Koppakuoriaset tönäs C0:n viduilleen (Tahdonvoi maa)

Tätäpä ei olekaan pitkään aikaan ollut! Pää on totaalisen painunut kaularankaan ja yläniska ihan päin helvettiä. Maa kiikkuu kivasti jalkojen alla kävellessä ja seisoessa tippuu lattian läpi! Mukavia oireita, eikö? Kun tietäis, että näistä pääsee eroon joskus, mutta kun ei. Jos ainoaksi ongelmaksi jää tämä tasapaino-ongelma, niin johan vituttaa. Tän kanssa ei nimittäin tartte kotoota poistua. Hermosto on, ihme, toiminut tänäänkin oikein hienosti.

Hipsis, heipsis. Enpäs sitten lähde huomenna altaalle, kun en pysty ajamaan. Mystic, mutta näin se vaan menee. Yhtenä aamuna heräsin ja totesin, että jaahas, pihalla ollaan kuin lumiukko. No can do. Tuona yönä näin tosin hirveetä painajaista, eli sinänsä suht luonnollinen jatkumo sille nupin tipahdus. Unessa semmoinen koppakuoriaisen ja ampiaisen sekoitus tunkeutui tosta rintarangan kohdalta mun selkäytimeen. Ötokkä oli musta, ruma ku mikä, ja sillä oli kilpi, mutta silti ampparin raidat. Mies herätti aamulla, kun on pyörinyt unissani sekopäänä. Hengittänyt kuin urheilukisan jälkeen ja muutenkin ollut levoton. Että ei ihme, jotta nivelet on solmussa. Psyyke alkaa prakaamaan unissaan. Ei ihme. 9,5 kuukautta painajaista takana. Oireet vaan vaihtuu, mutta helpota ei tippakaan.

Eihän se niska kauaa maanantaisella törkkäsyllä pysy mutta salaa mielessäni toivon, että fyssari saa flown ja innostuu, kuten yleensä, ja antaa sellaisen puoli-CST-session. ;) Työlleen omistautunut ammattilainen: ei pysty lopettaan hommaa, jossei saa niveltä just sinne, missä sen pitäiskin olla... Tykkään tosta mentaliteetista.