Yöpala (Tahdonvoimaa)

Hip, hei, ei voi nukkuu ei.

Niinpä hain ensin omskun, mutta nälkä jäi, joten perään vedin tomskun.

Ei auttanut sekään,
mutta ei se mitään.

Koko yö on aikaa etsiä ruokaa,
pää pinteessä oleva miettii ja huokaa:

Ehkä Tammelantorille hakeen raneja lähteä pitäisi, liekö siinä konsti paranemiseen itäisi.

No, ei nyt viitti semmosesta haaveilla, kun paskaa vaan kaatuu niskaan saaveilla.

Kysynpä vaan:
Marjaana ja Pohjola,
ettekste vittu tajua,
että niska on tohjona.

Eipä kavereita kiinnosta noita, kun etenkin valtionleivissä voi vetää omia zembaloita.

Pitäiskö varaa lennot Thaimaahan eksoottiseen, koska ois kivempi hukuttautua lämpimään kuin Ratinansuvantoon jäiseen.

Ehkä kuitenkin hetken jaksan vielä kärsiä, ja jossei oo tekemistä muuta, niin aina voi kynsiä järsiä.

Mutta nyt vois koittaa nukkua, ennen kuin aamun kukko alkaa kukkua.

Äikänmaikka sanoi, että runoja on vaikea kirjoittaa, mutta säkeitä tulee, kun vaan jaksaa aloittaa.

Nyt tuli oikeeseen silmään näköhäiriö ja kädetkin jäätyi, joten kas nappia paina ja runo blogiin päätyi.

Mutta yks juttu vielä, vaikka oon jo ryytynyt, jossei musta kuulu huomenna blogissa, oon Kaupin altaaseen hyytynyt.

Sinne aattelin mennä vaikka väkisin, jospa vaikka jonkun ihmeparantajan matkalla näkisin.

Hyvät yöt.
Ja hyvät synttärit Mustille.

Nälkä jäi.
Runo tuli.

Se on moro.