2000-luvun poliittinen laululiike (Tahdonvoimaa)

2000-luvun poliittinen laululiike

Lines of Leaving on positiivinen tuulahdus suomalaisen rock-genren valtavirrassa. Yhteiskuntakriittisissä sanoituksissa osansa saa maamme asuntopolitiikan lisäksi myös jenkkihallinto.

Timo ”Nipa” Nyman, 28, on tamperelaispumppu Lines of Leavingin perustaja, säveltäjä-sanoittaja-laulaja ja kasvot. Nuoresta iästään huolimatta humanitäärirokkariksi itsensä tituleeraava sosionomi on ehtinyt saada paljon aikaan. Vuonna 2007 Nyman bändeineen nousi esiintymislavoille 40 kertaa. Vuotta myöhemmin hän perusti yhtyeen ideologiaa jo nimelläänkin varsin kekseliäästi esille tuovan Independent Sounds Oy -levy-yhtiön. Nykyään Nyman toimii myös Pispalan musiikkiyhdistyksen puheenjohtajana ja on yksi Noste-klubin ke­hittäjistä. Klubi toimii showcase-tyyppisenä näyttämönä lupaaville undergroundbändeille.

Jalo aate

Nyman kuvailee bändin musiikkityyliä tunnepitoiseksi yhteiskuntakriittiseksi melodiseksi vaihtoehtorockiksi a la Lines of Leaving. Bändille humanitäärisyys on rahaa tärkeämpää. Jalo aate näkyy ja kuuluu niin yhtyeen tuotoksissa ja tekemisissä kuin julkisissa lausunnoissakin. Nyman kritisoikin kärkkäästi suomalaista nyky-yhteiskuntaa ja etenkin mediaa arkojen aiheiden, kuten kodittomuus- ja syrjäytymisteemojen, välttelemisestä.

- Kaupalliset menestystarinat kelpaavat medioihin, mutta ketä kiinnostaa julkaista oikeasti syrjäytyneen tarinaa, hän jyrähtää.

Nipan mielestä ajan henki suosii menestymistä ja tehokkuutta. Hänen mukaansa Suomessa on vallalla niin sanottu sosiaalidarwinistinen ajattelutapa, jossa vain rikkailla on oikeus selvitä.

- Musiikki on keino herättää ihmiset huomaamaan, etteivät asiat ole kaikilla yhtä hyvin, Nyman kertoo.

Yhteistyötä asunnottomien järjestön kanssa

Lines of Leaving julkaisi kodittomuusteemaa käsitelleen It's Not About us Anymore -singlensä yhteistyössä Vailla vakituista asuntoa ry:n (VVA) kanssa vuonna 2006. VVA toimii kolmannella sektorilla asunnottomien edunvalvojana ja järjestää kodittomille toimintaa ja tapahtumia, joihin myös Lines of Leaving on osallistunut. Ilman korvausta, tietenkin. Myös yhteislevyn tuotto meni VVA:lle.

Nymanin näkemykset sosiaalisista ongelmista ovat pitkään kypsyneitä.

- Silloinkin, kun asunnottomia esitellään televisiossa, kyseessä on reality-sarja, jossa varakkaat ”harrastavat kodittomuutta” irtisanoutuen töistään ja muuttaen kadulle, Nyman paukuttaa.

Heille se on kuitenkin vaihtoehto, ei pakon sanelema tilanne. Saa nähdä, milloin Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt tosi-tv-konsepti alkaa etsiä suomalaisia tähtiä.

Kärkäs keulahahmo

Rankkaa yhteiskuntakritiikkiä julistava nelikko on noteerattu medioissa, sillä sosionomina leipänsä tienaava keulahahmo Nyman ei suotta sanoja säästele.

- On surullista, että Suomenkin nuorilta on katoamassa empatia materiaalisen hyvän tavoittelun tuoman hedonismin taakse, hän analysoi.

Rokkarin lausunnot näistä ikimuodikkaista teemoista eivät kuulosta julkisuushakuiselta markkinointikikkailulta.

- Meitä ei kiinnosta pikkutyttöjen päiväuniin pääseminen tai lompakon sisältö, Nipa selventää musiikin tekemisen motiiveita.

Yhteiskuntakritiikki käy kaupaksi

Nyman ei niele mielikuvaa kapitalismin ohjaamasta yhteiskunnasta, jossa suuret levy-yhtiöt ja raha sanelevat musiikin tekemisen ehdot. Säilyttääkseen aatteellisen itsenäisyytensä nelikko sijoittikin säästönsä oman levy-yhtiön, Independent Sounds Oy:n, perustamiseen. Yhtiön turvin kvartetti varmisti, että humanitäärisyysaate leviää myös tulevaisuudessa. Ensimmäinen 1 000 kappaleen Battle for Humanity -albumista on myyty loppuun. Suoritus on hyvä, sillä yhtye hoitaa myös jakelun itse. Lines of Leaving on erinomainen esimerkki siitä, ettei menestyksen taustalle tarvita suurta tuotanto-, jakelu- ja markkinointikoneistoa.

”WTC-tornit räjäytettiin”

Nipan kynästä syntyy rankkaa tekstiä. Jenkkihallintoa kritisoinut singlelohkaisu Survival of The Fitte$t ylsi hetkeksi Suomen virallisen listan viidennelle sijalle. Sanoituksissa Nyman ottaa kantaa siihen, mitä tapahtui 9.11.

- WTC-tornit räjäytettiin alas, rokkari täräyttää.

Nymanin mukaan lentokoneiden törmäykset ja niistä seuranneet tulipalot loivat erinomaisen peitetarinan rakennusten romahtamiselle ja myöhemmin terrorismin vastaisen sodan aloittamiselle.

Lines of Leavingin keulahahmo ei ole näkemyksineen yksin. Netti pursuaa salaliittoteorioita 9.11. päivän tapahtumista. Paljon on spekuloitu, miksi Amerikassa tehtiin vain paria kuukautta ennen onnettomuutta lakimuutos, minkä seurauksena täyshälytyksen päälle saaminen mahdollisten lentokoneiskujen sattuessa vaikeutui merkittävästi. Sitä mietittäneet vuosia, mutta Nyman korostaa, että Lines of Leavingin itsetarkoitus ei ole mässäillä vakavalla aiheella.

Lisää nostetta

Tällä hetkellä bändi äänittää toista albumiaan. Ennen tätä yhtye kiersi lavoja ahkerasti, jopa 40 keikan vuosivauhdilla. Reisjärveltä Oulun kautta Tampereelle kotiutuneen Nymanin mukaan parhaat setit vedetään lapsuuden seudulla. Lines of Leaving on esiintynyt myös Kokkolassa, josta rumpali, myös sosionomi, Jens Källström, 28, on kotoisin. Kitaristi Janne V. Väänäsen, 28, juuret voi päätellä kättä koristavasta Kärppä-tatuoinnista. Muuten uusiotamperelaisista koostuvan bändin ainoa aito manselainen on basisti Juho-Heikki Visakoivu, 28.

Lines of Leaving on raikas tuulahdus suomalaisessa rockmusiikkigenressä. Bändin keulahahmo Nyman kärkkäine kannanottoineen ja salaliittoteorioineen tekee vaikutuksen. Häntä onkin vaikea kuvitella vain teinityttöjen päiväuniin tai wanna-be-staraksi juorupalstoille. Karisma, musiikillinen lahjakkuus sekä vankkumaton usko omaan ideologiaan poikivat enemmän. Bändin jalo aate saa todella miettimään, kuinka moni suomalainen vietti viime joulun roskiksessa tai rappukäytävässä vailla vakituista asuntoa.

Lähteet ja lisätiedot:

http://www.linesofleaving.com

http://www.myspace.com/linesofleaving.com

http://irc-galleria.net/channel.php?channel_id=1030897

http://www.vvary.fi/

Ps. Kerta suurin osa suomalaismedioista haluaa myöntää Nipan kommentin medioiden rankkoja sosiaalisia ongelmia välttelevästä kannasta todeksi, laitan jutun tänne luettavaksi ostajaa odotellessa. Teksti on copyright by me ja kuvat by Lines of Leaving. Onpahan jutusta enemmän iloa kuin läppärin uumenissa. ;) Pahoittelen otsikoiden paskaa jäsentymistä. Ei pysty tekeen mitään...


Copyright Tahdonvoimaa
Jälkipainos kielletään

Täydellinen sänkyperuna (Tahdonvoimaa)

Tsiigatkaa nyt hei tätä asentoa. Selällään sängyssä, dippi vatsalla ja pussi vasemman käden ulottuvissa, kun oikeessa on puhelin. Onneksi joudun oleen tässä asennossa yhä harvemmin, mutta kyllä mä välillä säälin itteeni ihan suurella sydämellä. Mä luulin, ettei semmoista asiaa maailmasta löytyis, joka pistäin mun sänkyperunaksi useammaksi vuodeksi, mutta osui sitten kohdalla semmoinenkin! No, ehkä joku pvä voin syodä noita kuppi haaroissa, dippi pöydällä istuen omalla sohvalla leffan ääressä, niinkuin aiemmin. ;)

Perun puheeni (Tahdonvoimaa)

Viisi Tryptyliä ja Panadol-Burana -mix auttoi sittenkin koppurapäähän! Nyt on parempi mieli.

Jeah, kysynkin maanantaina fyssarilta, voinko alkaa vetään noita lääkkeitä isommalla kädellä. Ihan noin asiaa ei varmaan kannata ilmaista mutta sinne päin. ;) En mä niitä mielellään söis, mutta kun napit mahdollistaa treenaamisen, niin mieluummin addiktoidun niille, kuin että muu paraneminen hidastuu jumittavan kuupan takia.

Mulla on helvetin kova psyyke ja itsekuri, eli tableteista pääsen eroon milloin vaan, mutta siitä en, jos nuppi kilahtaa. Pää on ainoa voimavara, mikä mulla tällä hetkellä on, kun kaikki muut selviytymiskeinot, kuten urheilu, sosiaalinen elämä työ ja harrastukset, on jäissä. Fyssari sanoi heti ekalla kerralla, että jos sun nuppis vaan kestään, niin sä saat kehon treenattua takaisin ja paranet. Siihen mä oon uskonut, vaikka välillä tiukkaa tekee. Onneksi siis on vahva psyyke: kyky järkeistää asiat, ulkoistaa ylimääräinen paska ja tyrmätä alkava epätoivo. Vaikka toisinaan menetänkin uskoni, niin silti sisimmässäni tiedän, että paranen.

Mulla on sisua (ja aikaa ja rahaa) hinkata neuraalikudosliutuksia ens kesään asti, ja silloin on oltava kunnossa.

Eli summa summarum: Pakko päästä treenaan. Orastavat lihakset kaularangassa ovat tuoneet paljon varmuutta kävelyyn ja istumaankin on jo pystynyt. Eli nyt ei ole varaa pudota kuiluun. Ja joka kerta, kun kuuppa jumittaa, tipun sinne. Silloin joudun lepuuttaan niskaa pahimmillaan jopa viikon. Ja lepuutus tarkoittaa sitä, että sängystä noustaan kolmesti päivässä safkaan, tekeen neuraalikudosharjoitukset sekä vessaan. Ja käydään pikapikasuihkussa. Väitän, että noista viikoista ei heikkohermoiset selviäisi. Siihen kun yhdistää kivut, höntin olo ja lähes vuoden tekemättömyyden, niin meitsillekin tekee tiukkaa joskus. Mutta vielä on varatankissa löpöä litrakaupalla.

Epäreilua (Tahdonvoimaa)

Että naapurissa asuu vaimoaan hakkaava muusikko, jonka lapsella ei ole lauluääntä ja silti se laulaa joka päivä. Phil, milloin taloihin saadaan sellaiset sisärakenteet, jotka oikeasti eristää tommosen metakan? Vai onko se vaan rahasta kiinni, ettei niitä laiteta?

Täytynee huomenna mennä piipahtaan ja viedä naapuriin Musiikkiopiston lasten lauluryhmän opettajan numero. Ehkä puolen vuoden päästä saan nauttia nuotilleen menevästä soulista seinän läpi. Todennäköisesti olen silloinkin himaan vangittu ja pakotettu kuuntelemaan jopa radion äänen läpi tunkeutuvaa 'muzaakkia'.

Taju pois (Tahdonvoimaa)

No niin, nyt ollaan taas kaaoksessa. Pääkaaoksessa nimittäin. Kauankos edellisestä meni? 9.1. lukee uudessa lääkepurkissa. Eli 2 viikkoa. Kohta on Triptyl tyhjä tällä vauhdilla. Onneksi sisko sai 300 kpl:een setin.

Ei auta mikään.
Liike, ei.
Liikkumattomuus, ei. Rentoutus, ei.
Vitutus ja räyhääminen, ei.
Sattuu vaan vitusti.
Koko pää on kuiva kova pallo.

Kokeillaanpa siis 5 kpl Triptylejä ja 3 Buranaa ja huomenna ei noustakaan sängystä. Ja maanantain meen itkemään fyssarille, että nyt riitti. Ratinansuvantokin on ihan siinä vieressä uhkaavasti...
;)

Hyvät yöt! Toivottavasti muut voi paremmin.

Elämän rytmittömyys (Tahdonvoimaa)

On kahdenlaisia sairauksia: niitä, joihin voi vaikuttaa itse ja niitä, jotka elävän ihan oman kellon mukaan. Neuraalikudoksen venähdys on jälkimmäiseen kuuluva. Jos selkäytimesi vetää jumiin yöllä, ja pyörit tuskissasi sängyssä 24-04, niin sitten pyörit. Jos aamulla et pysty nousemaan klo 8, vaan joudut makaan klo 15:een, ettei pää räjähdä, niin sitten se on niin. Jos maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina olet lähes terve mutta tiistaina ja torstaina luulet tekeväsi kuolemaa, niin ei voi mitään. Haluaisit syödä joka päivä aamiaisen klo 9, päivällisen klo 14 ja illallisen 18, mutta kun välillä juuri silloin on niin paha olo, ettet pysty ajattelemaankaan ruokaan, niin no can do. Toisinaan et pysy pystyssä valmistaaksesi safkaa itsellesi. Aattelet käytäväsi altaalla joka toinen päivä, mutta tajuat, että välillä on käytävä joka toinen viikko, koska kroppa sanelee elämisen ehdot. Joskus ei käydä kuukauteen.

Näin se vaan menee. Psyyke elää kropan ehdoilla, ei toisinpäin. Niin kivaa, kun se oiskin rukata elämänsä systemaattiseen järjestykseen, se ei vaan satu olemaan mahdollista. Ehkä joskus, kun hermosto paranee ja kehon reaktioita pystyy jotenkin hallitsemaan. Nyt se ei ole mahdollista.

Yöpala (Tahdonvoimaa)

Hip, hei, ei voi nukkuu ei.

Niinpä hain ensin omskun, mutta nälkä jäi, joten perään vedin tomskun.

Ei auttanut sekään,
mutta ei se mitään.

Koko yö on aikaa etsiä ruokaa,
pää pinteessä oleva miettii ja huokaa:

Ehkä Tammelantorille hakeen raneja lähteä pitäisi, liekö siinä konsti paranemiseen itäisi.

No, ei nyt viitti semmosesta haaveilla, kun paskaa vaan kaatuu niskaan saaveilla.

Kysynpä vaan:
Marjaana ja Pohjola,
ettekste vittu tajua,
että niska on tohjona.

Eipä kavereita kiinnosta noita, kun etenkin valtionleivissä voi vetää omia zembaloita.

Pitäiskö varaa lennot Thaimaahan eksoottiseen, koska ois kivempi hukuttautua lämpimään kuin Ratinansuvantoon jäiseen.

Ehkä kuitenkin hetken jaksan vielä kärsiä, ja jossei oo tekemistä muuta, niin aina voi kynsiä järsiä.

Mutta nyt vois koittaa nukkua, ennen kuin aamun kukko alkaa kukkua.

Äikänmaikka sanoi, että runoja on vaikea kirjoittaa, mutta säkeitä tulee, kun vaan jaksaa aloittaa.

Nyt tuli oikeeseen silmään näköhäiriö ja kädetkin jäätyi, joten kas nappia paina ja runo blogiin päätyi.

Mutta yks juttu vielä, vaikka oon jo ryytynyt, jossei musta kuulu huomenna blogissa, oon Kaupin altaaseen hyytynyt.

Sinne aattelin mennä vaikka väkisin, jospa vaikka jonkun ihmeparantajan matkalla näkisin.

Hyvät yöt.
Ja hyvät synttärit Mustille.

Nälkä jäi.
Runo tuli.

Se on moro.

Dodii (Tahdonvoimaa)

Tähän se johti. Pää on kivikova pallo, joka ei liiku sivuttain eikä mihinkään muuhunkaan suuntaan. Tulehtuipa koko niska. Jollei C0:aa saa välittömästi paikalleen, se johtaa tähän. Mutta eipä sitä aina voi törkätä itteensä jonon ohi fyssarille.

Ja väittäisin, että sieltä se jumitus hiipii hiljalleen rankaa alas, ja ensi viikolla mennäänkin itkien hätähoidon sijaan kortisoni-piikille. Tosin eipä siitäkään paljon hyötyä ole, kun hermot on kuormittunut. Ensin pitäisi saada tulehdus seis, sitten kalvot elvytettyä ja lopuksi piikit. Tulehdus loppuu sillä, että makaa viikon, JOS loppuu. Sitten hoitoon onkin enää 1,5 viikkoa. Ehkä siihen väliin vois yrittää saada ajan lekurille. Täytyy jutskaa maanantaina.

Mielessä kaikuu Mustin paskapuhe: 'Sä paranet, mä vaan tunnen sen'. Ihanaa ja naiivia on äidin rakkaus lasta kohtaan. Itsekin sanoisin lapselleni mitä vaan, että sillä ois parempi olla. Vaikka hänellä ois aivosyöpä, niin viimeisiin asti valaisin taistelutahtoa ja toivoa. Toki siinä vaiheessa, kun toinen tekee kuolemaa, sitä hetken miettii, kannattiko valaa turhaa toivoa ja uskoa. Vastaus on, että kannatti. Voi Musti-parka. Ensimmäinen ennustus, joka EI toteudu. Ja taas mä totean tähän: Mitäs mä sanoin! Jo toukokuussa toppuuttelin niitä optimisteja, että antakaas nyt olla, kun nyt kävi heikosti. Jotenkin vaan tiesin, että kuulun sen onnettoman 10 prosentin joukkoon, joka ei parane. Ja sopeutua en aio. Branson, varaudu jäämään kakkoseksi. Jaahas, mitäs huomenna tekis? Jospa itkis koko päivän, että tulis oikein paha olo päähänkin. Joo, niinpä mä teen. Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat. Ja minä kärsin. Mutten onneksi kauaa.

Koppakuoriaset tönäs C0:n viduilleen (Tahdonvoi maa)

Tätäpä ei olekaan pitkään aikaan ollut! Pää on totaalisen painunut kaularankaan ja yläniska ihan päin helvettiä. Maa kiikkuu kivasti jalkojen alla kävellessä ja seisoessa tippuu lattian läpi! Mukavia oireita, eikö? Kun tietäis, että näistä pääsee eroon joskus, mutta kun ei. Jos ainoaksi ongelmaksi jää tämä tasapaino-ongelma, niin johan vituttaa. Tän kanssa ei nimittäin tartte kotoota poistua. Hermosto on, ihme, toiminut tänäänkin oikein hienosti.

Hipsis, heipsis. Enpäs sitten lähde huomenna altaalle, kun en pysty ajamaan. Mystic, mutta näin se vaan menee. Yhtenä aamuna heräsin ja totesin, että jaahas, pihalla ollaan kuin lumiukko. No can do. Tuona yönä näin tosin hirveetä painajaista, eli sinänsä suht luonnollinen jatkumo sille nupin tipahdus. Unessa semmoinen koppakuoriaisen ja ampiaisen sekoitus tunkeutui tosta rintarangan kohdalta mun selkäytimeen. Ötokkä oli musta, ruma ku mikä, ja sillä oli kilpi, mutta silti ampparin raidat. Mies herätti aamulla, kun on pyörinyt unissani sekopäänä. Hengittänyt kuin urheilukisan jälkeen ja muutenkin ollut levoton. Että ei ihme, jotta nivelet on solmussa. Psyyke alkaa prakaamaan unissaan. Ei ihme. 9,5 kuukautta painajaista takana. Oireet vaan vaihtuu, mutta helpota ei tippakaan.

Eihän se niska kauaa maanantaisella törkkäsyllä pysy mutta salaa mielessäni toivon, että fyssari saa flown ja innostuu, kuten yleensä, ja antaa sellaisen puoli-CST-session. ;) Työlleen omistautunut ammattilainen: ei pysty lopettaan hommaa, jossei saa niveltä just sinne, missä sen pitäiskin olla... Tykkään tosta mentaliteetista.

Obama kielsi kidutuksen (Tahdonvoimaa)

Hyvä, Obama. Loistava alku... Aluksi heti koviin juttuihin vaan käsiksi.
Tästä HS:n artikkeliin.

Kunpa joku kieltäisi kidutuksen myös Suomessa, eli tekis noille vakuutusjutuille ja kiistanalaisille diagnooseille jotain...

Jaahas, tämmönen loppuviikko (Tahdonvoimaa)

Ei tule mitään. Ei vaan tule. Heräsin aamulla perinteisesti siihen, että yö oli rullannut koko kropan pakettiin. Niin se menee. Lähtee ihan pienestä yläniskasta ja lopputulos on aina sama. Jumittaa koko kropan. Maanantainen aika on ihan sama. C0:aa ei saa paikoilleen tässä kunnossa millään pikkutyrkkäyksellä. Se vaatisi kunnon hoidon. Semmoinen on sitten 12.2. Että 2,5 vkoa menee petin pohjalla. Ei tästä tuu mittään. Yläniskassa on selkeesti jotain rikki, koska ei kalvosto muuten sitä näin suojaisi. No, pohditaan tätä sitten maanantaina fyssarin kanssa. Taas kerran. Mutta kuten näkyy, niin ei mee hommat eteenpäin enää. Ihan sama mitä tekee, niin lopputulos on aina katastrofi. Haaveile tässä nyt sitten töihinpaluusta tai harrastamisesta, kun ei ole mitään toivoa.

Hienosti alkoi (Tahdonvoimaa)

Meinas tulla sydänkohtaus. Kelasta kirje. Tänään? Sinnehän meni tänään mun vastine. Outoa. Avasin vapisevin sormin valkoisen kuoren. Huh. Ilmoitus maksetuista etuuksista. Onneksi. Hahaa, tulee muuten hyvin veronpalautusta vuodelta 2008, kun tulot tippui n. 60-80 prossaa riippuen siitä, mikä on päätös elo-marraskuun suhteen. Jossei ois ollut säästöjä ja vanhempia maksamassa autolainaa, niin nälkäkuolema ois tullut.

Lähdin sitten altaalle. Aattelin, että kokeillaan nyt, mitä C0 sanoo. Ei se ainakaan pahemmaks mennyt, kun pidin kauluria kaulassa matkan ajan. Maanantaiksi sain hätäajan fyssarille. Tönätään nuppi paikoilleen. Suoraan pikkusiskon jälkeen on sit mun vuoro. Hienoo!

Matkalla altaalle kävin nostaa rahaa. No, uusi hieno Eurocash-Nosto-automaatti nappas korttini, koska Stockmann-luoton lasku oli myöhässä. Pirun untuvatyyny.Olin sekoittanut normaali Masterin ja Stockmann Masterin laskut, ja viitenumerot oli mennyt väärin päin. Toisella oli plussaa reippahasti ja toisella miinusta. Ei mitään, taas tulee sit uusi kortti uusine tunnuslukuineen, jotka täytyy opetella.

Jaahas, josko sitä menis juomaan kaffet, jos sais tunnon takaisin sormiin allasreissun jäljiltä. Hirveetä, kun ei ole sormia. Aattelin, että tässä näpytellessä ne lämpenis mut vielä mitä...

C0:lle C4:sta (Tahdonvoimaa)

Se saatanan C0 on taas jumissa oikeella, koska painaa niin perkeleesti hermoihin, puuduttaa kasvot ja lukkeuttaa korvan. DD:n linkki Atlaksen subluksaatioon osuu, ja olen tyyppiesimerkki siitä, kuinka muutaman millin vinous vetää koko kropan ihan jumiin. Mulla tosin Atlas ei ole vinossa, vaan se pikkunivel jää oikeelle puolelle kenoon ja pää 'tippuu' oikeelta puolelta kaularankaan ja ongelma leviää alaspäin. Niin, tai onhan se omalla tavallaan.

Ainoa hyvä puoli on se, että jossen ois nyt paskonut niskaani (en siis sillain, että oisin vetänyt tortut päälleni, se oiskin aika saavutus tällä kropalla;), niin jossain vaiheessa toispuoleisuus ois alkanut aiheuttaa ISOJA ongelmia. Jos keho jaksaa vielä tämän korjata, niin mulla on hieno uusi kaularanka, joka on suora. :) Jossei se jaksa, niin sit ollaankin kusessa ja saan terästapit kaulaan. Tosin lekuri oli mieltä, että jäykistämään tota ei aleta, jollei kuolema uhkaa. Nuoren niskaa ei kannata kovin helposti lähtee leikkomaan, kun ongelmat *pitäis* korjaantua lihastasapainon kuntoon hoitamisella ja solujen luontaisella uusiutumisella. Katotaan nyt.

Mutta näin se Atlaksen nivelen lukkiutuminen etenee:

Pää jumittuu, kolmoishermo jää pinteeseen, paino pakkautuu C2:lle ja leuka menee jumiin ja korva alkaa lukkiutua/soida.

Lopulta paino on C6:lla, missä on se ligamenttikiilautuminen ja rintaranka menee jumiin, käsi alkaa tikkuilla yms.

Lopulta kanittaa selkä ja sit lonkka. Jossain vaiheessa alkaa tulla silmäoiretta ulkonurkkaan (silmän loitontajalihaksen hermo kuormittuu), hikkaa ja palantunnetta kurkkuun (vagushermo kuormittuu) ja lopulta autonomisen hermoston separit ja lattian läpi tippuminen, koska pää painuu kaularankaan.

Ja kaikki siitä, että yksi nivel ei kanna painoa, mikä sen pitäis. No, on se hyvä, että tietää, mistä kaikki johtuu, mutta voitte kuvitella, kuin vittumainen tota vastaan on taistella. Se ei tartte, kun yhden pään käännön, huonosti nukutun yön tai äkkinäisen liikkeen, niin C0 on jumissa. Välillä tuntuu, että paskalla käyminen tai kahvin keitto saa sen lukkoon. Eli ei mitään logiikkaa. ;)

Ja mikään ei tota korjaa, paitsi ne vitunaikaiset syvät lihakset, jotka oikeelta puolelta puuttuu. Mutta milläs teet niitä, kun C0 on jumissa, pää on jumissa ja kaikki on jumissa ja huimaa niin pirusti, ettei altaalle pääse. Sitten vaan maataan pari päivää, että niska nousee, tehdään väkisin kaulankoukistajia ja kun niska on vähän parempi, niin taas vittu vaan ylös sängystä ja rasittamaan lihaksia.

Tätä taistelua mä oon käynyt loka-marraskuusta asti. Ja jos yhtään kroppaani tunnen, niin joulu 09 voi olla lähellä, että toi niska alkaa kestää. Jos ois dynamiittia, niin räjäyttäisin ton koko C0:n helvettiin. Ja samalla menis vakuutusyhtiöni pääkonttori, pari valtionlaitosta, moottoripyöräakoulu, yks parkkipaikka Pohtolassa ja pari pahemman luokan huijariyrittäjää.

Ei ois pitänyt kirjoittaa tätäkään. Huomenna, jos Pohtolassa jysähtää, niin tiedetään, kuka viedään ekana kuulusteluun. Kunhan saan ottaa oman tyynyn mukaan, niin voin olla sellissa vaikka seuraavaan fyssariin asti. Niinhän mä olen nytkin. Laitoksella varmaan ois oma uima-allaskin, jolle pääsis helpommin treenaan. Ja mukavuudenhaluiset poliisit tuntien vesikin ois lämmintä.

Kαλınıhτα.

Itku lyhyestä ilosta (Tahdonvoimaa)

Selvisin 13 päivää ja taas heitti kuupan jumiin. Ihan yhtäkkiä. Ei mitään syytä moiseen. Kunhan kilahti. Ei auta itku markkinoilla. Kokeilen huomenna allasta ja ylihuomenna lepoa ja sitten soitetaan taas fyssarille, että mitäs nyt? Se on hieno homma, kun noi hermot toimii ihan oman tahtonsa mukaan tuolla niskassa, venähtäneet kun ovat. On kyllä niin vitun perseestä, ettei mikään. Pystyssä ei pysty oleen sekuntiakaan, kun pää jumittaa joka seisomasekunnilla enemmän. No, mennään huomenna altaalle mesoamaan ja katsotaan, mitä käy. Onneksi ei särje päätä tällä kertaa. Se vaan meni jumiin.

Pää alas vai jalka ylös? Kas siinäpä pulma (Tahdonvoimaa)

Jaahas, elämäni pahin painajainen lähestyy. Varpaiden kynsien leikkaaminen. Istun tuolilla ja pyörittelen saksia sormessani. Mites tän nyt hoitais? Kun ei voisi taittaa kaulaa eteenpäin, selkäydintä ei sais hirveesti venyttää eli kummarrella alas varpaisiin, ja jalan nostaminen käsien korkeudelle ja sen ilmassa pitäminen on aika vaikeaa.

Joku noista tekniikoista on kuitenkin valittava. Vedetään arvalla. Jokatapauksessa kaikista seuraa paha olo, niin samahan se, miten ne leikkaa.

1. Kokovartalokummarrus
2. Jalan nosto
3. Kaularangan nyökkäys ja osittainen jalan nosto.

Keskimmäinen vaihtoehto voitti. Voi paska.

Ne on lyhyet kynnet. Ja lisäksi puutunut naama, yläniskan hermot pinteessä, korvat lukossa, käsi puutunut, palan tunne kurkussa ja takaraivo kipeä. No, voipahan mennä huomenna hienona altaalle, missä ei muuten ole muita kuin minä. ;)

Kylläpä ihminen voikin olla avuton. Ei edes varpaankynsiä pysty leikkaamaan yksin. Mutta pakko vaan on selvitä päivästä toiseen.

Hylsyjä ja selvityksiä (Tahdonvoimaa)

Tapaturmalautakunnasta muistettiin tänään. Mitäs mä sanoin? Parhaat perustelut ever: 'Muutoksenhakulautakunta katsoo, että oikeuskäytännössä varsinaisen työ- ja asuinpaikan ulkopuolella työ- ja vapaa-aikaa on verrattu toisiinsa yleisten elämänkokemussääntöjen mukaan. Hakija ei ollut työssään osallistuessaan vapaamuotoiseen iltaohjelmaan ryhmänjohtajana ja risteilyn järjestäjä'.

Niin, vapaamuotoinen iltaohjelma nyt oli kaikille pakollinen mutta mitäpä näistä. ;)

Mutta enemmän nauratti toi yleiset elämänkatsomussäännöt? Siis tarkoittaako ne lautakunnan mielipidettä ja tulkintaa asiasta, ei lakipykäläperustelua? Just näin. Kai tosta vois Vakuutusoikeuteen valittaa, jos jaksaa.

Marjaanakin lähestyi minua eilen. Eli Tampereen Kela.
Halusi lisäselvitykseen tarkennuksen. ;) Koomisinta tässä oli, että tahtovat tarkat työtuntini ajalta, jolta en hae sairauspäivärahaa - luonnollisesti. Minähän olen ollut saikulla 1.3-31.7. Sitten duunissa totemassa sen toivottomaksi 1.-10.8 ja sit taas saikulla 11.8-31.8 ja osapäiväisesti töissä 1.9.-31.11. Sitten duunissa 1.-11.12, ei tullut mitään, ja takas saikulle 11.12-31.12.

Ja nyt haluaa siis epärelevanttia tietoa, eli tiedot työtunneista ajalla 1.-10.8. Kai ne kattoo, että jos mä oisin niin tyhmä, että kirjoittaisin olleeni duunissa 8 h/pvä, niin ne vois evätä korvaukset koko elo-marraskuulta perustuen siihen, 'ettei kuntoni ole voinut laskea noin paljon'. No, en mennyt tuohon lankaan. Kelaan lähti (täysin turha!) selvitys työtunneistani, 2 h/pvä ko. ajalla. Katsotaan kuin käy.
Sit alkaakin tappelu tosta joulukuusta! Aikakin menee kun siivillä, kun näistä kinaa kaikki päivät. ;)

Kaatumistauti riivaa suomalaisia (Tahdonvoimaa)

On se surullista, että joka kolmas suomalainen liukastuu talvella, ja yli puolet kaatujista on alle kolmekymppisiä.
Onneksi suurin osa kaatumistautisista selviää lumen puistelulla takin liepeestä, mutta jotkut saavat retkahdusvamman ja/tai aivovamman ja kärsivät siitä koko elämänsä. Näistä tutkimus- ja hoitokuluista ei muuten mainita jutussa mitään. Artikkelissa annettu puolen miljardin kakku ei riitä mihinkään, jos huomioidaan pitkällä tähtäimellä annettu tutkimus, hoito ja kuntoutus em. potilasryhmissä sekä mm. välilliset vero- yms. tulojen menetykset työkyvyttömyyden seurauksena.

Herääkin kysymys, kannattaisiko vaan lisätä mm. katuvaloja ja hiekoitusproggiksia, joiden kustannukset on kuitenkin suhteessa vähäiset verrattuna siihen, mitä maksaa retkahdusvamman/aivovamman ja/tai murtuman saaneen potilaan koko hoitosuhde. Mutta ei, niin ei. Kaikesta pihistellään, mistä vaan suinkin pystytään. Linja on käsittämätön. Terveyttä on paljon halvempi 'hoitaa' kuin sairautta.

Toinen kustannustehokas vaihtoehto olisi tarjota suomalaisilla ilmaiset luistimet, joilla minäkin olisin voinut kiitää turvallisesti Pohjolan ;) lahjoittamissa suojavarusteissa peilikirkkaalla parkkipaikalla maaliskuussa. Tosin eipä ne luistimetkaan turvallisuutta takaa, jos oikein paska säkä käy, kuten on saatu huomata.

Ohessa linkki juttuun:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Joka+kolmas+suomalainen+liukastuu+talvella/1135242850552

Altaalla todistetusti (Tahdonvoimaa)

Käytiin polskimassa siskon kanssa altaalla. Nyt sulatellaan vällyjen alla. Joku pervo innostuis tästäkin touhusta... Sisko kuvaa siskoa ensin altaalla ja sitten ne makaa samassa sängyssä. ;) Hahaa, mutta tässä todiste siitä, että altaalla on ollut. Pikku hiljaa alkaa valkoiset muuttua taas punaisiksi, aah, verenkierto palaa.

Nettitauko (Fedja)

Ja nyt aion olla poissa netistä ainakin keskiviikkoon asti. Katsotaan tuleeko vieroitusoireita.

Tutustukaa vaikka tähän heppuun sillä aikaa.
Oliver Sacks

Luin hänen kirjan, tai kuuntelin, Antropologi Marsissa. Kirjassa on kertomus muutamasta aivovamman saaneesta ja siitä, miten yksi asia, esim. värinäön menettäminen mullistaa ihmisen elämän ihan täysin. Kirjassa olevat tapaukset ovat sellaisia, että virallinen diagnosoiva taho ei ole tajunnut miten mullistavasta asiasta kunkin henkilön kohdalla vamman aiheuttamasta oireesta on kyse. Oliver on sitten juossut, ainakin kirjan mukaan, näiden perässä ja tutustunut heihin suurella mielenkiinnolla. Kirjan kuvaus löytyy yllä olevasta Oliver Sacks -linkistä.

Suihkushokki (Fedja)

Olin vaipumassa jo ihanaan nirvanaan tuossa vähän ennen puolta yötä. Olin parin tunnin verran antanut itselleni kallonpainelu-hoitoa. Mutta piti lähteä suihkuun, kun tänään hoito klo12 ja liikenteeseen pitää lähteä klo 11. Sitä ennen pitää olla pari tuntia aikaa herätä, syödä aamupala ja jumpata/venytellä tunteroinen.

Suihkuun siis ja kuumaa vettä, ettei palellu. Ja sieltä ei sitten pääse pois, koska ei halua astua kylmään. Pitäisi vaan raakasti katkaista veden tulo.

Sitten uudestaan petiin. Ensin kummiski kylmägeeliä hartioille, ettei tuu suihkushokkia. Tuli silti. Vireystila tapissa ja kalvot, jotka antoivat periksi ennen kuumashokkia, ovat uudestaan ihan jumeksessa ja uudet hoitoyritykset eivät auta mitään. Sitten vaan 2-3h odotusta, että reaktio menee ohi. Mikähän tuossakin oikein on. Mitä se kuuma vesi oikein tekee, että hermot shokeeraa ja kalvot? Sykekin nousee moisesta.

On tässä tullut nyt sitten mietittyä perjantaista lääkärissäkäyntiä. Mahtaa sieltä tulla taas lausunto. Lääkäri kävi läpi Käpylän neurologin kirjoittamat analyysit ja kysyi mitä oireita niistä on jäljellä. Jostakin syystä tuommoisessa tilanteessa en pärjää yhtään. En muista kokonaisuutta, muistan vain osan. Esimerkiksi kysyi huimauksesta. Sanoin, ettei sitä ole ollut pitkään aikaan. Jälkeenpäin tajusin, että olihan sitä alkuviikosta ja useampaan otteseen kun noi tulehdustilat yrittivät tulla päälle ja viime vuonna tulehdustilan aikana paljonkin.

Sitten kysyi kusijuttua, kun neurologi oli niistä maininnut lausunnossa. Meikä on kaksi kertaa laskenut sänkyyn oikein reippaasti (hävettää kertoa) ja muutaman kerran on meinannut tulla. Tuostakin muistin vain nuo kaksi kertaa ja sanoin vielä, että tuosta on muutama vuosi aikaa. Nyt muistin vasta, että onhan noita ollut viimeisen vuoden aikanakin, että on meinannut tulla sänkyyn, siis osittain on tullut. Sitten on herännyt ja raahautunu toilettiin. Sitä ei jotenkin hahmota pissattaako vai ei, koska se ei jotenkin tunnu niinku kokonaisuutena päivälläkään. Saattaa tuntua, että pissattaa, vaikka ei olisi hätä. Tai voi olla, ettei tunnu, vaikka olisi oikeasti tarve. Sitä menee vessaan veden heitolle päivälläkin sen takia, koska on hyvä sinne välillä mennä. Joskus tietysti oikeasti tuntuukin siltä, että pitää mennä. Mutta sitten yöllä. Kun mää herään, mää lähden oitis vierailemaan Johnin luona, ettei tapahtuisi vahinkoa. Ja tuollaiset olennaiset asiat unohtuu kertoa.

Musta tuntuu, että vaikutin hölmöltä ja tosi epäuskottavalta kyselyn aikana. Varsinkin, kun moneen asiaan sanoin, ettei niitä ole ollut, kun en vaan muistanut, että niitä on ollut.

Tämmöisiä sattuu paljon: Kaveri soittaa, että tulenko kylään lauantaina. Sanoin, etten jaksa tulla sinne. Hän ehdotta, että hakee ja tuo. Ok, sitten passaa. Soitto oli alkuviikosta. Oli tulehdustila juuri päällä. Osittain hahmotan, että olen huonossa kunnossa, mutta mää jotenkin unohdan sen. Sen sijaan muistin, että tuolla viikolla on menoja to-ilta ja pe-aamu, joten en jaksa lauantaina mennä minnekään ja sovittiin viikon päästä. (Tietenkin senkin sovin päällekkäin hoitokerran kanssa ja nyt yritän epätoivoisesti muistaa perua. 2 pv olen jo yrittänyt muistaa.) Puhelun jälkeen tajusin, että häh. Mää en puhelimessa muistanut ollenkaan yhdistää omaa kuntotilannetta ja sitä olisiko tällä viikolla kyläily ollut ylipäätään mahdollista oman kunnon takia. Tuon tyylisiä sattuu tosi paljon, että joku ihan olennainen seikka jostakin kokonaisuudesta vaan uupuu, siis yhdistely ei jotenkin toimi.

Nyhän mä hokasin (Tahdonvoimaa)

Ihmisen ei siis todellakaan kuuluis olla sellainen kovan koppurarangan omistava olento, jonka kaikki nivelet rahisee ja joku paikka on kiree! Sellainen mä olen ollut, viisi vuotta. Siitä ekas kaatumisesta lähtien. Ei helvetti, nyt mä tajuun, kuin huonossa hapessa keho on ollut kaikki nämä vuodet. Rangan pitäisi olla sellaista joustavaa ja elastista matskuu, joka ei todellakaan rahise.

Kalvot! Perkele. Nyt mä muistan, miltä se tuntui, kun ne vielä toimi. Helskutti sentään. Haluan sen takaisin. Joo, olen vakuuttunut, että liisteri on parempi kuin hapero. Kyllä ja ehdottomasti. Tietenkin. Tyhmä minä. Totta helvetissa on parempi, että kalvo joustaa kuin rahisee. Miten mä oon edes saattanut ajatella muuta? Mun kuntoni on menossa parempaan, mutta 9 kuukautta siihen meni, ennen kuin aloin tunteakaan kalvojen normaalitoimintaa! YHDEKSÄN KUUKAUTTA. PRKL. Ja ainakin samanmoinen matka jäljellä.

Mutta sitä tukea ilmeisesti saa odottaa jonkin aikaa, kun nyt oon hinkannut syviä kaulan koukistajia 8 kuukautta ja hiljalleen kalvot toimii - satunnaisesti. Voi herranen aika sentään, missä kuosissa olen ollut nämä vuodet. Ei pysty kässään, ei.

Nyt mä meen nukkuun. Ja huomenna altaalle, absolutely, oli pakkasta sit -2 tai -20. Siellä ne kalvot mobilisoituu...

My Second Life (Tahdonvoimaa)

Herään aamulla terveenä. Vedän 10 kilsan lenkin päätteeksi tuhdin aamupalan ja painelen kohta kaupungille. Läppärireppu selässä, käsissä matkakassit illan bilereissua varten. Koska vitkuttelen aina aamupalalla, jouduin tälläkin kertaa juoksemaan bussiin. Onneksi ehdin.

Taiteilen täydellisellä tasapainollani kaikkine laukkuineni ruuhkaisen bussin takaosaan, missä on yksi vapaa penkki. Toisella penkillä, aivan ikkunaan kiinni liinautuneena, istuu mukavan oloinen mies. Näyttää rikkaalta. Taitaa olla bisnesmiehiä.

Vilkuilen häntä tarkemmin sivusilmällä. Jotain tuttua noissa särmikkäissä kasvoissa on. Eihän se voi olla totta. Vai voiko? Sehän on itse Sir Richard Brandon, Virgin-yhtiöitten luoja ja keulakuva. Hetken rupateltuamme selviää, että hän on menossa konferenssiin Pirkkahalliin. Mutta vasta 2 tunnin päästä. Sitä ennen oli tarkoitus hengailla kuulemma Pyynikin näkötornilla.

Kyselin, miksi matkustaa kakkosella kaupunkiin? Eikö oma limusiini olisi mukavampi. Halusi kokea paikallista tunnelmaa aidossa ympäristöstä. Richard oli tulossa Lapinniemen kylpylästä, missä sai savihoidoa aamupäivän. No, johan sattuipa sopivasti. Rentoutunut, rikas ja hyväntuulinen kaveri tuo Branson.

Päätän, että tässä on päivän ensimmäinen poka. Tuolta mieheltä voin laskuttaa mitä vaan. Jatkan kevyttä jutustelua Richardin kanssa ja hän on todella kiinnostunut 'työstäni'. Poistummekin bussista seuraavalla pysäkillä ja säntäämme takaisin minun luokseni. Onneksi mieheni on työpaikallaan. Talo on tyhjä, kuten niin monena muunakin päivänä. Ei muuta kuin asiaan. Ja taas on tienattu päivän ruokarahat.

--

Onneksi on Second Life. Milläpä sitä eläisi, jollei sieltä saaduilla tuloilla. ;) It-viikon artikkeli italialaisesta Palela Andersonista, 26, joka toimii verkossa maailman vanhimmassa ammatissa, innoitti minut keksimään keinon, jolla elättää itsensä jatkossa. Alan virtuaalihoroksi. Sitä voi hoitaa näppärästi puhelimella vaakatasosta. Ja se on muuten varma, että Suomen valtiolle ei tipu veroina senttiäkään, kerta sieltä ei heru minullekaan mitään.

Ps. Tämä ei ollut se aikaisemmin mainitsema the juttu, jonka keksin elättääkseni itseni. Tämä oli sairaan ihmisen sairaan mielikuvituksen tuotetta.Mutta ihan varteenotettava vaihtoehto kyllä. ;)

Keskustelua aivovammasta (Fedja)

Vääntöä aivovamman diagnosoinnista selkäliiton keskusteluketjussa.

Mielenkiintoisia oirekuvauksia tomssu1:llä. Voisiko kenties olla kyseessä aivovamma? Ei ole ainakaan diagnosoitu vielä.

As you can guess, the topic can be find in Niskavamma-foorumi for a good discussion to be started.

Jahhas (Tahdonvoimaa)

Huomenna oli sovittu fyssarin kans soittelut, kun kyselen, mitä omia treenejä voin tehdä. Samalla täytyy kyllä kysellä häneltä, että mitenköhän tähän pitäis suhtautua, kun tuntuu siltä, että kroppa ei ole mun ja että se on ihan kilahtanut. Ihan ihmeellinen olo.

Pää on selkeä, kävelemäänkin pystyy mutta kroppa vaan tuntuu ihan oudolta. Heti aamusta on alaselkä aivan jumissa ja ei vaan pysty liikkuun yhtään, kun kaikki paino pakkautuu sinne. Tuntuu ihan mahdottomalta päästä eteenpäin, kun jalat ei nouse.

Toisaalta on sellainen samaan aikaan löysä ja hallitsematon olo. Ehkä fyssari on oikeessa, kun hän sanoo, että ranka alkaa olla auki mutta tukilihakset puuttuu ohjaamasta sitä. Voin itse asiassa hyvin kuvitella, että ydin on kudottu auki mutta kappas, kun siellä ei ole tukea, niin olo on sellainen ihmeen hontelo ja hallitsematon. Ja sit se vetää uudestaan tukkoon, kun rasitan sitä liikaa. Mutta kuinka helvetin kauan siihen menee, että saan sen tarvittavan tuen lihaksista? Vai saako sitä ikinä, jos kaikki sidekudokset on jäänyt löysiksi/ei uusiutunut niinkuin piti.

Aika kurjaa on kyllä tämmösessä puolitilassa olla. Periaatteessa ydin ja olo on paljon parempi kuin ennen, mutta olo muuten huonompi, kun ei pysty tekeen mitään, koska ei ole rasituskestävyyttä. No, ei auta itku markkinoilla. Se on huomenna mentävä altaalle.

Sattuu sitä muidenkin sairauksien kanssa (Tahdonvoimaa)

Kiitos Varmalle tällä kertaa.