Huvia ja kuvia

CST ja Pill Art

Eipähän tarvitse enää kiskoa lääkkeitä samalla tahdilla kuin aluksi. Onneks löysin kuitenkin suhteellisen miedot ei-opiaattijohdannaiset lääkkeet, joiden avulla keho on saanut toipua rauhassa ja hermoston herkkyys vähentynyt minimiin. Triptyliä ja Klotriptyliä käytetään tyypillisesti kipukynnyksen nostamiseen eli pieninä määrinä hermokipulääkkeenä. Mulla nuo lääkkeet on vienyt pahimman terän hermoston yliherkkyydestä. Ei enää satu silmään, jos hampaan koloon menee omenankuoria (tuntohermotus tulee samasta hermosta), eikä pää meinaa räjähtää, jos jakaus on väärässä paikassa ja painaa päänahkaa.
Kuulo ja hajuaistit ovat edelleen suht herkkiä, koska kuulen paljon sellaisia ääniä, joita tavalliset ihmiset eivät. Odotan innolla kesää ja heinäsirkkojen siritystä, jota täällä luonnon helmassa varmaankin on. Ja edelleen toisinaan sitä huomaa haistavansa keittiöstä käytettyjen astioiden tuoksun tai kun naapuri käy röökillä toisella puolella taloa, mutta yhä vähemmän onneksi.

Vielä kun keksisi, kuinka saisi hartiankohdan ja kakkosen kuosiin, alkais mennä suht mukavasti. Sen kunniaks että menee jees, päätin hieman siistiä. Löysin siivotessa aikamoisen purkkikokoelman noita Triptyleitä. Kuvassa on vain murto-osa...;) Kattotaan, mihin tästä romusta on. Mutta voi kuinka hankalaa onkaan rikkalapion käyttö, kun tuki ei ihan liitä käsien kohdalla. Pakko sitä on opetella käyttämään, koska ei se muuten koskaan vahvistuu. Ongelma vain on siinä, että se suht helposti paineen nenään kakkoskalvon kautta, koska hartsujen kohdalla oleva kalvo on suorassa yhteydessä sinne ylös pään kalvoon ja nenään. Ja kolmas kalvo on siis tuolla lantiolla.

KALVOT

Jos nuo kalvot ja niiden kautta vaikuttava craniosacraaliterapia kiinnostaa, tässä muutama linkki sekä jenkki- että britti/suomisivuille ja meidän foorumille, jonka ylläpidosta mut muuten heitettiin oikein sujuvasti pihalle erään tekemäni menettelyvirheen seurauksena aikoinaan. Siitä myöhemmin. Ylipäänsä kannattaa suosia CST:n osalta virallisia saitteja, koska totakin hoitoa annetaan vaikka missä alkuperäisestä vääristyneissä muodoissa ja puhutaan myös vaikka millä kummallisilla nimillä.

Upledger-instituutti on kuitenkin se johtava, suurin, lisensioiduin ja myös tieteelliseen argumentaatioon kaiken menetelmäosaamisensa perustava instituutio, jossa ajattelin itseni kouluttaa jahka ensin hankin kehontuntemuksen perusosaamisen jostain muualta. CST on mielestäni aivan liian tehokas väline sellaisiin käsiin, jotka eivät tunne ihmiskehoa eivätkä ole saaneet sen hoitamisesta aiempaa kokemusta millään tasolla. CST kun on käsityötä, jossa korostuu myös henkinen yhteys potilaaseen tuntoaistin myötä. Olisi hyvä asia, että myös hoidon antajaa olisi hoidettu ko. menetelmällä, koska silloin hän omakohtaisesti tietää, millaisia vaikutuksia CST synnyttää yleisellä tasolla, vaikka reaktiot sinänsä voivat olla hyvin uniikkeja.

http://www.upledger.com/
http://www.craniosacraltherapy.org/
http://www.craniosacraltherapy.fi/

Täällä foorumilla on erityisen paljon omia kokemuksiani sekä erääseen julkaisuun kirjoittamani CST-artikkeli.
http://p3.foorumi.info/niskavamma/viewtopic.php?t=39

Kaveri keikkuu ovessa ja Echart Tollea

Olen tässä jonkun aikaa seuraillut myös Tollen toimintaa mielenkiinnolla. Tässä poiminta hänen pageltaan Facesta.

Jim Carrey & The Power of Intention from EckhartTolle TV on Vimeo.

Esittely

Niin moni on toivonut mun esittelyä, joten tekaisin sellaisen. Onks toi yläbanneri nyt kuvaava? Kertooko se teidän mielestä blogin ajatuksen pähkinänkuoressa? Entäs tämä esittely? Onko tämä mun tyylinen, te jotka tunnette mut?

http://taistelijat.blogspot.com/p/minun-tarinani.html

Dodii

Tuumasta toimeen ja esseetä värkkäämään. Yllättäen aiheena Työyhteisön kehittäminen ja erityisesti oikeanlaisen työn ja tekijän yhteensovittaminen... Kerrankin riittävän isoa tekstiä, niin ei tartte siristellä.

Riskit

Kaikki tällaiset roikkuvat helmalakanat on niitä arkielämän salakavalia riskejä, jotka todella voi minimoida, jos vain huvittaa. Tuohonkin liukkaaseen kankaanpalaan on helppo vetää lipat. :D

Ota neuvoja muilta mutta päätä itse

Ota neuvoja muilta mutta päätä itse!

Ehkä viisain ohjenuora, jonka olen saanut tälle sairasmatkalle. Olen kuullut sen kahdestakin suunnasta, foorumilta nimimerkiltä Lumiukko sekä fysioterapeutiltani. Molemmat ovat niin kovin fiksuja ja arvostettavia!

Kuinka hukassa olisinkaan ollut, jossen olisi alusta asti pitänyt tuota ohjetta mielessäni tämän uuden niskavammani saamisen jälkeen? Olisin todennäköisesti antanut terveydenhuoltosektorin riepotella minua miten sattuu ja kenties hyväksynyt minulle tarjotut lausunnot siitä, että olen joko terve tai hullu. Ja kumpaakaan noista en ole ollut viimeisen kahden vuoden aikana.

Kuinka paljon hyvää ihmiset ovatkaan tarkoittaneet tuomalla nenäni eteen uusia toinen toistaan erikoisempia hoitomuotoja, hoitajia ja parantajia. He eivät kuitenkaan voi tietää, että minähän olen käynyt ja kokeillut nämä kaikki tiet (lukuunottamatta psyykkisen puolen ratkaisuja, koska edelleenkään vaivani ei ole psyykkinen) ja todennut ne aikoinaan toimimattomiksi. Vuodesta 2003 eteenpäin minulle on tarjottu (ja osaa olen kokeillutkin) koululääketieteen ja julkisen sektorin osaajien puolelta kipuihin lääkettä jos toistakin: suun kautta otettavia rauhoittavia, masennuslääkkeitä, voimakkaita opiaattijohdannaisia, erilaisia tulehduskipulääkkeitä, kortisonia, epiduraalipuudutteita ja triggerinjektioita.

Hoitopuolelta on mainittu ja testattu mm. akupunktio ja muu kiinalainen lääketiede, ravintotiede, osteopatia (klassinen ja ei-klassinen, hieronta, voice-massage, psykoterapeuttispainotteinen fysioterapia, Reiki, valohoito, lukuisat eri energiahoidot, mielikuvaharjoittelu jne. Harjoituksiksi on ehdotettu normaalin elämän jatkamista vaikka olisi kuinka huono olo sekä tietenkin kuntosalia, lenkkeilyä, uintia, melontaa, hevostelua, joogaa, pilatesta yms. Blogiin on tullut jatkuvasti kommenttia siitä, miten ja miksi minun kannattaisi toimia, jotta pääsisin kuntoon. On tullut myös ikävänsävyisiä ja skeptisia kannanottoja siitä, että nykyinen hoitomuotoni craniosacraaliterapia ja omat harjoitteet ei tuota tulosta. Tämän väärinkäsityksen korjaan heti: mikään hoito ei tule tulosta tämäntyyppisissä vammoista heti, nyt, samantien tai välittömästi. Ihmiskeho kun ei korjaannu sormia napsauttamalla ja kauniita ajattelemalla eikä kyllä pelkällä tahdonvoimallakaan tällaisesta vammasta, jossa on kyseessä isot kudosvauriot. Tarvitaan aikaa ja kokonaisvaltaisempaa toimintaa.

