Rytmissä (Tahdonvoimaa)

Enpäs muista, milloin olisin ollut hereillä jo klo 8. No, täytyy yrittää mennä takas nukkuun. Tuli taas valvottua kolmeen, kun ei nukuttanut. Se on niin paha, kun ei voi olla selällään tai kyljellään, niin milläs nukut? Jatkuvaa pyörimistä, juomassa käymistä ja päänsärkyä.

Lady in Pink lähtee vielä kouluun tunniksi. Sitäkin on oksettanut kohta 2 viikkoa. Ei auttanut fyssari. Jos se viel jatkuu, niin LIP:n suurimmat fantasiat toteutuu ja hän saa putkea sekä ylä- että alapäähän. Täytyyhän se tutkia. Keliakit ja laktoosi-intoleranssitkin pitäis sulkea pois mutta ruumis ei piere, kun perse on jäässä, sanois mummovainaa. Se ensimmäisenä vainaa niistä. Eli suomeksi: jossei ole rahaa, niin vaikea tehdä mitään.

Jos oliskin edes euroja antaa siskolle mutta kun omakin itsekin ollaan syvässä taloudellisessa taantumassa, ja varmaan ensi vuonna lamassa, niinkuin Suomen valtiokin, niin ei voi auttaa.

Ayo laulaa: Help is coming if you believe. Tähän voin todeta, että ja kattia kans. Ei ole paljon oikeudenmukaisuutta, avunantoa ja helppiä herunut. Siksipä aionkin kääntyä buddhalaisuuteen. Helvetti soikoon, maksan kiltilti kirkollisveroa jo kymmenettä vuotta ja mitään ei ole tullut takaisinpäin. Pelkkää kipua, paskaa ja kärsimystä aina jollakin meidän perheestä.

Ainoa hyvä asia viimeiseen 8 kuukauteen on se, että äiti sai työn, johon ei varmaan halua edes mennä, kun sillä on kaksi toimintakyvytöntä AIKUISTA lasta hoidettavana. Hah, oikeastaan neljä, koska onhan meillä veli ja iskäkin. ;) No, niillä sentään fysiikka toimii.

Mutta me pärjätään kyllä Lady in Pinkin kanssa (ollaanhan tähänkin asti kiduttu suurella taidolla) ja pidetään huoli, että se ottaa pestin. :)

Tämä paskassa kävely on jo niin tuttu juttu, ettei tässä mitään ihmeellistä ole. Sitten vasta alkaa oikea helvetti, kun tajuaa, ettei tilillä ole penniäkään, tulee lama, firma menee konkurssiin ja ei ole saanut itseään kuntoon kevääksi, että voisi mennä duuniin.

Joo, mutta vielä siitä kirkosta eroamisesta. Sen verran muhun tarttui kauppiksesta tietoa, ettei paskaan kannata investoida, vaikka pitkäjänteisyyden pitäisi periaatteessa kannattaa. Siksi lienee aika sijoittaa jonnekin muualle, mistä saa jotain vastinetta rahoilleen. Tuskin tässä kukaan nyt 'nauttii' evankelisluterilaisista palveluistakaan, jollei ne tietty ole sitten hautajaiset, kun saa kohta stressin takia sydänkohtauksen, kun sairastelu vaan jatkuu ja jatkuu. Ei toikaan huono vaihtoehto kyllä olisi...

Mutta elättelen vielä ihan millin kokoista toivonripettä siitä, että paranen tästä, vaikka joka päivä ennuste huononee, kun oireilu pitenee.

Tänään onkin fysiatrin aika. Täytyy vuodattaa siellä kaikki ja tiedustella vähän ammattilaisen näkemystä asioihin -taas. Sanoo tosin samat jutut: nämä on yksilöllisiä ja 90 prosenttia paranee täysin. Ei voi antaa varmaa ennustetta.