sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Jahhas (Tahdonvoimaa)

Huomenna oli sovittu fyssarin kans soittelut, kun kyselen, mitä omia treenejä voin tehdä. Samalla täytyy kyllä kysellä häneltä, että mitenköhän tähän pitäis suhtautua, kun tuntuu siltä, että kroppa ei ole mun ja että se on ihan kilahtanut. Ihan ihmeellinen olo.

Pää on selkeä, kävelemäänkin pystyy mutta kroppa vaan tuntuu ihan oudolta. Heti aamusta on alaselkä aivan jumissa ja ei vaan pysty liikkuun yhtään, kun kaikki paino pakkautuu sinne. Tuntuu ihan mahdottomalta päästä eteenpäin, kun jalat ei nouse.

Toisaalta on sellainen samaan aikaan löysä ja hallitsematon olo. Ehkä fyssari on oikeessa, kun hän sanoo, että ranka alkaa olla auki mutta tukilihakset puuttuu ohjaamasta sitä. Voin itse asiassa hyvin kuvitella, että ydin on kudottu auki mutta kappas, kun siellä ei ole tukea, niin olo on sellainen ihmeen hontelo ja hallitsematon. Ja sit se vetää uudestaan tukkoon, kun rasitan sitä liikaa. Mutta kuinka helvetin kauan siihen menee, että saan sen tarvittavan tuen lihaksista? Vai saako sitä ikinä, jos kaikki sidekudokset on jäänyt löysiksi/ei uusiutunut niinkuin piti.

Aika kurjaa on kyllä tämmösessä puolitilassa olla. Periaatteessa ydin ja olo on paljon parempi kuin ennen, mutta olo muuten huonompi, kun ei pysty tekeen mitään, koska ei ole rasituskestävyyttä. No, ei auta itku markkinoilla. Se on huomenna mentävä altaalle.

Ei kommentteja: