Se on jännä, kuin sitä hermoston myötä herkistyy myös tunteille. Olen aina ollut se tyyppi, jolla on enemmän aisteja kuin muilla, mutta nyt se on oikein päässyt valloilleen. Saas nähdä, milloin kohtaan jotain semmosta, joka saa oikeasti karvat pystyyn. Ehkä mä pääsen Marssiin, jos oikein toivun? Kiva olisi käydä siellä isopäiden kyydissä, kunhan eivät preparoisi mua palasiksi. (Jaah, niin ja kyllä, juurikin ne kuuluisat säärikarvat, jotka olen kironnut aika helvetin monta kertaa vuoden aikana, koska en ole pystynyt taas hetkeen sheivaan, kun ydin ei tee yhteistyötä venytyksen kanssa).
Kerrottakoon, että säpsähdys tuplaantui, kun samaan aikaan, kun mainos tipahti seinältä, kuulin unessa äidin äänen, että 'Täti kuoli'. Joo, niinpäin se meni. Ensin näin unta, ja sit heräsin salamana siihen, että mainos putosi. Tosi karseeta. Saas nähdä, kauan psyyke kestää ennen kuin ollaan siinä pakkopaidassa, mistä Fedja puhui. ;)
Aikaisemmin yöllä konkreettisesti JUOKSIN (ja mä en ole paljon juossut hetkeen) olkkarista makkariin, kun pelästyin niin helvetista touch smart -kaukosäädintä, mihin syttyi valo ilman, että koskin siihen. Olin parin metrin päässä, enkä voinut osua siihen edes välillisesti, kuten yleensä. Normaalisti se menee niin, että osun ohi kävellessä subbariin, joka hipaisee sohvaa ja sit kakeen syttyy valo. Nyt olin pirun kaukana kaikesta, keittiön pöydän ääressä. Yön pimeydessä aloin miettiä, että kuka sitä koski, jollen mä ja soppa oli valmis. Vielä kun silmissä näkyy, että tavarat liikkuu, niin johan heitti pelon päälle. Jäi kaakaot kuppiin ja leipä pöytään, kun en vaan uskaltanut olla yksin olohuoneessa. Eikä asiaa auta se, että eksyin lukemaan unihalvauksesta netistä, ja hyi, sekin oli karmivaa. Nuku nyt sit tässä.
Ei saatana, nyt sieltä tippui toinenkin kuva!!! Se mun kuva. Ah, onneksi on mies vieressä. Herätin sen. Oli sitä mieltä, että johtuu teipistä. Ja kake syttyy kuulemma askelten tärinästä. ;) Oiskohan noin?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti