perjantai 23. tammikuuta 2009

Elämän rytmittömyys (Tahdonvoimaa)

On kahdenlaisia sairauksia: niitä, joihin voi vaikuttaa itse ja niitä, jotka elävän ihan oman kellon mukaan. Neuraalikudoksen venähdys on jälkimmäiseen kuuluva. Jos selkäytimesi vetää jumiin yöllä, ja pyörit tuskissasi sängyssä 24-04, niin sitten pyörit. Jos aamulla et pysty nousemaan klo 8, vaan joudut makaan klo 15:een, ettei pää räjähdä, niin sitten se on niin. Jos maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina olet lähes terve mutta tiistaina ja torstaina luulet tekeväsi kuolemaa, niin ei voi mitään. Haluaisit syödä joka päivä aamiaisen klo 9, päivällisen klo 14 ja illallisen 18, mutta kun välillä juuri silloin on niin paha olo, ettet pysty ajattelemaankaan ruokaan, niin no can do. Toisinaan et pysy pystyssä valmistaaksesi safkaa itsellesi. Aattelet käytäväsi altaalla joka toinen päivä, mutta tajuat, että välillä on käytävä joka toinen viikko, koska kroppa sanelee elämisen ehdot. Joskus ei käydä kuukauteen.

Näin se vaan menee. Psyyke elää kropan ehdoilla, ei toisinpäin. Niin kivaa, kun se oiskin rukata elämänsä systemaattiseen järjestykseen, se ei vaan satu olemaan mahdollista. Ehkä joskus, kun hermosto paranee ja kehon reaktioita pystyy jotenkin hallitsemaan. Nyt se ei ole mahdollista.

Ei kommentteja: