Nyhän mä hokasin (Tahdonvoimaa)

Ihmisen ei siis todellakaan kuuluis olla sellainen kovan koppurarangan omistava olento, jonka kaikki nivelet rahisee ja joku paikka on kiree! Sellainen mä olen ollut, viisi vuotta. Siitä ekas kaatumisesta lähtien. Ei helvetti, nyt mä tajuun, kuin huonossa hapessa keho on ollut kaikki nämä vuodet. Rangan pitäisi olla sellaista joustavaa ja elastista matskuu, joka ei todellakaan rahise.

Kalvot! Perkele. Nyt mä muistan, miltä se tuntui, kun ne vielä toimi. Helskutti sentään. Haluan sen takaisin. Joo, olen vakuuttunut, että liisteri on parempi kuin hapero. Kyllä ja ehdottomasti. Tietenkin. Tyhmä minä. Totta helvetissa on parempi, että kalvo joustaa kuin rahisee. Miten mä oon edes saattanut ajatella muuta? Mun kuntoni on menossa parempaan, mutta 9 kuukautta siihen meni, ennen kuin aloin tunteakaan kalvojen normaalitoimintaa! YHDEKSÄN KUUKAUTTA. PRKL. Ja ainakin samanmoinen matka jäljellä.

Mutta sitä tukea ilmeisesti saa odottaa jonkin aikaa, kun nyt oon hinkannut syviä kaulan koukistajia 8 kuukautta ja hiljalleen kalvot toimii - satunnaisesti. Voi herranen aika sentään, missä kuosissa olen ollut nämä vuodet. Ei pysty kässään, ei.

Nyt mä meen nukkuun. Ja huomenna altaalle, absolutely, oli pakkasta sit -2 tai -20. Siellä ne kalvot mobilisoituu...