torstai 26. helmikuuta 2009

Siis ei helvetti (Tahdonvoimaa)

Nyt mä oon pihalla tästä kropasta. Totaalisen ulkona. Kuinka on mahdollista, että olo on kuin syyskuussa? Miten hermosto voi olla ottanut näin paljon takapakkia? Putki tuntuu 'vettyneeltä'. Samalla tavalla antaa periksi C7 kävellessä kuin SYKSYLLÄ, kun tein pieniä kävelylenkkejä. Hermosto on totaalisen kilahtanut jostain. Tippuu, tippuu, tippuu joka askeleellä maan läpi... Kun seisoo, niin vajoaa...

Mistä se nyt rankaisee? Onko menty liian lujaa, oman jaksamisen yli? Vai johtuuko tämä siitä, etten ole pystynyt tekeen koukistajia ja käymään altaalla muutamaan viikkoon? Vai onkohan päällä joku perussairaus, jota en huomaa? Flunssaa ei ole, virtsaputkentulehdusta ei ole, mitä muuta vois olla? Ei kai nyt yksi tulehtunut näppy päälaella voi tehdä tätä?

Huomenna lepään - vaihteeksi - koko päivän ja toivon, että hoito alkaa vaikuttaa kuten ennenkin eli 1-2 pvää hoitosession jlk. Nyt mä alan oikeasti olla huolissani. Eihän tän näin päin pitäisi mennä! 'Paraneminen kiihtyy loppua kohti'. Todistetusti näin on mulle hoettu viimeiset 6 kuukautta. Ei hyvältä näytä!

SuMu on juuri perustettu - kops, kops, lyön nuijan pöytään. Hyvät yöt! Lääkitsen itteltäni nyt tajun pois Triptylillä ja toivon, että herään ensi heinäkuussa. Jos silloinkaan olen terve.

Ei kommentteja: