Anon ajatuksista virinnyttä pohdintaa niskatraumoista ja -vaivoista

Anonyymi nosti tämän tekstin kommenteissa (http://taistelijat.blogspot.com/2010/02/uudet-harrastukset.html) esille pointin, jonka mukaan jokainen voi itse vaikuttaa siihen, tuleeko hänelle niskan kanssa ongelmia. Vaikka niskan kuntoa voikin edesauttaa hyvällä työergonomialla, treenaamalla niskaa oikein sekä suojaamalla sen oikeilla varusteilla, aina voi sattua tapaturmainen onnettomuus, jossa niska loukkaantuu kaikista varotoimenpiteistä huolimatta. Niskatraumat ja niskavaivat ovatkin hyvin erityyppisiä niin vammautumismekanismeiltaan kin oireiltaan ja/tai kuntoutukseltaan. Ensimmäinen on siis tapaturmainen äkillinen ja yllättävä onnettomuus, kun jälkimmäisessä oireisto voi kehittyä esimerkiksi pitkäaikaisen vääränlaisen rasituksen seurauksena. Niskatraumaa ja muita niskavammoja ei voida suoraan verrata toisiinsa. Tässä blogissa kirjoittaa niskansa traumaattisesti loukannut immeinen, joka ei aikoinaan pystynyt ehkäisemään liukastumistapaturmaansa, mutta aikoo kyllä jatkossa käyttää kaikki keinot, jotta riski uusintaloukkaantumiseen olisi mahdollisimman pieni. Ohessa muutama ajatus/näkemys niskavammoihin ja -vaivoihin.

Niin, faktahan on, että emme koskaan pysty täysin vaikuttamaan siihen, mitä kaikkea elämä eteemme heittää, olipa sitten kyse hyvästä onnesta, ilosta ja arjen ihanuudesta vaiko huonosta tuurista ja sitä seuraavasta sairastumisesta tai loukkaantumisesta. Siihen emme voi vaikuttaa, että joku päättää kaasuttaa ylitsemme, kun olemme ylittämässä jalankulkijoina vihreällä valolla suojatietä. Emme myöskään siihen, kun moottoripyörällä kaupunkiajoa harjoitellessamme joudumme väistämme yhtäkkiä eteemme hyppäävää lasta ja lennämme pyörän selästä päistikkaa asfalttiin. Emme myöskään siihen, jos olemme ratsastamassa rauhallisella mökkitiellä, jossa kylän amatöörirallikuskit päättävät kaasuttaa niin lujaa, että hevosemme pelästyy ja nakkaa meidät selästä otsa edellä soramaahan. Emmekä siihen, ettemme huomanneet banaaninkuorta uimahallin lattialla ja kaaduimme päällemme kaakeliin. Onnettomuuksia, joissa niska loukkaantuu tapaturmaisesti, sattuu aina, vaikka niiltä yrittäisi kuinka suojautua. Valitettavasti.

Onkin fiksua muistaa, että tapaturmainen niskavamma eli niskatrauma (kuten esimerkiksi retkahdusvamma) ja muut niskavaivat ovat sekä vammamekanismiltaan, seurauksiltaan että kuntoutukseltaan hyvin erityyppisiä. Niskavamma syntyy todellakin tapaturmaisesti onnettomuuden seurauksena, ja tällaisen vakavan vamman kuntoutus saattaa vaatia pitkäjänteistä kuntoutusta. Eikä siltikään voida mennä takuuseen täydellisestä paranemisesta ja normaalin toimintakyvyn palautumisesta. Kun niskasta on ligamentit (=nivelsiteet) poikki tai paha hermovamma, oireisto voi olla äärettömän hankala ja rajoittaa melkoisesti tavallista elämää. Kuntoutuminen vakavastakin retkahdusvammasta on pääsääntöisesti erinomaista, joskin hyvin yksilöllistä. Monet toipuvat pitkällä aikavälillä (2-3 vuotta) kerrassaan loistavasti, jotkut osittain ja joillekin jää pitkäaikaisia työ- ja toimintakykyä hankaloittavia rajoitteita. Jos kyseessä on myös päävamma (nk. traumaattinen aivovamma), kuntoutus on entistä haastavampaa, muttei missään nimessä mahdotonta.

Erinäiset "niskavaivat", kuten kansankielessä puhutaan vaikkapa kroonisesta jännitysniskasta, ovat tuki- ja liikuntaelimistön tilapäisiä häiriötiloja, mutta niihin ei liity niskan rakenteiden tapaturmaista ja kovaenenergista vaurioitumista. Jännitysniskalle ei ole tyypillistä hankalat nikamavauriot kuten nikamanivelten, ligamenttien tai/ja lihasten repeämät/pahat revähdykset, eikä hermojuurten tai selkäytimen hermosolukon (venytys)vammat. Nämä syntyvät kovaenergisessä niskatraumassa, josta niskan äkillisessä holtittomassa retkahduksessa/venytyksessä on kyse.

Niskansa traumaattisesti loukanneet ja muista niskavaivoista kuntoutuvat voivat siis tehdä hyvin eri tyyppisiä juttuja. Myös niskansa traumaattisesti loukanneiden välillä on suuria eroja voinnissa ja rajoittuneisuudessa. Siinä missä toinen voi harrastaa laskuvarjoilua ja kumparelaskua, toinen ei voi edes kävellä kauppaan tai leipoa pullia. Joka tapauksessa on järkevää muistaa, että kun niska on kerran loukattu todella pahasti, siitä harvoin tulee uutta vastaavaa kapistusta. Uusi lihas/nivelsidemateria ei vastaa vetolujuudeltaan tervettä kudosta. Myös hermotuksessa saattaa olla puutteita. Ja koska niska on hieman "renkkana" esimerkiksi instabiili (=löysä), se vammautuu uudestaankin helpommin. Tutkimusten mukaan retkahdusvammaisten suurinta ristiryhmää ovat ne ihmiset, joilla on taustalla aiempi samantyylinen vamma tai muita niskavaivoja.

Tämän vuoksi en itse ota riskejä harrastamalla urheilulajeja, joissa niskaan kohdistuu äärimmäisen suuret vammautumisriskit tai muu kohtuuttoman suuri rasitus. Muut tehkööt, mikä hyvältä tuntuu. Jokainen on oman kehonsa paras asiantuntija ja onneksi meistä jokaisella on mahdollisuus itse valita, kuinka suuria riskejä otamme kehojemme kanssa. Kuunnelkaa kroppaa, se kertoo yllättävän paljon. Tärkeintä on edetä oman terveyden ehdoilla olitpa sitten terveniskainen, kuntoutuja tai muuten vaan täysin romuna. ;)

Öitä. :D