Amurin Helmee

Johan män päivä nopsaan taas. Aamulla lähdettiin miekkosen kanssa Amurin Helmeen aamupalalle. Ai että, ihanat sulhaspiirakat ja pannarit siellä ootti. En ole 7 kuukauteen moisia herkutellut! ;)

Siitä jatkettiin käveleen. Oltiin joku puolisen tuntia ja käytiin vierailla mailla Saukkolassa/Petsamossa. Ihania eri värisiä puutaloja! Kuviakin otettiin, mut tuo miekkosen paska Nokia teki niistä ihan punaisia, joten en laita ees tänne.

Huomenna tuleelin miehen porukat sit käymään, joten taas on aktiviteettia. Tän illan oon yrittänyt lepuuttaa niskaa mut eihän siitä mittään tuu, kun mieli tekee höösää kaikkea. Vaikea vaan olla, kun on nyt päässyt tekemisen vauhtiin. Ü

Ah, ja tiistaina fyssarille! Se on aina askel eteenpäin, ihanaa. :)

Tampere by night

Iltakävelyltä tarttui mukaan.

Tämmösen sain äitiltä

Hieno kortti. Ü

Todistetusti reissussa

Johan oli häsäpäivä. Päätin ottaa itteeni niskasta (heh!!) ja hoitaa kaikki kertyneet velvollisuudet pois alta.

Niinpä suuntasin ensin kaverin kanssa kahville, siitä Matkahuoltoon hakemaan Lahdesta tulleen Aquajockerin ja lenkkarit ja lopulta vielä yliopistolle penäämään opiskelijakorttiin uuden tarran.

Siitä huruttelin Hotelli Kauppiin altaalle, missä kävin 'polkemassa', eli treenamassa käsiä. Ilmeni yksi ongelma: altaan syvyys oli 1,3 m. Että se siitä. ;)

Hartsuja pysty tekeen mutta jalat olikin sitten ongelma. Hehee... Ois pitänyt kysyä. Mut meni jo! Mutta kyllä nauratti, kun meikä veti yksin tyhjän allasosaston kulmassa turkooseis biksuissa treeniä Elastisen huutaessa puhelimen kajarista 'Ovet paukkuu' -biisiä. Kuvaa hyvin mun fiilistä. ;)

Kyllä on taas muistoja kertynyt tältä päivältä! Laitetaan kuvat jakoon.

Vastaan Harmonialle tässä näin

Kun puhelimella ei voi kommentoida mut voi blogata...

Täysin vahingossa löysin hänet. Sattumaa! Pörräsin Suomi24:llä etsimässä diagnoosia. Ja jotenkin vain ajauduin heidän sivuilleen... Sinne lekurille oli 4 kk:n jono mutta soitin fyssarille ja anelin päästä jonon ohi. Kun hän kuuli tilanteeni, pääsinkin ekalle peruutusajalle. Lekuri valkkaa fyssarille 'sopivat' potilaat, ettei sinne eksy niitä, jotka saa muualtakin apua. Hyvä niin, kun nytkin saa taistella ajoista. Ü

Tiedätkö mä oon miettinyt ihan samaa, että KUN tästä selviän, opiskelisin fyssariksi mutta fyssari oli sitä mieltä, että tällä niskalla on parempi pysyä vähemmän kuormittavissa ammateissa ja hoitaa pari keskeneräistä tutkintoa loppuun. ;) ;) Hauskasti sanottu, kun on itsekin fyssari!

Laita hei mulle sun joku ano-meili, osoite on tietty tahdonvoimaa@gmail.com, niin törkkään sulle parit putkivinkit sinne, jos haluut. ;)

Näkymä Kekkosentieltä

Tässä lupaamani kuva. Tällä kertaa mieheni ottama.

Ja ihana Sony-Ericsson tarjosi kehykset. ;)

Kaveria lainatakseni: paskan määrä on vakio

Eli ei tääkään voi loppuelämää kestää! :)

Milloinkohan mulle alkaa tapahtua jotain hyvää? Sitä ootellessa. Voisinkohan saada lottovoiton? Tai voittaa matkan vuodeksi Thaimaahan? Ei keksiä jonkun innovaation, joka tekee musta helvetin rikkaan?

Oikeestaan kaikki, mitä haluan, on se, että tulen terveeksi ja pääsen taas vähän kiinni elämään. En mä tarvii mitään edellisistä.

Kun on pakko parantua...

Eilen en muistanut ravintolassa pankkikorttini tunnuslukua, enkä tänään Solo-tunnusten asiakasnumeroa. Ei ole hirveesti tarvinnut maksaa mitään, kun ei ole ollut rahaa! Yllätys.

Huomaa, että KELA maksoi sairaspäiväraha viiveellä, kun kaikki tärkeät tunnarit on jo ehtinyt unohtua... ;) Ja luonnollisesti ensin ne rahat meni vielä vahingossa firman tilille, kommenttina "oho".

Muistan lukion psykan tunnilta käsitteen Matteus-vaikutus, koska satuin kirjoittamaan reaalin psykasta puoli pistettä vaille täyden L:än... ;) Eli kun ihmiselle tapahtuu jotain negatiivista, se alkaa kumuloitua ja lopulta siitä tulee kierre. No, meikäläisen raha- ja työaasioissa on käynyt niin.

Vai mitä mieltä ootte?

- Saikulla --> Oma firma maksoi ensin palkkaa sairaanaolosta 3 kuukautta
- Saikulla --> KELA alkoi maksaa sairaspäivärahaa sairaana olosta tappelun jälkeen, vakuutusyhtiön hylättyä työtapaturmahakemukseni
- Onneksi on henk.koht. vakuutus, mistä sairaskulut menevät. Mutta yllätys, ei se tietenkään korvaa fyssareita, mistä se isoin lasku tulee!
- Nyt töissä työkyvyttömänä --> Oma firma maksaa perse ruvella palkkaa ensi kuusta
- Pakko tehdä töitä, pystyi tai ei --> Oma firma maksaa siitä, ettei pysty tekemään mitään kunnolla, vaikka intoa ja halua olisi.
- Ei voi kirjoittaa artikkeleita lisätyönä--> Koneella istuminen on aikas pahasta ja hidastaa tuplaten toipumista
- Ei voi tehdä toista lisätyötä mallinhommia --> Salamavaloista separoi silmät ja pään kääntely "kuvauksellisiin" asentoihin ei toimi. Ja miten helvetissä tässä kunnossa kuljettaisiin Helsinkiin kuvauksiin ja takas?
- Ei voi tehdä kolmatta lisäduunia, eli opettaa --> Kun ei pysy pystyssä vielä...
- Kaksi yo-tutkintoa kesken --> Milloin saisin tehtyä graduni? Hmmm... Never...
- Opinto- ja autolaina odottaa maksajaansa...
- KELA perii takaisin opintotukia 2000 e
- Veromätkyt tuli henkilöverotuksesta vielä jälkiyllärinä vuodelta 2007
- Rahastot miinuksella - tietty
- Talous menossa alamäkeen
- Hermo kireellä

LOPPUTULEMA:
Pakko parantua

Ps. Joku vois jo ehkä masentua? Mä en... ;)

Puuduttavaa

Jumalauta, että on puudattavaa muuten lisätä teksteihin tägejä tonne alas... Kun kännykästä kirjoittaessa niitä ei saa lisättyä, niin ne pitää laittaa jälkikäteen. Hah...

Jepujee

Tänään ei huvita kirjoittaa yhtään, kun olen kirjoitellut koko päivän työjuttuja. Tai siis kokopäivä on minun tapauksessani 4 tuntia. ;) Äskön kävin juuri käppäilemässä 1,5 kilometriä. Ihana on keli edelleen. Odottelen innolla jo tiistaita, kun on fyssari. Saas nähdä, mitä hän tällä kertaa on meitsille keksinyt. Ainakin lisää harjoitteita on kai luvassa. Täytyy myöhemmin pistää puhelimesta myös yksi kuva, mikä tarttui mukaani taas matkalta.

Himo

Taas se iski. Suunnaton suklaan himo. Muistin saaneeni vuosia sitten joululahjaksi suklaisen Monopoli-pelin ja ei muuta kuin kelmut pois ja kimppuun. Puoli vuotta vanhentuneiksi, oikein hyviä olivat.

No, jätin vähän huomisellekin... Mutta hauska idea lahjana tuo suklainen Monopoli.

