Olin vaipumassa jo ihanaan nirvanaan tuossa vähän ennen puolta yötä. Olin parin tunnin verran antanut itselleni kallonpainelu-hoitoa. Mutta piti lähteä suihkuun, kun tänään hoito klo12 ja liikenteeseen pitää lähteä klo 11. Sitä ennen pitää olla pari tuntia aikaa herätä, syödä aamupala ja jumpata/venytellä tunteroinen.
Suihkuun siis ja kuumaa vettä, ettei palellu. Ja sieltä ei sitten pääse pois, koska ei halua astua kylmään. Pitäisi vaan raakasti katkaista veden tulo.
Sitten uudestaan petiin. Ensin kummiski kylmägeeliä hartioille, ettei tuu suihkushokkia. Tuli silti. Vireystila tapissa ja kalvot, jotka antoivat periksi ennen kuumashokkia, ovat uudestaan ihan jumeksessa ja uudet hoitoyritykset eivät auta mitään. Sitten vaan 2-3h odotusta, että reaktio menee ohi. Mikähän tuossakin oikein on. Mitä se kuuma vesi oikein tekee, että hermot shokeeraa ja kalvot? Sykekin nousee moisesta.
On tässä tullut nyt sitten mietittyä perjantaista lääkärissäkäyntiä. Mahtaa sieltä tulla taas lausunto. Lääkäri kävi läpi Käpylän neurologin kirjoittamat analyysit ja kysyi mitä oireita niistä on jäljellä. Jostakin syystä tuommoisessa tilanteessa en pärjää yhtään. En muista kokonaisuutta, muistan vain osan. Esimerkiksi kysyi huimauksesta. Sanoin, ettei sitä ole ollut pitkään aikaan. Jälkeenpäin tajusin, että olihan sitä alkuviikosta ja useampaan otteseen kun noi tulehdustilat yrittivät tulla päälle ja viime vuonna tulehdustilan aikana paljonkin.
Sitten kysyi kusijuttua, kun neurologi oli niistä maininnut lausunnossa. Meikä on kaksi kertaa laskenut sänkyyn oikein reippaasti (hävettää kertoa) ja muutaman kerran on meinannut tulla. Tuostakin muistin vain nuo kaksi kertaa ja sanoin vielä, että tuosta on muutama vuosi aikaa. Nyt muistin vasta, että onhan noita ollut viimeisen vuoden aikanakin, että on meinannut tulla sänkyyn, siis osittain on tullut. Sitten on herännyt ja raahautunu toilettiin. Sitä ei jotenkin hahmota pissattaako vai ei, koska se ei jotenkin tunnu niinku kokonaisuutena päivälläkään. Saattaa tuntua, että pissattaa, vaikka ei olisi hätä. Tai voi olla, ettei tunnu, vaikka olisi oikeasti tarve. Sitä menee vessaan veden heitolle päivälläkin sen takia, koska on hyvä sinne välillä mennä. Joskus tietysti oikeasti tuntuukin siltä, että pitää mennä. Mutta sitten yöllä. Kun mää herään, mää lähden oitis vierailemaan Johnin luona, ettei tapahtuisi vahinkoa. Ja tuollaiset olennaiset asiat unohtuu kertoa.
Musta tuntuu, että vaikutin hölmöltä ja tosi epäuskottavalta kyselyn aikana. Varsinkin, kun moneen asiaan sanoin, ettei niitä ole ollut, kun en vaan muistanut, että niitä on ollut.
Tämmöisiä sattuu paljon: Kaveri soittaa, että tulenko kylään lauantaina. Sanoin, etten jaksa tulla sinne. Hän ehdotta, että hakee ja tuo. Ok, sitten passaa. Soitto oli alkuviikosta. Oli tulehdustila juuri päällä. Osittain hahmotan, että olen huonossa kunnossa, mutta mää jotenkin unohdan sen. Sen sijaan muistin, että tuolla viikolla on menoja to-ilta ja pe-aamu, joten en jaksa lauantaina mennä minnekään ja sovittiin viikon päästä. (Tietenkin senkin sovin päällekkäin hoitokerran kanssa ja nyt yritän epätoivoisesti muistaa perua. 2 pv olen jo yrittänyt muistaa.) Puhelun jälkeen tajusin, että häh. Mää en puhelimessa muistanut ollenkaan yhdistää omaa kuntotilannetta ja sitä olisiko tällä viikolla kyläily ollut ylipäätään mahdollista oman kunnon takia. Tuon tyylisiä sattuu tosi paljon, että joku ihan olennainen seikka jostakin kokonaisuudesta vaan uupuu, siis yhdistely ei jotenkin toimi.
maanantai 19. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti