tiistai 17. helmikuuta 2009

Mä oon kiva potilas (Tahdonvoimaa)

Kyllä asiat voi ilmaista negatiivisestikin muttei viitti. ;)
--

Moi,

Jaah, enpäs sit kokeilekaan olla ilman aamulääkettä, koska tämä pää on ihan paska. Siis totaalinen kiusankappale. Kiusankappale on lievä ilmaisu. Yksi helvettihän tämä on.

Ei tajua, miksi se tilttas taas ihan totaalisesti. Tai siis tajuan, yläniska ei kestä kävelyn tärähdystä, eikä se pysy siellä, missä pitäisi. Samanlainen kivikova, kirvelevä pallo se on kuin silloin ennen joulua. Ei tajua. Jotenkin vaan toi yläniska lähtee 'liukumaan', tuntuu, että kaikki hermot, jotka menee siellä päinkään, lististyy siinä matkalla, sitten se alkaa keriä takaraivoa kasaan, ja hipsis heipsis, se vetäsee jumiin ton poikittaislinjan korvien kohdalta ja leviää koko päähän.

Seuraavaksi se muuraa korvien edestä päälaelle ohimot/leuat + otsan ja lopulta koko pää on tiltissä, kivikovaa kirvelevää koppuraa. Ja pahinta on, että hiljalleen se leviää koko kroppaan, vähänkin kun yrittää olla pystyssä. Siis puhun nyt vessassa käynnistä ja syömisestä.

Ei auta, kun pistää valot pois, lappaa Triptyliä nassuun ja oottaa, josko se vähän rauhoittuis. Mutta ei se rauhoitu, ennen kuin oikea puoli on 'kohdillaan'. Hitto sentään, mikä piina pitikin alkaa, kun just aatteli suurimmat kivut kärsineensä. Jos on ehdotuksia kiirastulessa palavan pään pelastamiseksi, niitä otetaan ilolla vastaan. Jossei, niin cu KE 25.2. Vielä mä sinnittelen positiivisella fiilarilla, vaikka nyt mennään jo hampaat irvessä. :)

Ei kommentteja: