lauantai 21. helmikuuta 2009

LoisLane ja äippä (Tahdonvoimaa)

Kerro äidillesi, että on milloin vaan tervetullut 'luennoimaan' mulle vammasta. ;) Kahvia ja pannaria on luvassa, vaikka seura makaisikin sängyn pohjalla niitä nauttiessaan. Ja toki myös tytär on tervetullut lisäke. Ihmiset näkee livenä toisiaan ihan liian vähän! Hei, tehdään äiti-tytär -senssit. ;) Kummatkohan jäis kakkoseksi kälätyksen määrässä? Siinähän on muuten tosi-tv-konsepti - 'Raihnaiset äidit ja tyttäret'.

Ja nyt alkaa paukkua niin, että oksat pois.

- Oliko mamallas myös tämä hermokudosongelmus? Eli kaiken maailman kiristävät neuraalikudokset?

- Putoiliko maan läpi? Vajottiko? Huimasiko ylipäänsä?

- Hoidettiinko kuntoon CST:llä vai jotenkin muuten? Kuinka kauan kesti, että oli ns. kiinni elämässä?

- Mitä siellä niskassa oli revennyt? Ligamentteja?

- Kestääkö niska nyt ns. 'normaalia elämää' (tiedän, normaali on whiplashin jlk vähän erikoinen sanavalinta;) eli esim. kävelyä ja koko päivän jalkeilla oloja?

- Jos saa antaa yhden vinkin taisteluun, niin mikähän se olisi?

Kiitos ja halaus äiteelles!

Ps. Hitto, mä en tajunnut tota, että sähän LoisLane asut suvannolla. Perhale. Ja mulla on oikeesti ihan hyvä tasapaino, joten välillä käyn keikkuilemassa kivetyksellä, kun on veemäistä. Ei kestä tämmösiä kolmen kuukauden takapakkeja saatana sentään. Ja joo, kyllä mä tiedän, ettei The Kaksikko turhaan säätäis. Viimeksi kun kysyin tätä, niin olisin kuulemma saanut fudut aikoja sitten, jos oisit toivoton. Ja lainatakseni rouvaa: 'Kultaseni, solut uusiutuvat KOKO elämän, ei se paraneminen nyt yhtäkkiä pysähdy'. ;)

Pps. Ja joo, mä en osaa iloita muiden huonosta olosta, olet oikeassa. :) Kun tietää oireistosi, niin sitä vähemmän käy edes mielessä. Kerran muuten siskon kanssa funtsittiinkin, että ihan hirveetä, jos toinen paranee ja toinen ei. Mitäs helvettiä sit tehdään? Nyt on rämmitty samassa paskassa molemmat, niin on aina ollut läheinen, jolle avautua. Mutta hitto, jos se toinen tervehtyy, niin keltä sit vois kysyä, että 'onko sulla pimpsassa lasinsiruja tänään' tai 'tuntuuko siltä, että muuraiset ryömii sun korvakäytävää'? ;) ;) Ihanat, hermot! Niin ihanan herkät ja erikoiset.

Ppps. Siistii, jokaisen päähän menevän hermot kohdalle on noussut näppy. Kipeä sellainen. Ei tajua. Kai ne on sen verran puristuksissa, että alkaa iho oireilla. Huoh, eikö nämä oireet koskaan vähene? Muuttuu vaan. Ja lisääntyy.

Pppps. Toivottavasti 'syndet' menivät hyvin keskarista huolimatta. Älä pudota sitä. Se on tärkeä sormi, kun olet terve. Voit näyttää sitä sit skoottereille ja valittaville mummoille hallissa.

3 kommenttia:

LoisLane kirjoitti...

Noni. Sainpas kirjoitettua kyssärit paperille ajoissa. Täytyy vetää kunnon tentti aiheesta. ;)
Oijoi. Ihana toi tosi-TV -konsepti. Tuli vaan mieleen, että sen alaotsikko vois olla 'Paskat geenit", koska se olis kuitenkin yksi kantavista teemoista.

Mutta juu, syndet meni sormista huolimatta mukavasti. Eli töitä vältellessä. Ja sit tosiaan pari jäsentä käväs kylässä plus illemmalla miehen & erään sun alaisen kanssa käytiin yksillä. ;) Siinäpä ne synttärit. Mä en oikeestaan ees tykkää niin juhlia omia synttäreitäni, mieluummin muiden, ku niistä on lupa feidata pois koska vaan. Omilta ei oikein voi kadota ihan niin helposti, jos siis järkkää jotkut bileet. Enpä paljoo järkkäile kyllä...

Joo, toi vertaistuki siskon kanssa on varmasti kyllä korvaamatonta!! Tosin lasinsirut pimpsassa ei kuulosta ihan yhtä kivoilta. Hrr.

Mutta nyt vissiin pitäis vaihtaa vaatteet kun äiti tulee hakeen puolen tunnin päästä ja tytär lahnaa täällä vielä yökkäreissä ja ihan alkutekijöissään. Mikä ryhtymisrajoittuneisuus (aivan, en kutsu itseäni laiskaksi ikinä ;), missä?? :P

Palataan! Edellistä parempaa päivää sinne! :)

Tahdonvoimaa kirjoitti...

Älä nyt dissaa lasinsiruja. Mieluummin ne siellä kuin lyijykypärä päässä... ;)

Tahdonvoimaa kirjoitti...

Mä en kanssa järkkää mitään ennen kuin partyt siellä Kauppihotellissa on ajankohtaiset. :)