Oikea tahtotila ja tahdonvoima varmasti edistävät asiaa, mutta kudokset vaativat tietyn ajan uusiutuakseen. Tuosta ajasta väitellään kovasti, mutta yleisesti uskotaan, että koko keho uusiutuu noin kahdessa vuodessa. Fysiikka ehkä mutta entäpä hermosoluyhteyksiin kytkeytyvät muistot, tuntemukset, automotisoidut toimintamallit ja tiedostamattomat vaikuttimet? Oma mielipiteeni on, että niissä menee varmasti sitä kauemmin, mitä pidemmälle nämä ovat automatisoituneet. Mutta en mene nyt tähän aiheeseen. Tai entäs jos vammoja on kaksi? Tai kolme? Jokaisen uuden vamman jälkeen on hankalampi päästä jaloilleen, koska esimerkiksi hermoston paraneminen ei perustu niinkään kudosten uusiutumiseen vaan hermoston mukautumiseen ja joustavuuteen.

Summa summarum: Olen erittäin onnellinen, että olen niin saatanan jääräpäinen ja pystynyt pitämään oman tieni myös ympäristön painostaessa minua kokeilemaan erilaisia hoitoja ja hoitajia. Miksi ihmeessä pitäisi, kun pääsen tällä tavalla eteenpäin, hitaasti mutta varmasti ja ennen kaikkea saavutan toivottavasti kohtuullisen pysyvän hyvän olon? Ja mikä parasta, myös minua hoitava ammattilainen on sitä mieltä, että tälla linjalla kannattaa jatkaa. Siinä vaiheessa jos tämä yksi Suomen kokeneimmista fyssareista sanoo, että homma ei tuota tulosta ja että tuhlaan vain aikaani ja rahojani, mietin asiaa uudelleen. Toki täydentäviä ratkaisuja voi ja kannattaa miettiä tähän rinnalle.

Ymmärrän kyllä erittäin hyvin, että jotkut muut haluavat kokeilla useita eri hoitoja, etenkin jos tuntuu siltä, ettei tulosta synny. Mutta samaan hengenvetoon muistutan, että tulokset eivät todellakaan synny silmänräpäyksessä ja saavutetuista edistysaskeleista on myös pidettävä erityisen hyvää huolta. Minulla se tarkoittaa uusien vammautumisriskien minimoimista. Sattumiinhan ei voi täysin kukaan vaikuttaa, mutta onneksi omiin tekemisiinsä voi.

Ehkä tuota jääräpäisyyttä voisikin kutsua intuitioksi, erityisen vahvaksi tahtotilaksi ja itsetuntemukseksi. Jääräpäisyydellä on niin kovin negatiivinen kaiku tyypillisessä arkikielenkäytössä. Vai mitä häh?

Ottakaa neuvoja muilta, mutta päättäkää itse. :D

Päivän fiilis: Smile!

Tähän on tultu pitkä matka

Hahaa, meitsi pystyy katsomaan jääkiekkoa!!!! :D Viel jos laittais aurinkolasit päähän, se vois olla mieluisampaa.

Säännöt

Ajattelin luoda elämääni uudet säännöt, jospa tämä parempi vointi pysyisi.

1. Etsin niskatukeni ja alan käyttää sitä, kun siltä tuntuu, enkä siedätä väkisin ilman.

2. Siirryn tekemään kaikki duunit tietokoneella. Jos poikkean tästä, en ainakaan tee hommia kauaa mobiilitietsikalla kädet ylhäällä.

3. Poljen joka päivä stepperillä.

4. Harjoittelen pää alaspäin -asentoa.

5. Lepään ennen kuin romahdan, enkä vasta sitten kun romahdan.

6. Muistan oikean niskanhallinnan myös innostuessani.

7. Pidän edelleen valitsemani linjan kuntoutuksen kanssa, koska se on toiminut hyvin, enkä lähde haahuilemaan mitään muuta.

8. Yritän iloita siitä, ettei sekavaa oloa ole enää ja koitan vain sopeutua siihen, että rasituskestävyys nyt on paska toistaiseksi.

9. En tee asioita, joita en voi tehdä niin että asennonhallinta säilyy.

10. Täydennän ja muokkaan säännöstöä sitä mukaan kun keksin uusia fiksuja toimintatapoja.

Lumiharjan käyttötarkoituskin selvis

Käskettiin siedättää pää "alaspäin" asentoa ja tuollainen tuli... ;)

Salaattia ja ishockey på svenska

Det glider in ja silleen. Käy tää näinkin. Kielitaito kehittää suht hyvin. ;)

Käskyttäminen

Tämä on avautumispostaus, joten ne jotka ei jaksa lukea "ainaista valitusta", voi lopettaa saman tien ja käyttää aikansa johonkin parempaan. Ei sitten tarvitse jälkikäteen kiukutella siitä, että vahingossa luki avautumista, koska olen varoittanut. Valitusvirsi on tosin lyhyt. ;)

Kuinka paljon ärsyttäkää minua käskyttävät ihmiset. Siis ihmiset, joiden viestintätyyli kaikkien asioiden suhteen on sellainen, että he vain ilmoittavat minulle, mitä haluavat minun kulloinkin tekevän ja olettavat, että näin tulee myös olemaan. En tiedä, onko kyse heikoista neuvottelutaidoista vaiko kenties aivan tiedostamattomasta ilmaisutyylistä, mutta meikäläisen mielestä tuo on todella rasittavaa. Neuvottelun vastapuolta ja hänen näkemystään ei tunnuta arvostavan ollenkaan, koska viestintätyyli on käskevä tai argumentaatio nojaa itsestäänselvyyksiin.

Vai mitä diggaatte tyylistä:

"Sinä tulet meille kylään ens viikolla ja sitten katsotaan ateriapuolesi kuntoon..."

"Sinähän aloitat meillä työt kesällä..."

"Sinulle luodaan nyt muutama uusi parannusmekanismi ja otetaan ne huomisesta käyttöön..."

"Sinun ei enää tarvitse siellä CST:ssä käydä, koska minä..."

Entäs jos olen eri mieltä ja sanon ääneen, että eipäs nyt höntyillä tai laiteta tekoja minun päähäni?

Vaikka olenkin toisinaan temperamenttinen ja impulsiivinen ihminen, jollaisia monet luovat ihmiset tuntuupi olevan, niin en silti tee suuria päätöksiä hetken mielijohteesta, enkä etenkään siksi, että joku käskee minun tehdä asiat jollain tietyllä tavalla. Päinvastoin. Silloin ne vastakarvat nouseekin pystyyn, kun alkaa olettaa itsestäänselvästi voivansa määräillä minun tekemisiäni ja ajatuksiani. Ja kun sanon tästä, sit nakellaan niskoja, loukkaannutaan ja pyöritellään tyrmistyneenä päätä. Tai vielä pahempaa, ei ymmärretä ollenkaan tätä vastareaktiota, eikä haluta kuunnella mahdollisia eriäviä mielipiteitä. Niin rasittavaa.

Ja vaikka tuosta tyylistä mainitsis kuinka monesti, usein se ei vain muutu. Hetkeksi ehkä mutta sitten taas palataan tuttuun vanhaan. Onneksi kyse ei ole lähipiiristä vaan tutuista, mutta sitäkin suuremmalla syyllä näiden minut vähemmän tuntevien ihmisten pitäisi antaa tilaa omalta hyökkäävyydeltään ja kuulostella, onko sellainen ihminen, jolle voi vain laittaa sanat suuhun ja teot päähän. No en helvetissä ole. Case closed. Ei tästä sen enempää.

Nyt Matkaoppaat... Ah, niin järkyttävä mutta niin loistava viihdeohjelma, jonka aikana saa kokea kaikki tunteet säälistä myötähäpeään ja ilosta ketutukseen.

Kuulumiset

Nolla oli suorassa ja kroppa kuulemma parempi kuin ikinä. Sain pari uutta harjoitusta ja käskyn ottaa iisisti ja lopettaa liiat lukemiset. Silmät oli nimittäin ymmyrkäisinä... :D

Seuraava aika menikin vasta 29.3 asti mut aikaisemminkin saa tulla, jos siltä tuntuu...

Näkökulmia

"Livin puutarhakevät on jo täällä. Tee naapurisi kateellisiksi seuraamalla Livin tarhureiden ohjeita ja luomalla upean puutarhan".

Tai jotain tonne päin... Voisiko vaihtoehto olla:

"Livin puutarhakevät on jo täällä. Rakenna pihallesi hehkuva puutarha, jossa on ilo viettää aikaa yhdessä ystävien kanssa?"

Tai jotain tonne päin.

Näkökulman voi aina valita. Tässä tapauksessa Liv on halunnut puhutella kateuden kautta. Onko tämä se toimivimmaksi havaittu tapa? Mitä se kertonee kohderyhmästä?

Tuttua fraasia lainaten: Kunhan funtsin... :D

Aamuksi Nick Vujicic

Sain tämän kimppaviestinä terveeltä tutultani viestillä "tämän miehen asenteesta oppia". Olen sanaton, monellakin tapaa.

