Kiitooooos ja kumarrus Tahdonvoimalle lämppäämisestä! Hypermobiili selkä löytyy kyllä, mutta kirjoittajaidentiteettini olkoon LoisLane. Tässä kohtaa kehään astuu siis selkä- ja nivelvammainen toimittaja-yrittäjä-ajanvaraushoitaja-medianomiopiskelija, (vai mikä se nyt oli?). Kuten edellisestä kombosta nokkelimmat saattavatkin päätellä, ikinä en oo tietotekniikkaan koskenut. Niinpä niin. Tässähän mä istun perse juurtuneena Kinnarpsiin lähes 24/7.
Tahdonvoimaa hieman kiirehti asioiden edelle. Olen siis lueskellut blogia reilun viikon verran ja menen vasta tammikuun puolivälissä. Vähän oli tarkoitus, että en kirjoittelisi, ennen kuin oon rämpinyt läpi jok'ikisen hermoston hepaamisen ja kuva-arvoituksen. Mutta tässä sitä ollaan. Niin ja siinäkin TV ehkä vähän liiotteli, että olisin jonkinlainen CST-tietäjä. Tiedän toki mistä on kyse ja ketkä sitä Suomessa haltsaa. Ite pystyn omien kokemusteni mukaan nimeään neljä, joiden käsiin kalvoni uskoisin. :)
Ja niin, vaikka oonkin enimmäkseen selkärikko, voin vakuuttaa, että blogauttelen myös whiplashiin liittyen. Vaikka itse (en ainakaan tietääkseni) kyseistä ihanuutta omista, olen kuitenkin seurannut menneinä vuosina vakavan whiplasharin, eli äitini kamppailua. Pari vuotta takaperin myös veljeni löysi rinnalleen oman whiplasharin, joten myös kälyni puolesta tiedän paljon retkuista.
Mietin pitkään, että sovinko blogailemaan tänne muiden joukkoon, kun nykyiseen happeeni ei liity mitään suurempia kolareita kieppeineen (uskomattomia juttuja kyllä mitä oon lueskellut :o), mutta kuten viisaammat ovat todenneet – eipä sitä kroppaa tarvitse aina liiskata katujyrällä, että se vetää jostain kilarit. Itselläni suurin osa jutuista lähinnä joko itse (tietämättäni) aiheutettuja, parin pienemmän insidentin seurauksia, tai ennen kaikkea perinnöllistä, joka on sekin vähintään kuusi plus lisänumero tässä elämän paskalotossa.
Pahoittelen jo näin alkuvaiheessa kielenkäyttöäni, mutta blogia läpi kahlatessani totesin, että eipä täällä oikeastaan kukaan sanomisissaan kainostele, joten ajattelin asettaa mukavasti oman lusikkani tähän yhteiseen kusimaljaan. *plumps* – sinne meni... tuleepas tänään jotenkin luokattomia kielikuvia. :D Tai siis en tässä nyt mitenkään lupaa, että se laatu olisi lähiaikoina (=koskaan) paranemassa.
Ohjeistakaapas nyt vielä aloittelijaa: olisiko minun tarkoitus ensin postata tänne jonkinlainen kattava vuodatus vuosien varrelta ja sitten jatkaa päivittäisistä tapahtumista, vai alkaa vaan blogailla tästä päivästä ja kertoa menneitä sitä mukaa kun mieleen tulee? Ehdotuksia, anyone? :)
Palataan astialle!
(Edit: muutin fontin ;)
maanantai 16. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
16 kommenttia:
Jahas, meitsillä on selkeesti väärä fontti kierroksessa... mitäs täällä olis suotavaa käyttää?
öö... Eiks se siis "pakota" sua tiettyyn fonttiin? Arial on paras aivovammaistenkin silmille. :) Sillä mennään.
Sorry, verdana näyttäis olevan. En tajuu miks, kun kerran oon sen vaihtanut jo Arialiin. No, vedetään Verdanalla...
Ja hei, onnea! Sä sentään istut... ;) mä oon hiippaillut koko päivän lenkkarit jalassa --> clever!! Ei ole tullut hedaria. Mutta vittu, n.näitä silmiä... Hyvä että voi konetta kattoo. Tai siis ei voikaa. Näyttökinon pienimmällä himmeydellä ja silti sattuu silmiin. Ei kässää.
Mistä sun äitisi whiplashin muuten sai? Shit happens, että fyssari itse saa etkahdusvamman. Mikä äitis tilanne on nyt? joo, ja itse kukin syyttää kyllä geenejä aika monesta. herkkyys on perittyä. Prkl. Tänään haiston tupanmhajun 6 kerrosta alempaa ikkunasta, että siinä vähän mallia herkkyydestä...
Tupakanhajun - suomeksi.
No perkele toi teksti on edelleen tommosta. Hmph. Ei meinaan suostu muuttaan verdanaks, vaan heittää takas samantien arialille. Jännä.
Äiti oli ysärin puolivälissä vuoden sisään kahdessa (!!) bussikolarissa. Ekalla kertaa oli pahempi tilanne ja siinä varsinaiset vammat puski. Joku mies oli tullut siihen päätökseen, että halusi päättää päivänsä ja tosiaan teki sitten itsemurhajysärin bussia päin. Äiti oli takapenkillä, keskellä ilman turvavöitä. Sieltä mukavassa kaaressa käytävälle. Hrr. Niskasta repes juttuja todella pahasti. Sitten tosiaan kun vajaassa vuodessa saatiin kuntoutus vähän eteenpäin, niin toinen jysäri. Tällä kertaa ei niin paha, mutta mietis jos jo se sun puskurituuppasu laitto paikat friikkaan, niin saati sit tommonen kolarikolari. Uaah.
En muista kaikkia faktoja enää tarkkaan, kun olin noihin aikoihin melko nuori. Täytyy ehkä kysellä taas tarkemmin. TAI houkutella se blogaan. ;) Kyllä mamma tänä päivänä töissä on ja liikkuu paljon, vaikkakin moni asia sit on kans loppuelämäks kiellettyä ja aina välillä vetää niska jostain kauheet kilarit. Ja sit tossa reilu vuosi sitten siltäkin repes yks välilevy ja toinen pullistui. :/ .... Meidän perhe edustaa kans monin kappalein näissä. ;)
Hei, suorastaan nerokasta vetää lenkkarit jalassa sisällä! Mäkin pidin tänään koko päivän tommosia surffaustossuja täällä. Äsken uskaltauduin vähä kävelylle tukiliivin ja vaelluskenkien kanssa. Järjettömän liukasta!
Ei paranis munkaan paljoa pyöriä tuolla, kun ei tarvii ees kaatua, mutta jos horjahdankin ja korjaan tasapainon, niin arvaas mihin osaan selkää se liike kohdistuu? Indeed. Sitten ku on ajoittain kans noita huimauksia ja muita, niin toi on varsinaista rulettia.
Musta tuntuu, että whiplashista ja muista vammoista pitäiskin kehitellä joku lautapeli (tai miks ei tietsikkapelikin) opetuspeliksi, jotta lääkärit ja muut osais toimia noiden kanssa paremmin ja sit tavikset osais minimoida riskit!
Voi karmea sentään... Siis äitisi säkää. Nähtävästi sattuu sitä itse kullekin. Uskomatonta, että kahdessa bussikolarissa vielä... Mä en siis liiottele, kun meen pitkän matkn bussissa istuun keskelle, missä on vyöt. Eihän se retkahdusta estä, muttei nyt ainakaan lattialle asti päädy. Sanohan tsemppiä äiteelles. Ihana kuulla, että on kuitenkin takaisin työelämässä. :) Niin joo, ja mun äitihän on siis Musti, muttei vaan ole ehtinyt bloggaa. Syyttävä sormi osasta meitsinin vaivoja kohdistuu aina häneen... Ja äitilläkin niskaongelma juontaa osittain lapsuudesta, kun se tippui takaraivolleen kuorma-auton lavalta, kun se nytkähti liikkeelle. Ja kerran se ajoi itse teininä autolla seinään. ;) Tai siis näin MÄ olen päätellyt, koska Musti putos vasurille ja sillä on kaikki ongelmat kanssa vasurilla.
Tiedätkö, mä oon oikeesti miettinyt tota lautapeliä ja vähän ideoinutkin. Siinä ois kolme tasoa (WAD1-3) ja niihin liittyen pyöriteltäis vähän viisaria ja tulis eri aihepiirien kyssäreitä. Sitten kusipäisimille lekueille ja vakuutus.yht. tyypeille oma versio, missä tulee väärästä vastauksesta nyrkki naamaan, että saa ite whiplash-vamman. Viedään opit ihan käytäntöön.
Ootas, mä päivitän uudestaan ton fontin, jos auttais.
No, nyt on kaikki fontit Arialia. Ei suostu muuttamaan sun tekstejä Verdanaks, niin muutin sitten kaikki Arialiksi. Meitsin blogissahan ei kauneusvirheitä ole visussa. Paitsi mun kuvissa... ;)
Edit tuplana: Niin mäkin...;)
Joo, äiti on ihan terästä! :) Se meinaan meloi tossa toissa kesänä kajakilla Tallinnasta Helsinkiin. Siinä tosin oli niska aika kovilla... Aina saa olla heristämässä sormee noille tempauksille. :D
Jea, oonkin näin käsittänyt, että Musti on sun äiti. Tykkään kovasti senkin kirjotuksista! :) Se on muuten yllättävän kova osa kanssa – katsoa vierestä, kun oma läheinen kärsii. Tai kaks läheistä, niinku teillä päin... :S
Ja nyt wörkkii fontit! :)
Ja joo, mä pelkään kyllä, milloin Musti saa sydärin... No, ei toivottavasti pitkään aikaan.
Osaisitkohan LL auttaa mua? Asetin vahingossa Google Analytisciin päälle jonkun testaa tätä palvelua -jutun ja nyt katos Taistelijat kokonaan seurannasta. Ei hajua, minkä asetin, painelin vaan hädissäni kyllä, kyllä... Web Optimizer saattoi olla... jos heitän sulle tunnarit noihin, niin saisitkohan takas seurantakoodin bloggeriin ja pois ton saatanan kokeilutsydeemin. Mun osaaminen loppui...
Lähetä kommentti