Tämä on avautumispostaus, joten ne jotka ei jaksa lukea "ainaista valitusta", voi lopettaa saman tien ja käyttää aikansa johonkin parempaan. Ei sitten tarvitse jälkikäteen kiukutella siitä, että vahingossa luki avautumista, koska olen varoittanut. Valitusvirsi on tosin lyhyt. ;)
Kuinka paljon ärsyttäkää minua käskyttävät ihmiset. Siis ihmiset, joiden viestintätyyli kaikkien asioiden suhteen on sellainen, että he vain ilmoittavat minulle, mitä haluavat minun kulloinkin tekevän ja olettavat, että näin tulee myös olemaan. En tiedä, onko kyse heikoista neuvottelutaidoista vaiko kenties aivan tiedostamattomasta ilmaisutyylistä, mutta meikäläisen mielestä tuo on todella rasittavaa. Neuvottelun vastapuolta ja hänen näkemystään ei tunnuta arvostavan ollenkaan, koska viestintätyyli on käskevä tai argumentaatio nojaa itsestäänselvyyksiin.
Vai mitä diggaatte tyylistä:
"Sinä tulet meille kylään ens viikolla ja sitten katsotaan ateriapuolesi kuntoon..."
"Sinähän aloitat meillä työt kesällä..."
"Sinulle luodaan nyt muutama uusi parannusmekanismi ja otetaan ne huomisesta käyttöön..."
"Sinun ei enää tarvitse siellä CST:ssä käydä, koska minä..."
Entäs jos olen eri mieltä ja sanon ääneen, että eipäs nyt höntyillä tai laiteta tekoja minun päähäni?
Vaikka olenkin toisinaan temperamenttinen ja impulsiivinen ihminen, jollaisia monet luovat ihmiset tuntuupi olevan, niin en silti tee suuria päätöksiä hetken mielijohteesta, enkä etenkään siksi, että joku käskee minun tehdä asiat jollain tietyllä tavalla. Päinvastoin. Silloin ne vastakarvat nouseekin pystyyn, kun alkaa olettaa itsestäänselvästi voivansa määräillä minun tekemisiäni ja ajatuksiani. Ja kun sanon tästä, sit nakellaan niskoja, loukkaannutaan ja pyöritellään tyrmistyneenä päätä. Tai vielä pahempaa, ei ymmärretä ollenkaan tätä vastareaktiota, eikä haluta kuunnella mahdollisia eriäviä mielipiteitä. Niin rasittavaa.
Ja vaikka tuosta tyylistä mainitsis kuinka monesti, usein se ei vain muutu. Hetkeksi ehkä mutta sitten taas palataan tuttuun vanhaan. Onneksi kyse ei ole lähipiiristä vaan tutuista, mutta sitäkin suuremmalla syyllä näiden minut vähemmän tuntevien ihmisten pitäisi antaa tilaa omalta hyökkäävyydeltään ja kuulostella, onko sellainen ihminen, jolle voi vain laittaa sanat suuhun ja teot päähän. No en helvetissä ole. Case closed. Ei tästä sen enempää.
Nyt Matkaoppaat... Ah, niin järkyttävä mutta niin loistava viihdeohjelma, jonka aikana saa kokea kaikki tunteet säälistä myötähäpeään ja ilosta ketutukseen.
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Käskyttäminen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
6 kommenttia:
tuli ihan tarpeeseen, muistutukseksi miten ihmisten kanssa puhutaan. Minun vauhti vaan on aika raju, pää ja järki on jossain piilossa, joten kommunikointitaidot on enemmän kuin hukassa siksi sinä rakas ystäväni olet olemassa. Sanomassa että hei haloo ollaan maassa maan tavoilla. Vaikka osaakin ennustaa niin ihmisillä on vapaa oma tahto, jota tulee kuunnella. Kiitos, että muistutit minua jälleen. Muista saa sanoa suoraan ja mahdollisimman pian. Rakkaudella Pandora
Tällä kertaa ei ollut suoraan sinulle kirjoitettu, mutta muistutit minua eräästä ihmisestä, jolla ei pitäisi olla vuorovaikutustaidot hukassa, niin kuin meillä puolierakoilla. ;)
Älä huoli, olisit kuullut aiheesta seuraavassa puhelussa. Kiireessä ei viitsi nostaa pöydälle turhia konflikteja, eikä etenkään hermostuttaa hermostoa ennen hoitoa.
Jesh, nolla oli pysynyt SUORASSA kaikesta duunista ja pystyssäolosta huolimatta!!! :D
TV
Tuo on muuten hankala yhdistdlmä: ennustaa ja lisäksi yrittää olla esittämättä asioita niin, ettei ne vaikuta ennustuksen kohteen mielestä itsestäänselvyyksiltä? Vai onko?
Mulla ei ole ollut juurikaan käskyttäviä ihmisiä, ne ovat huomanneet sen mahdottomaksi jo aikoja sitten, olen myös spontaani ja impulsiivinen, sellainen ihminen kyllä näkee punaista käskytettäessä.
Jopa armeijassa kapiaiset totesivat minut "mission impossible":ksi, kävin sen kyllä läpi mutta eipä paljo käskytetty ;)
No nykyisessä elämässä joutuu välillä käskyttämään jos homma ei pelitä, yleensä se on tuottanut tulosta.
Kyllä käskyttäminen tietyissä johtamistilantessa toimii ja on monestikin ainoa järkevä ihmisten ohjaamistapa juurikin suuria heterogeenisiä joukkoja käsiteltäessä. Mutta riippuu tietty tilanteesta, johtajasta ja kohderyhmästä, mihin sävyyn ja kuinka virallisesti sitä käyttää.
ja itseasiassa käskyttäminen ja toisen itsestäänselvyytenä pitämisessäkin on eronsa. Käskyn voi ottaa hyvillä mielin vastaan, jos yhteinen suunta on päätetty tai jos ei meinaa hommasta muuten tulla mitään. Mutta todella yksilö/tilannekohtaista, mikä koetaan sopivaksi. :D
Ystäväni, erinomainen kirjoitus. Minun mielestäni käskyttäminen ei ole missään tapauksessa sallittua, kun puhutaan kavereiden välisestä vuorovaikutuksesta. Jos joku vetoaa erakoitumiseen, se on tekosyy. Ethän sinäkään käskytä meitä ystäviä, vaikka oletkin sairas ja joutunut olemaan paljon kotona keskenäsi? Välillä tosin toivoisin vain käskevän kauppaan tai siivoamaan, jos siitä voisi olla apua. ;)
Lähetä kommentti