Sain sopivasti Taysista sairaskertomukseni näin joulun pyhiksi. Surullista luettavaahan se oli. Kaikki selkeät retkahdusvamman oireet muttei mitään merkintää motskarilla kaatumisesta. Eli liekö meikä unohtanut siinä sekavana sanoa kokonaan tai sit vaan asia oli niin vähäpätöinen, ettei neurologia kiinnostanut.
Diagnoosi: Pidettäneen tensionaalisena, koska neurologiset sairaudet on pois suljettu
Mutta mielenkiintoinen havainto oli se, että kun kävin KNK-lekuri Rahkolla, niin Lempertin hoidon ja Rahkon manööverin jälkeen multa oli kadonnut huimaus saman tien. Eli tuolloin huimaus todella oli asentohuimausta, eikä tullut niskasta. Samahan se tosin oli nytkin. Osa huimauksesta hävis toukokuussa, kun Rahko neuvoi puhelimessa manööverit. No, loput tulee sit niskasta.
Mut jos tästä kuntoon pääsen, niin saatan jopa olla onnellinen, että kaaduin. Hermostoni on ollut ihan käsittömässä shokkitilassa viimeiset 5 vuotta ja olisi taatusti aiheuttanut minulle aivan karseita ongelmia jatkossa. Mutta vielä en osaa sitä noin ajatella, paitsi silloin tällöin...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti