä oot ihan terve, lepoa ja buranaa" -kaavalla. Tosin tällä kertaa kyseessä oli Celebra.

Taas kertaalleen ö-mappiin päädyttyäni, olin vihdoin saanut tarpeekseni yleisen puolen toilailuista ja hakeuduin Tampereen ja varmasti koko Suomen parhaalle fysiatrille. Kyseessä siis sama fysiatri, joka on auttanut Tahdonvoimaa ja monia muita.

Fysiatri X oli suorastaan hiilenä kuultuaan edellisten "ammattilaisten" suoriutumisesta. SI-nivelet toki olivat kuvista päätellen ok, kuten aiempikin lääkäri totesi, mutta skolioosin lisäksi röntgenissä näkyi nikamien neliöitymistä, mikä taas kerran kääntää kurssin kohti selkärankareumaa. Tosin onneksi reuman pitäisi näkyä myös SI-nivelissä. Nou hätä? Ja muille lääkäreille ei tietysti tullut mieleen, että selkäkivuille on mahdollista olla muitakin syitä kuin se reuma.

Skolioosini johtuu fyssarin ja fysiatrin mukaan pääosin EDELLEEN jatkuvasta pituuskasvusta (!!?!). Pituuskasvu, joskin hidas sellainen, on seurannut minua siis järjettömän monta vuotta tavallista pitempään... Tästä johtuen hypermobiili rankani ei ole kyennyt reagoimaan kasvuun asettuen normaalisti, vaan on kehittänyt skolioosin, kiertyen itsensä ympärille. Toki tähän ovat vaikuttaneet myös vuosia jatkuneet huonot istuma-asennot, kamppailulajien selkärankapainotteiset horjutukset yms. Fysiatri X sanoi, että rankani on kuin spagettia – liikkuu joka suuntaan, eikä tukea ole nimeksikään. Myös lihasten välillä on huomattava epätasapaino, sillä ylä- ja alakroppa ovat eri paria.

Edellä mainitut asiat selittävät kuulemma selän ajoittaisen säryn, väsymisen, huonon ryhdin, lättäjalat ja muuta pientä kivaa, mutta fysiatri X ei edelleenkään ollut tyytyväinen tähän diagnoosiin kaikkien kipujen selittäjänä. Hänen pitkäjänteistä tutkimistaan on kiittäminen tilanteen selviämisestä. Ilmeisesti muuttorumban rasittama ranka ei kestänytkään tuota viime keväistä halausta, vaan kahden alimman nikaman välilevyt repesivät tämän tilanteen seurauksena.

Tapahtuman ja itse diagnoosin välillä ehti kulua puolisen vuotta, joiden aikana aktiivisena ihmisenä tein paljon asioita, jotka tällä hetkellä ovat ehdottomasti kiellettyjä, joko hetkellisesti, tai koko loppuiäksi. Tähänastisen elämäni aikana olen muutenkin tehnyt asioita, jotka ovat vain hajottaneet selkärankaa nikama nikamalta. Ja oli kuulemma onni, että lopetin kamppailulajit pääosin jo pari vuotta sitten. Tosin nyrkkeilyä jatkoin satunnaisesti oikeastaan aivan tuohon diagnoosiin asti, mutta eihän sitä lasketa kamppailulajiksi, eihän?! ;)

Fysiatri X siirsi minut tutkimusten jälkeen seinän taakse suoranaiselle hengenpelastaja-fyssarille. Marraskuulla alkoikin sitten CST-terapia erinäisten harjoitteiden tahkoaminen. Sain ihanaiselta fyssarilta myös lähetteen alaraajaongelmiin erikoistuneelle, toiselle fyssarille. Jouduin teettämään siis tukipohjalliset (näihin liittyvistä korvauksista ja muista on olemassa taas oma tarinansa), jotta saisin jalkateräni parempaan ryhtiin ja sitä kautta ryhtiä myös koko selälle.

Tässä siis pähkinänkuoressa eniten tähän aihepiiriin kuuluvat tapahtumat. Kysykää, jos jäi joku epäselväksi tai muuten vaan ihmetyttämään. Voin laittaa tuohon alle summauksen päivittäisistä tai ainakin viikoittaisista oireista. Loppupeleissä koen, että eniten jokapäiväistä elämääni rajoittaneet asiat liittyvät kuitenkin sapen toiminnalliseen häiriöön, nopeasti putoavaan verensokeriin sekä rutikuiviin limakalvoihin -> ts. hengenvaarallisiin nenäverenvuotoihin. Kipu on 'vain' kipua ja sen sentään saa tarvittaessa kuriin lääkkeillä. Siinä mielessä selkä on vielä "kiitollinen" hajotettava, sillä se antaa sentään vielä jotakin anteeksi ja on pitemmällä aikavälillä korjattavissa.

Kropan yleisimmät vammailut:
Nivelissä särky, jäykkyys tai vaihtoehtoisesti löysyys sekä äänet. Selässä väsyminen, koko selän särky, alaselän kipu ja hullut äänet. Muina oireina raajojen puutuminen, niska- & hartiavaivat, tinnitus, alhainen verenpaine sekä heikko ääreisverenkierto.

2009
Tällä hetkellä selän kuntoutuminen on suhteellisen hyvällä mallilla ja fyssari sanoikin, että ranka saadaan pitkällä aikavälillä suoristettua mahdollisesti kokonaan, tai ainakin lähes. Repeämät tulevat todennäköisesti vaivaamaan läpi elämän ja täten suuria painolasteja ei selälle sovi ladata enää ikinä. Eli ei vissiin kannata kysellä paljoa kantoavuksi muutoissa. :(

Tällä hetkellä minun on siis lupa kävellä ja vesijuosta. Muut liikuntalajit ovat kiellossa. Ehkä keväämmällä pääsen taas salille tekemään rauhallisia sarjoja, jos kuntoutus sujuu suunnitelmien mukaan. Käytän selkätukiliiviä paljon ja sen kanssa pystyykin elämään ihan kivasti. Välillä on huonompia päiviä, jolloin joutuu enimmäkseen vain makailemaan, mutta kun olen lueskellut teidän muiden tekstejä, niin tuntuu jotenkin, ettei minulla olisi tässä blogissa edes varaa valittaa, kun kuitenkin pystyn käymään koulussa ja tekemään (kotona) töitä.

Syyttävä sormi kääntyköön kohti Tahdonvoimaa, joka minut tänne nakitti. ;)

2-suuntainen (Fedja)

Nyt toimii kahteen suuntaan hieno gerpsini Nokia 6260,joten ei tarvi enää koneen edessä istua kuin joskus.Jos vaan jaksaa puhelimella näpyttää.

Mulla tosin on niin herkkää ton niskan kanssa,ettei se tykkää tästäkään:ruudun tuijaamisesta ja käden sivuttaiskannattelusta.Mut parempi tää on kuin pystyttäisversio,ainakin lukemiseen.

Tautisen hyvää (Tahdonvoimaa)

Näkkileipä ja taco-kastike! Ei tullut päivällä kauppareissusta mitään, niin kolusin hätäpäissäni puolityhjät kaapit, että sain jotain syötävää. Hirvee nälkä koko ajan. Siis syön kun hevonen, mikä on varmaan hyvä! Tai sitten oon raskaana. (Luoja, se oiskin hienoa). Kuivunut gluteiiniton muffinssikin ja tuoreet kesän mansikat kelpas. Ei hitto, huomenna pakko mennä kauppaan, vaikkaan ois kuin pakkasta! ;)

ÄITI: Tuo ruokaa, kun tuut. Kaikkea, mitä ei kuulu päivittäisiin ostoksiin. ;) Hyllyllä on enää hernekeitto, näkkäriä ja vettä... Tämä on kuin armeija. Eikun, tämähän onkin vankila.

Pitäiskö mennä porukoille seuraavien fyssareiden välillä? Siellä on aina ruokaa vaikka isolle romanissuvulle. Ja kaikkee semmosta, mitä ei tuu tehtyä himassa, kun joutuu liikaa värkkään. Oih, koti!

Kuvapalapeliarvoitus (Tahdonvoimaa)

Mikä seuraavista EI kuulu joukkoon, miksi?

Mitä kuvat mielestäsi esittävät?

Tällä kertaa heruu bileissä iso pala pannaria palkinnoksi. Ja tietty luonneanalyysi saatujen vastausten perusteella! ;)

IT-aika (Tahdonvoimaa)

Kylläpä on hieno juttu, että on kaikenmaailman mobiilit tsydeemit. Jos joutuis 70-luvulla sairastamaan, eli lukemaan (no!), kokoaan palapeliä (no!) tai puhuun vaan lankapuhelimessa (no), niin aika ankeeta ois. Kyllä nytkin riipasee, kun ei ole kännykän selain toiminnassa. Mutta vielä pärjää blogilla ja meilillä. Ja miinaharavalla. ;) Jeps, nyt pistän kapulan poies ja otan lepiä. Uhkaavasti menossa lonkka/nivunen jumiin, vaikka vaan makais. Oon muuten kovasti miettinyt, mistä silmäoireet tulee. Siis eihän ne voi kolmoishermosta tulla, koska sehän on pelkkä tuntohermo? Mut joku silmän loitontajalihaksen hermo kyllä menee siinä vieressä. Hmm. Näköhermohan kyllä menee verkkokalvolta talamukseen aivokalvojen välissä, että kai se voi jotenkin olla 'kuormittunut'. Voisko? Äh, täytyy kysyä fiksummilta. Kun ei ole nettiäkään.

Oulu kaatuu (Fedja)

Ja niin mäkin vaakatasoon kännyllä lukeen LL:n ja TV:n tekstejä.

LoisLane - kerro kerralla! (Tahdonvoimaa)

Mulla on nyt helvetisti karkkia, niin voin nauttia sadusta, joka ikävä kyllä ei ole satu. Ja mistä hitosta säkin oot ton kallonpohjakivun saanut? Toivottavasti ei tarte blogin välityksellä. ;)

Ankkalinnasta, -18,5C (Fedja)

Lumi Valkeen valokuvateos ankkalinnalaisesta galleriasta. Aiemmin hän keskittyi täysin valkoisiin maalauksiin, mutta nyt hän on alkanut kuvaamaan valkean ja keltaisen värin yhdistelmiä.

Kuvan nimi on Lumi Valkee ja Koira.

Aita ja -18,5C (Fedja)

Monumentaalista Oulua, -18,5 C (Fedja)

Mä oon kiva potilas (Tahdonvoimaa)

Kyllä asiat voi ilmaista negatiivisestikin muttei viitti. ;)
--

Moi,

Jaah, enpäs sit kokeilekaan olla ilman aamulääkettä, koska tämä pää on ihan paska. Siis totaalinen kiusankappale. Kiusankappale on lievä ilmaisu. Yksi helvettihän tämä on.

Ei tajua, miksi se tilttas taas ihan totaalisesti. Tai siis tajuan, yläniska ei kestä kävelyn tärähdystä, eikä se pysy siellä, missä pitäisi. Samanlainen kivikova, kirvelevä pallo se on kuin silloin ennen joulua. Ei tajua. Jotenkin vaan toi yläniska lähtee 'liukumaan', tuntuu, että kaikki hermot, jotka menee siellä päinkään, lististyy siinä matkalla, sitten se alkaa keriä takaraivoa kasaan, ja hipsis heipsis, se vetäsee jumiin ton poikittaislinjan korvien kohdalta ja leviää koko päähän.

Seuraavaksi se muuraa korvien edestä päälaelle ohimot/leuat + otsan ja lopulta koko pää on tiltissä, kivikovaa kirvelevää koppuraa. Ja pahinta on, että hiljalleen se leviää koko kroppaan, vähänkin kun yrittää olla pystyssä. Siis puhun nyt vessassa käynnistä ja syömisestä.

Ei auta, kun pistää valot pois, lappaa Triptyliä nassuun ja oottaa, josko se vähän rauhoittuis. Mutta ei se rauhoitu, ennen kuin oikea puoli on 'kohdillaan'. Hitto sentään, mikä piina pitikin alkaa, kun just aatteli suurimmat kivut kärsineensä. Jos on ehdotuksia kiirastulessa palavan pään pelastamiseksi, niitä otetaan ilolla vastaan. Jossei, niin cu KE 25.2. Vielä mä sinnittelen positiivisella fiilarilla, vaikka nyt mennään jo hampaat irvessä. :)

Stressipallo. (LoisLane)

Jahas. Minen nyt tajua, että mikä ihme näissä öissä ja nukkumisissa voi olla niin saatanan vaikeeta. Joku yleinen Uneton Tampereella -teema ilmeisesti menossa, kun kerran Tahdonvoimakin on valvoskellut aamuun asti. Itse nukuin viime yönä muutaman 10-15min pätkän ja aina kun heräsin johonkin stressipalloon, leposyke oli yli sadan. Hyh. Stressiä, närästystä, selkäkipua ja uutena bonarina nyt myös kallonpohjan jomotus. Vois melkein lähtee sinne Vegasin reissulle rodeoo testaileen. Se on etenkin retkupotilaille suunnattu laji. Veikkaan, että myös selkä tyksii. ;)

No joo, skippasin sitten luennot aamusta ja yritin nukkua (ja nukuinkin) muutaman tunnin sitten vielä ennen työpalista. Onneks oli edes nätti päivä, muuten jalkakäytävien liukkaus, asiakkaiden hankaluus ja oma väsymys olis kyllä hajottanu vieläkin enemmän. Kyllä olo on onneks vähän kohentunut nyt päivän mittaan. Huomenna taas uus palis, uudet kujeet.

Noh, kyllä viime yö kaikesta huolimatta sitä edeltäneen voittaa. Eilenhän siis heräsin vähän kukonlaulun jälkeen siihen, että kädet ja naama oli veressä. Nenäverenvuoto siis. Pelkään verta ihan järjettömän paljon muutenkin... kiva alku uudelle viikolle. Panique! Btw: Tuli tehtyä varmaankin uudet nopeusenkat välillä sänky – vessa!

Mutta nyt tää tyttö suunnittelee flippaavansa hetkeksi horisontaalisesti, kun kolottaa vanhan paikkoja siihen malliin, että vois olla fiksua vetää tirsat. :)

So long!

P.S. Edelleen venailen mielipiteitä kattavamman tilityksen laadusta. Kokonaisena vai pilkottuna? ;)

Ei anna periksi (Tahdonvoimaa)

Ei saatanan saatana. Pää on taas ihan paskana. Vittu sentään. Ihan samanlainen kuin jouluna. Heitti hirveen kiristävän kypärän päähän. Siis iho on konkreettisesti tulessa. Jos jotain hyvää haluaa hakea, niin nyt se nousee tosta korvallisilta ylöspäin päälaelle mutta kop kop, toistaiseksi takaraivo on säästynyt. Nyt siis pääkky tyynyyn ja Triptyliä nassuun. Viikko pitäis pärjätä. Ja tosi hienoa, että nyt kärsitään tosiaan jatkoajalla, eli sitä autopamausta. Vitun hienoa. Kerrassaan upeaa. Ei tullut Vegasin matkaa kaverit. Sorry! :)

Ihana ilma (Tahdonvoimaa)

On niin ihana ilma, että lähden kauppaan, vaikka olo onkin hirveä. Niinkuin arvasin, samanlaisessa paketissa taas oikea puoli, kun niska ei viimeksi auennut hoidossa. Mutta ensin kaffeeta ja Triptyliä. :)

Ei vieläkään (Tahdonvoimaa)

Nukuttanut. Nyt kävin vetäsee spaghettivuokaa. Jokohan nyt? Ai saatana, että on otsa kipeä. Ja silmät taas ihan ymmyrkäiset - eli oudot. Viides kerta toden sanoo, hyvät yöt. Kohtahan voi mennä aamupalalle. Hirvee nälkä koko ajan...

Fiesta Club Casino (Tahdonvoimaa)

Ihanaa, että jenkit muista mua joka yö sähköpostilistalta tulevan mainoksen myötä. Aina klo 3.33 LT on luvassa postia kaksin verroin. Ja sama uutiskirje.

Huomenna vois tilata lennot Vegasiin LoisLane, LadyInPink, Musti, Fedja ja DD (onpas meitä jo hieno setti;), niin mennään irrotteleen. ;) Ensin uimahyppyjä, sit sukellusta, pari BASE-lotjautusta, rallia, vuoristoratoja, rodeota ja sit pelataan. Ja matkat tietty yliäänikoneella. Ai niin joo, mutta ei Concordet lennä matkustajaliikenteessä enää. No, vittu, ostetaan semmonen. Soitan aamulla Kelaan Marjaanalle, että tarttis vähän rahhoo. Ne voi varmaan antaa siitä Kelan Kusipäiden Olympialaisissa palkitun tiimin tuloista vähän.

Jeps, noista aktiviteeteistä kalvot tykkää!

Jaaha, nytkö nukkuis, vaiko ei? Oon yrittänyt vikat 2 h, mutta ei ole tullut mitään. Ei väsytä, mietityttää. Sit menin haukkaan näkkileivän kyrsän, ilman voita. Se oli loppu. Kurkussa on murusia edelleen, kiva.

Melkein tein pannarinkin keskellä yötä. Huomenna repäsen ja menen kauppaan. Katastrofi tulossa loppuviikosta. Mitä väliä, kuinka paskana on, jos on kuitenkin paskana.

Aattelin ostaa helvetisti karkkia, sipsejä, rahkoja ja limpparia. Mä todella nautin niin kauan herkuista, kun voin. Oon ihan varma, että suolistokin tiksaa jossain vaiheessa, joten nyt on vedettävä. ;)

Jos on muita yökköjä hereillä, niin huomenta itse kullekin! :) Kylmä päivä tulossa, eikö? Kohtapa sarastaa jo! Nautitaan siitä, eiks jeah?

Kas kas (Tahdonvoimaa)

Tajusin just, että mähän voin hyvillä mielin hakea opintotukea ja -lainaa helmi-toukokuulle. Teen yhden A4-mittasen raportin, niin saan 'työharjoittelusta' 10 vanhaa opintoviikkoa! Ja ehkä mä pystyn kesätentissä käydä vetäseen yhden tentin muutenkin.

Ei mee taattu tulorajat yli tältä vuodelta! ;) Ja ne tuethan pitää palauttaa vasta seuraavan vuoden maaliskuuhun tai takaisin perittynä 2011. Jeah. Ei muuta kuin lypsämään sitä yksikköä Kelasta, josta vois jotain saadakin. ;) Surkeeta, että ei saa sitä tukea, mitä kuuluis saada mutta ei auta, kun auttaa plan B. No, edistyypähän opinnot ainakin ton työharkkarin verran. Kerrankin laiskuudesta on hyötyä - en vaan ole jaksanut tehdä rapsaa, niin en ole saanut opintoviikkoja siitä harjoittelusta koskaan kasaan. ;) Nyt on pakko.

Helöy! (LoisLane)

Kiitooooos ja kumarrus Tahdonvoimalle lämppäämisestä! Hypermobiili selkä löytyy kyllä, mutta kirjoittajaidentiteettini olkoon LoisLane. Tässä kohtaa kehään astuu siis selkä- ja nivelvammainen toimittaja-yrittäjä-ajanvaraushoitaja-medianomiopiskelija, (vai mikä se nyt oli?). Kuten edellisestä kombosta nokkelimmat saattavatkin päätellä, ikinä en oo tietotekniikkaan koskenut. Niinpä niin. Tässähän mä istun perse juurtuneena Kinnarpsiin lähes 24/7.

Tahdonvoimaa hieman kiirehti asioiden edelle. Olen siis lueskellut blogia reilun viikon verran ja menen vasta tammikuun puolivälissä. Vähän oli tarkoitus, että en kirjoittelisi, ennen kuin oon rämpinyt läpi jok'ikisen hermoston hepaamisen ja kuva-arvoituksen. Mutta tässä sitä ollaan. Niin ja siinäkin TV ehkä vähän liiotteli, että olisin jonkinlainen CST-tietäjä. Tiedän toki mistä on kyse ja ketkä sitä Suomessa haltsaa. Ite pystyn omien kokemusteni mukaan nimeään neljä, joiden käsiin kalvoni uskoisin. :)

Ja niin, vaikka oonkin enimmäkseen selkärikko, voin vakuuttaa, että blogauttelen myös whiplashiin liittyen. Vaikka itse (en ainakaan tietääkseni) kyseistä ihanuutta omista, olen kuitenkin seurannut menneinä vuosina vakavan whiplasharin, eli äitini kamppailua. Pari vuotta takaperin myös veljeni löysi rinnalleen oman whiplasharin, joten myös kälyni puolesta tiedän paljon retkuista.

Mietin pitkään, että sovinko blogailemaan tänne muiden joukkoon, kun nykyiseen happeeni ei liity mitään suurempia kolareita kieppeineen (uskomattomia juttuja kyllä mitä oon lueskellut :o), mutta kuten viisaammat ovat todenneet – eipä sitä kroppaa tarvitse aina liiskata katujyrällä, että se vetää jostain kilarit. Itselläni suurin osa jutuista lähinnä joko itse (tietämättäni) aiheutettuja, parin pienemmän insidentin seurauksia, tai ennen kaikkea perinnöllistä, joka on sekin vähintään kuusi plus lisänumero tässä elämän paskalotossa.

Pahoittelen jo näin alkuvaiheessa kielenkäyttöäni, mutta blogia läpi kahlatessani totesin, että eipä täällä oikeastaan kukaan sanomisissaan kainostele, joten ajattelin asettaa mukavasti oman lusikkani tähän yhteiseen kusimaljaan. *plumps* – sinne meni... tuleepas tänään jotenkin luokattomia kielikuvia. :D Tai siis en tässä nyt mitenkään lupaa, että se laatu olisi lähiaikoina (=koskaan) paranemassa.

Ohjeistakaapas nyt vielä aloittelijaa: olisiko minun tarkoitus ensin postata tänne jonkinlainen kattava vuodatus vuosien varrelta ja sitten jatkaa päivittäisistä tapahtumista, vai alkaa vaan blogailla tästä päivästä ja kertoa menneitä sitä mukaa kun mieleen tulee? Ehdotuksia, anyone? :)

Palataan astialle!

(Edit: muutin fontin ;)

Maksalaatikko-Joge -kuppi ja uusi bloggaaja (Tahdonvoimaa)

Päivän ruoka: Tahdonvoiman erikoinen, eli maksalaatikko-Joge -kuppi. Onpahan vähä erilaista välillä. ;) Ja luonnollisesti Bisnes Bushidon tarjoilemana...

UUSI KIRJOITTAJA:

Saamme riveihimme craniosacraaliterapiaan vuodesta 2002 perehtyneen loisLanen. Koska LL on niin lahjakas kirjoittaja ja ansioitunut CST:läinen, kelpuutimme hänet bloggaamaan whiplash-blogiin, vaikka kyseessä onkin selkävammainen! LoisLane on suorittanut pääsyvaatimuksen kiitettävästi ja lukenut tämän blogin yli 1000 kirjoitusta muutamassa viikossa! Hieno suoritus.

Allekirjoittanut toivottaa mukavia hetkiä LoisLanen parissa ja toteaa, että ainakin itse on nauranut ko. henkilön kommenteille kippurassa. ;)

Outoja oireita (Tahdonvoimaa)

Hitto, ei nukuttanut yhtään. Menin siis tekeen näkkileipiä ja puhalteleen pulloon. Siinä sitten samalla pumppailin neurista jo perinteeksi muodostuneella persreikä/väliliha-venytyksellä. Tietääkö E moista liikettä, vai onko sulle liian 'tuju'?

No, sitten huomasin taas ihan oudot oireet. Tai siis ihan normaaleja noi on. ;) Nousi oikea puoli täyteen hikinäppyä hermojen kohdalta, jotka menee kasvoihin. Päälaelle - tietty oikeelle - pamahti iso talipallero, on muuten vitun kipeä.

Muutenkin putki on ihan outo. Fedja saattaa tietää, kun sanon, että kiristys on ns. Jommassa kummassa päässä, cranium tai sacraali. Kireys pakkaantuu jompaan kumpaan suuntaan. Tosi omituista. Jos nuppi on normaali, lantio on tukossa. Ja kun lantio toimii, nuppi on jumissa. Olkoot, ei paljon hetkauta.

Ja kyllä, silmäoireet tulee osittain Triptylistä. Kun olin kokeet pari päivää yhdellä napilla, ei sumentunut juur ollenkaan lähinäkö. Tänään kun oon mennyt neljällä, ei taas näe lähelle. Erikoista, et noin nopeesti vaikuttais, mut kai se on tämä herkkä hermosto!

Ps. (Tahdonvoimaa)

Tajusin just, että kyseistä päivää (29.2) ei ole, koska viime vuosihan oli karkausvuosi... Toivottavasti ei mee niin, että oon seuraavana karkauspäivänä terve.

Unohtakaa koko juttu tai tulkaa 2.3, kun Lady in Pink on myös potemassa CST-krapulaa kanssasi.

Bileet (Tahdonvoimaa)

29.2 lähestyy. Se on elämäni menetyksen vuosipäivä. Sen kunniaksi pidän bileet. Teen 4 pannaria ja keitän pirusti kahvia. Yöksi saa pitkän matkan tulijat jäädä, mutta emännöintihössötykseen ei meitsistä ole. Enkä aio herätä ennen 13 seuraavana päivänä. Että help yourself.

Ovet avoinna ja Tahdonvoimaa vaakatasossa 13-22. RSVP tahdonvoimaa@gmail.com. Kysy osoite tarkemmin meilillä.

Jos olet tuntematon, niin luonnonoikun tuijottamisesta veloitetaan 20 euroa. Jos olet ystävä, niin ei kuluja.

Ohjelma:
- olemista
- satunnaisia neuraalikudospumppauksia
- makausta
- Kela-hyökkäyksen suunnittelua
- jumitusta
- vitutusta
- pannaria ja kahvia itsepalveluperiaatteella

Ps. Ei haittaa, vaikkei kukaan pääsiskään. Ei tässä juhlatuulella ollakaan. :)

Rohkeus (Tahdonvoimaa)

Thomas Jeffersson sanoi aikoinaan:
'Totuutta on seurattava, johtipa se minne vaan'.

Mutta miten saavuttaa moinen rohkeus? Tässä muutama raaka-aine, joista olen päätellyt oman rohkeuteni koostuvan. Mitkä ovat sinun palaset?

- Sitkeys
- Maltti
- Viisaus
- Halu ottaa haasteita
- Paineensietokyky
- Taito unohtaa ennakkoluulot
- Uskallus elää täysillä
- Taisteluntahto

Voit testata omaa rohkeuttasi myös miettimällä seuraavia kysymyksiä:

- Olenko valmis panemaan itseni peliin oikean asian puolesta?
- Koenko uuden ja tuntemattoman uhkana vai mahdollisuutena?
- Onnistunko valamaan rohkeutta myös muihin?
- Elänkö täysillä?
- Etsinkö vastuullisia tehtäviä vai välttelenkö niitä?
- Mitä asioita muuttaisin elämässäni, jossei tarvitsisi tuntea pelkoa?

Hyvät yöt itse kullekin! Meikä alkaa nyt nukkuun, jos vaikka huomenna olisi parempi päivä. No, oli se millainen vaan, niin ruumiistaan ei muualle pääse.

Hoitonetti (Tahdonvoimaa)

Aika hienosti tehty ja toiminnallisuuksiltaan vörkkivä web2.0-saitti.
http://www.hoitonetti.fi/

The End of the story (Tahdonvoimaa)

Ei kässää, mistä pää on suuttunut. Tuntuu vaan menevän pahemmaksi. Kirvelee ja viiltää koko päätä. Siis ihan konkreettisesti KOKO päätä laelta kaulaan, etu- ja takapuolelta. Siis aivan hirveetä hermokipua. Ja mitään en ole tehnyt normaalista poikkeavaa. Ei käsitä, mistä hermokalvot/hermot yhtäkkiä suuttui. Ei auta, kun nostaa Triptyl-annostusta ja kokeilla niitä hermojuuri-puudutuksia. Vaikka tekis mitä, niin ei auta. Ihan sama, makaako, istuuko vai seisooko, niin kirvelee. Vitun hienoo. Taidanpa iltapuhtaaksi vetästä kasan Triptyleitä ja olla nostamatta päätäni huomenna. Ehkä se auttaa.

Ällö juttu (Tahdonvoimaa)

Luulin, että nämä on vaan legendoja, mutta kuulin eilen niin luotettavalta taholta seuraavan tarinan, että pakko kirjoittaa.

Kaveri otti tatskan koko selkään. No, tatska tulehtui ja koko selkä siis tulehtui. Ei mitään - salamana leikkaukseen ja tatska pois. Kaveri oli vähän ihmetellyt, kun kroppa on halvaantunut mutta tatskan kaiverrus sattui niin saatanasti - nukutuksessa piti tehdä siis.

Perkele, niin kai sattuu, jos on leikkauksessa tajuissaan, kun pitäisi nukkua. Onneksi lekurit oli huomannut, että sen pulssi pomppas kesken operaation 240 sykäykseen ja lisäsivät aineita. Noin viisi minuuttia kaveri oli tuntenut, kun kirurgi poisti pala palalta sen selästä ihoa ja ompeli siirrettä tilalle.

Ja siis pahinta, että tatskatulehduksen syy ei edes ollut musteet ja likaiset neulat, vaan aiemmalta sairaalareissulta saatu sairaalabakteeri, joka ei todellakaan talttunut leikkauksella. Kaverilla on nyt sitten koko selän arpi, vitunmoiset kivut ja muutaman vuoden päästä joitain satoja tuhansia euroja tilillä hoitovirheestä. Raha ei paljon lämmitä tosin.

No, onneksi hän kuitenkin pystyi kertomaan jälkikäteen, mitä leikkaussalissa oli puhuttu, ja sai näin todistettua hoitovirheen. Tuplasellaisen, koska sairaalabakteria ei osattu diagnosoida vaan tulehdus meni tatskan piikkiin.

Virhearvio (Tahdonvoimaa)

Tiedättekös ihmiset, mä oon tehnyt virhearvion. Tällä kertaa pomputus ja vajoaminen ei tule yläniskasta. Vaikka se nyt heikko onkin ja C0:akin valskaa, niin nytpäs oireet tulee C7:n kohdalta, missä mulla 'virallisesti' olikin vamma. Kokeilin vähän erilaisia neuraalikudoskireysjuttuja, ja totesin, että C7:n kohdalta se nyt jumittaa. Polla on painanut rangan kasaan, se hieman kulmakiilautunut ligamentti joutuu rasitukseen ja 'joustaa'. Siksi mulla on ollut alaselkä ja jalkapohjatkin kipeinä, koska C7 ei hoida tehtäväänsä siitä kohdasta alaspäin. En nimittäin ole pystynyt tekeen syviä kohta 3 viikkoon tai ojentajia 2 viikkoon. Heureka. Huomenna täytyy alkaa vääntää ojentajia (jos pää on parempi) kun niillä saa ton C7:n kuriin.

Miksei vaan voi olla sellainen kaula kun kanalla? Voin laittaa joskus yhden hauskan Youtube-pätkän kanan kaulasta (ei katkomista), KUN PÄÄSEN NETTIIN. Pitäisköhän käppäillä olkkariin sulkeen Ostos-tv, joka meuhkaa tuolla yksinään? Joo, kyllä mä meen. Vaikka kyllähän Proactive-ihonhoitosarjastakin onkin ihan kiva kuulla bullshittiä... 'Tekee ihosta sileän ja pehmeän'... 'Hellävarainen, turvallinen ja tehokas'. 'Tavalliset ihmiset ovat ottaneet sen omakseen'. Siis mitä helvettiä?! No, eikun tekee ihosta karhean ja kovan ja on rujo, suorastaan vaarallinen sekä ennen kaikkea täysin tehoton ja paska tuote... Niin, ja toihan on niin hieno tuote, että ennen sitä käytti vaan jenkkijulkkikset. Nyt sen saa myös tavikset.

Ostakaa hei pliss nyt Proactivea nyt kaikki, kun mä sitä oikein blogissakin mainostan... ;) Hittejä, hittejä.

Hyvät yöt!

Riskillä (Tahdonvoimaa)

Ei tullunna säpäreitä. Mutta eipä toimi WLAN-boksikaan. Se nollas just vaihtuneet asetukset, niinkuin pelkäsin. Odotan siis kiltisti Digidemonin kotiinpaluuta. Tai sit vedän boxista piuhan koneeseen, malttamaton kun oon. Mä haluun nähdä niskavammafoorumin kirahvit!!!!

Vastaus (Tahdonvoimaa)

Kiitos tuhansista vastauksista viimeisimpään kuva-arvoitukseen.

Kerrottakoon vielä, että elämä pöytä- ja läppärikonetta on HELVETTIÄ. Oma moka, koska heitin jatkojohdolle vettä ja se on nyt 'pyykkinarulla', ja minä ilman vempeleitä. Ja koska puhelimeni selain lakkasi aamulla toimimasta (yhtä varma kuin Kelan tietokanta, ilmoittaa, että tuntematon error;), en siis pysty vastailemaan kommentteihin toistaiseksi. Mutta luojalle kiitos meilit lähtee ja tulee, joten saa blogia päivitettyä.

VASTAUS:
Läheinen toimi kyseisessä kuvassa korvaa kohti pyrkivien näkkileivän murusten ehkäisyvälineenä. Ei tota olisi voinut keksiä. ;)

MIKSI:
Viimeksi kun söin näkkäriä selälläni, meni muru korvaan ja meinas tulla sairaalareissu. Ja niihin ei nyt pysty. Samalla tavalla suosittelen varomaan villasukan vetoa jalkaan selällään jalka ylhäällä. Kerran silmälaseihini kimposi sukkaan tarttunut lasin siru! Mistä lie? Nim. En heittänyt lasia lattialle, kun meni hermo tähän olotilaan. No, onneksi oli suojalasit. ;)

Kelle ton palkinnon nyt antais?Taidan ladata kuvan itselleni uudelleen. Kiitos hyvistä veikkauksista!