Äänikirjoja (Fedja)

Tilasin äänikirjoja Celia-kirjastosta 15-20 kpl.

Nyt on Möröä, Korhosta, Verrosta, Siltasta. Ja runoja Helena Anhavaa, Ellen Niittiä, Solveig von Schulzia. Annos suomalaista proosaa siis ja vähän muutakin.

Viime yönä kuuntelin Umayya Abu Hannah:n kirjaa Sinut, kun en saanut unta. Hän kertoo kirjassa minkälaisia sattumuksia hänellä oli törmätessään suomalaisen kulttuurin kanssa. Appivanhemmille hän sanoo heidät ensimmäisen kerran tavatessaan kahvipöydässä, että "Haluan pillua", kun tarkoitta, että "Haluan pullaa". Ja vielä toistaa sanomisen, että tulisi selväksi. Kahvipöytäseurue oli nääs vaiennut kokonaan. Sitten päiväkerhonohjaajana kertoo isälle, joka kyselee lapsistaan, että minkälaisia ovat olleet, että "Lapset ovat saatanat". Ja kun toinen ohjaaja tulee korjaamaan, että hän tarkoittaa, että lapset olivat pikku paholaisia. Umayya siihen, että ei kun saatanat. Palestiinassa he kutsuvat lapsia saataniksi ja tarkoittavat sillä iloisia, eläväisiä ja kaikkiin jekkuihin ehtiviä. Eli siis positiivinen ilmaisu toisin kuin täällä.

Karua kirjassa oli se kuinka paljon ulkomaalainen kokee rasismia Suomessa. Sitä ei tajua, ennen kuin lukee jonkun kokemuksia asiasta. Tulee sellainen olo, että todella karmeata. En voi kyllä olla ylpeä sellaisesta suomalaisesta kulttuurista.