Todistetusti elossa (ja syömässä)

Niin, tässä todistusaineistoa, että olin ulkona syömässä. Ja illalla käytiin siskon kanssa vielä Hervannan kirjastossa.

Automatkaa 20 min ees-taas ja niska kesti todella hyvin... :) Vähän tuli hönö olo tärinästä mutta se meni ohi...

Kuvia iltakävelyltä

Hienoa on maisema Suomessa syksylläkin. Voi kaamee, talvi vähän pelottaa. Toivottavasti tasapaino on silloin paremmassa kunnossa tai kuolema tulee.

Do not eat

Avasin uuden Probiootti-purkin ja siellä oli tällainen nappula sisällä. Kymmenen kertaa isompi kuin kapselit ja pyöreä, ja siinä luki Do not eat. Ai että se maistui hyvältä kahvin kanssa. Vähän jäi kurkkuun kiinni... Hah, ei vaan. ;)

Mikä toi oikein on? Joku säilyvyysjuttu vai?

Ps. JOGE ei sovi kahviin. Testasin just. ;) Liukenee kyllä mutta maistuu maitohappobakteereille, joita pienenä joutui ripulin kourissa vetää.

Vai en muka käy ihmisten ilmoilla?!

Kaverit oli sitä mieltä, etten käy riittävästi ulkona ja näe elämää (siitähän se onkin kiinni, että en 'halua' käydä, just joo), niin lähdin sitten heti tänään miekkosen kanssa ruokkikselle ulos.

Ilma oli kuin morsian, niinkuin takapihalta otetusta puukuvasta näkyy!

Ja hei, tsiigatkaas, mikä taskupysäköinti (valkoinen auto). Ei huono siihen nähden, että pään kääntö on vielä rajoittunutta ja muutenkin vähän hakee!

Nyt back to work. Yritän myydä artikkelia whiplashista yhteen lehteen. Soittotreffit päätoimittajan kanssa odottaa! ;)

Kivaa päivää!

Kiva kiva päivä

Sain vihdoin yhden artikkelin kirjoitettua, jonka tekoa olen siirtänyt haaverin takia kohta 5 kuukautta. Tänään väänsin sen loppuun! Lisäksi sain tehtyä web-sivutekstit asiakkaalle. Tuotan siis työkseni paitsi markkinointipalveluita myös sisältöä/tekstiä.

Kummasti sitä vaan jaksaa, kun on pakko. Niin fyssarikin sanoi, että kun ihmisen on pakko tehdä, niin se tekee. Ei se varmaan ihan kaikkiin päde mutta suurimpaan osaan.

Istuin koneella tänään huikeat 6 tuntia ja illalla frendit tuli kylään, niin 2 tuntia lisää. Kiva oli nähdä heitäkin, kun ei täältä omasta mökistä hirveästi vielä pysty ulostautumaan. Ihan pieniä hetkiä on tullut istuttua kaffilassa, välillä käytyä toimistolla ja tietty lenkillä mutta siinä se onkin sitten. Niin kauan kun toi niska valskaa ja elämä tuntuu 'päättömältä', ei julkiset paikat houkuttele. Mutta hiljalleen elämä voittaa ja sitä uskaltaa enemmän ja enemmän.

Siskokin tulloo huomenna tänne Helsingistä ja lähdetään yhdessä vesikäveleen uimahalliin. :) Vikan kerran käytiin molemmat 7.8, eli ihan liian pitkä aika on mennyt tässä välissä!

Perjantaista eteenpäin alan käydä altaalla tossa läheisessä hotlassa! Törkeää riistoa, 6 e kerta, kun Lahdessa neuvottelin sen 3 e kerta. Ei tässä liiemmin rahaa ole nytkään, mutta onneksi pystyy hiljalleen taas alkaa kirjoitella juttuja lisätienestinä. Marraskuun loppuun asti saan vielä osapäivärahaakin Kelasta (max 72 päivää) kai. Vähän jännää, mitä sit käy... Pitäis olla 'taloudellisesti' työkykyinen tai jäädä täysin saikulle. Hmm... Huonot on vaihtoehdot.

Mutta siitä tulee hyvä setti, kun painaa ensin 500 m sinne, polkee ja tulee takas. Sit lepoa ja eikun jalkeille taas.

Periaatepäätös aktiivisuudesta

Paljon on ihmetelty, mistä meitsillä tulee energiaa tehdä kaikki se, mitä haluaa ja olen miettinyt sitä itsekin. Ehkä se vaikuttaa, että oon vasta 27 ja toisaalta mulla on aina ollut energiaa kahden ihmisen verran. ;-) Nyt on vaan puolikkaan. Oon todennut, että kun haluaa tehdä, niin sitä vaan jaksaakin ihan eri tavalla. Ja mitä enemmän tekee, sitä enemmän jaksaa. Aina vähän kerrallaan oon lisännyt jalkeilla olon määrää ja puuhastelua.

Kun olin maannut 3 kuukautta ensin sängyssä, niin vaan päätin, että nyt riittää. Tästä on tultava loppu, mahdollisimman pian!Nousin ylös, vaikka kuin huippas ja väsytti ja aloin tekeen niitä 10. metrin 'kävelylenkkejä'.

Koko kesän kävin siskon kanssa järvessä polkemassa vettä, sain tehdä sitä vain 10 minuuttia. Joka helvetin päivä. Yleensä mentiin autolla, niin että toinen ajoi sinne ja toinen takaisin. Ihan sama satoi tai paistoi. Välillä äiti heitti, kun asuin kotona melkein 2 kuukautta. Tuli käytyä pipo päässä kylmällä, hirveellä helteellä jne. Ei kelillä väliä.

Siitä sitä energiaa alkoi sitten tulla lisää, kun tajus, että pääsee jo vähän ylös. Ja oon joka päivä vaan lisännyt ja lisännyt rasitusta, siedättäen aina vähän oman jaksamisen yli. Vaikka olo tuntuu pahalta, niin se menee kyllä ohi, kun lepää. Ja mua ei jostain syystä väsytä. Outoa kai?! Lepoa toki tarttee mutta sitten vaan takaisin jalkeille.

Fyssarikin sanoi ihan suoraan, että jossen vaan nouse ja ala mennä, niin ei tästä tokene. Mutta ekat kuukaudet hän käski elää kuin etana. Niinpä oon tahdonvoimalla (siitä myös nimimerkkini) lähtenyt liikkeelle ja pakottanut itseni elämään niin paljon kuin jaksan.

Vesikävelystä oon nyt pitänyt taukoa ja sen huomaa. Kaikki paikat jumissa. Onneksi sain nyt neuvoteltua erikoisluvan kulman takana olevaan hotelliin ja pääsen sinne altaalle jatkossa käveleen.

Ei tunnu niis pahalta, kun ensin ajaa 3 km:a uimahalliin, säätää siellä huimauksen kanssa ja sitten olla se 15 min ja häippästä. Autolla oon itse kulkenut fyssarillekin. Aluksi olin kyllä varsinainen hazardi liikenteessä mutta nyt kun pää kääntyy ja ei huippaa päästä, niin liikun jo sujuvasti.

Jumppia en saakaan vielä tehdä, mitä nyt allasta ja kävelyä, kaulan koukistajia ja muita hermoja mobilisoivia liikkeitä.

Mutta vastaus on: Tahdonvoimalla.
Oon vaan päättänyt, että en halua joutua tappamaan itseäni ja täysin niskavammoisena en elä, joten on pakko parantua. Ü

Kaveri parani - ilouutinen

Niin joo, unohtui sanoa viime tekstissä: kaveri parani. Mutta kyllä siinä kesti. Vaikka sillä oli kaikki mahdollinen hajalla (hermot, nivelsiteet, välilevyvamma ja psyyke lopulta), niin elämänhalu oli niin kova, että se tuli kuntoon.

Toki silläkin on niitä höntsä-päiviä edelleen, ettei parane nousta sängystä, mutta aika harvoin.

Liikuntavinkkejä?

Tulipa tässä mieleen, kun on istunut koneella hommissa taas 3 tuntia, että millä liikunnalla te muut pidätte itsenne kuosissa? Itse olen havainnut vesikävelyn hyväksi mutta kun ei sinnekään jaksa joka päivä lähteä. Kävelykin on ihan jees mutta kun tuo yksi niskanikaman nivelside on löysä, niin se ei ihan hirveesti houkuttele 'keikkumaan' tonne lenkkipolulle. Ü

Suklaan ja ranskisten himo

Jos en tietäis, ettei näin ole, niin luulisin olevani raskaana. Iskee ihan törkeä himo ranskalaisiin ja suklaahan.

Suklaahimo meni niin pitkälle, että minä - niskavammainen - pengoin kaikki keittiön laatikot. Ja vihdoin: alimmaisen laatikon takaa, mihin kaikki tavaratkin tippuvat, löytyi kaksi joulusuklaapalloa käärepapereissa. Nuuhkaisen perusteella kunnossa.

Ei muuta kuin kitaan vaan!

Ranskalaishimosta pääsin vetämällä pari näkkäriä. Kuvittelin sen olevan ranskalaiset. Aika köyhää, tiedän...

Rinkarangan kierto/ OHJE ja vesikävely

Puhuttiin tossa kaverin kanssa puhelimessa. Siis SEN frendin, joka kärsi whiplashistä 3 vuotta. Todettiin, että molemmilla oli täysin samat oireet: koko ranka jumissa, tasapaino päin persiettä, ei nähny, kuullut tai tajunnut mitään jne. Lisäksi oli vielä autonomisen hermoston toimintahäiriö.

Sitten pikkuhiljaa olo alkoi parantua ekan 6 kk:n p. ja keikkui pitkään siinä ja hilkulla, että oli terve-sairas vuorotellen. Frendilläni kesti toi vaihe 2,5 vuotta. Argh.
Itselläni on tota siis edelleen, vasta 6 kk onnettomuudesta.

Kaveri kysyi rangan jumin syytä. Se on yksinkertainen: hermokudos/kalvot, jotka venähtää koko selkäytimen matkalta, kun pää tekee piiskaniskumaisesti nopean liikkeen ja 'vetäsee koko sukkaa', vetää putken jumiin. Logic.

Tähän auttaa rinkarangan kierrot, mitä voi kaikki tehdä. Siis ihan terveetkin.

OHJEET ALKUASENTOON:
Kädet ristiin poskille etusormet ylhäällä, hartiat rennoiks roikkumaan, kovalle tuolille istuun, jalat 90 asteen kulmaan ja kuvittelee, että kääntää 'koko putkea' sivuttain.

Niska/pää EI saa kääntyä erikseen, vaan koko kroppa tekee liikkeen.

HITAASTI!

Ja kääntöa ei saa tehdä yhtään enempää kun menee. Aluksi ei ehkä mene milliäkään, tiedän.

EI VÄKISIN!

Heti, jos tulee hiki tai hengästyminen (eli autonominen hermosto hepaa!), on tehnyt liikaa tai liian kovaa.

TOINEN VINKKI:
Vesikävely.

EI JUOKSU.

Altaassa n. 15 min/pvä.

Tarkoitus ei ole hikeentyä. Vyö päälle vaan ja ei muuta kuin käveleen.

Kuvittelet ittes kahden seinän väliin ja käppäät polvea korkealle nostamatta.

RAUHASSA.

Ihan ihan vähän vaan jalka liikkuu. Se mobisoi neuraalikudosta tosi hyvin. Ihan ihmisen perusliike kun on...

Ps. Kun itse menin fyssarille, ei kääntynyt ranka milliäkään. 6 kk:n hinkkaamisen jälkeen kääntyy normaalisti. Toki riippuu päivästä/rasituksesta, ja aina joku osa jumittaa, mutta kääntyy kuitenkin. Tosta on sitten vaikeutettukin versio, jota nyt saan tehdä. Noita kuulemma tuun hinkkaan koko elämän.

Että sillä viisii.

Kuin te teette sen?

Oon huomannut kehon olevan niin paljon paremmassa kunnossa, kun en stressaa. Mutta miten ihmeessä pitää pää koossa tässä vaiheessa, kun on ollut kohta 6 kuukautta sairas ja vieläkään ei ole ollut yhtään tervettä päivää.

Sitten kun murehtii sitä omaa pahaa oloaan kuitenkin joka päivä ja itkee välillä silmät päästä, niin voi olla varma, että keho vetää vielä enemmän tukkoon.