Anon ajatuksista virinnyttä pohdintaa niskatraumoista ja -vaivoista

Anonyymi nosti tämän tekstin kommenteissa (http://taistelijat.blogspot.com/2010/02/uudet-harrastukset.html) esille pointin, jonka mukaan jokainen voi itse vaikuttaa siihen, tuleeko hänelle niskan kanssa ongelmia. Vaikka niskan kuntoa voikin edesauttaa hyvällä työergonomialla, treenaamalla niskaa oikein sekä suojaamalla sen oikeilla varusteilla, aina voi sattua tapaturmainen onnettomuus, jossa niska loukkaantuu kaikista varotoimenpiteistä huolimatta. Niskatraumat ja niskavaivat ovatkin hyvin erityyppisiä niin vammautumismekanismeiltaan kin oireiltaan ja/tai kuntoutukseltaan. Ensimmäinen on siis tapaturmainen äkillinen ja yllättävä onnettomuus, kun jälkimmäisessä oireisto voi kehittyä esimerkiksi pitkäaikaisen vääränlaisen rasituksen seurauksena. Niskatraumaa ja muita niskavammoja ei voida suoraan verrata toisiinsa. Tässä blogissa kirjoittaa niskansa traumaattisesti loukannut immeinen, joka ei aikoinaan pystynyt ehkäisemään liukastumistapaturmaansa, mutta aikoo kyllä jatkossa käyttää kaikki keinot, jotta riski uusintaloukkaantumiseen olisi mahdollisimman pieni. Ohessa muutama ajatus/näkemys niskavammoihin ja -vaivoihin.

Niin, faktahan on, että emme koskaan pysty täysin vaikuttamaan siihen, mitä kaikkea elämä eteemme heittää, olipa sitten kyse hyvästä onnesta, ilosta ja arjen ihanuudesta vaiko huonosta tuurista ja sitä seuraavasta sairastumisesta tai loukkaantumisesta. Siihen emme voi vaikuttaa, että joku päättää kaasuttaa ylitsemme, kun olemme ylittämässä jalankulkijoina vihreällä valolla suojatietä. Emme myöskään siihen, kun moottoripyörällä kaupunkiajoa harjoitellessamme joudumme väistämme yhtäkkiä eteemme hyppäävää lasta ja lennämme pyörän selästä päistikkaa asfalttiin. Emme myöskään siihen, jos olemme ratsastamassa rauhallisella mökkitiellä, jossa kylän amatöörirallikuskit päättävät kaasuttaa niin lujaa, että hevosemme pelästyy ja nakkaa meidät selästä otsa edellä soramaahan. Emmekä siihen, ettemme huomanneet banaaninkuorta uimahallin lattialla ja kaaduimme päällemme kaakeliin. Onnettomuuksia, joissa niska loukkaantuu tapaturmaisesti, sattuu aina, vaikka niiltä yrittäisi kuinka suojautua. Valitettavasti.

Onkin fiksua muistaa, että tapaturmainen niskavamma eli niskatrauma (kuten esimerkiksi retkahdusvamma) ja muut niskavaivat ovat sekä vammamekanismiltaan, seurauksiltaan että kuntoutukseltaan hyvin erityyppisiä. Niskavamma syntyy todellakin tapaturmaisesti onnettomuuden seurauksena, ja tällaisen vakavan vamman kuntoutus saattaa vaatia pitkäjänteistä kuntoutusta. Eikä siltikään voida mennä takuuseen täydellisestä paranemisesta ja normaalin toimintakyvyn palautumisesta. Kun niskasta on ligamentit (=nivelsiteet) poikki tai paha hermovamma, oireisto voi olla äärettömän hankala ja rajoittaa melkoisesti tavallista elämää. Kuntoutuminen vakavastakin retkahdusvammasta on pääsääntöisesti erinomaista, joskin hyvin yksilöllistä. Monet toipuvat pitkällä aikavälillä (2-3 vuotta) kerrassaan loistavasti, jotkut osittain ja joillekin jää pitkäaikaisia työ- ja toimintakykyä hankaloittavia rajoitteita. Jos kyseessä on myös päävamma (nk. traumaattinen aivovamma), kuntoutus on entistä haastavampaa, muttei missään nimessä mahdotonta.

Erinäiset "niskavaivat", kuten kansankielessä puhutaan vaikkapa kroonisesta jännitysniskasta, ovat tuki- ja liikuntaelimistön tilapäisiä häiriötiloja, mutta niihin ei liity niskan rakenteiden tapaturmaista ja kovaenenergista vaurioitumista. Jännitysniskalle ei ole tyypillistä hankalat nikamavauriot kuten nikamanivelten, ligamenttien tai/ja lihasten repeämät/pahat revähdykset, eikä hermojuurten tai selkäytimen hermosolukon (venytys)vammat. Nämä syntyvät kovaenergisessä niskatraumassa, josta niskan äkillisessä holtittomassa retkahduksessa/venytyksessä on kyse.

Niskansa traumaattisesti loukanneet ja muista niskavaivoista kuntoutuvat voivat siis tehdä hyvin eri tyyppisiä juttuja. Myös niskansa traumaattisesti loukanneiden välillä on suuria eroja voinnissa ja rajoittuneisuudessa. Siinä missä toinen voi harrastaa laskuvarjoilua ja kumparelaskua, toinen ei voi edes kävellä kauppaan tai leipoa pullia. Joka tapauksessa on järkevää muistaa, että kun niska on kerran loukattu todella pahasti, siitä harvoin tulee uutta vastaavaa kapistusta. Uusi lihas/nivelsidemateria ei vastaa vetolujuudeltaan tervettä kudosta. Myös hermotuksessa saattaa olla puutteita. Ja koska niska on hieman "renkkana" esimerkiksi instabiili (=löysä), se vammautuu uudestaankin helpommin. Tutkimusten mukaan retkahdusvammaisten suurinta ristiryhmää ovat ne ihmiset, joilla on taustalla aiempi samantyylinen vamma tai muita niskavaivoja.

Tämän vuoksi en itse ota riskejä harrastamalla urheilulajeja, joissa niskaan kohdistuu äärimmäisen suuret vammautumisriskit tai muu kohtuuttoman suuri rasitus. Muut tehkööt, mikä hyvältä tuntuu. Jokainen on oman kehonsa paras asiantuntija ja onneksi meistä jokaisella on mahdollisuus itse valita, kuinka suuria riskejä otamme kehojemme kanssa. Kuunnelkaa kroppaa, se kertoo yllättävän paljon. Tärkeintä on edetä oman terveyden ehdoilla olitpa sitten terveniskainen, kuntoutuja tai muuten vaan täysin romuna. ;)

Öitä. :D

Uudet harrastukset

Oon vähän tällaisia funtsinut tässä Vancouverin innoittamana:

Kumparelasku:
http://www.youtube.com/watch?v=nmlbvuCB1Ng

Paini:
http://www.youtube.com/results?search_query=wrestling&search_type=&aq=0&oq=wrest

Pole Dance:
http://www.youtube.com/watch?v=msy7TtyAVIc

Thai Boxing:
http://www.youtube.com/results?search_query=thai+boxing&search_type=&aq=f

Downhill:
http://www.youtube.com/watch?v=v3nkzjACUG4

Base:
http://www.youtube.com/watch?v=n0vQvHdN5qA

Ja lisäksi voin aina palata tähän vanhaan tuttuun lajiin. Huomaa niskan asento hidastuksessa. ;)

Korkeushyppy:
http://www.youtube.com/watch?v=TADJh_DZOfE

Öitä!

Näärä tuli kylään

En tiedä, onko yläniska niin kovilla, että silmässä on mustelma vai onkohan näärä tullut kylään. Epäilen näärännäppyä eli silmäluomen talirauhasten tulehdusta, joka on vasta puhkeamaisillaan. Kattellaan. Ainakin silmä on aivan törkeen kipeä. Kunhan ei leviä bakteeritulehduksena muualle, koska hermovikainen kärsii kaikista tulehduksista about 5 kertaa niin paljon kuin terve... Saas nähdä, pystyykö hoitoon menemään keskiviikkona, jos koko silmä ja ohimo on noin sairaan kipeä.

Tässä on fiksu kotihoito-ohje, jos meinaapi puskea päälle:
http://www.laakarikeskusyhtyma.fi/palvelut/?file=content_exec&id=393&submenu=183

Tahdonvoimaa

Nyt saapi tulla juhliin, vaiks tämä ystävä joutunee makaan huomisen. Ottipas koville... ;)

Ei ois pystynyt peltiä pitään vielä vuosi sitten

Ja eikun uutta uuniin, täytteet päälle ja valmista on! Antaa Ystävän päivän tulla. :)