Ei auta mikään.
Liike, ei.
Liikkumattomuus, ei. Rentoutus, ei.
Vitutus ja räyhääminen, ei.
Sattuu vaan vitusti.
Koko pää on kuiva kova pallo.
Kokeillaanpa siis 5 kpl Triptylejä ja 3 Buranaa ja huomenna ei noustakaan sängystä. Ja maanantain meen itkemään fyssarille, että nyt riitti. Ratinansuvantokin on ihan siinä vieressä uhkaavasti...
;)
Hyvät yöt! Toivottavasti muut voi paremmin.
2 kommenttia:
Viittaan aiempaan blogiisi, vaikka kuinka luulet kuuluvasi siihen kymmenen prosentin parantumattoman joukkoon, ET TULE KUULUMAAN!!:)
Eikä se edes ole mikään äidin sanonta tyttärelleen joka on heitetty lonkalta, vaan edelleen vahva tunne, jota ei voi toisille selittää, SEN VOI VAIN TUNTEA!!
oho, tuli anonyymi Mustin tilalle, ei antanu kirjottaa omaa salasanaa...
Lähetä kommentti